Turistit

Agilityn SM-kisat järjestettiin tänä vuonna tuossa kahden kilometrin päässä olevalla tekonurmikentällä. Vaikka itse en agilityhulluksi tunnustaudukaan, niin pakkohan se oli käydä kisoja seuraamassa. Kameraakin ulkoilutin reippaasti perjantaista sunnuntaihin. Kaikki kuvat löytyvät linkin takaa.

Paljon näin tuttujen koirakoiden suorituksia livenä. Sain jännätä myös Nopan veljen ja äidin kisoja aitiopaikalta, mikäs sen parempaa. Muutamien sellaisten koirakoiden radat, jotka alunperin olin suunnitellut katsovani, jäi harmittavasti näkemättä, koska välillä piti käydä omatkin koirat ulkoiluttamassa.

Noppa pyörähti kisapaikalla kahteen otteeseen. Se on ihmis- ja koirapaljoudessa ihan oma itsensä ja sai osakseen paljon rapsutteluja ja kehuja avoimesta luonteestaan. Noppa pääsi myös äiti-Mayan ja velipoika-Nolanin tapaamaan. Mayan kanssa ei oikein yhteistä säveltä löytynyt, kun Mayan mielestä Noppaa olisi pitänyt vain komentaa ja näyttää sille vähän kaapin paikkaa. Nolanin kanssa olisi voinut jopa leikkiä, mutta tällä kertaa siihen ei ollut aikaa.

Nolan, Maya ja Noppa

Kaikki koirat saivat kisoista tuliaisia, mm. Kongin winkuvat tennispallot, narulelut ja Natural Menu-treeniherkkuja. Jadesta silti kaikkein parasta oli saada kotiin palanneen emännän sukka vahdittavaksi :D

Hienot kisat huipentuivat omalta osaltani medien finaaliin (jossa sopivasti kolmoisvoiton veivät huippunopeat shetlanninlammaskoirat taitavine ohjaajineen), jonka jälkeen hiippailin kotiin toipumaan. Maxit ja minit jäivät näkemättä, mutta oli tuossakin ihan riittävästi minulle. Ilmassa oli tosiaan suuren urheilujuhlan tuntua... Hienot kekkerit kertakaikkiaan.

Maya radalla

Nolan radalla

Aksan valokuvaaminen on ihan oma taitolajinsa. Perjantai meni tuntuman ja säätöjen hakemiseen, lauantaina onnistuin kivasti ja sunnuntai oli ihan liian aurinkoinen päivä minun makuuni. Kameran tarkennus on auttamatta liian hidas eikä putkessakaan riitä valovoima sellaisiin kuviin, mitä haluaisin ottaa, mutta näillä vehkeillä sain ihan kelvollisiakin otoksia aikaiseksi. Toivottavasti kuvista on iloa kuvissa esiintyville koirakoille ja niille, jotka eivät tällä kertaa paikan päälle päässeet :) Kuvia saa käyttää, kun mainitsee kuvaajan.

Nerppu-aksaa

Nerppu pääsi hurvittelemaan hallille tänään. Ajatuksena oli katsoa minkälaisella tyylillä se nykyään hyppää, mitä sen "ruuvijalka" tykkää ylipäätään agitreeneistä ja miten oma polveni kestää juoksemista.

Tein Neralle muutaman esteen radanpätkän, joka koostui kahdesta putkesta ja hyppyesteistä. Kontakteja en jaksanut alkaa yksinään raahaamaan hallin perältä, joten ne jätin suosiolla pois. Hyppyjen rimat laitoin kolmeenkymmeneen senttiin, varmuuden vuoksi. Mukava, simppeli ja aktivoiva treeni pitkän tauon jälkeen.

Tämä treeni olisi kyllä pitänyt saada videolle... Siinä mahdollisesti olisi ollut potentiaalia Hauskimmat Kotivideot-ohjelmaan :P Neralla oli varastossa pikkuisen patoutunutta energiaa, ja se suoritti rataa todella nopeasti, juurikaan välittämättä siitä minne sitä yritin ohjata. Hypyt se leiskautti kuin rimat olisivat olleet vähintään sen 60 centtimetrin korkeudella, ja putket juostiin suoriksi kirjaimellisesti :D Kontaktiesteiden uupumisen Nera ratkaisi kiipeämällä hallin seinän puista kehikkoa vasten...

Että sellaista. Itse en juuri päässyt edes juoksemaan, kun koiraa ei tarvinnut eikä ehtinyt ohjata... Pääasia, että oli hauskaa. Nera pääseekin nyt kesäkaudella hallille aksailemaan satunnaisesti ja katsotaan miten koiran ja ohjaajan koivet sen kestää, sekä tokoilemaan ja rally-tokoilemaan.

Keep calm and cool as a cucumber

Ilmeisesti sateinen sää sopii minun ja Nopan aksatreeneihin paremmin kuin hyvin; viilentää vähän tunteita kummallakin osapuolella...! Tänään siis pitkästä aikaa agilitytreenit, joista jäi itselle sellainen fiilis, että edistyttiin ja koira oli kuulolla, eikä kuumunut liikaa tumpelon ohjaajan kanssa.

Tehtiin ylläolevaa rataa. Päästiin esteelle 6. asti ja tehtiin esteet 7,8 ja 9 omana sarjana. Teemana siis takaakierrot ja välistäveto.

Edelleen minulla on ongelmana, etten malta ohjata loppuun asti, vaan ennakoin jo seuraavaa estettä (minkä Noppa kyllä näkee). Noppa ei irtoa vielä niin hyvin, että voisin moista harrastaa. Noppa on myös tokokoirana hyvin fiksoitunut hakeutumaan koko ajan vasemmalle puolelleni: välillä tuntuu, että se ei ole ollenkaan tajua, että palkka voisi mahdollisesti tullakin oikealta.

Tänään jaksettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä jankata ongelmakohtia ja tosiaan jäi ei-niin-epätoivoinen fiilis treeneistä. Ehkä me tästä vielä noustaan... Pitäisi vain saada aikaiseksi käydä taas treenailemassa itsekseen näitä tunneilla käsiteltyjä asioita, kuten alla olevaa putkijarru-rataa.

Agi-Nopan ohjaimissa

Ja ihan ohjatuissa treeneissä. Mukava huomata, että ohjaaja ei ole edistynyt ollenkaan pitkän tauon aikana :P Vaikka harvemminhan sitä edistymistä treenaamatta tapahtuu...

Nopan kanssa ollaan treenattu agijuttuja viimeksi varmaan pari kuukautta sitten. En edes muista milloin ja mitä, vaikka täältä blogistahan siitä löytyy todistusaineistoa. Neran sairasloma ja sitä mukaa peruuntuneet kisasuunnitelmat hyydyttivät agi-intoni pitkäksi aikaa, eikä Nopan kanssa ole tullut treenattua tavoitteellisesti, eikä säännöllisesti. Ollaan harjoiteltu erikseen kontakteja (mutta niihin minulla ei ole vielä mitään järkevää suunnitelmaa, vaikka 2o2o-taktiikkaa ollaan harjoiteltu), irtoamista, muutamia "helppoja" ohjauskuvioita, kuten valssia, takaakiertoja, välistävetoja. Humputeltu menemään helppoja, lyhyitä ratoja.

Koska minulle agility on todella hankalaa, ja ohjauskuvioita saa aina pähkäillä pitkään ja hartaasti, on Neran tyyppinen agikoira ollut minulle äärimmäisen helppo. Rauhallinen koira, joka irtoaa hyvin ja ohjautuu sinne-päin-ohjauksillakin oikein. Noppa taas kuumuu, pyörii paimenkoiramaisesti jaloissa, kiroilee, turhaantuu, mutta kun saan ohjattua oikein, etenee hurjalla vauhdilla ja nauttii. Nyt onkin opettelemista tämän koiran ohjaamisessa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tällä hetkellä agility on kakkoslajimme. Tavoitteena on oppia ohjaamaan, hioa yhteistyötämme sujuvammaksi ja pitää hauskaa.

Tällaista radan pätkää harjoiteltiin tänään osissa. 2-esteen jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö kolmoselle, mutta persjättöä väänsin Nerankin kanssa viikkotolkulla ennen kuin sain sen sujumaan. Eli ei ihan sujahtanut näin ensimmäisellä kerralla meiltä persjättö. Mutta treeneistä inspiroituneena aion vakaasti käydä tätä treenaamassa itseksemme.

Putkeen Noppa irtosi kivasti ja vauhdilla. Samoin rengas sujui hyvin, kun harjoiteltiin sitä erikseen.

Noppa kuumui persjättötreeneissä, koska siinä se ei tajunnut, mitä siltä halusin (ohjaus oli niin epäselvää). Se myös piippaili itsekseen odotellessaan kytkettynä, kun rakensimme ja tutustuimme rataan, mutta minun kanssa odottelu sujui kivasti. Tehtiin pieniä temppuja odottelessamme omaa vuoroa. Kaiken kaikkiaan Nopan vire ja mielentila oli treeneihin hyvä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan. Hyvä juttu. Olen hyväksynyt sen, että rataa tehdessä Noppa haukahtelee kuumuessaan, mutta turhan räksyttämistä odotellessa/suorittaessa rataa en aio katsella ja kuunnella. Tokossa ääntelyyn meillä on melkolailla nollatoleranssi.

Tästä se lähtee. Kesän aksat. Katsotaan millä mallilla ollaan syksyllä :)

Kasvattajan peruskurssi suoritettu

Viime viikonloppu vierähti Kemissä kasvattajan peruskurssilla. Oli paljon mielenkiintoista asiaa ja oli mukava tutustua muihin aloitteleviin kasvattajiin. Lopputentti meni hyväksytysti läpi ja nyt miettimään kennelnimeä :) Pentuja meille tulee ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä suunnitelmia ei ole. Neran pitää toipua rauhassa leikkauksesta ja Nopalta puuttuu vielä toistaiseksi terveystulokset (jotka tehdään ensi kuussa).

Jokatapauksessa kasvatus tulee olemaan hyvin pienimuotoista ja kasvatan vain sellaisia pentueita, joista itsekin haluaisin koiran. Itse tykkään koirista, joiden kanssa normaali arki ei ole rakettitiedettä – viettejä saa ja pitää löytyä, mutta sopivassa määrässä. Tavoitteenani on terve, rodunomaisen ulkonäön ja tyypin omaava koira, jolta löytyy myös potkua harrastuksiin.

Nopalla sitä potkua kyllä riittää :D Tänään käytiin taas pitkän tauon jälkeen ottamassa agilitytreenit. Minua on tänä keväänä inspiroinut tokopuoli huomattavasti enemmän ja kun kokeita kesäksi miettii, niin toki sitä tulee treenattua tavoitteellisesti. Agilityssa ollaan vain puuhailtu sitä sun tätä. Tänään minulla kuitenkin oli ihan treeniohjelma valmiina ja harjoiteltiin valssia, takaakiertoa ja saksalaista U-mallisella radalla, jossa oli putki ja pari hyppyä.

Ohjauskuvioiden lisäksi harjoiteltiin kontakteja erikseen ja mentiin A-estettäkin ekaa kertaa kokonaisuutena. Noppaa ei hirvittänyt yhtään, vaan sen suoritti A:ta varsin vauhdikkaasti. Keinu ja puomikin sujuivat mukavasti. Keinulla vielä avitan laskemalla alastulon hitaammin alas.

Kevättä kohti

Nopan juoksut on nyt juostu. Jälkeenpäin ajateltuna näytti siltä, että Nopalla oli tärppipäivät noin 10. päivä juoksun alkamisesta. Tosin juoksun alkamisesta en ole ihan varma, koska Noppa putsaili itseään niin tehokkaasti. Nerakin aloitti juoksunsa viime viikolla (maanantaina tai tiistaina), joten edessä on vielä pari viikkoa juoksuja tässä taloudessa. Onneksi sentään Jade on leikattu...

Viime viikolla oltiin muutama päivä mökillä, ja siskonikin oli siellä omien koiriensa kera. Tilli (6-v belginarttu) ja Rölli (1-v estrelanvuoristokoira) sujahtivat laumaan melko hyvin – Neraa vain ärsytti se, että ei päässyt leikkimään Tillin ja Jaden kanssa, sekä se, että Rölli oli vähän turhan kiinnostunut sen juoksun tilasta. Noppakin tuoksui vielä Röllin mielestä hyvältä, mutta Rölli oli selkeästi enemmän kiinnostunut Nerasta.

Tilli

Rölli

Noppa vaanii Röllin keppiä

Noppa vaanii Tillin keppiä

Tänään käytiin Nopan kanssa Taskilan hallilla ottamassa agitreenit. Jatkossa muistan sen, että en lähde hallille suunnittelematta treenejä etukäteen. Mulle ei vain sovi nuo extempore-tehdäänpä-näin-harkat, ja tuskin ne vie koiraakaan eteenpäin, joten sinällään harkoista ei jäänyt hirveästi käteen. Tehtiin me helppoa radan tynkää ja ilonaiheita oli mm. miten hienosti Noppa irtoaa putkiin. Hypyille irtoamista pitää treenata vielä ja mielestäni hyppytekniikkaakin saisi opetella erikseen. KAS:sille on tulossa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi keväällä, sinne on mentävä ainakin kuuntelemaan ja katsomaan.

Pitkästä aikaa aksaa

Palaillaan pikkuhiljaa normirytmiin treeneissä. Tässähän alkaa kohta oma kunto rapistua (entisestään), kun Nera ei ole harkkavahvuudessa. Pitää siis treenata Noppaa. Sitä aksaakin, muutenhan unohdan ne (vähätkin) ohjauskuviot kokonaan :D

Alkeiskurssi siirtyy myöhemmälle keväälle, joten pitää harkkailla itsekseen. Muutaman kaverin kanssa yritämme sopia yhteistreenejä, kunhan saadaan aikataulut kohdilleen :)

Tänään köpöteltiin Kuivasjärven hallille ja suunnitelmissa oli ottaa irtoamista putkiin ja hypyille, sekä tekniikkatreeniä, lähinnä valssia ja välistävetoa. Jonkinlaiset valmiit harjoitukset olisi ollut ihan kätevä raapustella valmiiksi, spontaaniuus ei aina ole Se Paras Juttu treenatessa. Ainakaan minulla :D Yllättävän hyvin pysyin kuitenkin suunnitelmissa, eikä tullut ahnehdittua liikaa.

Aloitettiin ihan irtoamisharjoituksilla. Ensin suorasta putkesta namialustalle, sitten U-putkesta. Harjoiteltiin myös putken pimeää päätä ja mukavasti Noppa irtosi putkelle etäisyyden kasvaessakin. Putkissa rallaaminen kuumentaa sen tunteita, vaikka mikää putkihullu se ei (vielä) olekaan. Otettiin sitten väliin hyppyjä ja neljän hypyn sarjaa namialustan kanssa. Esteet olivat ympyrän muodossa.

Loppuun otettiin tällaisella radan pätkällä irtoamista ja valssia. Erikseen tein välistävetoa rinnakkaisilla hypyillä.

Noppa malttoi hienosti! Muutamassa kohdassa pääsi turhautunu haukahdus, kun ohjasin epäselvästi tai olin myöhässä, mutta pääasiassa Noppa oli hiljaa ja hyvin kuulolla. Aksailut jatkuvat ensi viikolla :)

Irtoamisharjoituksia ohjaajalle

Tänään päästiin treeneihin Neran kanssa, kun viimeviikon treenit jäivät väliin. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) tällaista rataa.

Ensimmäiseksi kompatuskiveksi muodostui 5-hypylle kääntyminen. Nera lähti aina (ts. ohjasin sen aina) kiertämään esteen takaa. Se kun saatiin jotenkuten toimimaan töksähdys tuli 11-esteellä. Jäin odottelemaan Neraa, varmistelemaan, että se tulee ja sen jälkeen olin kaikilla esteillä myöhässä. Ohjeeksi sain "mene, mene, mene" :D Eli minun täytyy harjoitella irtoamista :D

Tämä rata oli minusta todella kiva, vaikka en tänään sitä saanutkaan onnistumaan kuin pätkittäin. Pitää käydä paremmalla fiiliksellä kokeilemassa uudelleen – ja pitää muistaa juosta...

Kepittelyä ja temppuilua

Tämän viikon itsenäiset agiharkat halusin pitää suht kevyinä Neralle. Viime viikolla hinkattiin kahtena päivää rataa, eikä sitä tarvitse ottaa tavaksi – välillä voi tehdä (meille niin tarpeellista) tekniikkatreeniäkin :)

Tällaista treeniä sitten tehtiin, pääpaino oli pujottelun nopeassa ja itsenäisessä suorituksessa. Keppejä tehtiin ohjureiden avulla.

Erikseen treenattiin saksalaista 9-esteellä, ihan vain, että siihenkin tulee tuntumaa enemmän molemmille. Renkaan ja pussin otin mukaan treeniin, koska niitä ei ole taas pitkään aikaan otettu. Pussissa ei ollut mitään ongelmaa, mutta renkaassa piti vähän muistutella sitä oikeaa suoritusta ja piti itsekin ohjata renkaaseen oikein eikä vain sinnepäin.

Marraskuun aurinko

Jaden kanssa ollaan treenattu erilaisia temppuja. Pitäisi saada kyllä jonkinlainen videokooste Jaden temppuilusta. Jadella on huvittava tapa yhdistellä noita temppuja, yleensä niin, että se tekee lempitemppunsa ja siihen yhdistää pyydetyn tempun: nyt ollaan opeteltu leikkiasentoa käskystä ja sitä ennen Jaden on aina pakko tehdä pyörähdys paikoillaan. Se vaan KUULUU asiaan Jaden mielestä :D

Leikkiinkutsun se on aina osannut tehdä, kun sanoo sille "miten Jade leikkii", mutta opetin nyt vähän lyhyemmän käskyn tähän, pelkkä "leikkii". Meillä on sarja temppuja mitä harjoitellaan ja yritän aina keksiä uusiakin opeteltavaksi :) Mulla alkaa vain mielikuvitus kohta loppua, mutta pitää hakea inspiraatiota toisten blogeista ja koiratanssivideoista.

Noppa on television orja

Pakko vielä kertoa yksi hyvin jademainen tarina, kun otettiin sen kanssa tuossa joku aika sitten ohjattua noutoa pitkästä aikaa (jonka se siis osaa hyvin). Jade juoksi hyvin oikealle kapulalle ja sitten pyörähti ilmassa ja heitti kapulan ilmaan. Ja kävi tekemässä kaikilla kapuloilla saman :D Se oli oikeastaan aika hieno temppu ja minua naurattaa vieläkin, kun ajattelen tuota. Jade on niin luova... :D

Nerppu-aksaa

Tämän illan agitreeneissä oli paljon hyvää, vaikka välillä meni vähän säätämiseksi. Persjätöt onnistuivat, jee! Siihen olen ihan mahdottoman tyytyväinen.

Treenin alkupuolella siis tökki juurikin tuo ensimmäinen persjättö kuutoshypyllä, en vain saanut itseäni taipumaan niin, että Nera olisi tajunnut mitä yritin tehdä. Kun sain persjätön harjoiteltua niin, että se onnistui (saisi toki olla vielä vähän sulavampi), alkoi Nera haahuilla meidän koutsin perään. Mikälie aivopieru, koska Petra ei ole koskaan edes palkannut Neraa. Nera vain päätti, että Petran bongaaminen radalta on Se Juttu, jota tässä nyt haetaan.

Voi olla, että Neralta loppui kunto kesken (se näytti olevan viikonloppuna aavistuksen jumissa) ja koutsin etsiminen oli sijaistoimintoa. Tai se hämmentyi noista persjättötreeneistä. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa patukka mukaan, että saan palkata sen kunnolla onnistumisista :)

Tuosta säätämisestä huolimatta jäi hirveän hyvä fiilis noista meidän onnistumisista :) Olen "vanhemmiten" selkeesti muuttunut "lasi on puoleksi tyhjä"-tyypistä siihen "puoleksi täynnä"-versioon ;) Ja hyvä niin!

Tätä rataa pitää käydä treenaamassa itseksemme, mutta pitää nyt katsoa onko Neralla selkä jumissa ja sen mukaan mennään. Hierojalle ollaan varattu aika joulukuun alkuun, mutta katsotaan nyt pitääkö sitä aikaistaa. 

Noppa-aksaa

Ollaan pidetty tarkoituksella pikkutaukoa agilitystä Nopan kanssa. Noppa kuumuu siinä ihan kohtuullisen mukavasti ja se mielentila tarttuu helposti tokoonkin. Tokossa viime treenit ollaan selvitty ilman ylimääräistä kommentointia, mihin olen tosi tyytyväinen: vaikka jossain tilanteissa Noppa on ehtinyt turhaantua, koska ei ymmärrä mitä odotan siltä, se on silti malttanut pitää mölyt mahassaan.

Tänään hallilla halusin tehdä mahdollisimman suoraviivaiset ja helpot treenit, ilman että turhaantumista syntyisi ollenkaan. Pääasiassa tässä onnistuttiinkin. Harjoiteltiin irtoamista, valssia ja erikseen keinua ja keppejä ohjureilla.

Oikeastaan ainoa turhaantuminen tuli kepeillä, eikä ihme, koska olin itsekin turhautua siinä touhussa yrittäessäni keksiä miten hoksautan Nopalle mitä haluan sen tekevän. Tässäkin tuli kuitenkin vain pari komennushaukahdusta.

Keinu sujui hienosti, vaikka ensimmäisellä kerralla Noppa ehti karata tekemään itsenäisen keinun. Onneksi se on tolkku tyttö, eikä hätkähtänyt keinun pamahdusta, vaan oli heti tulossa uusimaan keinun reippaasti.

Ennen alkeiskurssia käydään treenailemassa samantyyppisiä harjoituksia ja noita keppejä ja kontakteja lisää. Tavoitteena on hyvä fiilis, selkeä ohjaus ja mahdollisimman hiljainen & kuuliainen Noppa :D

Noppa antoi ottaa kiinni hyvin treenien jälkeen, reviteltiin remmillä ja leikittiin hetki ennen kuin lähdettiin hallilta.

Learning to fly

Aamusta kävin Nerpun kanssa treenaamassa tällaista rataa, jossa oli sai juosta ja ohjatakin olisi pitänyt osata :D Itseasiassa rata meni todella hyvin. Erityisen tyytyväinen olen siihen miten keinu ja kepit toimivat radalla, vaikka kepit nyt tosi helpossa kulmassa ovatkin.

Erikseen harjoittelin keppejä ohjureilla. Neran kanssa ei olla koskaan harjoiteltu ohjureilla ja se saisi edetä kepit itsenäisemmin. Kouluttaja suositteli meille ohjuritreeniä ja sanoi, että jo parilla harjoituskerralla Nera oppii varmasti menemään kepit itsenäisemmin. Itse olen vähän vierastanut ohjureita, ja Nerankin mielestä ne olivat vain haittana, mutta muutaman onnistuneen toiston jälkeen opimme molemmat tykkäämään ohjureista :D Näitä käydään harjoittelemassa erikseen ja Nopallekin opetan kepit ohjureiden avulla. Nopalle suunnittelin agitreenejä maanantaiksi.

Tällaista talvea (ja turkkia) odotellessa...

Myöhemmin tänään käväistään hallilla vielä tokoilemassa, Noppa pääsee tekemään ainakin ruutua.

Saksalaista ja supisuomalaista

Tänään Nerpun kanssa agilitytreeneissä oli tekniikkaharjoituksia. Ohjelmassa oli saksalaista, valssia ja twisteriä.

Saksalainen oli terminä tuttu, mutta twisteri ihan uusi juttu.

Sain twisterin onnistumaan tuossa kakkosesteellä (ideana, että koira kääntyy mahdollisimman tiukasti ja läheltä estettä), mutta valssi 3-hypyllä sitten tökki. Vein Neran liian lähelle estettä ja näin ollen olin turhan edessä valssia varten, ja Nera hyppäsi takaisin saman hypyn.

Saksalaisessa mulla alkuun tökki niinkin helppo juttu kuin takaakierto. Vaadittiin muutama toisto ennen kuin tajusin miksi Nera ei lähtenyt kiertämään estettä. Taas se vanha helmasyntini, eli seisoin paikoillani, enkä ollut itse liikkeessä. Heti kun olin itse liikkeessä, takaakierto sujui entiseen malliin.

Tässä saksalaisen sijaan tein onnistuneita persjättöjä useampia ennen kuin tajusin homman idean. Liikkeelle lähdettiin siis tuosta (haaleasta) X-merkistä ja saksalainen piti vääntää ykkös- ja kakkoshypyn väliin.

Valssitreeni oli melko helppo, mutta noitakin on hyvä ottaa aina välillä. Tässä meinasin jättää kääntymättä tarpeeksi ajoissa ja koira eteni liikaa 4-hypyltä. Se rintamasuunta...

Noppa pääsi tänään tokoilemaan kera parin kaverin. Viime perjantaina treenit jäi väliin, niin tokoillaan tällä viikolla sitten senkin edestä :)

Aikaisemmin tällä viikolla treenattiin mm. ruutua, jossa ollaan edistytty hurjasti. Tänään treenisuunnitelmassa oli liikkeestä seisomista, lyhyitä paikallaoloja istuen ja maaten, seuraamista ja hyppyä.

Seuraamisessa Nopan mopo tahtoo vähän keulia ja se paikka seilaa turhan eteen. Perjantain treeneihin pitää kaivaa kosketuskeppi esille ja muistutella siitä oikeasta paikasta. Muuten kaikki liikkeet sujuivat hyvin ja paikallaoloihin olen erityisen tyytyväinen, koska niissä oli melko kova häiriö (treenikaveri leikitti mustaa belgiään samaan aikaan). Hyvä Noppis :)

Eilen saatiin hetkeksi lumikerros maahan, mutta tätä kirjoittaessani sataa jälleen kerran ja vaihteeksi vettä ja valkoinen maa on muisto vain :P

Valssin viemää

Kyllä sitä voi olla ihminen pienestä iloinen. Tänään Nerpun agitreeneissä kaikki valssit sujuivat hyvin –ja valssiahan tuolla radalla riitti...

Ongelmaksi muodostuikin yllättäen U-putkeen irtoaminen, vaikka sen laskin heti helpoksi nakiksi meille. Ongelma taisikin olla juuri siinä: lopetin ohjaamisen, koska olin niin varma Neran irtoamisesta. Tätä rataa täytyy kyllä käydä kokeilemassa uusiksi. Siitä jäi sen verran hyvä fiilis itselle ja saatiin molemmat juostakin ihan kunnolla :)

Pujottelussa en saanut Neraa heti rytmittämään oikein ja se sujahti aina toka välistä sisään. Positiivista näissäkin yrityksissä oli se, että Nera meni kepit suht vauhdikkaasti, eikä jäänyt odottelemaan minua. Olikohan neljäs yritys, kun sain koiran oikeasta välistä sisään ja pujottelu onnistui.

Tuohon 17 ja 18 esteen väliin olisi kannattanut valssata, mutta en olisi millään ehtinyt, joten se tehtiin takaaleikkauksella. Ensimmäisellä radalla takaaleikkaus onnistui ja seuraavalla se venyi liian pitkäksi.

Kokonaisuudessa jäi tosiaan hirveän positiivinen tunne treeneistä; en ehkä olekaan aivan niin toivoton ohjaaja kuin mitä olen kuvitellut :D Tai sitten ne toivottomatkin kehittyy treenaamalla ;)

Come fly with me

Torstaina käytiin Nopan kanssa treenaamassa persjättöä ja valsseja tuolla samalla radalla kuin mitä tiistain treeneissä harjoiteltiin. Jostain syystä toinen U-putki ei alkuun onnistunut – Noppa palasi puolivälistä takaisin. Ihmettelin hetken mistä kiikastaa, kunnes tajusin, että ei olla koskaan menty mustaa putkea. Ilmeisesti siellä mustassa putkessa oli sen verran pimeää, että Noppa katsoi parhaaksi palata valoon :P No asia korjaantui, kun rallattiin pari kertaa tavallista punakeltaista putkea ja lähetin sitten mustaan putkeen, ja Noppa hoksasi, että ei värillä ole väliä, putki kuin putki.

Valsseissa Noppa oli hyvin mukana ja yhden persjätönkin sain onnistumaan.

Erikseen harjoiteltiin kontakteja ja otettiin keinua ensimmäisen kerran kokonaisena esteenä. Laskin itse keinun alastulon maahan, mutta Noppaa ei näyttänyt hirvittävän se, että keinu liikkuu, eikä keinun paukahduksetkaan. Ihan lupaavalta näyttää. Keinun kontakteja olen miettinyt, että 2o2o ei ehkä ole paras mahdollinen sheltille. Noppa ei ole pienimmästä päästä, mutta silti...

Kontakteja harjoiteltiin myös A-esteellä. A:ta ei olla vielä otettu kokonaan, pitäisi aloittaa loivemmalla A:lla harjoittelu.

Sorsapaimen

Tänään tokoiltiin. Harjoiteltiin ruudun alkeita kosketusalustalla. Noppahan osaa jo kosketusalustalle hakeutua pitemmänkin matkan päästä, nyt harjoitellaan sitten kestoa, eli palkataan rauhassa ruutuun niin, että Noppa seisoo kosketusalustaan koskien.

Paikallaolossa meidän vieressä oli berninpaimenkoira, jota Noppa ei ollut koskaan ennen nähnyt ja vähän se isoa, vierasta kaveria vilkuili harjoittelun lomassa, mutta muuten paikallamakuu oli ihan jees. Hiukan haisteli maata, mikä voi johtua siitäkin, että viime viikonloppuna hallilla oli mätsäri, jonka jälkeen hajuja takuulla riittää. Otettiin myös istuen paikallaoloja ja sitten luoksetuloa. Ensimmäisessä luoksarissa Noppa murahti/rähähti sivulle siirtyessään, muut teki ilman ylimääräisiä ääninäytteitä.

Lisäksi otin luoksetulon pysäytyksiä seisomaan ja maahan, ja tuo pikkuorava (vai superhiirikö se olikin) on kyllä varsin pätevä niissä.

Valssia ja persjättöä

Tänään on ainakin liikuttu. Peruslenkkien lisäksi meillä oli Neran aksatreenit, joiden jälkeen pyöräilin takaisin hallille siivoustalkoisiin, jossa sai kyllä hien pintaan siinäkin hommassa.

Neran treeneissä meillä oli suht simppelit treenit, valssia ja persjättöä. Tarpeetonta kai sanoakaan, mutta molempia täytyy käydä treenaamassa yksikseen :D Valssi sujuu, mutta se saisi olla sulavampi. Persjättö tuntui itsestä aika turhalta ja luonnottomalta kieputukselta, mutta pitää sekin opetella, jos tulee vielä tarpeeseen :P

Alkuun tehtiin pelkkää ympyrää ja siinähän minun ei olisi tarvinnut juurikaan liikkua keskustasta, kun Nera irtoaa kaukaa putkiin. Sitten kun otettiin mukaan valssit ja persjätöt, niin sai jo ohjaajakin juosta. Valssia treenattiin myös esteillä 4 ja 10, vaikka sitä en tähän rataan merkinnytkään.

Samantyylistä treeniä voisi käydä ottamassa ensi viikolla, jotta tuohon persjättöönkin saisi jotain tuntumaa.