Päivät kuluu, viikot vierii

Peppi on ollut nyt meillä nelisen viikkoa. Sinä aikana olen hyvin oppinut jo tuntemaan kakaraa ja voin sanoa, että tykkään tuosta pennusta ihan hirveästi. Sheltitkin tykkäävät, mutta Neralla ottaa aikansa tottua ja tykästyä.

Peppi oppii nopeasti ja kasvaa ja kehittyy silmissä. Se on hirmuisen ahne, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, jos haluaa jotain harrastaakin jossain vaiheessa. Se taistelee hyvin. Se on voimakkaasti leimaantunut minuun, mutta perusluonteeltaan rauhallisen oloinen ja viihtyy hyvin itsekseenkin/muiden koirien seurassa. Aikaisempiin belgeihin verrattuna se on vähän pidättyväisempi vieraita ihmisiä kohtaan ainakin tässä vaiheessa, mutta ei pelokas, vaan ennemminkin "jäyhä jököttäjä", joka haluaa aikansa tarkkailla tilannetta kauempaa.

Pepin kanssa olisi kiva päästä treenaamaan pk-lajeja. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää. Haaveenahan minulla olisi aloittaa nyt aksa Metkan kanssa, jatkaa tokoilua/rallya Nopan kanssa ja Pepin ja Neran kanssa keskitytään sitten pk-juttuihin ainakin näillä näkymin. Nerppu saa mielenvirkistykseksi ajaa jälkeä ja kokeilla viestiä, kunhan metsään päästään.

Neran reilut kolme vuotta sitten operoitu jalka on ollut pitkään hyvänä, mutta kovemman ja pitempikestoisen rasituksen jälkeen se ontuu leikattua jalkaa. Jalkaan on todennäköisesti kehittynyt nivelrikkoa. Mutta eipä huolita turhia etukäteen, Nera saa nauttia elämästä täysillä ja välillä särkylääkkeiden avustuksella. 8-vuotissynttäritkin lähenevät. Mielellään Neran pitäisin mukana niin pitkään kuin mahdollista. Se on minulle rakas, meidän perheen Osku, kaikella rakkaudella. Katsotaan, mikäli päästäisiin joku veteraaniluokan näyttelykehä korkkaamaan kesällä. Riippuu rouvan jalan kunnosta.

Innolla odotan kevään etenemistä ja kesää. Tää on aina se aika minulle, kun treenihalut heräävät ja pian pääsee minne tahansa kentälle vähän tokoilemaan :)

Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.

Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.

Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.

Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D

Hakuhauskaa

Neran kanssa tänä kesänä päästiin pari kertaa hakuilemaan ja toivon mukaan ehdittäisiin vielä tälle syksyäkin muutamiin harkkoihin mukaan. Haku on hauska harrastus. Harmittavasti vain hieman hankalaa autottomalle, joten näillänäkymin hakuilu on meille edelleen tällainen satunnainen hauskuutus.

Nerppu on ihan liekeissä hakumetsässä. Kurssin kouluttaja sanoikin, että tässä on sulla hyvä hakukoira, luonnonlahjakkuus. Harmi kyllä Neran jalka estää tavoitteellisemman harkkaamisen ja esim. pk-tottiksen hyppyä ja A-estettä ei tuolla koivella tehdä. Tai Nera kyllä tekisi, mutta loukkaantumisriski on mielestäni turhan suuri. Onneksi koira nauttii itse tekemisestä, ja todennäköisesti itsekin olen treeneissä rennompi ilman sen kummempia tavoitteita.

Viime kerralla otettiin Neralle viisi ukkoa. Tyyli oli edelleen sama, eli tehtiin haamuja. Nera etenee maalimiehille suoraan ja todellakin vauhdilla. Se myös viihtyy maalimiehen luona ja tulee takaisin keskiviivalle kutsuttaessa yhtä hirveällä vauhdilla kuin lähteekin. Maalimiehet palkkasivat Neraa namirasialla, ja kävelivät Neran kanssa sitä palkaten keskiviivan suuntaisesti, mistä sitten kutsuin sen takaisin.

Itse näkisin, että järkevä tapa jatkaa tästä olisi tehdä edelleen pari ensimmäistä maalimiestä haamuilla niin, että koiraa käytetään katsomassa haamut ja viedään hetkeksi pois, minkä jälkeen tullaan takaisin hakualueelle ja lähdetään etsimään ukkoa. Mutta en ole mikään hakuexpertti, joten ehkä kysyn vielä treenikavereiden mielipidettä suunnitelmastani. Jokatapauksessa haluan, että Nera käyttää enemmän nenäänsä. Nytkin maalimiehet ovat olleet piilossa, mutta umpipiiloja ei olla vielä kokeiltu.

Ilmaisuakin voisi ehkä miettiä, mutta tämän syksyn projekti se tuskin on. Katsellaan josko hakuilut jossain vaiheessa vielä jatkuvat ja mietitään ilmaisua sitten. Varmaan se rullailmaisu olisi, vaikka ehkä Nerasta saisi ääntäkin irti :)

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy Neran uusi harvahampaisempi lookki. En muista olenko täällä blogissa edes maininnut, että kävimme noin kuukausi takaperin poistattamassa Nerpulta kolme alaetuhammasta, jotka olivat ottaneet sen verran osumaa, että alkoivat heilua. Muuten Nerpun hammaskalusto oli eläinlääkärin mukaan moitteettomassa kunnossa :)

Huoltopäivä

Eilen koiria hemmoteltiin ja hoidettiin, kun Fysiotuksen Saara kävi meillä kotikäynnillä. Noppa ja Nera pääsivät hierottavaksi, ja Jadea hoidettiin laserilla.

Nopalla oli lavat kovasti jumissa ja samoin oikea reisi. Minusta se onkin liikkunut välillä vähän jäykästi, joten hieronta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Itsekin hieron ja jumppaan ja lämppään koirat säännöllisesti, mutta eipä sitä voi edes verrata ammattilaisen käsittelyyn. Nopalle hieronta teki hyvää. Se heitti heti iltalenkillä helpommin raville, ja peitsaili selvästi vähemmän.

Illan treenit jouduttiin jättämään väliin, koska Noppa tarvitsi lepoillan. Pitää käydä itseksemme treenaamassa huomenna.

Nerallakin oli jumeja, mutta ei se niin juntturassa ollut kuin Noppa. Jadelle kokeiltiin laserhoitoa. En vielä osaa sanoa vaikuttiko se mitenkään mihinkään. Yöllä Jade oli levoton ja ilmeisesti hoito pisti ainakin kuona-aineet liikkeelle, koska Jaden piti päästä monta kertaa illan aikana pissalle. Laserhoito aloitettiin varovasti, koska ei ole täyttä varmuutta siitä miten laser sopii epileptikon hoitoon.

Kyllä sitä voi joskus olla kateellinen omille koirilleen :D En edes muista milloin olisin itse päässyt viimeksi hierojalle.

Nerppu-aksaa

Nerppu pääsi hurvittelemaan hallille tänään. Ajatuksena oli katsoa minkälaisella tyylillä se nykyään hyppää, mitä sen "ruuvijalka" tykkää ylipäätään agitreeneistä ja miten oma polveni kestää juoksemista.

Tein Neralle muutaman esteen radanpätkän, joka koostui kahdesta putkesta ja hyppyesteistä. Kontakteja en jaksanut alkaa yksinään raahaamaan hallin perältä, joten ne jätin suosiolla pois. Hyppyjen rimat laitoin kolmeenkymmeneen senttiin, varmuuden vuoksi. Mukava, simppeli ja aktivoiva treeni pitkän tauon jälkeen.

Tämä treeni olisi kyllä pitänyt saada videolle... Siinä mahdollisesti olisi ollut potentiaalia Hauskimmat Kotivideot-ohjelmaan :P Neralla oli varastossa pikkuisen patoutunutta energiaa, ja se suoritti rataa todella nopeasti, juurikaan välittämättä siitä minne sitä yritin ohjata. Hypyt se leiskautti kuin rimat olisivat olleet vähintään sen 60 centtimetrin korkeudella, ja putket juostiin suoriksi kirjaimellisesti :D Kontaktiesteiden uupumisen Nera ratkaisi kiipeämällä hallin seinän puista kehikkoa vasten...

Että sellaista. Itse en juuri päässyt edes juoksemaan, kun koiraa ei tarvinnut eikä ehtinyt ohjata... Pääasia, että oli hauskaa. Nera pääseekin nyt kesäkaudella hallille aksailemaan satunnaisesti ja katsotaan miten koiran ja ohjaajan koivet sen kestää, sekä tokoilemaan ja rally-tokoilemaan.

Otsikon keksimisen sietämätön vaikeus

Pääsiäinen ja kulunut viikko on mennyt kamalaa flunssaa potiessa. Jonkun verran olen jaksanut treenailla Nopan kanssa, mutta ei mitään ihmeitä. Eilen päästiin kuitenkin rally-tokotreeneihin. Tehtiin AVO-luokan kisarataa pariin kertaan. Siinä on muutamalla kyltillä vielä viilaamista, mutta kokonaisuus oli aika kiva.

Pyörähdyksen jälkeen Noppa lähtee edistämään/poikittaa, odottaen palkkaa. Tätä pitää treenata niin, että palkka tulee vasta seuraamisen jatkuttua. Sivulla istumisesta seisomaan nousemiseen tarvitaan vielä treeniä. Käsiavulla kyllä nousee, ja liike muuten sujuu hyvin. Luultavasti tuo käsiapukin olisi vielä kokeessa ok, mutta haluan häivyttää sen jokatapauksessa.

Kuten sanottu, juuri muuta ei olla treenailtu ja tiistain tokotkin jouduttiin jättämään väliin.

Nera kävi tänään sterilointileikkauksessa. Koska Neran lähisuvussa on epilepsiaa, Neralla ei ole enää jalostuskäyttöä ja mitäpä se kohdullakaan enää tekee sitten. Neralla on ollut vaihtelevasti valeraskausoireita, lähinnä pesäntekoa ja lelujen hyysäämistä, ja ikääkin on jo sen verran, että märkäkohturiski vain kasvaa. Tämä oli helppo päätös meille, ja Nera siirtyy nyt kokonaan minun omistukseeni.

Neralla ehti olla yhdet pennut, joiden kasvua ja kehitystä seuraan suurella mielenkiinnolla. Jospa sieltä jonain päivänä löytyy jatkoa jalostukseenkin, sen näkee tässä muutaman vuoden sisällä.

Neran sterkkaus sujui ongelmitta ja nyt on kovasti väsynyt ja humalainen potilas kotona toipumassa. Kohtu oli siisti ja hyvässä kunnossa, mitään komplikaatioita ei ollut. Toivottavasti toipuminenkin on yhtä ongelmatonta. Muistan, että Jade oli ainakin omasta mielestään pyometraleikkauksensa jälkeen kovasti menokunnossa jo leikkauksen jälkeisenä päivänä...

Lauman vanhin

Vaihteeksi porukan "mummolle" kokonaan omistettu postaus.

Jade on Animagin seniorilaskurin mukaan vanha koira, 8,5-vuoden iässä. Itse en osaa 8-vuotiasta vanhana vielä pitää, mutta toki tuon ikäisellä koiralla alkaa jo kaikennäköistä iän tuomaa kremppaa olemaan. Innokkuudesta ja vauhdikkuudesta huolimatta huomaan, että nuorten perässä ei jakseta enää juosta niinkuin ennen (porojahtiin sentään jaksaa, kolotti paikkoja tai ei) ja leikkimistä hauskempaa on mutustella keppiä pihalla tai istua kuistilla vahtimassa tiluksia. Toki virtapiikkejä löytyy ja meno on vähintäänkin energistä :D Eläinlääkärin odotushuoneessakin ihmettelin ääneen, että onko tuo koira muka 8,5-vuotias. Sen verran vauhdikkaalla tuulella rouva oli vaihteeksi.

Eilen kävimme siis vuosittaisella kontrollikeikalla eläinlääkärissä. Tarkastettiin veriarvot (moitteettomat) epilepsialääkityksen takia ja muutenkin tutkittiin yleiskuntoa. Jade painoi 17kg, mikä on ihan ok paino tuon kokoiselle kirpulle. Massaahan siltä on kadonnut, mutta ei se mikään rimpula kuitenkaan ole. Takajaloissa oli ihan kivasti lihasta, vaikka kyseinen lääkitys heikentää takapäätä usein. Painokin epileptikoilla tuppaa nousemaan, koska lääkkeen sivuvaikutuksiin kuuluu jatkuva nälkä. Jadesta onkin tullut mestarivaras, joka on vetänyt naamaansa mm. käytettyjä vauvanvaippoja ja vasta uunista tulleen pizzan. Minkäs teet, kun ruokaa ei muka muuten anneta :P

Jaden lempitemppu, kyljelleen heittäytyminen

Lääkityksen sivuvaikutuksia on myös tolkuton jano ja Jadella kun on tuota virtsankarkailua ollut sterkkauksesta lähtien, niin tämähän ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Päätettiin kuitenkin jatkaa Barbivetillä, eikä vaihtaa uuteen lääkkeeseen, jolla ei ole yhtä hyvää hoitovastetta. Jadellahan ei ole ollut yhtään varsinaista kohtausta lääkkeen aloittamisen jälkeen.

Eläinlääkäri tutki pyynnöstäni myös Jaden selän. Lannerangan käsittelyä Jade aristi ja halusi siinä vaiheessa alas pöydältä. Jade on mielestäni kipuillut selkää jonkin aikaa ja nykyään kulkee hihnalenkit lähes poikkeuksetta peitsaten (mikä on siis erikoista, kun kyseiselle koiralle ravi on ollut aina luonnollisin liikkumismuoto). Lannerangan kipuun Jade sai kahden viikon kipulääkekuurin, jonka jälkeen mietitään jatkoa. Selkä ja lonkat pitäisi kuvata jossain välissä. Jos jotain kuvissa löytyykin, niin kipulääkkeitä, nivelravinteita ja fysioterapiaa kummempaa asialle tuskin on tehtävissä. Pitää vain ottaa huomioon Jaden vointi ja kunto liikunnassa ja ruokinnassa.

Eläinlääkärin mielestä Jade oli myös maailman kiltein ja helpoin potilas. Tottakai se on, maailman paras Jade.

Business as usual

Tälle viikolle ei luonnollisestikaan ole treeniraportteja naputeltavaksi, kun Noppa on saanut toipua kyynpuremastaan. Yllättävän nopeaa toipuminen on ollut. Kyy puri Noppaa lauantaina ja jo maanantaina Noppa oli omasta mielestään täydessä iskussa. Turvotus alkoi laskea jo lauanta-illalla ja tiistaihin mennessä se oli jo melkein kokonaan poissa.

Ilmeisesti kyy ei ollut saanut koko myrkkysatsiaan Noppaan tyhjennettyä, tai sitten sen myrkky oli sen verran laimeaa, että selvittiin loppujen lopuksi aika vähällä.

Leikki maistuu taas

 

Pihalla olen tehnyt useamman kerran päivässä "kyykierroksia" tömistellen tontin rajoja pitkin. Aidatun tontin lisäksi meillä on yhtä iso ruohokenttä aidan toisella puolella ja huristelin tänään siellä ruohonleikkurilla ruohon matalaksi. Meteliä on siis pidetty ja lisäksi ripottelin merisuolaa tontin metsäisimpiin rajoihin, kun luin netistä, että kyyt kiertävät suolatun alueen. Tiedä sitten onko siinä mitään perää, mutta ainakin on kokeiltu. 

Kesä, kärpäset ja kyyt

Niin vain kävi ikävästi, että ihanan kesäisen ja mukavan viikonlopun pilasi mökkipihalle eksynyt kyykäärme. Noppa paljasti haukahduksellaan kyyn olemassaolon. Luulimme, että Noppaan ei ollut osunut, koska siinä ei näkynyt jälkiä ja se oli kohtaamisen jälkeenkin reippaana lähdössä rantalenkille mukaan. Kyyn taival päättyi lapion terään ja lähdettiin kävelylle, helpottuneina siitä, että oltiin selvitty kyykohtaamisesta säikähdyksellä.

Ei ehditty rantaan asti, kun katsoin, että Noppa vaikuttaa vähän oudolta. Se käveli kuin omissa ajatuksissaan, eikä spurttaillut noppamaiseen tapaan intoa puhkuen. Rannalla kutsuin Nopan luokse ja silitin sitä kuonosta, jolloin se vinkaisi. Kuonossa ei näkynyt vielä mitään, mutta siihen ei voinut koskea kivun vuoksi, joten oli ihan selvää, että kyy oli sittenkin ehtinyt Noppaa purra. Kannoin Nopan mökille, vaikka tässä vaiheessa se olisi ollut vielä ihan kävelykunnossa. Matkaa ei ollut kuin sata metriä ja lähdimme samantien autolla kohti keskustaa. Autosta soitin päivystävälle eläinlääkärille, että täältä tullaan.

Matkalla eläinlääkäriin (kännykkäkuvia)

Kuono alkoi turvota vasta automatkalla, joten oltiin tosi hyvissä ajoin liikkeellä. Onneksi liikennettä ei ollut paljoa lauantai-iltapäivällä, ja matka sujui ennätysvauhtia. Noppa oli koko matkan hereillä ja istuikin välillä.

Eläinlääkärissä päästiin tiputukseen, missä aikaa vierähtikin reilut kolme tuntia. Vahvat kipulääkkeet Noppa sai piikillä kankkuun.

Tiputuksessa

Pirteämpänä jo

Noppa oli reipas eläinlääkärissä ja sai hoitajalta kehuja. Se oli myös koko ajan valppaana, vaikka välillä lepäili pitkän nesteytyksen aikana ja sitten piristyi puoli tuntia ennen nesteytyksen loppumista niin, että olisi selvästi ollut jo kotiin lähdössä. Välillä käytin Nopan asioillaan pihalla, ja pissaaminen onnistui normaalisti, mikä on hyvä merkki.

Kotiin päästiin alkuillasta. Noppa söi iltaruuan hyvällä ruokahalulla, joi vettä ja kävi asioillaan pihalla. Turvotus alkoi hieman laskea jo eilen. Aamulla Noppa jo vähän paimensi Jadea ja haukkukin pääsi suusta. Pihalla se kanniskeli toiveikkaana jalkapalloa, mutta seuraavat pari päivää menee levossa. Vaikuttaa siltä, että Noppa on toipumassa kyynpuremastaan hyvin, mutta tottakai tässä tarkkaillaan sen vointia suurennuslasin kanssa. Veriarvot käydään tarkistamassa viikon päästä.

Tämä tarina siis muistutuksena kaikille: kyyt ovat edelleen sen verran tokkuraisia, että voivat eksyä ihan vilinää ja vilskettä täynnä olevalle pihallekin...

Hyvää Syntymäpäivää Sinulle Rakkain

Nera täytti tänään vappuaattona 5-vuotta. Sitä ei varmaan enää voi sanoa pennuksi :D Vaikka minulle se pentu aina onkin, ja varmaan Jadellekin.

Vappuaatto on kulunut leikin merkeissä. Kaverina tietysti Noppa. Molemmat hyvin edustavina kuvissa, tottakai :D Näitä kuvia edelsi ralli pitkin pihamaata, ja ilonpilaajana jouduin ottamaan tytöt jäähylle. Noppa on niin nopea ja tekee tiukkoja käännöksiä. Sellaisen kamun perässä pysyminen vaatii vähän parempaa kuntoa/tekniikkaa ja sen neljä tervettä koipea. Toivon mukaan viimeistään ensi kesänä Nera saa juosta sydämensä kyllyydestä :)

Neran jalka on ollut ok. Fysioterapeutin antamia jumppaliikkeitä ollaan tehty ja lenkit+leikit vielä maltillisesti. Välillä kovemman rasituksen jälkeen on ollut ontumista. Tilannetta seuraillaan koko ajan, ja sen mukaan edetään.

Kevät on mielentila

Mukava ja keväinen pääsiäisloma takanapäin :) Vietettiin koirien kanssa laatuaikaa mökillä, missä melkein kaikki lumet ovat jo sulaneet ja läheisen joen patokin oli jo avattu. Saatiin nauttia ajankohtaan nähden tosi lämpimistä keleistä ja oltiin pihalla koko konkkaronkka yhdessä. Tottakai myös tokoiltiin :)

Nera ja Jadekin saivat siis olla pihalla yhtä aikaa. Tähän asti olen ulkoiluttanut porukan erikseen, koska Jaden ja Neran leikit ovat niin vauhdikkaita, enkä ole halunnut ottaa riskiä Neran jalan kanssa. Eivät tytöt kylläkään juuri leikkineet yhdessä. Jade kovasti yritti, mutta tyytyi sitten pelkkään hengailuun, kun Neraa ei kiinnostanut. Saivat ne yhdessä sentään vahtia pihaa, mikä on The Next Best Thing Jadestakin :D

Nera ja Noppa

Nera on saikkunsa aikana oppinut käskyn "nätisti". Se tarkoittaa sitä, että vauhtia alkaa olla liikaa ja Nera osaakin heti rauhoittua ja pistää pienemmän vaihteen silmään. Nopan kanssa ne leikkivät paljon. En tiedä johtuuko tuo Neran valeraskaushuuruista vai mistä, mutta nykyään tämä kaksikko leikkii melkein jatkuvasti. Nokoset välissä ja päätön painiminen jatkuu. Kivahan se on, että on hauskaa :P

Tokoiltiin lähinnä ruutua ja jääviä mökillä. Kaikki saivat tokoilla vuorollaan, vaikka toki Noppaa treenaan tavoitteellisesti ja muiden kanssa vain höpötellään siinä sivussa. Neran kanssa ollaan katsottu rallytokoliikkeitä; jos sen jalka vain kuntoutuu niinkuin pitäisi, niin rallytoko voisi olla se pehmeä lasku takaisin harrastusten pariin.

Seniori ja juniori

Tänään meillä oli kevätkauden vikat ohjatut tokotreenit. Hurjasti ollaan taas menty eteenpäin, kiitos kaikista hyvistä neuvoista meidän Pamu-koutsille :) Tänään harkattiin ruutua, paikallaoloa, metallinoutoa ja nopeita jääviä. Sen syvällisemmin tällä kertaa treenejä analysoimatta (koska kaikki sujui hienosti) muutama sananen vain metallinoudosta, jota siis tehtiin ekaa kertaa Nopan kanssa. Noppa oli tosi kiinnostunut kapulasta ja vähän maisteli sitä, mutta ei halunnut sitä nostaa. Kokeillaan kapulan ohutta teippaamista jatkossa. Se oma kapulakin pitäisi jossain vaiheessa hommata...

Kevät tuoksuu hyvälle

Treenit kesäkaudella jatkuvat itseohjautuvassa tokoryhmässä (saadaan tärkeää häiriöharkkaa ja vertaistukea), sekä agilityn jatkoryhmässä. 

Parasta A-luokkaa

Tänään tuli kennelliitolta postia:

Nopan lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Jee, tuuletus!!! Polvethan tosiaan oli 0/0 ja molemmissa silmissä yksi pehmeä ylimääräinen ripsi, muuten terveet. Eli melkein täydellinen tulos :D

Kuvanneen eläinlääkärin arvio kuvista oli  B/B, koska lonkat olisivat voineet olla tiiviimmät. Olisin kelpuuttanut B-lonkatkin, mutta parempi tietysti näin :)

Silmäpeilaustulos ja polvitulos eivät vielä näkyneet KoiraNetissä, mutta varmaan muutaman päivän päästä nekin löytyvät sieltä. Kyllä on nopeeta toimintaa nykyään kennelliitossa :) Viime tiistaina kuvattiin ja tässä oli pääsiäisen pyhätkin välissä. Kauaa ei tarvinnut jännittää näitä...!

Noppa läpivalaisussa

Nopan kanssa käytiin aamulla Animagissa virallisissa terveystarkeissa.

Aloitettiin polvien tarkastuksella, siitä tuloksena 0/0 terveet. Sitten peilattiin silmät. Molemmissa silmissä oli yksi pieni ja hento ylimääräinen ripsi, muuten terveet silmät. Nuo ylimääräiset ripset eivät ole Noppaa mitenkään haitanneet.

Rauhoitteet kankkuun ja läpivalaisun vuoro. Odottelu oli hermojaraastavaa ja aika tuntui matelevan. Noppa nukkui vielä, kun meidät kutsuttiin kuvia katsomaan, mutta heräsi sitten omia aikojaan, kun odotustilassa alkoi joku koira haukkumaan.

Kyynärät olivat siistit. Niissä ei pitäisi olla tulkinnanvaraa kennelliitonkaan päässä, eli 0/0 oli eläinlääkärin arvio.

Lonkat olivat hieman löysät. Näin heti itsekin, että eivät ole ihan AA:t, vaikka oikein siistit ovatkin. Eläinlääkärin veikkaus oli BB, mutta niistä odotellaan vielä kennelliiton arviota.

Kokonaisuudessaan kuitenkin terve pikkupiski, mikä on pääasia. OmaKoira-palvelun kautta virallisten tulosten pitäisi tulla viikon sisällä, eli kovin pitkästi niitäkään ei nykyään tarvitse odotella.

Tokoraporttia ja belgikuulumisia

Kahden viikon tokot tiivistettynä lyhyesti ja ytimekkäästi, tai ainakin parhaani yritän... :D

Viime viikon tokoissa huomasin, että täytyy panostaa iloiseen ja vauhdikkaaseen luoksetuloon. Jostain syystä Noppa, joka tekee kaiken muun iloisesti ja vauhdikkaasti, tekee liikkeenomaisen luoksetulon vähän puolivaloilla. Syitä tähän voi olla montakin, itselläni nyt tuli mieleen, että olemme tehneet tosi paljon paikallaoloa istuen ja vahvistaneet sitä pysymistä, ja käskykin on molemmissa liikkeissä sama. Käsky vaihtoon ja liikkeeseen vähän yllätyksellisyyttä.

Viime torstain tokoissa harjoiteltiin myös jäävien pysähdyksiä pyörähtämisen ja pakittamisen avulla. Noppa tykkäsi varsinkin pyörähtämisestä ja teki näppäriä seisomisia ja maahanmenoja. Näitä harjoitellaan lisää. Saadaan vaihtelua jäävien treenaamiseen.

Eilisissä tokoissa aloitettiin luoksetulon pysäytyksellä (AVO). Noppa on hanskannut tämän pentuna, joten halusin kokeilla liikettä ilman mitään apuja (siivekkeen kiertämistä tms.). Halusin vain nähdä pysähtyykö se. Ensimmäisellä yrityksellä Noppa valui, mutta tajusi kyllä idean. Oma käskyni oli liian hidas ja pehmeä ja käsimerkkikin kuin hidastetusta leffasta. Napakampi ja kovempi käsky yhdistettynä nopeaan käsiliikkeeseen toimi heti, Noppa pysähtyi kuin seinään. Hyvä Noppis.

Lunta ei enää juurikaan ole, kuva parin viikon takaa

Otettiin myös tavisluoksetuloa ja mietittiin Pamu-koutsin kanssa mistä hidastelu ja epävarmuus luoksetulossa johtuu. Kaivoin kosketuskepin esiin avuksi. Keppitreeniä otetaan lisää ja pitää kiinnittää huomiota myös omaan käskyyn. Noppa teki muutaman oikein vauhdikkaan luoksetulon kepin kanssa, joten vahvistetaan sitä oikeaa fiilistä ja vauhtia nyt.

Hyppytreeni oli tosi kiva. Hyppy alkaa olla valmis liike. Noppa hyppää hyvin ja seisoo esteen takana hievahtamatta niin kauan, että palaan sen viereen. Hirveästi ei olla otettu peruasentoon istumista seisomisesta vielä, ettei ala ennakoimaan, mutta sitäkin pitää treenata, erikseen ja liikkeen osana. Seisominen paikoillaan on todella vahva, mutta harjoitellaan sitäkin erikseen vielä.

Luoksepäästävyys oli todella hyvä. Paikallaolossa Noppa oli vähän levoton ja vingahteli. Lopetin paikkiksen lyhyeen ja otin pari lyhyttä paikkamakuuta vielä erikseen. Noppa ei ole ennen äännellyt paikallaolossa, mutta se on varsin potentiaalinen ääntelijä :P Siksi siihen pitää kiinnittää huomiota. Olen muutenkin miettinyt, että vaikka Noppa pysyy paikallaan hyvin, sillä ei ole paras mahdollinen fiilis liikkeessä. Se ei ole mielestäni tarpeeksi skarppina. Kokeillaan paikkiksen piristämiseen etupalkkaa.

Seuraamiset ym. Noppa teki näpsäkästi, ja treeneistä jäi hyvä fiilis varmasti molemmille, koska lopetimme treenit narulelulla repimiseen :)

Jade mökkipihalla

Nerpun kuulumisia: Nera alkoi tuossa parisen viikkoa sitten ontumaan ja kinner punoitti ja oli ärtyneen näköinen. Pikakeikka eläinlääkäriin hakemaan antibiootit tulehdukseen. Nyt toivotaan, että antibiootit purevat ja takapakki päättyisi siihen. Muutenhan Neralla on edessä toinen leikkaus ja taas pitkä sairasloma :( Mutta peukut pystyyn, että kyseessä olisi vain pinnallinen tulehdus.

Jade sen sijaan voi hyvin ja paksusti. Se on varkain (kirjaimellisesti) päässyt vähän lihomaan ja vaikka yritämme pitää tiukkaa dieettiä, ei liikakilot ole vielä karisseet. Kyseessä on varmaan 2kg ylimääräistä, ei mikään mahdoton urakka, mutta asiaa ei ainakaan helpota se, että epilääkkeet luovat näläntunnetta, samoin kuin sterkkaus, ja Jade ottaa ruokaa sieltä mistä se sitä löytää, mm. Nopan kupista, jos en ole vahtimassa.  Paria ylimääräistä kiloa lukuunottamatta Jade on ollut terveenä ja sillä on selkeästi kevättä rinnassa, koska lenkeillä kävyt saavat pian 8-vuotiaan toimesta kyytiä :DD

Rakas treenipäiväkirja...

Keskiviikkona käytiin hallilla ottamassa pikkutreenit aksaa samalla kaavalla kuin viimeksikin: valssia, välistävetoa ja irtoamista. Noppa malttaa kuunnella ja seurata ohjausta jo hyvin, mutta siitä on selvästi hankalampi olla oikealla puolellani (tokossa "väärä" puoli) ja oikealta se ei irronnut yhtä hyvin kuin vasemmalta. Pitää muistaa se harjoituksia suunnitellessa.

Tälläista pätkää otettiin erilaisin muunnoksin.

Putki oli vähän kauempana kuin mitä piirroksessa, eli sille sai tosiaan irrota itsenäisesti.

Lauantaina käytiin Taskilan hallilla tokon korvaustreeneissä. Nopalla juoksu jatkuu, mutta koska treeneihin oli tulossa vain yksi uros, jonka omistajaa ei juoksunarttu häirinnyt, niin päästiin pöksyt jalassa tokoilemaan :)

Noppaan ei juoksu hirveästi ole vaikuttanut. Se on ehkä hieman herkkistuulella, mutta tokoillessa ei ollut mitään eroa normi-Noppaan. Se oli erittäin erittäin innoissaan hallille tultuamme, vähän piippaili siinä, kun piti juoksupöksyt vetää jalkaan (eikä muuten ole helppoa tuon puuhkahännän kanssa), kun oli niin kiire touhuamaan ja ihana Pamu-koutsikin oli näkösällä. Kun alettiin hommiin, Nopalta pääsi yksi haukahdus, mutta muutamaa yksittäistä haukahdusta lukuunottamatta se oli tosi hyvässä vireessä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan :D



Aloitettiin peruuttamisella. Jostain syystä yritin "työntää" Noppaa taaksepäin namikädellä, mikä ei sujunut ollenkaan. Noppahan osaa peruutella vallan taitavasti, se ei vain ole kuulunut meidän temppurepertuaariin, vaan Noppa pakittelee ja peruuttelee esim. ruokakuppia odotellessaan, joskus kahdella jalallakin. Eli Noppa osaa, ohjaaja ei ollut vain sisäistänyt asiaa. Kun sain vinkiksi laittaa kädet selän taakse, Noppa peruutteli metrikaupalla :P Joskus se on pienestä kiinni...

Sitten seuraamista kaartioista tehdyn radan avulla. Noppaa kaartiot kiinnostivat. Se katseli niitä, mutta malttoi antaa tötsien olla rauhassa ja keskittyi seuraamiseen. Seuraaminen oli muuten tosi hyvä, mutta ihan pari ensimmäistä askelta Noppa "keulii" eli edistää vähän, kuitenkin itse korjaten paikan pian. Noppa myös ottaa pieniä hypähdyksiä namikättä kohti.

Jatkossa yritän kävellä nopeammin ja palkata välillä oikeasta kädestä selän taakse. Seuraamistreeneissä meillä on edelleen apuna myös kosketuskeppi toisinaan. Sen avulla vahvistetaan oikeaa paikkaa.

Jaden ja Dinan ystävänpäivän tervehdys

Seuraamisharkkojen välillä Noppa suoritti täydellisen merkin :D Sen verran ne kaartiot kuitenkin kiinnosti sitä ja siis PAKKOHAN niillä oli olla jokin tarkoitus: ei ne vaan voinut turhan takia siinä keskellä kenttää pönöttää :P Juuri tuollaisissa jutuissa Noppa on jännä tyyppi, vähän sellainen minkälaiseksi kuvittelen bortsut: se vain lukitsee jonkin kohteen ja sitten tilaisuuden tullen käy suorittamassa sen tehtävän.  Merkkiä ollaan treenattu viimeksi joskus syksyllä.

Liikkeestä maahanmenoon on tullut jotain epävarmuutta. Sitä pitää alkaa selvittelemään. Noppa ei mene maahan ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta ja nopean maahanmenon se kyllä osaa. Olen varmaan palkannut liikaa pelkästä maahanmenosta. Epävarmuus syntyy siinä, kun en olekaan itse pysähtymässä palkkaamaan vaan jatkan matkaa. Jos syy on siinä, pitää liikettä treenata vielä osissa. Liikkeestä seisominen olikin sitten yllättävän jees, mutta sitä ollaankin harjoiteltu paljon osissa viime aikoina.

Loppuun otettiin hyppyä, koska tokohyppyä ei olla tehty myöskään moneen kuukauteen. Noppa jatkoi oma-aloitteisella linjalla ja teki varsin nopean ja näyttävän loikan nami-alustalle ja takaisin :P Hyppy on kuitenkin melkolailla pientä viilausta vaille valmis.

En tiedä milloin Nopalla on tärppipäivät, mutta jos ne olisivat nyt alkuviikosta (juoksun alkamisesta n. 12 päivää), niin pääsisimme jo tällä viikolla mukaan ohjattuihin treeneihin. Nyt kun olen noudattanut treenisuunnitelmaa, niin olemme tokoilleet jokapäivä noin vartin verran ja keskittyneet liikkeiden eteenpäin viemiseen. Muuten tokoilusta tulee ainakin minulla samojen liikkeiden jankkausta ja aletaan junnaamaan paikoillaan. Nyt kun suunnitelmaa ollaan noudatettu parin viikon ajan, kaikissa liikkeissä ollaan edistytty ja palkkaamiseenkin tulee variaatioita. Tavoitteena minulla on tokokoe loppukevääseen tai alkukesään. Paljon on vielä työtäkin, mutta katsotaan päästäänkö kisakuntoon tämän "aikataulun" puitteissa vai ei. Mitään paineita en suostu asiasta ottamaan, ja muutenkin Nopan tokoiluissa on tavoitteena rento fiilis ja hauskanpito.

Ei se niin vakavaa oo...

Sitten Nera-kuulumisia: BoT-kinnertuki saatiin viime torstaina ja olen kokenut sen todella hyväksi Neralla. Nera kun mielellään laittaisi kaiken painon sille terveelle puolelle ja säästelee operoitua jalkaa edelleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa sitten jumeja. Jumeja ollaan availtu hieronnan ja lämpöhoitojen avulla. Kinnertuen kanssa paino jakaantuu tasapuolisemmin.

Tänään Nera pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pihalle vapaana. Se nuuski hartaudella joka ainoan nurkan pihasta ja piehtoroi lumihangessa tyytyväisenä. Pienistä asioista nauttimista todellakin :)

Kontrollissa

Neran kanssa käytiin eilen kontrollikuvissa. Saatiin hyviä uutisia, eli leikkaus on onnistunut hyvin ja parantuminen todella hyvässä vauhdissa. Lasta poistettiin ja nyt alamme pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa ja rasitusta. Jalan jumppaaminen on myös aloitettu ja kuntouttamiseen kuuluu myös fysioterapiaa ja uimista. Myös hangessa kahlaamista suositeltiin, joten nyt vain tarpeeksi syviä hankia etsimään.

Tilasin Back on Trackin kinnersuojan Mustista ja Mirristä, lämmittämään ja suojaamaan operoitua jalkaa. Sen pitäisi saapua ensi viikon alusta.

Noppa aloitti toisen juoksunsa nyt, edelliseen väli 7kk. Ohjatuista treeneistä tauko siis jatkuu, mutta juoksun alkamista on kyllä vähän odoteltukin – päästään niihin luustokuviin loppukeväästä. Nopalta peilataan silmät, tarkistetaan polvet ja kuvataan lonkat ja kyynärät. Siinä sitten loppukevääksi jännäämistä :P

Näyttää siltä, että pääsemme myös tutustumaan doboiluun. Järjestelen KAS:sille dobokurssia toukokuulle ja olen todella innoissani asiasta. Doboa on hirveän vähän täällä pohjoisessa tarjolla, joten uskoisin löytyvän muitakin kurssista kiinnostuneita :)

Mitä kuuluu?

Pakkasten takia ei olla käyty Nopan kanssa pariin viikkoon ohjatuissa treeneissä. Meillähän on kylmässä hallissa tokot ja pakkasraja -15, joten tokoilut ovat rajoittuneet lähinnä itsekseen puuhasteluun. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että tein meille päivittäisen treeniohjelman, niin tulee treenattua asioita tavoitteellisesti ja tasapuolisesti. Suosittelen muillekin, treeniohjelmaan merkitsen valmiiksi mm. palkkaustavat, niin tulee niihinkin vaihtelua :) Päivää kohti treenaan kolmea eri liikettä tai liikkeen osaa, se riittää mainiosti aktivointiin, mutta myös vie meitä eteenpäin.

Treenien sijasta Noppa on nähnyt rotutovereitaan. Nera kun on sairaslomalla, niin Nopalla ei oikein ole kavereita ollut. Toki ne leikkii Neran kanssa niin, että makoilevat lattialla ja hammastelevat toisiaan, mutta kunnon leikkikaveria ei ole nyt omasta takaa. Varsinkaan kun Jadea ei voisi vähempää kiinnostaa :P

Noppa & Lyyli

Eilen nähtiin tuttua Lyyli-shelttiä omistajineen ja tänään tutustuttiin Nova-shelttiin. Aamun lenkillä sattui hauskasti, kun seuraamme pölähti yllättäen kaksi trikkiurosta :D Shelttitreffeistä tuli shelttimiitti vahingossa. Vanhat poijjaat (8- ja 10-vuotiaat) olivat karanneet omistajaltaan ensimmäistä kertaa, kun näkivät nuoret shelttitytöt jäällä kirmailemassa. Kohteliaasti tulivat kuitenkin tutustelemaan.

Noppa & Nova aamuauringossa

Kutsumattomat kaverit

Neran tikit poistettiin viime viikolla ja jälleen kerran Nera sai olla malliesimerkkinä hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvänä belgialaisena. Vähän jo huvittaa se, että eläinlääkäriasemilla lähestulkoon joka kerta ihmetellään ja ihastellaan Neran käytöstä. Nytkin hoitaja ihmetteli moneen kertaan, että miten se onkin noin rauhallinen ja ei ole koskaan tällaista belgiä nähnyt.

Haava oli parantunut siististi ja Nera varaa lastoitetulle jalalle hyvin. Ensi viikolla varaan ajan kontrollikuviin, niin sen jälkeen ollaan viisaampia tulevaisuuden suhteen. Lastakin on tarkoitus poistaa silloin ja kuntoutus alkaa kunnolla. Nyt olemme saamiemme ohjeiden mukaan jumpanneet jalkaa ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa pikkulenkillä (siis vähän kauempana kuin lähimetsikössä tarpeilla).

Jadelle kuuluu tasaisen hyvää. Siitä on tullut iän myötä melkoinen vilukissa, joten jo yli 10 asteen pakkasissa se tarvitsee takin niskaansa. Tossujakin olen ajatellut sille, mutta Jaden tuntien tossut eivät ehkä ole paras idea... :P