Keep calm and cool as a cucumber

Ilmeisesti sateinen sää sopii minun ja Nopan aksatreeneihin paremmin kuin hyvin; viilentää vähän tunteita kummallakin osapuolella...! Tänään siis pitkästä aikaa agilitytreenit, joista jäi itselle sellainen fiilis, että edistyttiin ja koira oli kuulolla, eikä kuumunut liikaa tumpelon ohjaajan kanssa.

Tehtiin ylläolevaa rataa. Päästiin esteelle 6. asti ja tehtiin esteet 7,8 ja 9 omana sarjana. Teemana siis takaakierrot ja välistäveto.

Edelleen minulla on ongelmana, etten malta ohjata loppuun asti, vaan ennakoin jo seuraavaa estettä (minkä Noppa kyllä näkee). Noppa ei irtoa vielä niin hyvin, että voisin moista harrastaa. Noppa on myös tokokoirana hyvin fiksoitunut hakeutumaan koko ajan vasemmalle puolelleni: välillä tuntuu, että se ei ole ollenkaan tajua, että palkka voisi mahdollisesti tullakin oikealta.

Tänään jaksettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä jankata ongelmakohtia ja tosiaan jäi ei-niin-epätoivoinen fiilis treeneistä. Ehkä me tästä vielä noustaan... Pitäisi vain saada aikaiseksi käydä taas treenailemassa itsekseen näitä tunneilla käsiteltyjä asioita, kuten alla olevaa putkijarru-rataa.

Agi-Nopan ohjaimissa

Ja ihan ohjatuissa treeneissä. Mukava huomata, että ohjaaja ei ole edistynyt ollenkaan pitkän tauon aikana :P Vaikka harvemminhan sitä edistymistä treenaamatta tapahtuu...

Nopan kanssa ollaan treenattu agijuttuja viimeksi varmaan pari kuukautta sitten. En edes muista milloin ja mitä, vaikka täältä blogistahan siitä löytyy todistusaineistoa. Neran sairasloma ja sitä mukaa peruuntuneet kisasuunnitelmat hyydyttivät agi-intoni pitkäksi aikaa, eikä Nopan kanssa ole tullut treenattua tavoitteellisesti, eikä säännöllisesti. Ollaan harjoiteltu erikseen kontakteja (mutta niihin minulla ei ole vielä mitään järkevää suunnitelmaa, vaikka 2o2o-taktiikkaa ollaan harjoiteltu), irtoamista, muutamia "helppoja" ohjauskuvioita, kuten valssia, takaakiertoja, välistävetoja. Humputeltu menemään helppoja, lyhyitä ratoja.

Koska minulle agility on todella hankalaa, ja ohjauskuvioita saa aina pähkäillä pitkään ja hartaasti, on Neran tyyppinen agikoira ollut minulle äärimmäisen helppo. Rauhallinen koira, joka irtoaa hyvin ja ohjautuu sinne-päin-ohjauksillakin oikein. Noppa taas kuumuu, pyörii paimenkoiramaisesti jaloissa, kiroilee, turhaantuu, mutta kun saan ohjattua oikein, etenee hurjalla vauhdilla ja nauttii. Nyt onkin opettelemista tämän koiran ohjaamisessa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tällä hetkellä agility on kakkoslajimme. Tavoitteena on oppia ohjaamaan, hioa yhteistyötämme sujuvammaksi ja pitää hauskaa.

Tällaista radan pätkää harjoiteltiin tänään osissa. 2-esteen jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö kolmoselle, mutta persjättöä väänsin Nerankin kanssa viikkotolkulla ennen kuin sain sen sujumaan. Eli ei ihan sujahtanut näin ensimmäisellä kerralla meiltä persjättö. Mutta treeneistä inspiroituneena aion vakaasti käydä tätä treenaamassa itseksemme.

Putkeen Noppa irtosi kivasti ja vauhdilla. Samoin rengas sujui hyvin, kun harjoiteltiin sitä erikseen.

Noppa kuumui persjättötreeneissä, koska siinä se ei tajunnut, mitä siltä halusin (ohjaus oli niin epäselvää). Se myös piippaili itsekseen odotellessaan kytkettynä, kun rakensimme ja tutustuimme rataan, mutta minun kanssa odottelu sujui kivasti. Tehtiin pieniä temppuja odottelessamme omaa vuoroa. Kaiken kaikkiaan Nopan vire ja mielentila oli treeneihin hyvä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan. Hyvä juttu. Olen hyväksynyt sen, että rataa tehdessä Noppa haukahtelee kuumuessaan, mutta turhan räksyttämistä odotellessa/suorittaessa rataa en aio katsella ja kuunnella. Tokossa ääntelyyn meillä on melkolailla nollatoleranssi.

Tästä se lähtee. Kesän aksat. Katsotaan millä mallilla ollaan syksyllä :)

Agility on hankalaa, jos ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa...

Eilen treeneissä harjoiteltiin välistävetoja. Olin vaihteeksi ohjauksieni kanssa ihan kuutamolla, mutta saatiin kuitenkin treenien loppuminuuteilla nuo välistävedot onnistumaan. Työvoitto siis, vaikka välillä tuntui hyvin turhauttavalta. Nera pääsi vasta lopussa kiihdyttelemään vauhtiaan, koska treenien alkuun hidastin sitä ohjauskämmeilläni ja jääden itse seisoville jaloille.

Onneksi koin sen ahaa-elämyksen treenien loppuun. Muuten olisi voinut jäädä aavistuksen paska maku suuhun omasta koheltamisesta, vaikka yritänkin suhtautua agin(kin) treenaamiseen tarvittavalla määrällä huumoria :)

Kouluttaja kommentoi, että Nera kääntyy tosi hyvin ja erittäin vähäisellä ohjauksella :D Nerahan irtoaa hyvin, mikä on minun onneni, koska se ohjaaminen jää tosiaan monesti melko vähiin tai en ohjaa loppuun asti. Onneksi on koira, joka ymmärtää ohjaajaansa!

Tällä viikolla olisi tarkoitus myös käydä treenaamassa putkijarrua tämännäköisellä radalla:

Noppa pääsi tänään aksaamaan tuota ylempää rataa hieman helpotettuna versiona (lähdön pitkässä suorassa kaikki esteet samalta puolelta ja 9-hyppyä ei otettu lainkaan rataan, esteissä 7 ja 8 pelkät siivekkeet).

Meillä oli muutama pieni turhautumisen hetki. Noppa tarvitsee selkeämmän ohjauksen kuin Nera, joka tuntuu lukevan ajatukseni :P Noppa on nopeampi kuin Nera, eikä irtoa vielä hypyille kovinkaan hyvin joka kerta. Se kuumuu agilitysta, toisin kuin Nera.

Päädyin siihen tulokseen, että vaikka saankin Neran kääntymään hyvin sinnepäin-ohjauksillani, niin Nopan kanssa joudun opettelemaan tuon välistävedonkin tekemään selkeästi ja loppuun asti. Harmi, kun ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa...!

Nopan kanssa sain onnistumaan tosi hyvin välistävedon esteillä 4 ja 5, koska se irtoaa putkeen hyvin. Esteillä 7 ja 8 meillä tuli kommunikaatio-ongelmia, osittain sen vuoksi, että olin myöhässä 7-hypyllä. Loppuun rallateltiin pitkää suoraa makupala-alustan avustuksella, niin molemmille jäi treeneistä positiiviset vibat :D

Valssi hukassa

Näinkin perushelppo ohjaus kuin valssi oli minulta tänään kateissa. Jostain syystä en vain saanut tehtyä sulavaa valssia ennenkuin toistoja oli takana parikymmentä (ja suurimman osan niistä tein ilman koiraa).

Valssi on sujunut ennen minulta ihan hyvin ja mielelläni sitä olen aina ratoihin tunkenutkin, mutta ilmeisesti se on jäänyt viime aikoina hyvin paljon vähemmälle. Lisää valsseja siis treeneihin, että jää taas takaraivoon.

Nera oli innoissaan ja vauhdikkaana, joten alkuun epäilytti miten ehdin 12 esteen radalla valssaamaan kuusi kertaa. Jos se valssi olisi vain taipunut alusta asti, niin kyllä siinä olisi ehtinyt kuitenkin – juosta toki sai lujaa. Ihan treenien lopussa sain valssit taipumaan jotenkuten, hivenen kankeasti, mutta kuitenkin ja saatiin rata suoritettua.

Piirsin radan Flexitrackilla. Mittasuhteet eivät ole kohdillaan, mutta ainakin tästä ymmärtää radankulun vähän paremmin kuin ilman kuvaa tai Paint-kuvan kera ;)

Valssi tuli putkelle, neloshypyn jälkeen, 5-hypyn jälkeen, 6-hypyn jälkeen, 10-hypyltä ja taas renkaalta. Minulle hankalin kohta oli tuo nelosen jälkeinen valssi, kun tuntui, että en vain kerennyt siihen tarpeeksi hyvin.

Hyvä, että ratapiirros on koneella tallessa, niin voin käydä harkkaamassa samaa rataa uudelleen. Laiskanläksynä :D

Se agilitysta ja asiasta kolmanteen... KAS järjestää taas mätsärin, jossa olen mukana puuhanaisena. Tässä mainosta, hienot palkinnot on luvassa sijoittuville, mm. mittatilausmanttelia BIS-voittajalle!