Joulu tuli ihan varkain

Blogin päivitys voi toistaiseksi olla vähän haasteellista... Muiden kiireiden lisäksi Pentu oli syönyt tietokoneen johtoja, joten pöytätietokoneelle en pääse kuin mökillä ja puhelimella blogin päivitys taitaa olla turhan hankalaa.

Noppa sai joululahjansa etuajassa, kun käytiin Lentsun tokokurssilla 19.12. Saatiin hyviä neuvoja pariin liikkeeseen ja ruudun ja merkin kierron erotteluun/hahmotteluun, mutta mihinkään tokonirvanaan tällä kertaa en kurssilla päässyt. Saattoi olla sekin, että kurssillakaan en ihan täysillä pystynyt keskittymään siihen läsnäolemiseen ja hetkessä elämiseen, tulipa lähinnä Nopan aktivoimiseksi ja mielen virkistykseksi käytyä.

Mukavaa oli jokatapauksessa ja läksyksi saatiin tunnaritreeniä kevään ajaksi. Jospa saisi aikaiseksi kotiläksyt tehdä :)

Joulua ollaan vietetty mökillä, vietetty laatuaikaa koirien kanssa ja nautittu vapaapäivistä ja rennosta oleskelusta. Onneksi myös Uuden Vuoden vaihteessa on miniloma ja pako arjesta luvassa :)

Salme Mujusen opeissa

Parin viikon bloggaamattomuus selittyy meidän muuttokiireillä ja sitä seuranneella treenitauolla. Uusiin maisemiin ollaan jo kotiuduttu hyvin ja viikonloppuna päästiin vähän tokoilemaankin taas tauon jälkeen.

Salme Mujunen piti meidän seuralle toko- ja saalisviettikurssit. Olin ilmottautunut mukaan tokoon koiran kanssa ja saalisviettikurssille kuuntelemaan. Kokonaisuutena olikin ihan mukavan tuju tietopaketti, jota saa nyt makustella tovin. Saalisviettileikkiä kokeillaan varmasti jo ensi viikolla. Tai heti, kunhan saan ostettua samanlaiset (=koiralle samanarvoiset) motskarit. Ja pitäis vissiin ostaa motskarit sekä shelttikoossa, että belgikoossa. Ei oo halpaa tämä koiraharrastus :D

Tokokurssille olin ilmoittanut treeniliikkeiksi ruudun, noudon, kaukot ja tunnarin. Koska meillä oli aikaa, treenattiin myös seuraamisen peruutusta.

Ruutuhan on Nopan yksi suosikkiliikkeistä. Sillä on ehkä suurimpana ongelmana ruudussa se, että se ei katso ruutua ennen sinne lähtemistä, vaan pitää kontaktin tiukasti minussa, vaikka olen yrittänyt opettaa sille ruudun hahmottamista ja vihjesanoja. 90% treenikerroista ruutu onnistuu ilman lähtöhaukahdusta, joten mikään hirveän iso ongelmahan tuo ei ole. Kokeessa vain itselläni olisi varmempi olo, jos koira edes vilkaisisi ruutua ja vähän hahmottaisi mikä liike on tulossa ennen käskyä.

Salme ei kannata ollenkaan kosketusalustan käyttöä ruudussa, koska koira ehdollistuu alustaan niin voimakkaasti. Tästähän on eri koulukuntia ja me olemme treenanneet Nopan kanssa ruutua pennusta asti alustan kanssa, joten todennäköisesti jatkamme kosketusalustan kanssa. Salmen mielestä Noppa ei hakeutunut hyvin ruudun keskiosaan ilman alustaan (Noppa meni ruutuun vasemman etukaartion kautta, mutta korjasi sitten paikan ruutuun keskelle). Ruudun keskustan vahvistamiseksi Salme ehdotti ruokapalkkaa ruutuun. Tehtiin monta toistoa (ja Noppa jaksoi tehdä haukkumatta ja turhautumatta), mutta ei Noppa tajunnut ollenkaan, että ruudussa voisi olla nami. Se vain juoksi ruutuun, kääntyi ja heittäytyi makuulle. Teki siis kelpo suorituksia monta kertaa putkeen, ilman alustaa, mutta lihapullan vetovoimalla ei ollut Noppaan mitään vaikutusta.

Siitä sain hyvän vinkin Salmelta, että minun pitää olla pysäyttämiskäskyn kanssa ajoissa, jotta koira ei ajaudu ruudusta ohi ja tarkkailla koiran takajalkoja milloin ne ylittävät ruutunauhan.

Noudossakaan meillä ei ole mitään isoja ongelmia, vaan pikkufiksaamista ja virejuttuja. Liike on aikalailla kisavalmis, mutta Noppa koomailee kapuloita ja nyt se jopa oli karata kapulan perään. Sen kanssahan on treenattu pelkkiä heittojakin, ja oli hyvä muistutus, että niitä saa treenata edelleen satunnaisesti.

Kapulan irroittamisessa Noppa on aavistuksen rauhassa siinä vaiheessa, kun olen jo kapulan ottanut siltä. Sillä on kiire sivulta pois. Tätä harjoiteltiin niin, että koira istui minun edessäni ja otin kapulan siltä pois, pitäen kiinni kapulasta kaksin käsin. Kapulaa ei saa yhtään vetää, eikä koira saa löysentää otettaan ennen käskyä. Kiitos-sanan kuultuaan Nopalla oli kiire nostaa takapuoli maasta, mutta kun vaihdettiin irroittamiskäsky lennosta irti-käskyyn, kiirekin katosi. Ilmeisesti Nopalle "kiitos" merkitsee liikkeen loppumista ja vapauttamista, vaikka "vau" on meillä se virallinen vapautus.

Sain kiitosta siitä, että olen tehnyt hyvät pohjat Nopan kanssa. Sen nouto oli innokas, vauhdikas ja keskittynyt, ja ote kapulasta rauhallinen ja tiukka. Juteltiin siitä, että Noppa on herkkä ohjaajalle vietistä huolimatta. Ei ohjaajapehmeä, mutta se tarkkailee minua, eleitäni ja äänensävyä/painoituksia hirvittävän tarkasti, ja sille oikeasti on väliä millä tavalla jonkin käskyn sanoo, mihin päin vilkaisee jne. Salmen mielestä se on ihana piirre koirassa. Toki niinkin, mutta haastavaakin koulutuksen kannalta. Joutuu oikeasti tarkastelemaan itseään ja tapojaan/maneereitaan tuskallisen yksityiskohtaisesti :D

Kapulan nakkelua pitää harjoitella itsekseen, jotta saan heittoon voimaa ilman koiraa kuumentavaa heijaamista.

Noutoon saatiin siis erinomainen tilannekatsaus.

Sitten kaukoihin. Takapalkkaan sain hyvän vinkin, jota voi käyttää kokeessakin. Liike aloitetaan aina samanlaisella kierroksella, missä takapalkka tiputetaan taakse. Itse kokeessahan palkka ei tipu, mutta se pieni kierros, joka tehdään matkalla suorituspaikalle, tehdään ja koiralle jää ajatus siitä takapalkasta.

Jostain syystä Noppa oli ihan pihalla kaukokäskyissä. Ensimmäisillä vaihdoilla se syöksähti saalistaen eteenpäin :D Mikälie aivopieru. Tehtiin sitten ihan kaukojumppaa imuttamalla. Salmen mielestä minun pitää vaihtaa niin käskyt kuin käsimerkitkin rauhoittavampiin, ja sen taidan tehdäkin. Nopallahan kaukoissa ongelma on ylivire, jolloin se liikkuu (varsinkin kun istumaannousu on opetettu käsikosketuksella).

Käsimerkeistä Salme kommentoi, että liikkeiden pitää olla laajat ja pehmeät. Minulla ne on ollut mahdollisimman vähäeleiset, mutta nyt kun Salme niitä kommentoi, niin tajusin, että vähäeleisyydestä huolimatta ne ovat tiukat ja aika nostattavat koiralle.

Tunnarissa Salmen tekniikka oli laittaa kapulaan namin hajua ja kapulan taakse nami. Ei Noppa oikein tätäkään tajunnut, ja se etsii aika näppärästi omaa jokatapauksessa, joten voi olla, että tätä ei lähdetä kokeilemaan ainakaan vielä tällä tyylillä.

Seuraamisen peruutusaskeliin saatiin hyviä vinkkejä. Niinkin yksinkertainen asia, kuin se, että koiran pakittaessa minun edessäni, vaihdan namin oikeasta kädestä vasempaan, auttoi heti. Noppa pakittaa seuraamisessa yhden askeleen hyvin, mutta levittää toisella liikaa, joten harjoiteltiin pakittamista putkea vieressä. Ja näillä vinkeillä jatketaan :)

Tykkäsin Salmen kouluttamistyylistä ja tuli hyvä mieli, kun sain palautetta siitä, että olen vienyt koiraa hyvin eteenpäin ja tehnyt pohjia hyvin.

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana saalisviettikurssilla. Luento oli todella monipuolinen ja saatiin aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua vieteistä ja vaistoista. Tein kuuliaana muistiinpanoja, joista muutaman tärkeimmän jutun jaan blogiinkin. Suosittelen tutustumaan Salmen kirjoihin ja osallistumaan kursseille, jos siihen on mahdollisuus.

Saalisvietissä tärkeintä on liike ja sen suunta. Koira kiinnostuu poispäin liikkuvasta saaliista, saavuttaa sen, ravistelee, tappaa, syö ja tyydyttää viettinsä. Saalisleikissäkin tavoitteena on tuo loppukliimaksi, missä koira on leikin jälkeen tyytyväinen, rauhallinen ja rento. Saalisleikki syventää koiran ja omistajan suhdetta, ja opettaa hallintaa myös koiran ollessa korkeassa vireessä.

Saalisleikissä "saalis" eli ohjaajan motskarin kanssa imitoi saaliseläimen käytöstä, esimerkkinä meillä oli jänis. Motskari liikkuu poispäin koirasta nykäyksittäin. Ohjaajalla on kaksi motskaria. Kun koira on palauttamassa toista lelua, hetsataan saalisärsykkeellä toisen lelun kanssa ja heitetään se toiseen suuntaan (koira palaa idästä, toinen lelu lentää länteen). Sitten siirrytään lähileikkiin. Koira kopataan motskariin ja pyöräytetään niin, että koira roikkuu patukassa, minkä jälkeen heijataan/keinutetaan sivusuunnassa koiran roikkuessa edelleen patukassa. Koiralla on panta ja hihna, hihnasta otetaan kiinni ja lähdetään juoksemaan koiran kanssa niin, että se kantaa patukkaa ja hihna on tiukalla, mutta ei kiristä. Juoksu pysäytetään, koira nojaa ohjaajaan, ohjaaja ottaa pannasta kiinni niin, että rystyset ovat koiran niskaa vasten ja silittelee koiraa rauhoittavasti ja hitaasti. Leikki on päättynyt, kun koira tiputtaa lelun.

Noppa on hyvin saalisviettinen tapaus, joten luulen sen tykkäävän kovastikin ihan oikeasta saalisleikistä. Belgeille ehdottomasti myös pitää tätä ottaa, ne ovat molemmat saalisviettisiä: Nera pelaa ehkä enemmän saalisvietillä ja Jade palkkautuu jo pelkällä taisteluleikillä.

Mielenkiintoinen koiraharrastusviikonloppu siis takana :) Olen ilmottautunut myös Korrien laumaviettiluennolle, joten sitä odotellaan sitten seuraavaksi.

Tottahan toko

Maanantai-tokot. Aloitettiin seuraamiseen lähdöillä, tempon vaihdoilla ja nopeassa/hitaassa tahdissa myös käännökset ja perusasennot. Noppa teki ihan hyvää seuraamista, mutta omaan makuuni sen paikka olisi saanut olla aavistuksen parempi. Seurasi hivenen liian edessä. Juoksussa se ei istahtanut perusasentoon, vaan ehti kiepsahtaa eteen, mutta näitä ei ollakaan juuri harjoiteltu. Kosketuskeppi peliin siis ja harjoitukset jatkuu.

Sitten liikkeestä istumista, joka on oikein hyvällä mallilla. Annan melko voimakkaan vartaloavun (paino jättävälle jalalle), mutta vauhtia ei tarvitse enää hidastaa ja kunhan muistan, että en vilkaise alas (silloin menee välittömästi maihin), niin Noppa tekee oikein näpäkän istumisen.

Hyppy, missä harjoiteltiin lähinnä häiriökäskytystä, oli tosi hyvä.

Paikkisharjoituksissa harjoiteltiin häiriökäskytystä, kun kerrankin sattui melkein poutasää treenin ajaksi (itikoita sitten piisasi senkin edestä). Tällainen harkka on meille enemmän kuin tarpeeseen. Sitten paikallamakuu, jossa Noppa oli ihan tarkkaavainen ja rauhallinen, vaikka vieruskaveri vähän piippailikin.

Loppuun otettiin kaukot. Näiden kanssa me ollaan viimeaikoina lähinnä opeteltu takapalkan käyttöä ja sitä rauhallista, takapuoli-maassa, istumaan nousemista. Häiriössä Noppa teki ihan kivat kaukot. Matkaa ei ollut kuin korkeintaan pari metriä ja alkuun Noppa ennakoi takapalkalle lähtöä ja taisi kertaalleen vapauttaakin itsensä oma-aloitteisesti palkalle, mutta saatiin tehtyä myös hyviä vaihtoja. Tämä ja ruutu ovatkin sellaisia liikkeitä, missä pitää tehdä vielä kovasti hommia, että saadaan ne koevalmiiksi. Ruutuun lähinnä lisää etäisyyttä ja välillä kosketusalusta pois sieltä, kaukoissa etäisyyttä ja varmuutta vaihtoihin.

Ihan heti elokuun alkuun ei onneksi olla rykäisemässä kisoihin, vaan treeniaikaa on muutama kuukausi. Ennen koetta ehditään myös Salme Mujusen toko- ja saalisviettikurssille, ja ehkä myös Korrien vastaavalle kurssille lisäoppia ammentamaan :) Tokontäyteinen syksy siis edessä, mikäs sen mukavampaa.

Tokotukkaria

Viikonloppu vierähti pitkälti tokotunnelmissa, oltiin sekä lauantaina että sunnuntaina Nopan kanssa Oili Huotarin kurssilla. Lauantaina menin vielä kuunteluoppilaaksi loppupäiväksi vietyäni oman koiran kotiin (ja käytettyäni belgiosaston ulkona). Tuli paljon uutta asiaa, oivalluksia, kehuja ja moitteita. En ole varmasti vielä edes sisäistänyt kaikkea kurssilla kuulemaani ja näkemääni.

Olimme lauantain eka koirakko. Treenasimme noin 25 min pätkän. Ajatuksena minulla oli ottaa seuraamista ja noutoa. Seuraamisissa ongelma on se, että Noppa kuumuu ja alkaa saalistaa kättäni muristen: kun sen fokus on saalistamisessa, seuraaminen itse on aika toisarvoinen asia sille. Saalistamiseen kuuluu myös pomput kättä kohti liikkeellelähdöissä. Kun Oili näki ongelman, niin meidän vuoro (plus vähän ylimääräistä) kului seuraamisharjoitteluun.

Ongelman juuret ovat kosketuskepissä. Noppa on aina saalistanut keppiä ja sillä sille on opetettu seuraaminen. Kun keppi on häivytetty, tilalle on tullut käden saalistaminen. Toinen ongelma on, että ohjaaja ei ole kieltänyt pompuista tarpeeksi johdonmukaisesti.

Jotenkin se "ilon kautta"-treenaaminen on minulle tullut sellaiseksi, että en oikeastaan kiellä koiraa väärästä tekemisestä, vaan ennemmin odotan sen tarjoavan oikeaa asiaa, jotta pääsen palkkaamaan sitä. Noppa kuitenkin on käyttänyt tämän hyväkseen ja alkanut sikailla tietyissä liikkeissä. Kyllä se osaa ja haluaa tehdä, sille pitää vain selkeästi kertoa mitä SAA tehdä ja mitä ei. Ilon kautta treenataan jatkossakin, mutta Oilin kurssilla näin, että Noppa ei  lamaannu palautteesta, vaan tarjoaa innokkaasti uutta. Sitä voi herätellä vähän pannasta nappaamalla ja koira ei ole moksiskaan, vaan lähtee uuteen yritykseen samalla innolla.

Eli päivän opetus: kyllä shelttiäkin saa komentaa :D

Oili tykkäsi kovasti Nopan luonteesta ja sanoi, että tälläisen sheltin ottaisi itselleenkin mielellään. Nopalla on kyllä asenne enemmän kuin kohdallaan ja se jaksoi painaa melko painostavan ja junnaavan harkan täysillä, hiiltymättä palkattomuuteen ja jatkuvaan toistoon.

Koira kotiin ja läksin vielä kuunteluoppilaaksi. Sain hyviä ideoita ruututreeniin ja tunnariin. Itse ruututreeniä päästiinkin kokeilemaan sunnuntaina, mihin olin kaavaillut ruudun lisäksi noutoharkat.

Sunnuntain treenit aloitettiin noudolla. Kuvailin ongelmaksi sen, että Noppa ei tykkää kapulasta, mutta on edennyt hirveästi sheippaamalla. Mehän ollaan treenattu noutoa osissa: ensin kapulan nostoa (naksutus ja palkka), sen ohella vauhtinoutoa (koira saa juosta lentävän kapulan perään ja saa tiputtaa sen juostessaan ohjaajaa kohti), nyt viimeaikoina lisätty kapulan nostoon pito ja pitoon häiriöitä (kapulan koskettelua) ja ihan pari päivää sitten otettiin kapulan pitoa perusasennossa. Kunhan kaikki osaset alkaa olla kohdillaan, tehdään niistä kokonainen liike. Ja tällä hetkellä ollaan jo hyvin lähellä sitä koko liikettä.

Oili ei nähnyt noudossa ongelmaa. Noppa noutaa vauhdilla, nostaa kapulan ongelmitta, tuo sen käteen asti pyydettäessä. Ainoa, mihin pitää puuttua, on kapulan pyörittely suussa. Tehtiin harjoitusta, missä peruutan koiran edellä, koiralla on kapula suussa, se ei saa purra kapulaa tai tiputtaa sitä ilman lupaa (jos se tekee jomman kumman niin pitää huomauttaa), sitten hyvästä otteesta vapautus eli kapula saa tippua vapautussanasta. Noudosta tulee kuulemma tosi hyvä, kunhan saan kapulanpidon rauhalliseksi.

Noudon jälkeen tsekkailtiin ruutua, missä kokeiltiin kosketusalustan häivyttämistä. Lähetettiin pari kertaa alustalle ja sitten kokeiltiin ilman alustaa pallopalkalla niin, että koira juoksi ruutun ja sen ollessa oikealla kohdalla, huudetaan jes ja pallo lentää palkaksi. Tästähän Noppa tykkäsi kovasti, mutta ruututreeni itsessään on sille kuumentava ja siihen vielä pallopalkka, niin meinasi mennä palikat sekaisin. Merkkiä harjoitellessa Noppa piti sellaisen agilitytreenimäisen räksytystuokion, mutta lopetti sen komentamalla ja teki sen jälkeen _hiljaa_ pari ihan kelpo merkille lähetystä.

Lisäksi harjoiteltiin luoksetuloa ja sivulletuloa niin, että käteni ovat selän takana.

Oili antoi palautetta, että olen vienyt hyvin Noppaa eteenpäin ja koirasta näkee itseluottamuksen. Olemme hyvä tiimi. Mutta kaikkeen pikkusikailuun ja ääntelyyn pitää puuttua tiukasti, jos halutaan edetä ylempiin luokkiin asti.

Sain kurssista paljon irti, varsinkin asennepuolelle. Tokon täytyy olla hauskaa, sekä minulle, että koiralle, mutta rajat pitää asettaa ihan kuin arjessakin.

Lentsun opissa

Tokoilut jatkui tänään, kun vuorossa oli Leena Välimäen tokokurssi :) Kurssilla hurahti kolmisen tuntia ja hyvin pikkukoira jaksoi tsempata. Nauratti, kun oltiin jo kotiin lähdössä, niin Noppa löysi jostain vielä tunnarikapulan ja toi sitä luokse, että tehdään vielä tätä kapulanpitoa, kun se oli niin kivaa :D

Ohjelmassa ensimmäisenä oli nouto, ja nimenomaan kapulan pito. Noppa kun tykkää hirveästi kyllä noutaa, mutta heiluttelee kapulaa ja pahimmillaan heitteleekin sitä itselleen :P Lentsu neuvoi meille kapulanpitotreenin niin, että laitetaan tunnarikapula maahan ja odotetaan, että koira nostaa sen. Palkka heitetään koiraa kohti nimenomaan kapulan pitämisestä, eli merkataan sanalla tai naksauksella. Sitten vaaditaan hieman pidempi aika, mitä kapulaa pidetään. Noppa hoksasi homman heti ja pitikin kapulaa sitten muutaman sekunnin – siitä lähdetään. Kunhan Noppa pystyy pitämään kapulaa pitempään (noin 10 s), siirretään harjoitus minun sivulleni, eli koira perusasentoon, kapula sen jalkoihin, koira nostaa kapulan, pitää ja palkka tippuu ylhäältä.

Noudon jälkeen oli tarkoitus paneutua seuraamiseen ja siinähän Noppa tosiaan joskus pyrkii edistämään seuraamiseen lähdettäessä. Yleensä korjaa itse paikan aika nopeasti. Tämä oli siis se juttu, johon halusin vinkkiä. Ensimmäisen seuraamispätkän Noppa melkein poikitti jalan edessä, eikä tehnyt elettäkään, että olisi korjannut itse. Tein sitten nami kädessä pätkän ja se oli todella hyvä. Päätettiin, että tehdään seuraamista ilman namia ja kun Noppa alkaa edistää, teen täyskäännöksen vasempaan ja katsotaan mitä koira tekee. Seurautin Noppaa pitkät pätkät käännöksineen Lentsun liikkuroimana, eikä puhettakaan edistämisestä :D Noppa teki 2-3 seuraamista kaikkien käännösten kera, ja ihan jäätävän hyvää settiä. Ei siis päästy käytännössä kokeilemaan liikkeen korjaamista.

Lentsu kehui, että ei ole koskaan nähnyt pikkukoiran tekevän yhtä makeeta seuraamista :) Sellaiselta tokogurulta kyllä erittäin mieltälämmittävä kommentti!

Lentsu sanoi myös, että jotkut tuomarit saattavat rokottaa näin tiiviistä seuraamisesta, mutta omasta mielestään oli niin hienoa, että ei lähtisi muuttamaan mitään. Edistämiseen kokeilen tuota yllättävää täyskäännöstä jatkossa, mutta kyllä tuli hyvä mieli kouluttajan kommenteista. Jotain ollaan tehty oikein :)

Seuraavassa setissä tehtiin ruutua ja kaukoja. Ruudussa meillä on ollut sitä ongelmaa, että Noppa hakeutuu ruututötsän taakse seisomaan, vaikka meillä on kosketusalusta ruudun keskellä. No yllätys yllätys, ei sitä ongelmaa ollutkaan. Lähetin Noppaa parin metrin päästä ruutuun, ei ongelmia. Kun lähetin täyden matkan päästä, aloin itse kädellä huitomaan ruutua kohti ja Noppa turhaantui, eikä tiennyt mitä oikein halusin sen tekevän. Noppa on vähän mustavalkoinen tyyppi välillä, käskyjen pitää olla selkeitä. Neuvoksi sain, että menen kyykkyyn koiran viereen ja yhdessä katsotaan missä se ruutu on, sanon pari kertaa "ruutu" tai "missä ruutu on" ja lähetän koiran ilman ylimääräisiä huitomisia: ruutuhan löytyi upeasti :) Joskus se on ihan ohjaajasta kiinni :P

Kaukoissa treenattiin maahan-istu vaihtojen nopeaa istumista. En ollut itse edes ajatellut, että istumaan nouseminen on hidas, mutta Noppa tavallaan "kiipeää" etujaloilla ylös, eikä hypähdä pystyyn. Harjoiteltiin sitten sitä hypähtämistä ylös niin, että Noppa koskettaa kädessäni olevaa alustaa (pieni kansi, joka oli hiusponnarilla kiinni kädessä) hypähtäen. Kun koira handlasi sen, yhdistettiin se maasta istumiseen. Tällä treenillä jatketaan.

Kokeiltiin myös namialustalla maahan-seiso vaihtoja. Ne sujuivat ihan hyvin, kun Noppa malttoi olla koomailematta alustaa ja minä käskytin rauhallisesti/tein käsiavun hitaasti, enkä nykäisemällä.
 
Saatiin hurjasti hyviä vinkkejä ja ohjaajakin sai hyvää häiriönsietotreeniä kuunteluoppilaiden edessä treenatessa. Ihan loistava tokopäivä :) Kyllä meistä Nopan kanssa tokoilijoita vielä tullee!

Noppa, 9kk, seuraa

Kevättä kohti

Nopan juoksut on nyt juostu. Jälkeenpäin ajateltuna näytti siltä, että Nopalla oli tärppipäivät noin 10. päivä juoksun alkamisesta. Tosin juoksun alkamisesta en ole ihan varma, koska Noppa putsaili itseään niin tehokkaasti. Nerakin aloitti juoksunsa viime viikolla (maanantaina tai tiistaina), joten edessä on vielä pari viikkoa juoksuja tässä taloudessa. Onneksi sentään Jade on leikattu...

Viime viikolla oltiin muutama päivä mökillä, ja siskonikin oli siellä omien koiriensa kera. Tilli (6-v belginarttu) ja Rölli (1-v estrelanvuoristokoira) sujahtivat laumaan melko hyvin – Neraa vain ärsytti se, että ei päässyt leikkimään Tillin ja Jaden kanssa, sekä se, että Rölli oli vähän turhan kiinnostunut sen juoksun tilasta. Noppakin tuoksui vielä Röllin mielestä hyvältä, mutta Rölli oli selkeästi enemmän kiinnostunut Nerasta.

Tilli

Rölli

Noppa vaanii Röllin keppiä

Noppa vaanii Tillin keppiä

Tänään käytiin Nopan kanssa Taskilan hallilla ottamassa agitreenit. Jatkossa muistan sen, että en lähde hallille suunnittelematta treenejä etukäteen. Mulle ei vain sovi nuo extempore-tehdäänpä-näin-harkat, ja tuskin ne vie koiraakaan eteenpäin, joten sinällään harkoista ei jäänyt hirveästi käteen. Tehtiin me helppoa radan tynkää ja ilonaiheita oli mm. miten hienosti Noppa irtoaa putkiin. Hypyille irtoamista pitää treenata vielä ja mielestäni hyppytekniikkaakin saisi opetella erikseen. KAS:sille on tulossa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi keväällä, sinne on mentävä ainakin kuuntelemaan ja katsomaan.