Vapputytön synttärit

Nerppu täyttää tänään kuusi vuotta :)

Kevätkin on jo pitkällä ja huomenna juhlitaan vappua. Hauskaa Vappua kaikille ja synttärionnea kaikille vappusankareille :)

Ääni ratkaisee

Operaatio Vire alkoi eilen ohjatuissa treeneissä. Heti hallille tultaessa piilottelin nameja putken painojen alle ja Noppa sai hetken keskittyä namien etsimiseen. Hallilla olikin melkoinen meteli, koska meidän ryhmässä on useampi omasta äänestään tykkäävä koira ja nyt siellä oli vielä uusi koira, joka sekin kävi melkoisilla kierroksilla. Siihen metakkaan nähden Noppa rauhoittui hyvin treenien alkuun.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli seuraamisen sivuaskeleet ja peruutus. Seuraamisessa Noppa nostaa kierroksiaan painamalla jalkaani (mistä olen tykännyt, koska seuraaminen on tosi tiivis ja tarkka) ja ensimmäisten käännösten jälkeen se alkaa hiljaa murisemaan. Murisemisestahan ei ole pitkä matka haukkumiseen, joten pitää alkaa kiinnittämään huomiota jo tuohon marmattamiseen. Haluaisin kuitenkin säilyttää seuraamisessa sen kiihkeyden ja intenssiivisyyden, joten tulee olemaan mielenkiintoista miten tässä onnistutaan. Kosketuskepin jätän varmaan toistaiseksi pois seuraamisharkoista, koska Noppa on oppinut saalistamaan keppiä, eikä näin ollen kepin käyttäminen ainakaan vähennä kierroksia... Tietenkin oma projektinsa voisi olla kepin käyttämisen opettelu alusta asti uusiksi, mutta katsotaan nyt kuinka monta projektia tässä kerralla jaksaa aloittaa :D

Samoin puutuin pieniin äännähdyksiin sivulletuloissa. Vaikka koira suoritti liikkeen innokkaasti ja vauhdikkaasti ja oikein, palkka tuli vain täysin äänettömistä suorituksista. Alkuun tämä todennäköisesti vain turhauttaa Noppaa ja provosoi ehkä äänenkäyttöä entisestään, mutta uskon sen hoksaavan pian minkä takia palkka jää saamatta.

Samoin palkkaamisessa yritän olla itse neutraalimpi. Korkealta kiljutut "vautsi vaut" pitänee vaihtaa ainakin tietyissä liikkeissä vähän hillitympiin kehuihin. Palkkaamista pitää muutenkin vaihdella enemmän ja olla hiukan ennalta-arvaamattomampi. Yksi Pamun neuvoma rauhoittumistemppu oli, että koiran eteen laitetaan maahan palkka, koira pidetään sivulla perusasennossa ja kun se rauhoittuu ja on luopunut palkasta ja häiriöistä, koira vapautetaan palkalle ja pyydetään siitä suoraan tekemään esim. seuraamista.

Kosketusalustalle lähdöissä pyysin koiran takaisin, jos se lähti "ruutuun" haukahtaen. Palkka äänettömistä suorituksista. Hienosti seisahtuu alustalle ja menee maaten. Näitä kaukokäskyjä ollaan harjoiteltu paljon lenkillä.

Sitten kokeiltiin huvikseen metallinoutoa. Noppa innostui kapulasta, mutta ei halunnut ottaa sitä suuhunsa. Arvelinkin, että metalli ei ole sille helppo, mutta tätä lähdetään myöhemmin sheippaamaan ja naksuttelemaan. Tavisnoutohan meillä on aika hyvällä mallilla, siinä pitää vielä vahvistaa tiukempaa otetta kapulasta.

Loppuun paikallaolo, joka oli myös aika levotonta hurlumheitä. Noppa pysyi rauhallisena, toki sillä oli etupalkkakin aika lähellä. Tärkeintä oli saada sille onnistuminen alle levottoman koepaikkiksen jälkeen. Kokeessahan Noppa piippaili paikallaolossa, mutta osasyy siihen on, että tein "alkurutiinit" väärin ja ennen paikkista kävin näyttämässä loppupalkan monta kertaa, vaikka treeneissä näytän sen vain kerran. Tuohan on hyvä tapa nostaa koiran odotuksia loppupalkasta... Eipä sitä jännittäessä tule ajatelleeksi. Mutta kuten sanottu jo aiemmin, you live you learn.

Rauhallinen treenikamuni

Nerppu-aksaa

Nerppu pääsi hurvittelemaan hallille tänään. Ajatuksena oli katsoa minkälaisella tyylillä se nykyään hyppää, mitä sen "ruuvijalka" tykkää ylipäätään agitreeneistä ja miten oma polveni kestää juoksemista.

Tein Neralle muutaman esteen radanpätkän, joka koostui kahdesta putkesta ja hyppyesteistä. Kontakteja en jaksanut alkaa yksinään raahaamaan hallin perältä, joten ne jätin suosiolla pois. Hyppyjen rimat laitoin kolmeenkymmeneen senttiin, varmuuden vuoksi. Mukava, simppeli ja aktivoiva treeni pitkän tauon jälkeen.

Tämä treeni olisi kyllä pitänyt saada videolle... Siinä mahdollisesti olisi ollut potentiaalia Hauskimmat Kotivideot-ohjelmaan :P Neralla oli varastossa pikkuisen patoutunutta energiaa, ja se suoritti rataa todella nopeasti, juurikaan välittämättä siitä minne sitä yritin ohjata. Hypyt se leiskautti kuin rimat olisivat olleet vähintään sen 60 centtimetrin korkeudella, ja putket juostiin suoriksi kirjaimellisesti :D Kontaktiesteiden uupumisen Nera ratkaisi kiipeämällä hallin seinän puista kehikkoa vasten...

Että sellaista. Itse en juuri päässyt edes juoksemaan, kun koiraa ei tarvinnut eikä ehtinyt ohjata... Pääasia, että oli hauskaa. Nera pääseekin nyt kesäkaudella hallille aksailemaan satunnaisesti ja katsotaan miten koiran ja ohjaajan koivet sen kestää, sekä tokoilemaan ja rally-tokoilemaan.

Voihan vire...!

Eilisestä tokokokeesta palattiin kotiin ykköstulos taskussa. Itse kokeesta ei silti jäänyt mitenkään loistofiilis, koska Noppa oli hurjassa ylivireessä, mikä näkyi ääntelynä ja mopon keulimisena melkein jokaisessa liikkeessä. En ehtinyt enkä malttanut tehdä treenirutiineja ja virittelin koiran väärin ennen kehään menoa (oltiin ekana suoritusvuorossa). Mistä me saatais mulle kisahermot halvalla...?

No, ykköstulos on ykköstulos ja me jätämme ALO-luokan tähän yhteen ykköseen. Jatketaan syksyllä AVO-luokkaan uusilla säännöillä :) Ja treeneissä etsitään sitä kultaista keskitietä vireen suhteen.

Luoksepäästävyys 9,5: hyppäsi innoissaan tuomaria vasten, mistä puoli pistettä pois.

Paikallamakuu 8: oli osan aikaa ihan hiljaakin, joten ei täydellinen katastrofi. Oiken mielentilan löytämiseksi saa kuitenkin tehdä vielä paljon töitä.

Seuraaminen hihnassa 8: alku meni mainiosti, mutta alkoi haukkua juoksupätkässä, ja haukkuminen jatkui seuraaviinkiin liikkeisiin.

Seuraaminen vapaana 7,5: haukkui ja edisti juoksupätkässä.

Liikkeestä maahanmeno 8,5: teknisesti jees, mutta alkoi haukkua palatessani viereen ja käskiessä sivulle.

Luoksetulo 8,5: hirvittävän nopea, mutta perusasento jäi vinoon ja haukahti perusasentoon kääntyessään.

Liikkeestä seisominen 7: haukkui jo liikkeelle lähtiessä, karjaisin seis-käskyn normaalia kovempaa (lopetti kyllä haukkumisenkin) , steppasi pari sivuaskelta palatessani kohti.

Hyppy 10: oli hiljaa ja teki niinkuin pitikin.

Kokonaisvaikutus 9,5: tuomari kommentoi, että teknisesti koiralla on liikkeet hallussa, mutta tällä kertaa kierrokset olivat liian korkealla, mikä näkyi ääntelynä. Sanoi myös, että mieluummin yli-innokas ja kiihkeä suoritus, kuin innoton ja haluton, ja tästä on hyvä jatkaa.

Pisteet: 165,5 ALO1-tulos

Kyllähän tästä suorituksesta taas oppi kovasti. Olin tyytyväinen jälkikäteen siihen, että pysyin yksilösuorituksessa rauhallisena itse, vaikka näin, että koiralla on nyt kierrokset katossa, eikä se pysty tekemään parhainta mahdollista suoritustaan. Noppa sai kasattua itsensä aivan lopussa ja teki hypyn hienosti, ja kokonaisvaikutelman pisteet olivat haukkumisesta huolimatta mukavat.

Huomisen ohjattujen treenien jälkeen pidän tokolomaa (saa nähdä toteutuuko oikeasti :D ) ja palaillaan treenien pariin sitten uudella asenteella ja innolla.

Taas on vuosi vierähtänyt...

... nimittäin Jaden edellisistä synttäreistä :)

Tänään lauman rautarouva täyttää yhdeksän vuotta. Niin se aika vaan kuluu äkkiä. Yhdessä on taivallettu jo hyvän matkaa ja toivon mukaan sitä matkaa on vielä pitkästi jäljellä. Jadella kun on minulle vielä paljon opetettavaa.

Harmaita karvoja ja valkoisia viiksikarvoja. Muutama arpikin löytyy, yhdeksässä vuodessa ehtii jo sattua ja tapahtua... :D Iloinen, valpas ja virkeähän tämä meidän seniori on. Temppujen opettelu on hauskaa, pallon perässä juokseminen parasta ja mökkipihan vartioiminen kunniatehtävä, josta muori selviytyy edelleen varsin uskottavasti. Lähtipä se jokin aika sitten ohimenevän autonkin perään mökkitiellä :P

Ennen virallisen synttäriposen ottamista Jade käväisi uimassa kuraojassa ja sen jälkeen se herkutteli linnunpaskalla. Elämä on ihanaa, tuumailee Jade...

Rakas treenipäiväkirja...

Olemme treenanneet tällä viikolla ahkerasti. Ensi viikon koe jo vähän kuumottelee, mutta yritän pitää jännityksen taustalla ja suhtautua tulevaan kokeeseen rennosti. Miten mukavaa, että minulla ylipäätänsä on koira, jonka kanssa voi harrastaa mitä vain ja käydä kokeissa...! Pitää muistaa iloita tällaisistakin "itsestäänselvyyksistä", viime vuonna oli ihan riittävästi harmia koirien terveyden osalta ja tällä hetkellä koko sakki on kunnossa :)

Tiistaina meillä oli ohjatut tokot. Treenattiin seuraamista neliömallissa olevien ruututötsien kiertämistä niin, että aina käännöksen jälkeen piti ottaa koira perusasentoon. Meille oikein hyvää treeniä, koska Noppa tunnetusti koomailee noita ruututötsiä ja tarjoaa merkkiä. Kerran tai pari kertaa se vilkaisi tötsiä, mutta muuten seurasi kivasti. Oikealle käännökset ovat väljempiä kuin vasemmat, pitänee ottaa vielä kosketuskeppitreeniä käännöksiin.

Sitten tunnaria. Kouluttaja laittoi kaksi vierasta kapulaa limittäin ja oman kapulan hiukan kauemmas. Noppa syöksyi innolla vieraille kapuloille ja taisi tökätäkin nenällään toista, kunnes lamppui syttyi sen päässä "ai tää oli sitä oman etsimistä" ja samalla vauhdilla syöksyi hakemaan oman kapulan. Ajatus on, mutta toteutuksessa se ajatus tulee joskus vähän viiveellä :D Silti tosi hyvä suoritus näin pitkän tunnaritauon jälkeen.

Tunnaria piiloteltiin myös muovikaartioiden alle. Ensin Nopan aivoihin ei meinannut millään upota, että kaartiot liittyvät jotenkin tunnariin, mutta hieman avitettuna se hoksasi homman jujun ja alkoi oma kapula löytyä kaartioidenkin alta. Mukavaa vaihtelua tällainen nyt, kun on tullut koe mielessä hinkattua lähinnä ALO-juttuja.

Paikallaolo oli ihan jees. Pari kertaa Noppa päästi vienon piippauksen, muuten se oli aika rauhallinen.

Eilen oli rally-tokotreenien vuoro. Tehtiin AVO-rata, jossa oli mm. houkutus. Houkutuksessa toinen esine oli pehmolelu, joka kiinnosti Noppaa ensimmäisellä kerralla sen verran, että se kävi lelun tsekkaamassa :D Epic fail!

Pyörähdyksessä sama toistui kuin viimeksi – Noppa lähtee edistämään pyörähdyksen jälkeen ja joutuu seuraavalla kyltillä paikkaamaan. Nyt se pakitteli perusasentoon. Pyörähdys taitaa olla se liike, mitä meidän pitää AVO-jutuista treenata eniten. Samoin liike, missä Noppa istuu eteen ja minä peruutan. Se vaan kuumentaa tuon ötökän tunteita vähän liikaa.

Tein radan pari kertaa ja Nopan seuraaminen oli aivan upeaa. Kotiin sai lähteä hyvillä mielin :)

Tänään treenattiin tokoa muutaman seurakaverin kanssa Kuivasjärven hallilla, missä koe pidetään. Kyseessä on maapohjainen halli, jossa Noppa tykkää nuuskutella paikallaolossa. Sitä se teki tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena kolmen minuutin paikkis oli ok – kävin palkkaamassa välillä, koska paikallaoloa ollaan viime ajat treenattu lähinnä tekonurmella. Nyt on tarkoituksena käydä treenaamassa omatoimisesti hallilla paikkista vielä pariin kertaan, että ne hajut, äänet ja pohja tulevat tutuiksi ennen koetta.

Liikkeenomaisesti otin jäävät ja luoksetulon. Luoksarissa haukahti, joten palkkasin uudesta, äänettömästä yrityksestä. Jäävät olivat tosi hyvät. Samoin hyppy, jonka tajusin ottaa vain sen yhden kerran, koska se onnistui heti ensimmäisellä yrityksellä.

Tartu haasteeseen

Saimme Tassutellen-blogista mukavan haasteen. Tässä Ramonan ja Tuitun kysymyksiin vastaukset. En laita haastetta erikseen eteenpäin kenellekään, vaan tähän saa tarttua kaikki halukkaat :)

1. Miksi juuri tämä rotu?
Tykkään paimenkoirista. Vilkkaista, älykkäistä, miellyttämisenhaluisista koirista, jotka haluaa Tehdä Yhdessä asioita. Belgianpaimenkoira groenendael valikoitui aikanaan luonteen ja ulkonäön takia. Tykkään tuollaisista peruspiskeistä, joissa on liioittelematonta eleganssia. Sheltti meille tuli, koska halusin pienemmän paimenen lauman jatkoksi.

2. Minkä muun näkisit mahdollisena koirarotuna itsellesi, ja miksi juuri sen?
Belgeistä minua kiinnostaa malinois (näyttelylinjainen) ja tervueren. En usko, että luonteissa on hirveästi eroa groenendaeliin, eikä muutos olisi varmaan mitenkään huomattava, jos yhtä täyspäisen belgin saisin, kuin mitä nämä nykyisetkin. Belgin lisäksi minua kiinnostaa hirveästi australiankarjakoira, ja jos pyreneittenpaimenkoiran terveystilanne olisi parempi, sekin olisi "Ehkä joskus tulevaisuudessa" –listallani.

3. Lempilajisi? Jos ette vielä harrasta mitään, niin mikä kiinnostaisi?
Meidän lempilaji taitaa olla tokoilu. Rally-tokokin on paljon hauskempaa kuin mitä kuvittelin ja siinäkin lajissa olisi tarkoitus jatkaa ylempiin luokkiin. Agility on kivaa, mutta tällä hetkellä minulla ei oikein ole siihen sopivaa koiraa. Noppa on hiukan turhan nopea, kiihkeä ja reikäpäinen kiitäjä vähän jähmeälle ohjaajalle.

Belgien kanssa nautin jälkien ajamisesta ja odotan innolla jälkikauden avaamista.

4. Millainen on koirasi luonne, yhdellä sanalla kuvailtuna?
Hankala typistää yhteen sanaan niin monisäikeisiä luonteita, mutta.... Jadea kuvaa ehkä parhaiten sana hosuli, Nerppua kiltti ja Noppaa energinen :D

5. Mikä on koirasi omituisin tapa?
Tämä on selkeesti Jaden kysymys, koska sillä on aina omat omituiset vinkeensä. Varmaankin sen omituisin mielihalu on uittaa tennispallot vesikupissa... Ilmeisesti märkää palloa on kiva mätkyttää suussa...?

6. Mikä on koirasi paras luonteenpiirre?
Jade: luotettavuus ja lojaalisuus. Nera: rauhallisuus ja helppous. Noppa: uusien asioiden nopea oppiminen.

7. Mikä on koirasi lempipuuhaa?
Jade rakastaa syömistä, autossa matkustamista ja palloleikkejä. Jos sen pitäisi valita, se varmaan valitsisi syömisen. Sterkatun nartun ruokahalu on pohjaton... Nera on sylikoira, se haluaa olla paijattavana ja hellittävänä ja varmaan kuvittelee olevansa hyvinkin syliin mahtuvaa tyyppiä. Noppa rakastaa kaikenlaista äksöniä, oli sitten minun kanssa treenaamista tai koirakavereiden (äänekästä) paimennusta.

8. Vaativin temppu, jonka olet opettanut koirallesi? Entä helpoin?
Jade osaa paljon erilaisia temppuja, mutta vaativin niistä on ollut lelujen nimien opettelu. Laitan eri leluja lattialle ja Jade tuo pyynnöstä minulle tietyn tavaran. Jade osaa myös viedä leluja toisille käskystä, eli se tietää ihmisetkin nimeltä. Helpoin temppu mitä Jade osaa on varmaan leikkiinkutsu käskystä, sitä ei ole tarvinnut erikseen opettaa, ainoastaan yhdistää käsky liikkeeseen.

9. Mistä olet ylpeä koirastasi?
Olen ylpeä siitä, että minulla on kolme mukavaa ja avoimesti ihmisiin suhtautuvaa koiraa. Minusta kummassakaan rodussa ei ole mikään itsestäänselvyys saada täyspäistä koiraa ja perimän lisäksi siihen tietysti vaikuttaa koulutus. Tulen aina hyvälle mielelle, kun koiriani kehutaan eläinlääkärissä tai vieraat ihmiset ihmettelevät niiden avoimuutta.

10. Mikä on paras yhteinen muistonne?
Jaden kanssa käymme yhdessä uimassa. Se on ainoa koiristani, joka nauttii uimisesta ihan vaan uimisen takia ja minulla on mukavia muistoja yhteisistä uimareissuistamme. Neran kanssa on kierretty paljon näyttelyissä, muuallakin kuin lähinäyttelyissä ja ne ovat mukavia muistoja. Neran kanssa on helppo kulkea missä vain. Nopan kanssa vasta tehdään yhteisiä muistoja :)

11.Loppuun hyvänmielen kuva koiruudesta!

Vuodenaikahaaste

Jokin aika sitten jorinoin täällä blogissa omasta blogihistoriastani ja mainitsin myös Koirakuvahaasteen, jota pyöritimme kaverini kanssa muutama vuosi sitten. Mainitsin myös, että vastaavanlaisia haasteita ei enää blogimaailmassa juurikaan pyöri, kun kaikki äksöni on nykyään facebookin puolella...

Bongasin sitten tällaisen haasteen Paikka ja hyppy-blogista, joten pakkohan tähän oli osallistua.

Yksi kuva per vuodenaika, ja koska Noppa on aina niin esillä täällä, tämän haasteen saa hoitaa kotiin meidän vanha rouva :)

Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Otsikon keksimisen sietämätön vaikeus

Pääsiäinen ja kulunut viikko on mennyt kamalaa flunssaa potiessa. Jonkun verran olen jaksanut treenailla Nopan kanssa, mutta ei mitään ihmeitä. Eilen päästiin kuitenkin rally-tokotreeneihin. Tehtiin AVO-luokan kisarataa pariin kertaan. Siinä on muutamalla kyltillä vielä viilaamista, mutta kokonaisuus oli aika kiva.

Pyörähdyksen jälkeen Noppa lähtee edistämään/poikittaa, odottaen palkkaa. Tätä pitää treenata niin, että palkka tulee vasta seuraamisen jatkuttua. Sivulla istumisesta seisomaan nousemiseen tarvitaan vielä treeniä. Käsiavulla kyllä nousee, ja liike muuten sujuu hyvin. Luultavasti tuo käsiapukin olisi vielä kokeessa ok, mutta haluan häivyttää sen jokatapauksessa.

Kuten sanottu, juuri muuta ei olla treenailtu ja tiistain tokotkin jouduttiin jättämään väliin.

Nera kävi tänään sterilointileikkauksessa. Koska Neran lähisuvussa on epilepsiaa, Neralla ei ole enää jalostuskäyttöä ja mitäpä se kohdullakaan enää tekee sitten. Neralla on ollut vaihtelevasti valeraskausoireita, lähinnä pesäntekoa ja lelujen hyysäämistä, ja ikääkin on jo sen verran, että märkäkohturiski vain kasvaa. Tämä oli helppo päätös meille, ja Nera siirtyy nyt kokonaan minun omistukseeni.

Neralla ehti olla yhdet pennut, joiden kasvua ja kehitystä seuraan suurella mielenkiinnolla. Jospa sieltä jonain päivänä löytyy jatkoa jalostukseenkin, sen näkee tässä muutaman vuoden sisällä.

Neran sterkkaus sujui ongelmitta ja nyt on kovasti väsynyt ja humalainen potilas kotona toipumassa. Kohtu oli siisti ja hyvässä kunnossa, mitään komplikaatioita ei ollut. Toivottavasti toipuminenkin on yhtä ongelmatonta. Muistan, että Jade oli ainakin omasta mielestään pyometraleikkauksensa jälkeen kovasti menokunnossa jo leikkauksen jälkeisenä päivänä...

Kohti kesää, kohti kokeita

Rally-tokon ALO-AVO-kurssi päättyi viime torstaina, mutta huhtikuu vielä rallataan Katjan opeissa ja keskitytään AVO-kyltteihin. Toiveena olisi startata AVO-luokassa heinäkuussa, mutta sitä ennen pitäisi saada koepaikka viimeiseen ALO-kokeeseen (ja sieltä tietty se hyväksytty tulos), mutta harmittavasti kokeita on alkukesästä todella vähän...

Tänään treenattiin mukavaa rataa, jossa ei varsinaisesti mitään ongelmakohtia ollut. Meidän pitää vielä harjoitella sivulta eteenistumista, koska avoimessa luokassa ylimääräistä apuaskelta ei saa käyttää. Ajattelin pyöritellä kosketuskepillä tätä, pitäisi vain muistaa harjoitella kotonakin.

Luonnollisesti nyt harkataan enemmän tokojuttuja, kun ensimmäinen kahdesta kokeesta, johon olen Nopan ilmoittanut, on jo tässä kuussa. Tokossa meillä on aika hyvin pakka hallussa (kop kop). Ennen koetta pitää lisätä palkattomuutta ja harjoitella paikkista monipuolisesti.

Tällä viikolla meillä ei ollut ohjattuja tokoja, vaan niiden sijasta oli tokon vapaavuoro. Enhän minä sellaista muistanut, mutta ehkä ihan hyvä niin. Ei välttämättä olisi tullut lähdettyä hallille itsekseen palloilemaan, ja meillä oli ihan oikeasti tosi hyvät treenit, joissa sain harkata juuri kaikkia niitä liikkeitä mitä pitikin. Harkattiin hyppyä eri tavoin (mm. pallopalkalla), otin putkeen jäävät ja luoksetulon, seuraamista narupallopalkalla, paikallaolon takapalkalla (toimi). Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että saatiin aikaiseksi treenit, joissa palkkaus oli erilaista ja yllättävää ja Nopalla oli ihan hirmuhauskaa.

Näillä eväillä eteenpäin.