Paluu arkiseen aherrukseen

Maanantaina podin agilitykrapulaa ja taisin myös vähän vilustua agikisoja katsellessani, mutta illan tokotreenejä ei voinut kuitenkaan jättää vesisateesta huolimatta väliin. Tuntui että oli ihan pakko päästä tekemään Nopan kanssa jotain järkevää, vaikka oma fiilis olikin ihan koomailun puolella.

Noppa oli näppärä vesisateesta huolimatta. Perusasennoissa se jotain himmaili ja sääti paikkaa paremmaksi turhan hitaasti ja huolellisesti, muuten sen tekemisessä ei ollut valittamista. Tuota perusasentojumittelua voi ehkä selittää märällä maalla, tai sitten en ole vain pitkään aikaan palkannut kunnolla nopeista perusasentoon tulemisista. Juoksukin tekee tuloaan. Jokatapauksessa perusasentojumppaa tiedossa.

Aloitettiin seuraamispätkällä hyppyesteen ympäri. Ei parasta Noppaa, ei huonointakaan missään nimessä. Sitten sivuaskelia ja peruutusta, missä tuo perusasentohimmailu tuli tuskallisen selväksi. Askeleet tarvitsevat lisää työtä ja minun pitäisi oikeasti harjoitella sivuaskelia itsekseni, jotta saan ne sujuvaksi. Kaksi vasenta jalkaa jne :D Kosketuskepin kanssa sivuaskeleet ja peruutus sujuivat kivasti. Samoin ne perusasennot tulivat nopeasti kepin kanssa.

Seuraavaksi ohjelmassa oli hyppynouto. En muista ollaanko koskaan Nopan kanssa hyppynoutoa tehty. Ehkä kerran tai kaksi. Jokatapauksessa hyppynouto oli todella hieno. Sain kuin sainkin heitettyä kapulaa suoraan (yllättävän vaikeaa) ja Noppa teki nopeat ja virheettömät (ja äänettömät) noudot. Käskynä pelkkä "hae" tällä erää. Mietin vaihtaako sitä "hyppy-hae"-käskyyn jossain vaiheessa, nyt se toimi noinkin. Eri asia ehkä sitten jos heittäisin kapulan pahasti vinoon, jolloin suorin linja kapulalle olisi kiertää hyppyeste.

Pörrökorvat kaipaisivat saksia

Loppuun paikkikset, jotka tehtiin taas hallissa, koska pahin kaatosade alkoi juuri treenien loppuun. Hallissakin meteli oli niin kova, että hyvä kun oman äänensä kuuli, saati sitten liikkuria. Tehtiin istuen paikkista ensin. Aika yhteensä ehkä sen kaksi minuuttia, kävin kolmesti palkkaamassa välillä. Jättökäskyksi on valikoitunut "rauha". Se on tarpeeksi jämäkkä ja eroaa kuitenkin "paikka" ja "odota" käskyistä. Palkaksi laitoin Nopalle nameilla täytetyn pallon sen eteen. En ole yleensä jättänyt sille mitään palkkaa eteen istuenpaikkiksessa, mutta nyt en edes ajatellut asiaa. Noppa kesti kuitenkin hyvin etupalkan, eikä kumarrellut haistelemaan palkkaa. Muutenkin paikkis oli hyvä.

Paikallamakuu pari minuuttia ja sama palkka. Kävin piilossa ja palasin palkkaamaan. Noppa oli mielestäni tosi rauhallinen ja tarkkaavainen. Koutsi kommentoi Nopan tökänneen palloa kerran kuonolla, mutta muuten se oli ollut rauhallinen. Varmaan tunnin tokoilut vesisateessa edesauttoivat luomaan rauhallisen zen-fiiliksen paikkiksiin :D

Loppuun omasta mielestäni hauska kuvasarja viikonlopulta, kun kuvattiin perhepotrettia.

Ensimmäisenä rivistä häipyi Maya ja Weega (taustalla)

Myös Nolan päätti vapauttaa itsensä

Jäljellä jäi tönöttämään meidän Noppa, joka kuuliaisesti odotti vapautuskäskyä, vaikka kamut olivat jo karanneet vierestä :D Noiden kuvien säädöt ovat päin prinkkalaa, mutta kuvia ottaessa oli niin kiire, etten ehtinyt astuksia säätämään ja aurinko paistoi suoraan kameran näytölle niin, että en edes nähnyt millaisia kuvia sain otettua. Toivottavasti Sirpan kuvat kolmikosta onnistuivat, laitan niitäkin sitten näytille.

Tokoshelttien shelttitokot

Tänään treffattiin Heidin ja Jirin (FI TVA Amarantes Ambra Real) kera tokon merkeissä. He olivat poikkeamassa Oulussa ja Heidi ehdotti tokoiluja samalle reissulle, ja tokihan siihen ehdotukseen oli tartuttava. Kiva päästä treenaamaan shelttiseurassa ja vielä näin pätevän parivaljakon kanssa.

Treenattiin ruutua, noutoa, oman tunnarikapulan etsimistä, kaukokäskyjä ja seuraamista. Pääpaino kaikissa liikkeissä oli hyvä vire ja äänettömyys. Heidiltä sain hyviä vinkkejä miten rauhoittaa liikkeiden alkuvalmistelut ja puhuttiin myös siitä, että kannattaisi käyttää vihjesanoja. Jostain syystä en ole hirveästi vihjesanoja käyttänyt, mutta onhan se toki koirallekin helpompi, kun se tietää mikä liike on tulossa seuraavaksi.

Ruudussa harjoiteltiin häiriöitä niin, että laitettiin yksi ylimääräinen merkkitötsä matkan varrelle; ideana hahmotella koiralle ruutua. Tämän tiesinkin, että ruutua pitää kovasti vielä hahmotella, koska Noppa saattaa hyvinkin tarjota ruudun sijasta merkkiä. Harjoiteltiin myös äänettömyyttä, eli ruutuun sai lähteä vain ilman lähtöhaukahduksia. Heidi huomautti, että sivu-käskyä ei kannattaisi käyttää ennen ruutuun lähettämistä, koska Noppa pitää niin tiiviisti kontaktia, että se ei katso ruutuun ollenkaan. Ja haukahdus tulee, kun koira on epävarma siitä mitä sen pitäisi oikeastaan tehdä. Eli vihjesanat käyttöön, ruudun hahmottelua häiriöiden kera, rauhoittaminen/rauhoittuminen ja palkka äänettömästä suorituksesta.

Noudossa sama meininki. Rauhoittaminen ennen kapulan hakemista, istu-käskyn toistamista ja palkkausta rauhallisesta mielentilasta. Noudot Noppa teki ihan näppärästi, eikä pahemmin edes koomaillut kapuloita, kun käskytin vähän tiukemmin.

Kaukokäskyissä voisi kokeilla lelupalkkaa niin, että se on koiran etujaloissa tai namipalkkaa samalla systeemillä. Tein kaukoja niin, että pidin Nopan pannasta kiinni, eikä se ehtinyt napata namia parempiin suihin. Tätä pitää treenailla kotona.

Kiitos treenivinkeistä Heidille. Oli hienoa nähdä innokas, vietikäs ja vauhdikas sheltti tokoilemassa (ilman ylimääräisiä ääniefektejä)...! Tämä taitavan tokotiimin blogi löytyy linkin takaa, käykääpä kurkkaamassa :)

Kapulakooma ja miten lähteä purkamaan ongelmaa?

Onhan se hirveän kiva, että Noppa rakastaa noutamista. Muistan hyvin miten kapulan pitoa naksuteltiin pentuna ja siitä on päästy pitkälle. Niin pitkälle, että Noppa vajoaa transsiin heti kapulan nähdessään ja sen päässä liikkuu vain yksi ajatus: kapulan saalistaminen.

Koska kesän treeniteema on "Pois Mukavuusalueelta", tänään treenailtiin myös kapulahäiriöitä. Ajatus lähti siitä, että teimme uutta ohjattua noutoa, missä koira kävelytetään merkin taakse ja jätetään se liikkeestä seisomaan merkille, mistä se lähetetään kapulalle. Ensin harjoiteltiin vain tuota alkuosaa, merkille jäämistä ja kun siinä ei ollut ongelmaa, lisättiin yhtälöön kapula merkistä muutama metri oikealle. Nyt olikin huomattavasti haastavampaa saada Noppa keskittymään itse seuraamiseen, kun se oli jo lähtökuopissa noutoa varten. Tällaista kuuntelutreeniä me tarvitsemme myös: heitetään kapula, mutta lähdetäänkin seuraamaan tms. Yllätyksellisyyttä peliin ja koira joutuu oikeasti keskittymään siihen, mitä sille sanotaan.

Ohjattu nouto oli kaikkineensa näppärä, mutta kapulakoomaa lieventääkseni seurauttelin sitten Noppaa merkin ja kapulan ympäri. Seurautin Noppaa myös kapulaa pitävän ja heiluttelevan koutsi-Pamun ympäri, mikä sekin oli aluksi hankala harjoitus, mutta onnistuttuaan Noppa sai suuret kehut :) Koiralta pitää myös vaatia asioita, jotka se osaa ja muistaa vahvistaa toivottua käytöstä, epätoivotusta käytöksestä jää ilman palkkaa.

Harjoittelimme liikkeestä istumista, mikä on meillä suht alkutekijöissään. Pysähdyn itse, annan vartaloavun ja käskyn pitää myös olla tarpeeksi napakka. Noppa teki hyviä istumisia ja pikkuhiljaa sitten vaikeutetaan liikettä ja jätetään apuja vähemmälle.

Loppuun hyppyä, jossa otettiin häiriökäskytystä ja paikallaolot, missä edelleen yritän edetä niin, että palkkana olisi nami Nopan etutassujen välissä. Tämä toimiikin hyvin, ellei Noppa ehdi syömään namia heti paikkiksen alkuun. Se kyllä tietää, että namia ei saa ottaa, mutta periaatteessa tuosta ei voi lähteä kovasti kieltämäänkään, koska en halua koiran paineistuvan tai ymmärtävän torumisia väärin. Eilisissä treeneissä Noppa söi namin lähes heti jätettyäni sen, mutta itse paikallaolo oli ihan hyvä. Kaiken mahdollisenhan Noppa ehtii huomata (ylilentävät linnut, viereisellä tallilla kulkevat ihmiset ja hevoset, aksahallilta kuuluvat pamaukset ja kolahdukset), mutta ainakin se oli hiljaa ja pysyy paikoillaan. Treeniä treeniä vaan. Kokeen jälkeen olen treenannut tosi laiskasti kotona, mutta jospa sen nyt saisi muutettua ja tehtyä meille taas viikottaisen treenisuunnitelman, joka päivälle jotain pientä joko kotona, lenkillä tai lähikentillä.

Treenisuunnitelmat pitää tehdä myös ohjattuja treenejä varten, jotta muistan pitää taukoa, tehdä rauhoittavat alku- ja loppurutiinit, sekä harjoitella rauhoittumista liikkeiden välillä.

Viime lauantaina kävimme shelttikamujen kanssa lenkillä Auranmajan metsissä. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, koska sää näytti hiukan epävakaalta ja kamera jäi kotiin. Yllätyksekseni aurinko paistoikin koko lenkin ajan ja varmaan kivoja kuviakin olisi saanut, sen verran mielenkiintoisissa lenkkimaastoissa seikkailtiin. Pääasia tietysti, että koirilla oli hauskaa ja Nopalla kerrankin shelttimäistä seuraa :)

Ollaan kavereita jookos?

Koska saatiin sittenkin vielä ihan oikea talvi tälle vuodelle, ja viereisen järven jäällä uskaltaa vielä käppäillä, huhuilin Nopalle rotuseuraa oululaisshelttien FB-ryhmässä. Noppa on vähän rasisti. Se sietää muita koiria hyvin, mutta on kiinnostunut vain shelteistä ja mustista belgeistä :D Ajattelin, että Nopasta voisi olla mukava leikkiä välillä omankokoisten kamujen kanssa.

Torstai-aamuna treffattiin Vanilja-sheltti. Hirveästi tämä kaksikko ei innostunut keskenään juoksemaan, vaan pyörivät enemmän jaloissa ja haukkua raksuttivat (tai Noppa taisi hoitaa suurimman osan raksuttamisesta). Noppa on tottunut siihen, että se saa ajattaa toisia takaa, niin tällainen rauhallisempi meno ei oikein sopinut sille :P

Mutta oli aivan loistava lenkkeilykeli, aurinko paistoi, ei tuullut yhtään ja oli lämmintä. Seurakin oli mukavaa, joten rupatellessa aika meni äkkiä ja kierrettiin järvi ympäri.

Päästyäni kotiin huomasin saaneeni viestiä Neran pennun omistajalta, joka kaipaili lenkkiseuraa. Eikun uudestaan kiertämään järveä. Mikäs siinä, niin upea kevätpäivä olisi ollut ikävä viettää sisällä...! Iivo-poikaa lähti juoksuttamaan Nera-äippä.

Ennen Iivo-treffejä käytin vielä Jaden leikkimässä narupallon kanssa, jotta sekin sai vähän spesiaalimpaa tekemistä sille päivää. Jaden mielestä maailmassa ei ole mitään palloa parempaa. Paitsi ruoka. Ja ehkä autoilu.

Iltapäivästä raahustettiin  rallytokokurssin viimeiselle kerralle. Minä olin todella väsynyt, mutta Noppa oli jo ehtinyt toipua aamuisesta ja oli täynnä intoa. Tehtiin rata, jossa oli AVO- ja ALO-luokan kylttejä. Juteltiin tavoitteista kouluttajan kanssa ja kerroin, että toiveena olisi jo kesän aikana kerätä RTK2 kasaan. Saapa nähdä miten päästään kokeisiin ja AVO-luokan kokeessa on jo muutama juttu mitä pitäisi oikeasti treenatakin, kuten hyppy (Noppa ehtii kääntymään minua kohti).

Rallytoko jatkuu meidän osalta vielä neljän kerran AVO-kurssilla. Sen jälkeen pidetään ohjatuista taukoa varmaan syksyyn asti.

Sosiaalinen meininki jatkui vielä tänään, kun käytiin aamulenkillä yhdessä Riitan ja kahden soopelipojan kanssa. Näistä pojista toinen oli kova haukkumaan ja ne haukkuivatkin Nopan kanssa kilpaa, toinen olisi tykännyt juoksennellakin, ja muutamat ihan kivat rallit siinä saatiinkin aikaiseksi.

Viikonlopun Noppa saa levätä ja nollata aivojaan. Voi olla, että muutamaa shelttikamua vielä tavataan, mutta mitään treenejä en jaksa edes ajatella. Ainakaan juuri nyt...

Sukuloimassa

Vierailtiin siskoni luona Muhoksella alkuviikosta. Siellä on aina hauska piipahtaa, koska ollaan ihan maaseudulla ja koirille on valtavasti tilaa, missä juosta, eikä seurakaan ole hullumpaa :D Nera sai tyytyä oman lauman seuraan, koska rajoitan edelleen sen liikkumista. Annoin sen olla pihalla omassa porukassa, koska piha oli sulana; seuraavana aamuna oli satanut ohut kerros pakkaslunta maahan, mutta liukasta ei onneksi ollut. Nerppua kovasti leikitytti, ja pikkurallit ne ottivat Jaden kanssa pihalla. Heti, kun leikki alkoi näyttää turhan vauhdikkaalta, käskin Neran luokse ja jatkettiin pihan tallailua rauhallisemmissa merkeissä. Leikkimisen jälkeen Nera ei vaikuttanut kipeältä, eikä ontunut, joten ihan hyvällä mallilla ollaan.

Noppa leikki jonkun verran Röllin kanssa, mutta pihalla Rölliä kiinnosti lähinnä haistella tyttöjen jättämiä hajuja. Tilli ja Jadekaan eivät leikkineet, vaan kulkivat pihalla kilpaa merkkailemassa. Onneksi sisällä on sen verran tilaa, että siellä voi hyvin jakaa porukan kahteen osaan ja rauha pysyy maassa. Oli mukavaa! :)

Jade tahtoo leikkiä!!!

Ihanainen Pikkukissakin pääsi taas poseeraamaan. Nimenomaan "pääsi", koska se tuntuu nauttivan huomiosta ihan kympillä ja kehrää ja hyrisee koko kuvausten ajan. On nuo kissat kuvauksellisia...!

Mitä kuuluu?

Pakkasten takia ei olla käyty Nopan kanssa pariin viikkoon ohjatuissa treeneissä. Meillähän on kylmässä hallissa tokot ja pakkasraja -15, joten tokoilut ovat rajoittuneet lähinnä itsekseen puuhasteluun. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että tein meille päivittäisen treeniohjelman, niin tulee treenattua asioita tavoitteellisesti ja tasapuolisesti. Suosittelen muillekin, treeniohjelmaan merkitsen valmiiksi mm. palkkaustavat, niin tulee niihinkin vaihtelua :) Päivää kohti treenaan kolmea eri liikettä tai liikkeen osaa, se riittää mainiosti aktivointiin, mutta myös vie meitä eteenpäin.

Treenien sijasta Noppa on nähnyt rotutovereitaan. Nera kun on sairaslomalla, niin Nopalla ei oikein ole kavereita ollut. Toki ne leikkii Neran kanssa niin, että makoilevat lattialla ja hammastelevat toisiaan, mutta kunnon leikkikaveria ei ole nyt omasta takaa. Varsinkaan kun Jadea ei voisi vähempää kiinnostaa :P

Noppa & Lyyli

Eilen nähtiin tuttua Lyyli-shelttiä omistajineen ja tänään tutustuttiin Nova-shelttiin. Aamun lenkillä sattui hauskasti, kun seuraamme pölähti yllättäen kaksi trikkiurosta :D Shelttitreffeistä tuli shelttimiitti vahingossa. Vanhat poijjaat (8- ja 10-vuotiaat) olivat karanneet omistajaltaan ensimmäistä kertaa, kun näkivät nuoret shelttitytöt jäällä kirmailemassa. Kohteliaasti tulivat kuitenkin tutustelemaan.

Noppa & Nova aamuauringossa

Kutsumattomat kaverit

Neran tikit poistettiin viime viikolla ja jälleen kerran Nera sai olla malliesimerkkinä hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvänä belgialaisena. Vähän jo huvittaa se, että eläinlääkäriasemilla lähestulkoon joka kerta ihmetellään ja ihastellaan Neran käytöstä. Nytkin hoitaja ihmetteli moneen kertaan, että miten se onkin noin rauhallinen ja ei ole koskaan tällaista belgiä nähnyt.

Haava oli parantunut siististi ja Nera varaa lastoitetulle jalalle hyvin. Ensi viikolla varaan ajan kontrollikuviin, niin sen jälkeen ollaan viisaampia tulevaisuuden suhteen. Lastakin on tarkoitus poistaa silloin ja kuntoutus alkaa kunnolla. Nyt olemme saamiemme ohjeiden mukaan jumpanneet jalkaa ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa pikkulenkillä (siis vähän kauempana kuin lähimetsikössä tarpeilla).

Jadelle kuuluu tasaisen hyvää. Siitä on tullut iän myötä melkoinen vilukissa, joten jo yli 10 asteen pakkasissa se tarvitsee takin niskaansa. Tossujakin olen ajatellut sille, mutta Jaden tuntien tossut eivät ehkä ole paras idea... :P

Pentuja ja pakkasta

Kuten tuossa edellisessä postauksessa tuli todettua, aika rientää ja Neran pennutkin ovat jo 7kk ikäisiä. Eilen treffattiin Iivoa (Into The Wild) ja Vitsiä (Inside Joke) tuossa järven jäällä. Omista koiristani mukaan pääsi vain Jade, vaikka se ei erityisemmin vieraista koirista välitäkään. Vitsi on sille tuttu, mutta Iivoa se ei ole tainnut nähdä pentuajan jälkeen. Onneksi mukana oli myös toinen vanhemman polven edustaja, Saaran Tatti, josta Jade on aina pitänyt kovasti. Tai pitänyt Tatin paimentamisesta :D

Olimme järven varjoisalla puolella ja pakkasta oli rapiat 20 astetta, joten kuvailun tuloksiin en ole mitenkään erityisen tyytyväinen. Tarkoitus on pitää treffit helmikuun puolella, ja pyytää mukaan myös Hallaa (Instant Karma) ja iskä-Judoa omistajineen. Jospa sitten saisi otettua hieman laadukkaampia kuviakin :) Edelleen haaveilen niistä pentujen poseerauskuvista...

Iivoa naurattaa

Sisarukset

Huurteinen Iivo

Jade sai takin niskaansa, koska palelee helposti. Harmittavasti Hurtan takki on mökillä, mutta onneksi kaapista löytyi Joken fleecetakki lämmittämään.

Iivo ja Vitsi

Nopallekin yritän saada omankokoista leikkiseuraa järven jäälle. Vieraammassa belgiporukassa se voisi jäädä jalkoihin, vaikka omasta mielestään osaa kyllä puolensa pitää. Toivotaan ensi viikolle aurinkoisia pakkaskelejä :) Mutta ei niin kovia pakkasia, ettei tokotreeneihin päästäisi...

Nerppu viettää sairaslomaa keräillen energiaa varastoon. Ensi viikolla jalasta poistetaan tikit. Jonkin verran ollaan treenattu kosketuskeppiä ja kapulan pitämistä aktivoimiseksi, mutta muuten Nera on pääasiassa makoillut ja lepäillyt pieniä asiointilenkkejä lukuunottamatta.

Miltä näyttää onnellinen koira?

Pikkuhiljaa tässä on toivuttu kaikista mahdollisista vaivoista ja pian päästään taas treenien pariin. Ensi viikolla alkaa ohjatut, ja tälle viikolle olisi tarkoitus käydä ottamassa pienet muistuttelut ja "lämmittelyt" tulevaa kautta varten.

Nera on vielä jonkin verran jumissa. Laura tuleekin hieromaan Neran torstaina. Noppa on toipunut infektiostaan täysin, antibiootit on nyt popsittu ja Jadenkin tassuvaiva alkaa parantua.

Sen verran piti Jadea vielä kiusata, että vein sen uusintaverikokeisiin tänään. Edelliset näytteet olivat hukkuneet matkalla labraan, joten ei auttanut kuin mennä uudelleen neulalla tökittäväksi. Onneksi tällä kertaa saatiin varmaotteinen ja kokenut hoitaja ottamaan verikoe, ja saatiin homma hoidettua nopeasti alta pois. Jadehan ei tykkää ollenkaan eläinlääkärillä käynnistä. Se antaa nätisti tehdä kaikki toimenpiteet, mutta tassut sutivat aina ulko-ovea kohti – Jadella on ollut niin paljon ikäviä käyntejä ell:illä, että ihmekös tuo, jos ei hirveästi käynneistä innostu...

Jospa nyt saataisiin pitää Jaden kanssa ainakin vuosi taukoa ell-käynneistä!

Itse toivun parhaillaan kovasta flunssasta. Vasta ihan parina viime päivänä on jaksanut lenkkeillä hengästymättä puolikuoliaaksi. Käytiin eilen jokasyksyisellä Oijärven retkellä. Jade niin nauttii tuollaisista matalista rannoista, missä se saa vetää rallia itsekseen, tehdä pukkihyppyjä ja läträtä vedessä. En ole kyllä koskaan nähnyt koiran rakastavan vettä noin paljon ja onkin ihana katsella Jadea vesileikkien parissa. Siinä on onnellinen koira ja voin olla siitä 100% varma.

Nauratti, kun Noppa yritti pysyä Jaden perässä vedessä ja selvästi yritti myös olla kastumatta :D Niin huvittavan näköisiä loikkia se suoritti, että ei voinut kuin nauraa ääneen. Kameran muistiin ei tallentunut todistusaineistoa: harmi, kun en tajunnut ottaa videolle touhua! Ehkä ensi kerralla sitten.

Vedessä pitää pysyä kuivana!

Pari viikkoa taaksepäin kävin moikkaamassa tällaista Lennu-poikaa, ikää silloin 10-viikkoa. Tässä pari kuvaa pentukuumeisille :)

Pentukurssilla, osa 2

Nopan kanssa kotiuduttiin juuri pentukurssilta. Mietin vähän jaksanko lähteä tänään kurssille, kun olen ollut jo useamman päivän flunssainen, mutta pakkohan se oli jaksaa. Kurssi on kuitenkin lyhyt ja todella antoisa.

Jälleen oikaistiin Kuivasjärven poikki. Voi olla, että viimeisiä kertoja tälle keväälle kuljetaan jään kautta, alkaa olla jo melkoista sohjoa se lumi ja nilkkojaan myöten hangessa kahlaaminen on ihan oma urheilulajinsa. Näillä  keleillä jääkään ei ole enää kovin luotettava elementti ja lämpimämpää on vain luvattu (mikä on tietenkin positiivinen juttu, kevät = jee).

Pentukurssilla aloitettiin kontaktikävelyllä pujotellen toisten koirakoiden lomassa. Imutin ja se sujui hyvin, vaikka jouduinkin kulkemaan kyyryssä. Sen jälkeen harjoiteltiin perusasentoa ja kouluttaja tuumasi, että Noppa on jo ihan pro siinä :D Hyvin se jo hakeekin oikeaan paikkaan, ja mikä parasta, malttaa istua sivulla ja pitää kontaktia.

Tänään kurssilla oli jotenkin levoton meininki. Hinkumista, vinkumista ja haukkumista. Noppaan täytyy olla tosi tyytyväinen, sillä pikkukoira, joka rakastaa omaa ääntään sen kaikissa muodoissa, osasi olla hipihiljaa kavereiden ääntelystä huolimatta.

Perusasennon lisäksi otettiin luoksetuloa ja sitten seuruutettiin koiria lomittain toisten joukossa ja palkittiin kontaktista. Minä imutin Noppaa, niin eihän se muita koiria huomannutkaan. Pitää vähän enemmän kotosalla treenata tuota kosketuskeppiä, niin saa jättää imuttamisen pois. Se on vähän hankalaa noin pienen koiran kanssa. Kosketuskepin kanssa saa sentään olla suorassa :D

Lelupalkalla otin istumista, maahanmenoa ja sivulletuloa. Pari lyhyttä maaten paikallaoloakin otettiin. Tosi hyvin Noppa oli kuulolla levottomasta tunnelmasta huolimatta.

Kotimatkalla Noppa olisi halunnut taas paimentaa autoja, mutta sain sen mukavasti ottamaan kontaktia kuitenkin ja unohtamaan autojen kyttäämisen. Paimenkoiria tuossa makoilee pari kappaletta, mutta Noppa on ensimmäinen koirani, joka haluaisi jahdata autoja. Treeniä lisää vaan, näin lyhyessä ajassa kuitenkin ollaan edistytty asiassa jo kovasti :)

Kuvissa on Noppa ja eilisen pentutreffien kamumme Lyyli (Taiga Doo's Hide 'N Seek), 10kk. Lyyli oli oikein mukava leikkikaveri Nopalle, se jaksoi leikkiä kärsivällisesti riiviöpennun kanssa :) Lisää kuvia galleriassa.

Pentumiitti

Tänään kävimme Nopan kanssa shelttikakaroiden pentumiitissä tuossa Pyykösjärven jäällä. Paikalla oli, jos oikein muistan, seitsemän pentua ikähaitarilla 4-6kk. Noppa oli nuorin, mutta ei suinkaan pienin :D Hauskat leikit pennut saivat aikaiseksi ja enimmät energiat kulutettua juostessaan jäällä.

Kuvia laitan ensiviikon lopusta esille, kunhan saan ne käsiteltyä. Alla muutama otos. Kuten näkyy, oli joukkoon eksynyt yksi "vääränrotuinenkin", mutta hyvin sekin meidän pentumiittiin mahtui :)

Laitetaan vielä Nopan noutokuva tähän, kun ostin sille sopivan kapulan. Noutotreenit sujuvat hyvin! Torstaina meillä alkaakin pentukurssi, niin päästään treenaamaan häiriössä.

Neran tärppipäivät ovat vihdoinkin käsillä ja nyt odotellaan vielä sitä parhainta hetkeä astuttaa. Nera kääntää häntää, mutta ei vielä anna astua, joten astuttaminen menee ensiviikolle. Ehkä jo huomenna päästään itse asiaan, katsellaan miten tilanne kehittyy.