Metka juttu

Tämmöinen sitten kotiutui tänään... Pari tuntia tässä pentua katseltuani olen sitä mieltä, että tässä on varsin vauhdikas ja reipas sheltinalku. Saa nähdä mille tämän kanssa aletaan.

Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.

Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.

Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.

Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D

Uskomaton Noppa

Eilisen treeneissä keskityttiin lähinnä seuraamiseen ja hyvä niin, koska Nopan pakka on alkanut vähän levitä. Tempojen vaihdoissa se painaa niin voimakkaasti jalkaani, että se näyttää heiluvan jalkani mukana. Seuraamispaikkakin tuntuu näissä lipeävän hieman liian eteen.

Eilen seuraamisia kuvattiin ja videot analysoitiin. Nopan seuraaminen näytti juuri siltä kuin kuvittelinkin. Katkeamaton kontakti joo, innokas seuraaminen joo, mutta pätkittäin keulii ja puskee jalkaan liikaa. Videolla yritin pitää katseen tiukasti edessä, mutta pitänee vielä testailla riippuuko tuo keuliminen mitenkään katseensuunnasta tai mahdollisesti vauhdista (pitäisikö mennä lujempaa vai hitaammin).

Kouluttaja kommentoi, että Nopan seuraaminen on uskomatonta. Kysyin onko se uskomatonta hyvällä vai huonolla tavalla, ja koutsi-Katja sanoi, että ihan vaan uskomatonta. Nopan asento on niin luonnottoman näköinen, koska se könöttää niskat kenossa pitääkseen kontaktin (kyllä, meillä lihashuolto kuuluu päivittäiseen ohjelmaan). Seuraaminen on ollut parempaa ennen, joten jotain pientä tässä pitää säätää. Palkan olen nyt heittänyt oikealta taakse, mutta voi olla, että jokin vielä parempi palkkaustapa pitää ottaa käyttöön. Niin ja pikkupätkiä hahmotella kosketuskepin kanssa :)

Seuraamisen lisäksi ei oikeastaan ehditty muuta ohjatusti. Paikkikset olivat ok, pysyi istumassa, pysyi maassa. Kesti häiriöt. Ei mitään ihmeellistä.

Itseksemme teimme kaket (Noppaa ei huijattu muka-takapalkalla, vaan silloin se tuli varmaan muutaman sentin eteenpäin jokavaihdolla), merkinkiertoa, noutoa, lisää seuraamista, jääviä.

Ensilumikin tuli ja meni, huomaa Neran ilme :D

Meidän tokoilu loppuvuodesta ja ensi keväästä kärsii vähän, sillä aloitan uudessa työssä loppukuusta ja teen vuoroviikoin aamua ja iltaa. Iltaviikolta jäävät sitten ohjatut treenit väliin ja mietinkin haenko Nopalle ollenkaan ryhmäpaikkaa kevääksi. Mutta sitäpä ehtii vielä pohtia ennen kevään ryhmäpaikkahakua.

You can't put your arms around a memory

Nyt on kohta jo kaksi kuukautta elämä jatkunut ilman Jadea. Ajatuksissa Jade on edelleen joka päivä ja mielellään muistelen sen tempauksia: tuntuu hyvältä muistaa toista hymyillen ja nauraen. On myös hetkiä, jolloin ikävä ja suru puristavat rintaa niin, että henki tuntuu salpautuvan.

Jokainen suree omalla tavallaan ja oman aikansa. Jade oli Persoona, jota tulen ikävöimään varmasti lopun ikääni, enkä tiedä tulenko koskaan saamaan samanlaista belgiä. Harmittaa, että Jade ei saanut elää (kovin) vanhaksi. Toisaalta se sai lähteä saappaat jalassa, vielä edellisenä päivänä leikittäen Neraa villisti omalla pihallaan. Harmittaa, että tulevalla pennulla ei ole niin järkähtämätöntä lauman alfaa mallina elämässä. Toisaalta Jade ehti koulia kaksi pentua tavoille tähän huusholliin, ehkä siinä oli ihan tarpeeksi :)

On paljon asioita, joita kukaan ei osaa juuri niinkuin Jade. Nera on perinyt isot saappaat ja vaikka se on todella kiva koira ja minulle rakas, se on hyvin erilainen kuin mitä Jade oli. Nera on hieman hukassa ilman Jadea. Se on kuitenkin koko elämänsä elänyt vahvan nartun varjossa ja varsin tyytyväisenä osaansa. Nyt se on lauman vanhin ja vaikka yritän sille suoda lauman vanhimman etuuksia ja vahvistaa sen asemaa, se ei ole vielä hahmottanut rooliaan. Muutos on sillekin suuri, joten aikansa se varmasti ottaa.

Ripottelimme Jaden tuhkia muutamaan meille merkitykselliseen paikkaan. Vaikka sielu ja olemus eivät liity mitenkään fyysisiin "jäänteisiin", tuntui tärkeältä muistaa rakasta ystävää ja viedä tuhkat oikeisiin paikkoihin. Tuntuu myös hyvältä nähdä, että Jade oli tärkeä ja rakas muillekin kuin minulle. Se ehti paljon 9,5 vuodessa, ilmeisesti kaiken tarvittavan.

Ikävä tulee varmasti ensilumen sataessa. Kukaan ei ollut niin innoissaan ensilumesta kuin pöhkö mummokoira.

Tokoflow

Erinomaiset treenit takana tälle iltaa. Tehtiin ruutua, merkinkiertoa, noutoa, luoksaria, kaukojumppaa. Ei kaikki ihan täydellisesti mennyt, mutta melkein, niin silloinhan saa hehkuttaa. Se, että näkee edistymisen, kun pohjat on tehty hyvin, on todella palkitsevaa.

Aloitettiin ruutuharkoilla. Ruudun hahmottamistreeniä ja vihjesanaa pitää tehdä vielä ja se vihjesana muistaa joka kerta. Ruutuharkat sujuivat vallan mainiosti. Kolmesti lähetin sen alustalle ja kerran ilman alustaa, kaikki loistosuorituksia: nopeita, tarkkoja ja äänettömiä. Ruutuharkkaan pitää muistaa ottaa myös eri matkoilta lähetyksiä ja kuunteluharkkaa. Nyt tein väliin kaukot ja siitä suoraan ruutuun.

Ruudun jälkeen noutoa. Matkaa olisi saanut olla enemmän, mutta halli on pieni ja siellä treenaa yhtäaikaa kuusi koirakkoa. Nytkin meidän selän takana treenattiin ruutua niin, että oltiin suurinpiirtein selät vastakkain toisen koirakon kanssa. Ensimmäisellä noudolla Noppa teki sen mitä on nyt tehnyt viime aikoina, nouti vauhdilla ja innokkaasti, mutta sylkäisi kapulan jalkoihini ennen kuin siirtyi sivulle. Toisella kerralla teki hyvin ja otettiin vielä erikseen sivulla kapulanpitoa ja luovutusta. Olen miettinyt josko muuttaisin noudon niin, että Noppa tuo sen minulle eteen, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin tuntuu työläältä. Kokeilen nyt vielä vahvistaa kapulan luovutusta sivulle ja muutenkin tehdään kapulan kanssa erilaisia hauskoja ja luovia noutoharkkoja. Think outside the box jne.

Sitten luoksari, mikä oli taattua Noppakamaa: sähäkkä :D Kouluttaja kehuikin, että Noppa on siitä makea tokokoira, että se tekee kaiken täysillä. Totta. Mutta se on myös se haastavin puoli tuossa elukassa. Onneksi malttiakin on alkanut löytyä iän myötä.

Treenattiin myös luoksarin stoppeja pallopalkalla.

Loppuun merkinkiertoa ja häiriöharkkana merkin edessä oli talouspaperirulla ja teippirulla. Noppahan haksahti ekana tarkastamaan molemmat häiriöt, mutta teki myös tosi näppärät merkinkierrot sen jälkeen eikä jäänyt kiinni häiriöihin. Tehtiin varmaan viisi kertaa, mikä oli vähän liikaa toistoja kiihdyttävässä liikkeessä, koska toiseksi viimeisellä kerralla oli pakko haukkua vähän. Loppuun saatiin kuitenkin taas tosi nopea ja äänetön merkinkierto :)

Paikkiksissa Noppa jäi istumaan jotenkin huonosti takajalat levällään. Siitä olisi ollut tosi helppo käydä maahan, mutta kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa malttoi istua. Paikkamakuu sujui hienosti ja menin puolittain piiloon renkaan ja parin siivekkeen taakse :D Ei ehkä paras piilo, mutta Noppa katseli kiinnostuneena puuhiani :P Kiinnostuneena ja varmaan kummissaan. On tuo toko välillä vaan niin ihmepuuhaa...