Lomalla

Kesän näyttelyturnee jatkui Rovaniemen näyttelyn jälkeen Kokkolassa ja Kemissä, missä oli näytillä Neran lapsukaisia. Kokkolassa kehissä pyörähti Iivo (Into the wild) ollen Erinomainen. Hiukan hoikassa kunnossa Iivo oli tuomarin makuun, minkä takia SA jäi saamatta. Muuten arvostelu oli todella hieno ja Iivo esiintyi tuttuun tapaansa varmasti. Kemissä kehissä Vitsi (Inside Joke) ja Halla (Instant Karma). Molemmille tytöille Erinomaiset, Vitsille myös SA ja PN3-sija kera sertin ja vara-cacibin :)

Iivo tuomari Harry Tastin syynissä

Iivo

Vitsi palkintoineen

Erinomainen Halla

Omien koirieni kanssa ollaan tokoiltu satunnaisesti ja vietelty lämmintä (välillä vähän turhankin lämmintä) kesää niin kotosalla kuin mökkeilenkin. Uintihommia ollaan harrastettu lähes päivittäin. Metkakin oppi uimaan, ihan laiturilta hyppäsi meidän perään :D Ei se hirveästi uimisesta tykkää, mutta "puoliväkisin" tulee kyllä mukaan. Noppa ja Nera taas ovat vesipetoja ja uivat mielellään, varsinkin jos joku keppiä nakkaa. Noppa on myös perinyt Jaden hommat vepekoirana: se hakee meitä uimareita rantaan ahkerasti eikä voi ymmärtää miksi me sinne syvälle hakeudutaan koko ajan ja ihan vapaaehtoisesti...

Nopalla on ollut selkäjumeja, joita ollaan auottu laserhoidoilla ja seuraavaksi vuorossa on hieronta. Tekisi mieli ilmoittaa se syksyksi pariin kokeeseen, mutta katsotaan nyt miten treenit lähtevät sujumaan ja miten selkä reagoi tiivistahtisempaan treenaamiseen. Voi olla, että uiminen on selkäjumeja aiheuttanut, mutta takakorkea ja etupainoinen rakenne ei ainakaan auta asiaa. Normiarjessa seläjumeilu näkyy köpöttelevänä peitsaamisena, ja ero laserhoitojen jälkeen Nopan liikkeessä on huomattava.

Muuten ollaan oltu koko sakki terveenä (kop kop) ja nautittu hienosta kesästä :)

Metka näyttelyreissu

Metkan ensiesiintyminen kehissä ja näillä näkymin kesän ainoa näyttely oli Rovaniemen juhannusnäyttelyssä reilu viikko sitten. Pyörähdimme pentuluokassa Metkan siskojen kera. Siskokset esiintyivät kaikki hienosti ja erityisen tyytyväinen olin Metkan käyttäytymiseen näyttelypaikalla. En ole saanut aikaiseksi käyttää sitä harjoittelemassa mätsäreissä ja pöydälläkin se on seisonut vain pari kertaa. Metka esiintyi näyttelyssä oikein mallikelpoisesti ja reippaana, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin.

K-tytöt ja kasvattaja-Saara kehän jälkeen © Anna Yliaska

Sijoituksena meille kolmesta pennusta kakkospalli, ilman KP:ta. Metka on niin pieni (nyt kahdeksan kuukauden iässä nippanappa 34cm) ja vielä hyvin pentumainen, joten en odottanutkaan sen voittavan kehittyneempää ja kookkaampaa siskoaan. Arvostelu oli oikein kiva ja kokemuksena kehässä pyörähtäminen oli pennullekin oikein positiivinen.

Metka pöydällä © Anna Yliaska

 "Selvän sukupuolileiman omaava. Oikeat mittasuhteet. Oikea luuston vahvuus. Hyvin taittuvat korvat. Hieman syvä kallo-osa. Purenta saa vielä tiivistyä. Hyvät kulmaukset takana. Saisi olla paremmat edestä. Hyvin kannettu häntä. Hyvät liikkeet edestakaisin." PEK2, tuomari Pirjo Aaltonen

Pennun pienen koon takia en ole tälle kesää muita näyttelyitä vielä harkinnut. Todennäköisesti Metka jää nyt "kotiin kasvamaan", ja katsotaan näyttelykalenteria uudelleen ensi kesänä, jolloin Metka on nuortenluokassa. Minusta se on kivannäköinen, oikein hyvän värinen ja sopusuhtainen, sieväilmeinen tyttö, joten jos se vain vielä sentinkin kasvaisi ja saisi lisää massaa ja karvaa, niin enemmän kuin mielellään tuota näyttelyissä käyttää. Olemukseltaankin Metka on tosiaan vielä ihan pentu, eikä ensimmäistä juoksua ole vielä kuulunut. Noppa juoksee nyt, joten voi olla, että se saa Metkankin aloittelemaan omaa juoksuaan.Antaa tytön kasvaa ja kehittyä, mikäs kiire meillä on minnekään.

Siiri, Metka ja Lilja

Harrastusrintamalla ollaan tokoiltu, mutta ei mitenkään säännöllisesti. Ihmeen paljon menoja ja tekemistä näin kesäaikaan :D Neran kanssa käytiin hakuharkoissa, missä Neralle kolme maalimiestä ja Nerppu oli oikein pätevänä ja innokkaana, jälleen. Kaikki ukot löytyivät, yksi näytöllä, toinen haamuna ja viimeinen ilman apuja (tämäkin otettiin haamuna, mutta hankalassa maastossa Nera ei haamua nähnyt ja löysi ukon sitten ilmavainulla taitavasti).

Nopalla on avo-liikkeet aika hyvin koossa, mutta häiriöharkkoja tarvitaan ennen kuin koeilmoja voi alkaa miettimään.

Metkaa tokoilua

Kesää kohti pikkuhiljaa aktivoidutaan treenirintamalla ja myös blogia olisi tarkoitus taas päivitellä ahkerammin. Instagrammiin olen postannut joitakin elonmerkkejä tämän blogihiljaisuuden aikana :)

Kesällä ei käydä ohjatussa ryhmässä, mutta tokoillaan itseksemme ja vapaavuoroilla. Metka osallistuu kolmen kerran tokon alkeiskurssille, joista eka kerta oli viime torstaina. Treeneihin hurautimme kätevästi pyörällä; Metka kun on sen verran pieni, että mahtuu pyörän etukoriin matkustamaan :D

Treeneissä harjoiteltiin perusasentoa, kontaktikävelyä ja hyppyä. Tunnarikapulaakin oli tarkoitus etsiä, mutta siinä oli turhan paljon häiriötä Metkalle, eikä pieni jaksanut enää keskittyä. Muuten treenit sujuivat valtavan hienosti pikkuiselta. Malttoi enimmäkseen keskittyä minuun ja oli kivasti kuulolla.

Neran kanssa käytiin hakutreeneissä, mutta niistä ei nyt hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Haamut löytyivät, mutta ääniavut eivät toimineet Nerpulla, joka jäi lähinnä ihmettelemään metsästä kantautuvia kutsuja. Oli mukava nähdä samoissa treeneissä Neran tytön Vitsin sähäkkä suoritus :)

Nopan kanssa tarkoitus olisi treenata kerran viikkoon ja tehdä sille (ja Metkallekin) kunnon treeniohjelma. Tavoitteena on syksynä päästä kokeeseen. Lähinnä liikkeiden muistuttelua ja häiriönsietoa tarvitaan, sekä se oikean tunnetilan löytyminen (edelleen) on meidän treenikesän teemana.

Muuten nautitaan kesästä, omalla pikkupihalla, mökillä ja reissataan vähän :) Jokunen näyttelykin on katsottu Metkalle.

Mitä kuuluu?

Metkan pentukurssi oli ja meni. Kuudesta kerrasta päästiin jopa neljästi paikanpäälle, ei hullummin. Metkan kanssa ajatuksena oli lähinnä treenailla häiriötä ja häiriötähän pentukursseilla on aina rutkasti tarjolla :D Hyvin pentu jaksoi keskittyä. Ehkä me siitä tokokoira jossain vaiheessa leivotaan. Osaa se jo istua, maata ja pysyä hetken paikoillaankin. Kosketusalustaa ollaan naksuteltu ja sivulletuloa treenattu. Tunnarikapuloita haisteltu ja maisteltu. Siitähän se lähtee, pikkuhiljaa.

Aikuiset koirat voivat hyvin. Vähän niitä ehkä masistaa, että ei olla niin ehditty mitään satunnaisia kotitokoiluja enempää, mutta kesää kohti aktivoidutaan. Kevättä onkin jo ilmassa ja ollaan päästy vapaapäivinä nauttimaan mukavista lenkeistä.

Metka on kasvanut, mutta mikään jättiläinen siitä ei näillänäkymin ole tulossa. Viiden kuukauden rajapyykki ylitettiin eilen, mutta mittoja en ole ehtinyt ottaa. Muistaakseni neljän kuukauden iässä tytöllä oli säkää 30cm. Hampaita on vaihtunut, mutta yläkulmurit vielä jököttää paikoillaan itsepäisesti, vaikka uudet puskee jo esiin. Saapa nähdä pitääkö ne sitten eläinlääkärillä käydä poistattamassa; vielä ei ole kiire kylläkään.

Kivannäköinen otus, vaikka itse sanonkin :)

Joulu tuli ihan varkain

Blogin päivitys voi toistaiseksi olla vähän haasteellista... Muiden kiireiden lisäksi Pentu oli syönyt tietokoneen johtoja, joten pöytätietokoneelle en pääse kuin mökillä ja puhelimella blogin päivitys taitaa olla turhan hankalaa.

Noppa sai joululahjansa etuajassa, kun käytiin Lentsun tokokurssilla 19.12. Saatiin hyviä neuvoja pariin liikkeeseen ja ruudun ja merkin kierron erotteluun/hahmotteluun, mutta mihinkään tokonirvanaan tällä kertaa en kurssilla päässyt. Saattoi olla sekin, että kurssillakaan en ihan täysillä pystynyt keskittymään siihen läsnäolemiseen ja hetkessä elämiseen, tulipa lähinnä Nopan aktivoimiseksi ja mielen virkistykseksi käytyä.

Mukavaa oli jokatapauksessa ja läksyksi saatiin tunnaritreeniä kevään ajaksi. Jospa saisi aikaiseksi kotiläksyt tehdä :)

Joulua ollaan vietetty mökillä, vietetty laatuaikaa koirien kanssa ja nautittu vapaapäivistä ja rennosta oleskelusta. Onneksi myös Uuden Vuoden vaihteessa on miniloma ja pako arjesta luvassa :)

Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.

Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.

Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.

Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D

Uskomaton Noppa

Eilisen treeneissä keskityttiin lähinnä seuraamiseen ja hyvä niin, koska Nopan pakka on alkanut vähän levitä. Tempojen vaihdoissa se painaa niin voimakkaasti jalkaani, että se näyttää heiluvan jalkani mukana. Seuraamispaikkakin tuntuu näissä lipeävän hieman liian eteen.

Eilen seuraamisia kuvattiin ja videot analysoitiin. Nopan seuraaminen näytti juuri siltä kuin kuvittelinkin. Katkeamaton kontakti joo, innokas seuraaminen joo, mutta pätkittäin keulii ja puskee jalkaan liikaa. Videolla yritin pitää katseen tiukasti edessä, mutta pitänee vielä testailla riippuuko tuo keuliminen mitenkään katseensuunnasta tai mahdollisesti vauhdista (pitäisikö mennä lujempaa vai hitaammin).

Kouluttaja kommentoi, että Nopan seuraaminen on uskomatonta. Kysyin onko se uskomatonta hyvällä vai huonolla tavalla, ja koutsi-Katja sanoi, että ihan vaan uskomatonta. Nopan asento on niin luonnottoman näköinen, koska se könöttää niskat kenossa pitääkseen kontaktin (kyllä, meillä lihashuolto kuuluu päivittäiseen ohjelmaan). Seuraaminen on ollut parempaa ennen, joten jotain pientä tässä pitää säätää. Palkan olen nyt heittänyt oikealta taakse, mutta voi olla, että jokin vielä parempi palkkaustapa pitää ottaa käyttöön. Niin ja pikkupätkiä hahmotella kosketuskepin kanssa :)

Seuraamisen lisäksi ei oikeastaan ehditty muuta ohjatusti. Paikkikset olivat ok, pysyi istumassa, pysyi maassa. Kesti häiriöt. Ei mitään ihmeellistä.

Itseksemme teimme kaket (Noppaa ei huijattu muka-takapalkalla, vaan silloin se tuli varmaan muutaman sentin eteenpäin jokavaihdolla), merkinkiertoa, noutoa, lisää seuraamista, jääviä.

Ensilumikin tuli ja meni, huomaa Neran ilme :D

Meidän tokoilu loppuvuodesta ja ensi keväästä kärsii vähän, sillä aloitan uudessa työssä loppukuusta ja teen vuoroviikoin aamua ja iltaa. Iltaviikolta jäävät sitten ohjatut treenit väliin ja mietinkin haenko Nopalle ollenkaan ryhmäpaikkaa kevääksi. Mutta sitäpä ehtii vielä pohtia ennen kevään ryhmäpaikkahakua.

Tokoflow

Erinomaiset treenit takana tälle iltaa. Tehtiin ruutua, merkinkiertoa, noutoa, luoksaria, kaukojumppaa. Ei kaikki ihan täydellisesti mennyt, mutta melkein, niin silloinhan saa hehkuttaa. Se, että näkee edistymisen, kun pohjat on tehty hyvin, on todella palkitsevaa.

Aloitettiin ruutuharkoilla. Ruudun hahmottamistreeniä ja vihjesanaa pitää tehdä vielä ja se vihjesana muistaa joka kerta. Ruutuharkat sujuivat vallan mainiosti. Kolmesti lähetin sen alustalle ja kerran ilman alustaa, kaikki loistosuorituksia: nopeita, tarkkoja ja äänettömiä. Ruutuharkkaan pitää muistaa ottaa myös eri matkoilta lähetyksiä ja kuunteluharkkaa. Nyt tein väliin kaukot ja siitä suoraan ruutuun.

Ruudun jälkeen noutoa. Matkaa olisi saanut olla enemmän, mutta halli on pieni ja siellä treenaa yhtäaikaa kuusi koirakkoa. Nytkin meidän selän takana treenattiin ruutua niin, että oltiin suurinpiirtein selät vastakkain toisen koirakon kanssa. Ensimmäisellä noudolla Noppa teki sen mitä on nyt tehnyt viime aikoina, nouti vauhdilla ja innokkaasti, mutta sylkäisi kapulan jalkoihini ennen kuin siirtyi sivulle. Toisella kerralla teki hyvin ja otettiin vielä erikseen sivulla kapulanpitoa ja luovutusta. Olen miettinyt josko muuttaisin noudon niin, että Noppa tuo sen minulle eteen, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin tuntuu työläältä. Kokeilen nyt vielä vahvistaa kapulan luovutusta sivulle ja muutenkin tehdään kapulan kanssa erilaisia hauskoja ja luovia noutoharkkoja. Think outside the box jne.

Sitten luoksari, mikä oli taattua Noppakamaa: sähäkkä :D Kouluttaja kehuikin, että Noppa on siitä makea tokokoira, että se tekee kaiken täysillä. Totta. Mutta se on myös se haastavin puoli tuossa elukassa. Onneksi malttiakin on alkanut löytyä iän myötä.

Treenattiin myös luoksarin stoppeja pallopalkalla.

Loppuun merkinkiertoa ja häiriöharkkana merkin edessä oli talouspaperirulla ja teippirulla. Noppahan haksahti ekana tarkastamaan molemmat häiriöt, mutta teki myös tosi näppärät merkinkierrot sen jälkeen eikä jäänyt kiinni häiriöihin. Tehtiin varmaan viisi kertaa, mikä oli vähän liikaa toistoja kiihdyttävässä liikkeessä, koska toiseksi viimeisellä kerralla oli pakko haukkua vähän. Loppuun saatiin kuitenkin taas tosi nopea ja äänetön merkinkierto :)

Paikkiksissa Noppa jäi istumaan jotenkin huonosti takajalat levällään. Siitä olisi ollut tosi helppo käydä maahan, mutta kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa malttoi istua. Paikkamakuu sujui hienosti ja menin puolittain piiloon renkaan ja parin siivekkeen taakse :D Ei ehkä paras piilo, mutta Noppa katseli kiinnostuneena puuhiani :P Kiinnostuneena ja varmaan kummissaan. On tuo toko välillä vaan niin ihmepuuhaa...

Torstain tokoilut

Viime viikonloppuna olin talkoilemassa seuran tokokokeessa ja samalla seuraamassa ensimmäistä kertaa koetta uusilla säännöillä. Olihan se mielenkiintoista. Koetta katsellessani tuli mieleen, että vaadin itseltäni ja koiraltani paljon – kun vähän sinnepäinkin-suorituksilla ropisi pisteitä. Varsinkin seuraamisen peruutuksista näki kaikenlaisia versioita, mm. että koira käveli poikittain vierellä. Mitä peruuttamista se sellainen on...?

Ei me silti koevalmiita AVO-luokkaan olla. Eilen käytiin treeneissä ja liikkeet menivät ihan mukavasti. Paikallaolossa paineistui sen verran, että kävi makaamaan. Paikkista pitää siis alkaa treenailla taas lenkilläkin, erilaisissa paikoissa ja häiriöissä, eikä pelkästään kotona ruokakupin äärellä.

Koutsin valvovan silmän alla tehtiin tunnaria ja kaukoja. Tunnarissa Noppa on vähän liikaa noutomoodissa, ja haistelu on toisarvoinen juttu. Noppa kyllä tietää tunnarin idean ja haistelee kapulat, mutta koska tunnarikin on Nopan mielestä vauhtiliike, se nappaa sitten välillä jonkin randomkapulan ja tuo sen. Tällä kertaa Noppa toi kerran väärän ja kahdesti oman. Kokeiltiin sitten laittaa ritilä vieraiden tunnareiden päälle, mutta sitä Noppa ei tajunnut ollenkaan, vaan yritti sinnikkäästi rapsuttaa väärää kapulaa ritilän läpi :D

Kaket oli ihan hirmuhyvät. Takapalkkaa pitäisi alkaa häivyttämään, mutta niin, että Noppa kuvittelee takapalkan olevan siellä JOKA KERTA. Salmen kurssilla sain tähän ihan hyvän vinkin, jota yritän nyt ottaa rutiineihin mukaan.

Itsekseen humppailtiin seuraamista (korjailin keulimista ja kuumumista, harjoiteltiin peruuttamista), jääviä ja luoksaria. Yhdessä vaiheessa tehtiin jääviä niin, että meidän molemmin puolin harkattiin merkinkiertoa muutaman metrin päässä. Siinä sai kyllä keskittyä ihan täysillä omaan tekemiseen :D Häiriöharkka helvetistä, mutta hienosti pikkuötökkö keskittyi meidän omaan juttuun.

Eilen tuli muutenkin reippailtua pakkasillassa 10km lenkki, kun jätin lompakon kotiin, eikä ollut bussirahaa kotimatkaa varten... Mutta hyvin kotimatkankin jaksoi kävellä, joten säiden salliessa taidetaan kävellä kotiin toistekin :)

Ai niin joo, ja tämmöisiä oon käynyt katsomassa ja kuvailemassa pariin otteeseen :)

Pitäis vissiin treenatakin...

Torstain tokoissa harkattiin EVL:n merkinkiertohyppynoutohässäkkää. Tehtiin sitä osissa ja muuten se sujuikin ihan kivasti, mutta kapulan palautuksessa Noppa ei tullut sivulle ilman lisäkäskyä. Oli jokseenkin tahmeaa. Kapulanpitoa ja luovutusta sivulla pitää nyt harkkailla erikseen. Aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt parissa viime treeneissä kapula tippui ennen aikojaan sivulletullessa. Luulen, että ongelma korjaantuu vauhtinoudoilla, joita ei ollakaan sitten kesäkauden harkattu.

Treenattiin myös entistä idaria ja siinä Noppaa häiritsi ylimääräiset tötsät. Teki kohtuullisen ok:t pysähdykset, mutta koomaili kaartioita ja se näkyi parhaimman täpäkkyyden ja tarkkuuden puutteena. Lisää harkkaa merkkitötsien keskellä siis, ja nimenomaan näitä jääviä liikkeitä lyhyillä seuraamispätkillä.

Muuten Noppa oli ihan vireessä ja teki aivan huippuja merkinkiertoja ja hyvät kaukokäskyt. Paikallaistumisessa oli aika kova häiriö ja Noppa paineistui sen verran, että meni maahan juuri ennen ajan päättymistä, mutta senkin laitan pitkän treenitauon piikkiin. Lisää harkkaa vaan, ja olisi plussaa, jos jaksaisi jotain kotonakin treenata :D

Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.

Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P

Life goes on

Syksy on virallisesti täällä, eletään jo lokakuuta ja on pimeää, tuulista ja märkää. Tälle viikolle näille korkeuksille on jo luvattu loskasateita, nam!

Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Arki kahden koiran kanssa on lähtenyt liikkeelle ilman sen kummempia ihmettelyjä. Koirat sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, eivätkä vaikuta mitenkään ikävöivän Jadea. Mökillä Nerppu etsi Jadea pari päivää, mutta kotikotona ei. Ehkä koirat sen tiesivätkin ennen minua, että Jaden aika on pian.

Viimeisellä metsälenkillä

Nera on nyt laumanjohtaja ja aika näyttää miten se tonttinsa hoitaa. Tällä hetkellä ne näyttäisivät Nopan kanssa olevan aikalailla samalla viivalla kaikessa, mutta Nerppu on perinyt Jaden etuoikeudet, kuten vanukas- ja jogurttipurkkien puhtaaksi nuolemisen, ja muita tärkeitä pikkujuttuja. Itsestäänselvyytenä se ei oikeuksiaan vielä ota, kuten Jade :D Nyt kun lauman Fun Police on poissa, täällä leikitään paljon enemmän ja paljon hurjemmin. Se nyt ainakin on yksi konkreettinen muutos arjessa. Olenkin itse joutunut hupipoliisin saappaisiin ja joutunut vähän rajoittamaan tuota päättömältä tuntuvaa riekkumista. Jokin roti sentään pitää olla...!

Minullahan tässä suurin totutteleminen on elämään ilman Jadea. Ikävä tulee pienissä hetkissä, kuten silloin, kun jonkun pitäisi kantaa lapaseni postilaatikolta kotiovelle, tai viedä sukat lattialta lojumasta parempaan talteen. Mutta olen iloinen siitä, että meillä oli Jaden kanssa hieno kesä. Uitiin paljon, vietettiin laatuaikaa pitkillä lenkeillä ja metsäreissuilla ihan kahdestaan. Meillä oli hienot 9,5 vuotta ja jokaisesta vuodesta olen kiitollinen: iloineen, suruineen ja haasteineen.

Harrastusrintamalla on ollut hiljaista. Nopan kanssa ollaan jotain pientä tokoiltu, mutta ei mitenkään suunnitelmallisesti. AVO-luokan korkkaus taitaakin jäädä keväälle. Rally-tokoilu ei jaksa nyt kiinnostaa, mutta ehkä treenimotivaatio palailee molempiin lajeihin syksyn edetessä. Ohjatut tokot meillä alkaa ensi viikolla.

Auringonlaskun ratsastaja

Vaihteeksi treenipäivitystä, kun kerrankin treeneihin päästiin. Kyseessä oli kesäkauden tokojen korvauskerta, kouluttajana Pamu ja paikalla kolme koirakkoa. Uudesta kodistamme matkaa Kuivasjärven hallille tulee vähän alle neljä kilometriä, mutta matka taittui ihan mukavan ripeästi ja Noppa sai kulkea omaa vauhtiaan flexin mitan verran. Treeneissä sen vire oli ideaali, innokas mutta ei turhaa kuumumista.

Aloitettiin luoksarilla. Tehtiin käskytettynä liikkeenomainen AVO-luoksari. Oikein näppärä. Itse vaan liikautan päätä alas maahan-käskyn antaessani, ja joku tiukempi tuomari voi tulkita sen kaksoiskäskyksi. Pitää kiinnittää huomiota tuohon.

Sitten ruutu. Ensin kosketusalustalla: ei ongelmia. Sitten ilman alustaa: ihan täydellinen suoritus. Hieno Noppis. Ruutu alkaa olla valmis liike. Vielä pitää treenailla lähetyksiä eri etäisyyksiltä, mutta tuo AVO-luokan etäisyys ainakin toimii.

Paikkis n. 2min istuen, etupalkalla. Eipä mitään moitittavaa.

Itsekseen tehtiin kaukot takapalkalla, tosi hienot, ja kaikki jäävät onnistuivat (jopa liikkeestä istuminen ilman sen kummempia apuja). Tein myös erilaisia paikkistreenejä, jotka kaikki onnistuivat hyvin. Noppa oli ihan super. Tauko ei ole ainakaan tehnyt huonoa meille.

Nyt on mietinnässä sitten ilmoitanko Nopan meidän oman seuran tokokokeeseen, mikä on lokakuun lopulla. AVO-luokkaan ollaan menossa jokatapauksessa, vaikka nykyinen ALO kuulostaa tosi helpolta. Kaikki liikkeet Noppa osaa (kaukot tarvitsevat kyllä vielä treeniä kovasti), mutta nyt pitäisi treenata kovasti esim. ruutua, noutoa ja merkin kiertämistä yhdessä. Ne ovat kaikki Nopalle nostattavia liikkeitä ja haluan treenailla nimenomaan vireen hallintaa näissä, jotta kokeessakin meillä olisi parhain mahdollinen fiilis omasta jännityksestäni huolimatta.

Rally-tokoakin pitäisi muistutella mieleen, koska sain paikan parin viikon päästä pidettävään kokeeseen :) Kesälomat taitaa olla virallisesti ohi...!

Niin ja tyhmä otsikko viittaa näihin auringonlaskukuviin. Syksyssä parasta on kirpeät, raikkaat aamut ja pimenevät illat auringonlaskuineen. Näin merenrannan läheisyydessä asuessa noita auringonlaskuja saa ihailla oikein urakalla.

Salme Mujusen opeissa

Parin viikon bloggaamattomuus selittyy meidän muuttokiireillä ja sitä seuranneella treenitauolla. Uusiin maisemiin ollaan jo kotiuduttu hyvin ja viikonloppuna päästiin vähän tokoilemaankin taas tauon jälkeen.

Salme Mujunen piti meidän seuralle toko- ja saalisviettikurssit. Olin ilmottautunut mukaan tokoon koiran kanssa ja saalisviettikurssille kuuntelemaan. Kokonaisuutena olikin ihan mukavan tuju tietopaketti, jota saa nyt makustella tovin. Saalisviettileikkiä kokeillaan varmasti jo ensi viikolla. Tai heti, kunhan saan ostettua samanlaiset (=koiralle samanarvoiset) motskarit. Ja pitäis vissiin ostaa motskarit sekä shelttikoossa, että belgikoossa. Ei oo halpaa tämä koiraharrastus :D

Tokokurssille olin ilmoittanut treeniliikkeiksi ruudun, noudon, kaukot ja tunnarin. Koska meillä oli aikaa, treenattiin myös seuraamisen peruutusta.

Ruutuhan on Nopan yksi suosikkiliikkeistä. Sillä on ehkä suurimpana ongelmana ruudussa se, että se ei katso ruutua ennen sinne lähtemistä, vaan pitää kontaktin tiukasti minussa, vaikka olen yrittänyt opettaa sille ruudun hahmottamista ja vihjesanoja. 90% treenikerroista ruutu onnistuu ilman lähtöhaukahdusta, joten mikään hirveän iso ongelmahan tuo ei ole. Kokeessa vain itselläni olisi varmempi olo, jos koira edes vilkaisisi ruutua ja vähän hahmottaisi mikä liike on tulossa ennen käskyä.

Salme ei kannata ollenkaan kosketusalustan käyttöä ruudussa, koska koira ehdollistuu alustaan niin voimakkaasti. Tästähän on eri koulukuntia ja me olemme treenanneet Nopan kanssa ruutua pennusta asti alustan kanssa, joten todennäköisesti jatkamme kosketusalustan kanssa. Salmen mielestä Noppa ei hakeutunut hyvin ruudun keskiosaan ilman alustaan (Noppa meni ruutuun vasemman etukaartion kautta, mutta korjasi sitten paikan ruutuun keskelle). Ruudun keskustan vahvistamiseksi Salme ehdotti ruokapalkkaa ruutuun. Tehtiin monta toistoa (ja Noppa jaksoi tehdä haukkumatta ja turhautumatta), mutta ei Noppa tajunnut ollenkaan, että ruudussa voisi olla nami. Se vain juoksi ruutuun, kääntyi ja heittäytyi makuulle. Teki siis kelpo suorituksia monta kertaa putkeen, ilman alustaa, mutta lihapullan vetovoimalla ei ollut Noppaan mitään vaikutusta.

Siitä sain hyvän vinkin Salmelta, että minun pitää olla pysäyttämiskäskyn kanssa ajoissa, jotta koira ei ajaudu ruudusta ohi ja tarkkailla koiran takajalkoja milloin ne ylittävät ruutunauhan.

Noudossakaan meillä ei ole mitään isoja ongelmia, vaan pikkufiksaamista ja virejuttuja. Liike on aikalailla kisavalmis, mutta Noppa koomailee kapuloita ja nyt se jopa oli karata kapulan perään. Sen kanssahan on treenattu pelkkiä heittojakin, ja oli hyvä muistutus, että niitä saa treenata edelleen satunnaisesti.

Kapulan irroittamisessa Noppa on aavistuksen rauhassa siinä vaiheessa, kun olen jo kapulan ottanut siltä. Sillä on kiire sivulta pois. Tätä harjoiteltiin niin, että koira istui minun edessäni ja otin kapulan siltä pois, pitäen kiinni kapulasta kaksin käsin. Kapulaa ei saa yhtään vetää, eikä koira saa löysentää otettaan ennen käskyä. Kiitos-sanan kuultuaan Nopalla oli kiire nostaa takapuoli maasta, mutta kun vaihdettiin irroittamiskäsky lennosta irti-käskyyn, kiirekin katosi. Ilmeisesti Nopalle "kiitos" merkitsee liikkeen loppumista ja vapauttamista, vaikka "vau" on meillä se virallinen vapautus.

Sain kiitosta siitä, että olen tehnyt hyvät pohjat Nopan kanssa. Sen nouto oli innokas, vauhdikas ja keskittynyt, ja ote kapulasta rauhallinen ja tiukka. Juteltiin siitä, että Noppa on herkkä ohjaajalle vietistä huolimatta. Ei ohjaajapehmeä, mutta se tarkkailee minua, eleitäni ja äänensävyä/painoituksia hirvittävän tarkasti, ja sille oikeasti on väliä millä tavalla jonkin käskyn sanoo, mihin päin vilkaisee jne. Salmen mielestä se on ihana piirre koirassa. Toki niinkin, mutta haastavaakin koulutuksen kannalta. Joutuu oikeasti tarkastelemaan itseään ja tapojaan/maneereitaan tuskallisen yksityiskohtaisesti :D

Kapulan nakkelua pitää harjoitella itsekseen, jotta saan heittoon voimaa ilman koiraa kuumentavaa heijaamista.

Noutoon saatiin siis erinomainen tilannekatsaus.

Sitten kaukoihin. Takapalkkaan sain hyvän vinkin, jota voi käyttää kokeessakin. Liike aloitetaan aina samanlaisella kierroksella, missä takapalkka tiputetaan taakse. Itse kokeessahan palkka ei tipu, mutta se pieni kierros, joka tehdään matkalla suorituspaikalle, tehdään ja koiralle jää ajatus siitä takapalkasta.

Jostain syystä Noppa oli ihan pihalla kaukokäskyissä. Ensimmäisillä vaihdoilla se syöksähti saalistaen eteenpäin :D Mikälie aivopieru. Tehtiin sitten ihan kaukojumppaa imuttamalla. Salmen mielestä minun pitää vaihtaa niin käskyt kuin käsimerkitkin rauhoittavampiin, ja sen taidan tehdäkin. Nopallahan kaukoissa ongelma on ylivire, jolloin se liikkuu (varsinkin kun istumaannousu on opetettu käsikosketuksella).

Käsimerkeistä Salme kommentoi, että liikkeiden pitää olla laajat ja pehmeät. Minulla ne on ollut mahdollisimman vähäeleiset, mutta nyt kun Salme niitä kommentoi, niin tajusin, että vähäeleisyydestä huolimatta ne ovat tiukat ja aika nostattavat koiralle.

Tunnarissa Salmen tekniikka oli laittaa kapulaan namin hajua ja kapulan taakse nami. Ei Noppa oikein tätäkään tajunnut, ja se etsii aika näppärästi omaa jokatapauksessa, joten voi olla, että tätä ei lähdetä kokeilemaan ainakaan vielä tällä tyylillä.

Seuraamisen peruutusaskeliin saatiin hyviä vinkkejä. Niinkin yksinkertainen asia, kuin se, että koiran pakittaessa minun edessäni, vaihdan namin oikeasta kädestä vasempaan, auttoi heti. Noppa pakittaa seuraamisessa yhden askeleen hyvin, mutta levittää toisella liikaa, joten harjoiteltiin pakittamista putkea vieressä. Ja näillä vinkeillä jatketaan :)

Tykkäsin Salmen kouluttamistyylistä ja tuli hyvä mieli, kun sain palautetta siitä, että olen vienyt koiraa hyvin eteenpäin ja tehnyt pohjia hyvin.

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana saalisviettikurssilla. Luento oli todella monipuolinen ja saatiin aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua vieteistä ja vaistoista. Tein kuuliaana muistiinpanoja, joista muutaman tärkeimmän jutun jaan blogiinkin. Suosittelen tutustumaan Salmen kirjoihin ja osallistumaan kursseille, jos siihen on mahdollisuus.

Saalisvietissä tärkeintä on liike ja sen suunta. Koira kiinnostuu poispäin liikkuvasta saaliista, saavuttaa sen, ravistelee, tappaa, syö ja tyydyttää viettinsä. Saalisleikissäkin tavoitteena on tuo loppukliimaksi, missä koira on leikin jälkeen tyytyväinen, rauhallinen ja rento. Saalisleikki syventää koiran ja omistajan suhdetta, ja opettaa hallintaa myös koiran ollessa korkeassa vireessä.

Saalisleikissä "saalis" eli ohjaajan motskarin kanssa imitoi saaliseläimen käytöstä, esimerkkinä meillä oli jänis. Motskari liikkuu poispäin koirasta nykäyksittäin. Ohjaajalla on kaksi motskaria. Kun koira on palauttamassa toista lelua, hetsataan saalisärsykkeellä toisen lelun kanssa ja heitetään se toiseen suuntaan (koira palaa idästä, toinen lelu lentää länteen). Sitten siirrytään lähileikkiin. Koira kopataan motskariin ja pyöräytetään niin, että koira roikkuu patukassa, minkä jälkeen heijataan/keinutetaan sivusuunnassa koiran roikkuessa edelleen patukassa. Koiralla on panta ja hihna, hihnasta otetaan kiinni ja lähdetään juoksemaan koiran kanssa niin, että se kantaa patukkaa ja hihna on tiukalla, mutta ei kiristä. Juoksu pysäytetään, koira nojaa ohjaajaan, ohjaaja ottaa pannasta kiinni niin, että rystyset ovat koiran niskaa vasten ja silittelee koiraa rauhoittavasti ja hitaasti. Leikki on päättynyt, kun koira tiputtaa lelun.

Noppa on hyvin saalisviettinen tapaus, joten luulen sen tykkäävän kovastikin ihan oikeasta saalisleikistä. Belgeille ehdottomasti myös pitää tätä ottaa, ne ovat molemmat saalisviettisiä: Nera pelaa ehkä enemmän saalisvietillä ja Jade palkkautuu jo pelkällä taisteluleikillä.

Mielenkiintoinen koiraharrastusviikonloppu siis takana :) Olen ilmottautunut myös Korrien laumaviettiluennolle, joten sitä odotellaan sitten seuraavaksi.

Rankat huvit

Viime viikko oltiin _ihan_ lomalla, ja koirista lomailu on rankkaa :D Vietettiin ensin alkuun viisi päivää mökillä. Koirat saivat kulkea pihalla vapaasti ja oman mielen mukaan, säätkin suosivat ja taisi olla ennätykselliset viisi päivää putkeen, kun ei satanut vettä...! Minä heitin talviturkin, heinäkuun puolivälissä ja voin kertoa, että kylmää kyytiä oli. Koiratkin uivat. Jopa Noppa! Noppa lähti kepin perään uimaan ja ensin alkuun vähän avitin sitä matkaan, mutta loppuajan se ui ihan vapaaehtoisesti. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, on se sellaista pärskimistä vielä.

Viiden päivän jälkeen koirat lähinnä makoilivat pihalla. Loppuviikosta meillä oli kesän ensimmäiset melkein-helteet, ja sekin toki näkyi heti koirista. Hirveästi ei ollut energiaa touhuilla, mutta pihalla silti viihdyttiin. Mökiltä kävimme mutkan kotona kaupungissa, mistä seuraavana päivänä suunnattiin Muhokselle siskoni luokse. Noppa jäi mummulaan hoitoon, koska sillä oli juoksu loppumaisillaan ja siskoni Rölli-estrela olisi todennäköisesti mennyt ihan sekaisin juoksutuoksuista. Sen verran hajuja oli kai meihin tarttunut, että Rölli katsoi parhaaksi merkata meidän tyttöjen ruokakupit pihalla... Kirjaimellisesti nyt kustiin aamumuroihin :D

Muhoksella, varjossa lepäilemässä

Sunnuntai otettiin levon kannalta ja toivuttiin rankasta lomailusta, mutta eilen päästiin sitten tokotreenien pariin. Noppa oli oikein hyvässä vireessä ja teki hommia innolla ja täsmällisesti. Istuen paikkiksessa se oli hieman levoton, mutta siinä olikin kova häiriö, koska takana parin metrin päässä seisoi paikkamaakuu-ryhmän ohjaajat. Silti Noppa pysyi istumassa, vaikka välillä pää pyöri melkein sen 360 astetta.

Tehtiin liikkeestä maahanmeno uusilla AVO-säännöillä, mikä oli oikein hyvä. Sitten AVO-luoksari ja ruutu peräkkäin. Luoksetulossa Noppa koomaili ruutua, jonka viereen sen jätin makaamaan, ja tuli vasta toisella kutsulla luokse. Tällaista kuunteluharkkaa meidän pitäisikin tehdä enemmän. Ruutu oli hyvä. Noppa ei jostain syystä löytänyt kosketusalustaa, vaan ajautui aika takaviistoon, lähelle ruutumerkkiä, mihin se pysähtyi kyllä hyvin ja ja meni maaten hyvin JA oli ruudun sisäpuolella, joten tuohon suoritukseen pitää olla tyytyväinen.

Lisäksi tehtiin kaukoja takapalkalla ja seuraamista. Erityisesti seuraamiseen olen tosi tyytyväinen, koska sain siihen juuri sopivasti potkua niin, että kuppi ei kuitenkaan mennyt nurin :D

Näppärä!

Noppa oli varsin näppärä eilisissä treeneissä. Huolimatta siitä, että sillä alkoi juoksut ja treeneihin joutui laittamaan ikävät pöksyt, joita kotioloissa ei ole tarvinnut. Aikaisemminkaan Nopan vireeseen ja treenihaluihin ei ole juoksut vaikuttaneet, mutta kyllä se on normioloissa ehkä aavistuksen omissa maailmoissaan ja varsinkin lenkillä ihan hajujen vietävissä. Merkkailu on jotain ihan mahdotonta, hyvä että lenkillä päästään etenemään kolmea metriä pidemmälle, kun löytyy jo jokin haju mihin tiristää...

Treeneissä keskittyminen oli Itse Duunissa. Oli toivetreenikerta ja olin ilmeisesti ainoa, joka oli toiveita sähköpostilla etukäteen laitellut, joten tehtiin sitten koko porukka minun valitsemiani liikkeitä. Mulla oli ajatuksena tehdä merkin kiertämistä JA ruutua. Niitä on hankala treenata samalla kertaa, mutta pakkohan sellaistakin on kokeilla. Tuleehan molemmat liikkeet kokeessakin melkein peräjälkeen.

Minä nimenomaan halusin treenata merkin ja ruudun erottelua. Noppa on vähän pöhkönä merkkitötsiin ja kaartioihin muutenkin, joten erottelutreeni on enemmän kuin tarpeen.

Treenit aloitettiin kuitenkin paikkisharjoituksilla. Meidän alkukesän treenien teemana on ollut paikallaolot vesisateessa, ja nyt melkein paistoi aurinko treenien alkuun, siispä paikkikset päätettiin otettiin heti alkuun. Hyvää vaihtelua näin.

Ensin istuenpaikallaolo. Kaksi minuuttia kahdessa erässä. En jättänyt Nopalle palkkaa eteen, mutta kävin pariin kertaan välipalkkaamassa. Noppa oli rauhallinen ja keskittynyt. Viereiset kaverit olivat vähän levottomampia, mutta tällä kertaa levottomuus ei tarttunut. Hieno Noppa! Maatenpaikkikseen jätin pallon palkaksi ihan etutassujen eteen. Noppa oli rauhallinen siihen asti, että koutsi-Pamu tuli sen lähelle seisomaan, minkä jälkeen Nopan huomio oli sataprosenttisesti koutsissa, eikä se tainnut enää vilkaistakaan meikäläisen suuntaan :P Hyvää harjoitusta tällainenkin, Pamu kuitenkin useimmiten on meitä kokeessakin liikkuroinut ja liikkuroi varmaan jatkossakin. Muutama pieni vingahdus Nopalta karkasi, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä. Varsinkin, kun oli vielä ne ikävät juoksupöksytkin jalassa.

Paikkisten jälkeen merkin kiertämistä. Tämä alkaa olla oikein hyvä. Välillä Noppa empii ja kokeilee pitikö merkin taakse jäädä sittenkin seisomaan. Vaikka perinteistä merkkiä ei olla harjoiteltu varmaan puoleen vuoteen ja käsky merkin kiertämiseen on aivan erilainen, niin _silti_. Pentuaikojen hittijuttu oli merkillä pönöttäminen, hyvin on vanhat opit muistissa. Vähän liiankin hyvin :D Kokeessa liikkeestä ei kai vähennetä kuin kaksi pistettä, jos koiran joutuu käskemään merkiltä lisäkäskyllä sivulle.

Merkin jälkeen harjoiteltiin VOI-ruudun loppuosaa, eli koira kutsutaan ruudusta seuraamaan. Lähetin Nopan kosketusalustalle ja se kääntyi hienosti, seisoi hetken ja painui oma-aloitteisesti maahan. Olen opettanut seisomaan ruudussa ja vasta käskystä maahan, mutta Nopalla ei ollut aikaa odotella käskyä. Miksi turhaan, kun niin tietää mitä seuraavaksi tehdään :D Sivulle ja seuraamaan tulo oli näppärä.

Odotellessamme ruutuvuoroa harjoiteltiin häiriökäskytystä parin kanssa. Koira sivulla ja toinen käskyttää maahanmenoa. Ruutuun me pääsimme porukan viimeisenä ja halusin tehdä ruudun kokonaisena liikkeenä ja käskytettynä. AVO-luokan ruutuhan tehdään 15 metrin päästä, koira lähetetään ruutuun, pysäytetään joko seisomaan ja maahan tai suoraan maahan, ja ohjaaja menee ruutuun koiran viereen ja ottaa sen perusasentoon. Laitettiin kosketusalusta, jota koutsi kävi kopauttamassa. Noppa katsoi ruutua hyvin ennen käskyä, meni vauhdilla alustalle ja käskystä maahan (käskyn kyllä annoin melkein välittömästi sen seisahduttua, siinä kai pitäisi odottaa hetki). Loppuosa ruudusta oli myös hieno. Olin ihan hirveän tyytyväinen Noppaan :) Tarvitaan lisää ruudun hahmottelutreeniä ja kosketusalustan häivyttämistä, mutta muuten liike alkaa olla valmis.

Ruudun jälkeen otettiin vielä paikkis pitkällä etäisyydellä. Halusin kokeilla paikallaistumista kunnon etäisyydellä (n. 15-20m), muut ottivat paikkamakuun. Noppa oli hirmuhyvä tässäkin. Keskimmäinen koira ampaisi kuin tykin suusta noin minuutin jälkeen ohjaajansa luokse, mutta Nopalla ei ilmekään värähtänyt. Saatiin vähän extrahäiriötä liikkeeseen.

Loppuun vielä kaukojen eka vaihto takapalkalla (super) ja käskytetty seuraaminen ruudun läpi (meille tosi hyvä harkkaa taas) ja seuraaminenkin oli hienoa. Oli kyllä sellaiset treenit, joiden jälkeen tuntui, että tämän koiran kanssa on vaan huippua treenata ja AVO1 tulos on erittäin saavutettavissa syksyllä. Toki tekemistäkin vielä piisaa, mutta kun se tekeminen on hauskaa, niin ei voi valittaa...!

Tottahan toko

Maanantai-tokot. Aloitettiin seuraamiseen lähdöillä, tempon vaihdoilla ja nopeassa/hitaassa tahdissa myös käännökset ja perusasennot. Noppa teki ihan hyvää seuraamista, mutta omaan makuuni sen paikka olisi saanut olla aavistuksen parempi. Seurasi hivenen liian edessä. Juoksussa se ei istahtanut perusasentoon, vaan ehti kiepsahtaa eteen, mutta näitä ei ollakaan juuri harjoiteltu. Kosketuskeppi peliin siis ja harjoitukset jatkuu.

Sitten liikkeestä istumista, joka on oikein hyvällä mallilla. Annan melko voimakkaan vartaloavun (paino jättävälle jalalle), mutta vauhtia ei tarvitse enää hidastaa ja kunhan muistan, että en vilkaise alas (silloin menee välittömästi maihin), niin Noppa tekee oikein näpäkän istumisen.

Hyppy, missä harjoiteltiin lähinnä häiriökäskytystä, oli tosi hyvä.

Paikkisharjoituksissa harjoiteltiin häiriökäskytystä, kun kerrankin sattui melkein poutasää treenin ajaksi (itikoita sitten piisasi senkin edestä). Tällainen harkka on meille enemmän kuin tarpeeseen. Sitten paikallamakuu, jossa Noppa oli ihan tarkkaavainen ja rauhallinen, vaikka vieruskaveri vähän piippailikin.

Loppuun otettiin kaukot. Näiden kanssa me ollaan viimeaikoina lähinnä opeteltu takapalkan käyttöä ja sitä rauhallista, takapuoli-maassa, istumaan nousemista. Häiriössä Noppa teki ihan kivat kaukot. Matkaa ei ollut kuin korkeintaan pari metriä ja alkuun Noppa ennakoi takapalkalle lähtöä ja taisi kertaalleen vapauttaakin itsensä oma-aloitteisesti palkalle, mutta saatiin tehtyä myös hyviä vaihtoja. Tämä ja ruutu ovatkin sellaisia liikkeitä, missä pitää tehdä vielä kovasti hommia, että saadaan ne koevalmiiksi. Ruutuun lähinnä lisää etäisyyttä ja välillä kosketusalusta pois sieltä, kaukoissa etäisyyttä ja varmuutta vaihtoihin.

Ihan heti elokuun alkuun ei onneksi olla rykäisemässä kisoihin, vaan treeniaikaa on muutama kuukausi. Ennen koetta ehditään myös Salme Mujusen toko- ja saalisviettikurssille, ja ehkä myös Korrien vastaavalle kurssille lisäoppia ammentamaan :) Tokontäyteinen syksy siis edessä, mikäs sen mukavampaa.