Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.

Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.

Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.

Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D

Otsikon keksimisen sietämätön vaikeus

Pääsiäinen ja kulunut viikko on mennyt kamalaa flunssaa potiessa. Jonkun verran olen jaksanut treenailla Nopan kanssa, mutta ei mitään ihmeitä. Eilen päästiin kuitenkin rally-tokotreeneihin. Tehtiin AVO-luokan kisarataa pariin kertaan. Siinä on muutamalla kyltillä vielä viilaamista, mutta kokonaisuus oli aika kiva.

Pyörähdyksen jälkeen Noppa lähtee edistämään/poikittaa, odottaen palkkaa. Tätä pitää treenata niin, että palkka tulee vasta seuraamisen jatkuttua. Sivulla istumisesta seisomaan nousemiseen tarvitaan vielä treeniä. Käsiavulla kyllä nousee, ja liike muuten sujuu hyvin. Luultavasti tuo käsiapukin olisi vielä kokeessa ok, mutta haluan häivyttää sen jokatapauksessa.

Kuten sanottu, juuri muuta ei olla treenailtu ja tiistain tokotkin jouduttiin jättämään väliin.

Nera kävi tänään sterilointileikkauksessa. Koska Neran lähisuvussa on epilepsiaa, Neralla ei ole enää jalostuskäyttöä ja mitäpä se kohdullakaan enää tekee sitten. Neralla on ollut vaihtelevasti valeraskausoireita, lähinnä pesäntekoa ja lelujen hyysäämistä, ja ikääkin on jo sen verran, että märkäkohturiski vain kasvaa. Tämä oli helppo päätös meille, ja Nera siirtyy nyt kokonaan minun omistukseeni.

Neralla ehti olla yhdet pennut, joiden kasvua ja kehitystä seuraan suurella mielenkiinnolla. Jospa sieltä jonain päivänä löytyy jatkoa jalostukseenkin, sen näkee tässä muutaman vuoden sisällä.

Neran sterkkaus sujui ongelmitta ja nyt on kovasti väsynyt ja humalainen potilas kotona toipumassa. Kohtu oli siisti ja hyvässä kunnossa, mitään komplikaatioita ei ollut. Toivottavasti toipuminenkin on yhtä ongelmatonta. Muistan, että Jade oli ainakin omasta mielestään pyometraleikkauksensa jälkeen kovasti menokunnossa jo leikkauksen jälkeisenä päivänä...

Kuntoutusta ja kuplia

Eilen meidän toipilaat, Noppa & Nera, pääsivät fysioterapeutin hierottavaksi ja saatiin uusia jumppaohjeita. Neralla on jo hyvin lihasta takapäässä, ero takajalkojen lihaksissa on enää hiuksenhieno. Uiminen ja rasituksen lisääminen on tuottanut tulosta :) Rimpula on saanut massaa, lihasta ja turkkiakin, joten se alkaa jo muistuttaa taas belgianpaimenkoiraa...!

Selkä Neralla oli vähän juntturassa. Sitä epäilinkin, kun se on jonkin verran kirputtanut selkää. Uusilla jumppaohjeilla saadaan selkälihaksetkin venyteltyä, joten lisähelpotusta on hieronnan lisäksi tulossa. Tämä syksy otetaan vielä iisisti, eikä harrasteta kotitokon ja rallytokon lisäksi mitään. Jälkimetsälle ollaan menossa, kunhan säät viilenee: epätasaisessa maastossa liikkuminen on hyvää kuntoutusta. Olen varovaisen optimistinen Neran tilanteen suhteen :) Jos uusilta leikkauksilta vältytään, päästään keväällä taas harrastusten pariin ja mahdollisesti pentusuunnitelmatkin toteutuvat. Mutta eletään nyt tässä hetkessä, eikä tulevassa, ja iloitaan siitä, että viime talven liukkailla keleillä telottu koipi on hyvällä mallilla.

Noppa pääsi hierottavaksi ensimmäisen kerran. Mietin miten Noppa malttaa pötkötellä aloillaan ja alkuun pitikin vähän avittaa Noppaa pysymään paikoillaan, mutta aika pian se huomasi hieromisen olevan kivaa.

Nopan operoitu jalka taipui hyvin venytyksiin, eikä jänne tuntunut kiristävän missään kohtaa. Noppa on niin vilkas ja sukkela kaveri, että sillä on tullut jumpattua tuota jalkaa ihan oma-aloitteisestikin koko ajan. Uimaankin se on päässyt pariin otteeseen, ja vaikka rannalla haukkuminen olisi enemmän Nopan mieleen, uimaan on viety "puoliväkisin". Noppa ei pelkää uimista, mutta ei se siitä nautikaan. Ainakaan vielä.

Pahaa-aavistamaton pikkukaveri

Nopan takaosan lihaksissa ei ollut huomattavaa eroa, joten se on pystynyt käyttämään leikattua jalkaa hyvin heti operaation jälkeen. Jonkin verran se seistessä varaa enemmän "hyvälle" jalalle, mutta sitä pitää lähinnä muistutella molempien jalkojen toimivuudesta erilaisin harjoituksin.

Saippuakuplien hyökkäys

Mukava, että toipuminen on ollut näin nopeaa Nopan kohdalla. Nerallahan kyseessä on aivan eri vamma ja erilainen leikkaus ruuvien ja siimojen kera, vaikka näin maallikon puhekielellä molempien ongelma kintereessä onkin. Ero on myös siinä, että shelteillä kinnervika on laaja ongelma ja Neran tapaturma oli lähinnä hemmetin huonoa tuuria. Tällä hetkellä molempien tilanne näyttää varsin hyvältä.

Johan nuo kuplat nähtiin, mitä seuraavaksi...?

Heinäkuisia kuvia

Nopan leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja toipuminen on ollut nopeaa. Tänään se sai jo luvan ulkoilla vapaana, eli hihnavankeus päättyy, mutta yritetään silti palailla normiarkeen hitaasti ja rauhallisesti – jos se vain suinkin on mahdollista tuon taskuraketin kanssa...

Helteet tuntuvat jatkuvan toistaiseksi ja se on (leikkauksen lisäksi) rajoittanut menemisiä ja tekemisiä. Erittäin mielellään olen lähtenyt laumani kanssa kaupungista helteitä pakoon mökille, missä ollaan päästy nauttimaan omasta rauhasta ja uimisesta. Jade on uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin koskaan ennen, ja se on himo-uimari muutenkin...! Vesi on niin lämmintä, että olen voinut Noppaakin uittaa. Nopan kanssa toki aloitellaan uimisenkin kanssa varovaisesti, mutta hyvin se käytti takajalkoja uidessaan. Myös Nera on saanut lihasta ja massaa takaisin oman tammikuisen operaationsa jälkeen ja alkaa olla hyvässä kunnossa.

Nopan toipuminen on ollut niin nopeaa, että taidan sen ilmoittaa jo syyskauden tokoihin mukaan. Syyskausi alkaa syyskuussa, joten elokuu vielä lomaillaan ja kuntoutetaan jalkaa jumpaten ja uiden. Toivotaan myös lämmintä syksyä, että ulkouimakausi saisi jatkua pitkään :)

Pikkusiskon & Nopan kanssa mökkipihalla

Tokoraporttia ja belgikuulumisia

Kahden viikon tokot tiivistettynä lyhyesti ja ytimekkäästi, tai ainakin parhaani yritän... :D

Viime viikon tokoissa huomasin, että täytyy panostaa iloiseen ja vauhdikkaaseen luoksetuloon. Jostain syystä Noppa, joka tekee kaiken muun iloisesti ja vauhdikkaasti, tekee liikkeenomaisen luoksetulon vähän puolivaloilla. Syitä tähän voi olla montakin, itselläni nyt tuli mieleen, että olemme tehneet tosi paljon paikallaoloa istuen ja vahvistaneet sitä pysymistä, ja käskykin on molemmissa liikkeissä sama. Käsky vaihtoon ja liikkeeseen vähän yllätyksellisyyttä.

Viime torstain tokoissa harjoiteltiin myös jäävien pysähdyksiä pyörähtämisen ja pakittamisen avulla. Noppa tykkäsi varsinkin pyörähtämisestä ja teki näppäriä seisomisia ja maahanmenoja. Näitä harjoitellaan lisää. Saadaan vaihtelua jäävien treenaamiseen.

Eilisissä tokoissa aloitettiin luoksetulon pysäytyksellä (AVO). Noppa on hanskannut tämän pentuna, joten halusin kokeilla liikettä ilman mitään apuja (siivekkeen kiertämistä tms.). Halusin vain nähdä pysähtyykö se. Ensimmäisellä yrityksellä Noppa valui, mutta tajusi kyllä idean. Oma käskyni oli liian hidas ja pehmeä ja käsimerkkikin kuin hidastetusta leffasta. Napakampi ja kovempi käsky yhdistettynä nopeaan käsiliikkeeseen toimi heti, Noppa pysähtyi kuin seinään. Hyvä Noppis.

Lunta ei enää juurikaan ole, kuva parin viikon takaa

Otettiin myös tavisluoksetuloa ja mietittiin Pamu-koutsin kanssa mistä hidastelu ja epävarmuus luoksetulossa johtuu. Kaivoin kosketuskepin esiin avuksi. Keppitreeniä otetaan lisää ja pitää kiinnittää huomiota myös omaan käskyyn. Noppa teki muutaman oikein vauhdikkaan luoksetulon kepin kanssa, joten vahvistetaan sitä oikeaa fiilistä ja vauhtia nyt.

Hyppytreeni oli tosi kiva. Hyppy alkaa olla valmis liike. Noppa hyppää hyvin ja seisoo esteen takana hievahtamatta niin kauan, että palaan sen viereen. Hirveästi ei olla otettu peruasentoon istumista seisomisesta vielä, ettei ala ennakoimaan, mutta sitäkin pitää treenata, erikseen ja liikkeen osana. Seisominen paikoillaan on todella vahva, mutta harjoitellaan sitäkin erikseen vielä.

Luoksepäästävyys oli todella hyvä. Paikallaolossa Noppa oli vähän levoton ja vingahteli. Lopetin paikkiksen lyhyeen ja otin pari lyhyttä paikkamakuuta vielä erikseen. Noppa ei ole ennen äännellyt paikallaolossa, mutta se on varsin potentiaalinen ääntelijä :P Siksi siihen pitää kiinnittää huomiota. Olen muutenkin miettinyt, että vaikka Noppa pysyy paikallaan hyvin, sillä ei ole paras mahdollinen fiilis liikkeessä. Se ei ole mielestäni tarpeeksi skarppina. Kokeillaan paikkiksen piristämiseen etupalkkaa.

Seuraamiset ym. Noppa teki näpsäkästi, ja treeneistä jäi hyvä fiilis varmasti molemmille, koska lopetimme treenit narulelulla repimiseen :)

Jade mökkipihalla

Nerpun kuulumisia: Nera alkoi tuossa parisen viikkoa sitten ontumaan ja kinner punoitti ja oli ärtyneen näköinen. Pikakeikka eläinlääkäriin hakemaan antibiootit tulehdukseen. Nyt toivotaan, että antibiootit purevat ja takapakki päättyisi siihen. Muutenhan Neralla on edessä toinen leikkaus ja taas pitkä sairasloma :( Mutta peukut pystyyn, että kyseessä olisi vain pinnallinen tulehdus.

Jade sen sijaan voi hyvin ja paksusti. Se on varkain (kirjaimellisesti) päässyt vähän lihomaan ja vaikka yritämme pitää tiukkaa dieettiä, ei liikakilot ole vielä karisseet. Kyseessä on varmaan 2kg ylimääräistä, ei mikään mahdoton urakka, mutta asiaa ei ainakaan helpota se, että epilääkkeet luovat näläntunnetta, samoin kuin sterkkaus, ja Jade ottaa ruokaa sieltä mistä se sitä löytää, mm. Nopan kupista, jos en ole vahtimassa.  Paria ylimääräistä kiloa lukuunottamatta Jade on ollut terveenä ja sillä on selkeästi kevättä rinnassa, koska lenkeillä kävyt saavat pian 8-vuotiaan toimesta kyytiä :DD

I-pentujen näyttelykuulumiset

Neran ja Judon pennut ovat jo 7kk ikäisiä. Tänään näyttelydebyyttinsä suorittivat Jojo (Taiga Doo's Inspiring Black) Lahden ryhmänäyttelyssä ja Susi (Illusion of a Wolf) Kajaanin KV-näyttelyssä.

Jojo oli tiukalla tuomarilla (Harry Tast) upean arvostelun kera ROP-pentu ja Susi PEK1 myöskin tiukalla tuomarilla.

Jojo 7kk, kuva © Nea-Sofia

Meillä jäi Nopan kanssa Kajaanin näyttely väliin Neran leikkauksen takia. Belgianpaimenkoiraa voi olla haastavaa pitää pakkolevossa, enkä halunnut sitä hommaa jättää hoitajien niskoille, joten Kajaanin reissu jäi tekemättä. Mitä satunnaisia tuloksia olen nähnyt, niin emme varmasti menettäneet mitään. Tiukka linja on ollut, eikä meille varmastikaan H:ta kummoisempaa tuon karvatilanteen ja hännän kanssa olisi irronut. Nopan näyttelydebyytti siirtyy sitten toukokuulle(?).

Yksi sairaskertomus

Nera liukastui jäisellä mökkipihalla joulupäivänä. Kävimme välipäivinä röntgenkuvissa, missä näkyi vasemman takajalan kinteereen sisäsiteissä sivusiderepeämä. Jalka lastoitettiin ja jäätiin odottamaan leikkausta, joka oli tänään aamulla.

Leikkaus oli sujunut hyvin, eikä kintereessä onneksi ollut mitään muuta vialla kuin tuo sivusiderepeämä. Kintereeseen laitettiin ruuvit, joiden väliin pujotettiin jonkinlaista siimaa repeytynyttä sivusidettä korvaamaan. Toipilasaika on noin kahdeksan viikkoa, jolloin koira saa ulkoilla vain kytkettynä. Kahden viikon päästä on tikkien poisto, neljän viikon päästä kontrollikäynti, jolloin otetaan myös uudet röntgenkuvat. Sen jälkeen alkaa varsinainen kuntoutus, johon kuuluu fysioterapiaa ja uimista.

Neran jalan pitäisi toipua ennalleen. Agilityn jätämme haikein mielin pois treeniohjelmasta, mutta kunhan kuntoutus edistyy, tulemme korvaamaan agilityn muilla aktiviteeteilla. Tokon pariin palataan ainakin ja rallytokoon perehdytään tarkemmin. Nyt ja oikeastaan koko kevään tärkein projekti on kuitenkin jalan kuntoutus ja tavalliseen arkeen palaaminen.

Meillä oli mukana hemmetin huonoa tuuria paskamaisten kelien lisäksi. Jos talvet ovat jatkossakin täällä aina tällaisia, niin nämä muuttavat joko tarpeeksi etelään tai tarpeeksi pohjoiseen! :/

Vuoden ekat

Noppa pääsi päästelemään joululoman ylimääräiset höyryt tänään tokotreeneihin. Kyllä huomasi, että lomalla ei sitten olla tehty yhtään mitään :D Silti, satunnaisesta hurlumhei-meiningistä huolimatta pakko todeta, että minulla on pätevä tokokaveri tuossa.

Treenattiin luoksepäästävyyttä, liikkeestä seisomista, tunnaria, hyppyä ja kapulan pitoa. Noppa otti vähän häiriötä uusista treenikamuista ja paineistui hiukan, kun yksi kamu juoksenteli kunniakiekkoja hallilla ja sitä sitten komennettiin tiukempaan sävyyn. Pistän sen pitkän tauon piikkiin. Tuosta vähän off-tilasta huolimatta saatiin Nopan kanssa hyviä onnistumisia kaikissa liikkeissä. Ainoastaan seuraamisessa pyrki koko ajan keulimaan ja kääntymään eteeni palkkaa hakemaan, mutta sekin johtuu siitä, että olen nyt loman aikana antanut sille herkkuja minua vasten hyppimisestä (älkää kysykö miksi). Nopalle jää niin helposti tuollaiset "päälle". Nyt vain pitää taas vahvistaa oikeaa asentoa ja palkata sivulle/taakse.

Tunnaritreeni oli hauska :) Harjoittelimme tunnaria matalien kartioiden avulla. Tunnari laitettiin yhden kartion alle, loput olivat "tyhjiä". Noppa ei näyttänyt paljon haistelevan, se juoksi joka kerta hirveällä vauhdilla ja empimättä oikean kartion luokse, töni kartion kumoon ja toi kapulan :D Yritettiin sitten vaikeuttaa tunnaria lisäämällä tyhjiä kartioita, mutta se hidasti Noppaa ehkä parilla sekunninsadasosalla...

Tuolla kartiotreenillä taidan kokeilla Nerankin kanssa tunnaria, kunhan päästään sen kanssa tokoilemaan :) Nerallahan on edessä pitempi sairasloma, koska sen jouluinen liukastuminen oli vähän vakavampi juttu ja kintereessä on sivusiderepeämä, joka vaatii leikkaushoitoa. Leikkaukseen olemme menossa torstaina. Voi olla, että agility jää Neralta kokonaan pois, koska hypyissä kovin rasitus ponnistaessa kohdistuu juuri kintereisiin, enkä halua operoitua jalkaa riskeerata "turhaan". Hirvittävä harmi, koska olin ilmoittamassa Neraa sen ensimmäisiin virallisiin startteihin nyt helmikuulle. Aina ei asiat kuitenkaan mene niinkuin suunnittelee ja nyt tärkeintä tulee olemaan Neran kuntouttaminen leikkauksen jälkeen. Pääasia on, että se saa elää vauhdikasta belgieloa jatkossakin. Harrastukset katsotaan sitten sen mukaan, mitä operoitu jalka kestää.