Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.

Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P

Tottahan toko

Maanantai-tokot. Aloitettiin seuraamiseen lähdöillä, tempon vaihdoilla ja nopeassa/hitaassa tahdissa myös käännökset ja perusasennot. Noppa teki ihan hyvää seuraamista, mutta omaan makuuni sen paikka olisi saanut olla aavistuksen parempi. Seurasi hivenen liian edessä. Juoksussa se ei istahtanut perusasentoon, vaan ehti kiepsahtaa eteen, mutta näitä ei ollakaan juuri harjoiteltu. Kosketuskeppi peliin siis ja harjoitukset jatkuu.

Sitten liikkeestä istumista, joka on oikein hyvällä mallilla. Annan melko voimakkaan vartaloavun (paino jättävälle jalalle), mutta vauhtia ei tarvitse enää hidastaa ja kunhan muistan, että en vilkaise alas (silloin menee välittömästi maihin), niin Noppa tekee oikein näpäkän istumisen.

Hyppy, missä harjoiteltiin lähinnä häiriökäskytystä, oli tosi hyvä.

Paikkisharjoituksissa harjoiteltiin häiriökäskytystä, kun kerrankin sattui melkein poutasää treenin ajaksi (itikoita sitten piisasi senkin edestä). Tällainen harkka on meille enemmän kuin tarpeeseen. Sitten paikallamakuu, jossa Noppa oli ihan tarkkaavainen ja rauhallinen, vaikka vieruskaveri vähän piippailikin.

Loppuun otettiin kaukot. Näiden kanssa me ollaan viimeaikoina lähinnä opeteltu takapalkan käyttöä ja sitä rauhallista, takapuoli-maassa, istumaan nousemista. Häiriössä Noppa teki ihan kivat kaukot. Matkaa ei ollut kuin korkeintaan pari metriä ja alkuun Noppa ennakoi takapalkalle lähtöä ja taisi kertaalleen vapauttaakin itsensä oma-aloitteisesti palkalle, mutta saatiin tehtyä myös hyviä vaihtoja. Tämä ja ruutu ovatkin sellaisia liikkeitä, missä pitää tehdä vielä kovasti hommia, että saadaan ne koevalmiiksi. Ruutuun lähinnä lisää etäisyyttä ja välillä kosketusalusta pois sieltä, kaukoissa etäisyyttä ja varmuutta vaihtoihin.

Ihan heti elokuun alkuun ei onneksi olla rykäisemässä kisoihin, vaan treeniaikaa on muutama kuukausi. Ennen koetta ehditään myös Salme Mujusen toko- ja saalisviettikurssille, ja ehkä myös Korrien vastaavalle kurssille lisäoppia ammentamaan :) Tokontäyteinen syksy siis edessä, mikäs sen mukavampaa.

#juhannus #toko

Juhannuksena rentoiltiin ja treenailtiin, uimakausikin korkattiin. Koirat siis korkkasivat, minähän en veteen vielä mene ennen kuin ollaan saatu edes pari hellepäivää vesiä lämmittämään. Joo, Noppakin ui. Ei vapaaehtoisesti vieläkään, jouduin kantamaan sen vähän syvemmälle, mistä se pulikoi vauhdilla rantaan. Varmaan hirmu miellyttävä kokemus :D Nopasta edelleen uintireissujen kohokohta ja koko tarkoitus on haukkua rannalla, kun belgit ui ja hakee keppejä vedestä. Kepin perään se haluaisi itsekin lähteä, mutta kun ei vaan voi, ei pysty, ei kykene... Heittelinkin sille keppiä sitten rantaviivaa pitkin, että se sai edes kahlailla kepin perässä. Olisiko kesän ykköstavoite, että Nopasta tehdään innokas vesipeto...? Se kyllä saattaa olla meidän viimekesäisiäkin tavoitteita.

Juhannuspäivänä käytiin Jaden kanssa reilu 7km lenkki Kierikkiin. Jade oli suurimman osan reissusta vapaana, koska se on jo _melkein_ kuin ihmisen ajatus. Sitäpaitsi koko lenkillä ei tullut vastaan yhtään mitään tai ketään. Joku juniori ajeli mönkkärillä ja autotiellä ohi huristeli muutama auto, mutta muuten oli ihan kuollutta. Hiljaista ja kaunista. Tykkään viettää Jaden kanssa laatuaikaa, koska sen kanssa ei enää käydä missään treeneissä. Ja mistäpä sitä koskaan tietää kuinka paljon aikaa meillä vielä on yhdessä. Jade on ihan hyväkuntoinen ja hyvävointinen, mutta kyllähän sen tekemisiä tulee seurattua ihan eri tavalla kuin ennen. Jos se on huonovointinen ja oksentaa, niin suurinpiirtein ensimmäinen ajatus on, että nyt sillä on vatsasyöpä ja se kuolee. Tällaisia vanhenevan koiran omistamisen iloja. Toisaalta minusta on ihanaa, että laumassa on vanhempi koira, joka ei enää (yleensä) turhasta hötkyile ja jonka kanssa reilussa yhdeksässä vuodessa on syntynyt aivan erityinen suhde.

Juhannuskuvia tuli lähinnä napsittua kännykällä ja latasin kuvat samantien instagramiin. Instagramista meidät löytää nimimerkillä eli_na_k, jos joku haluaa seurata (lähinnä) koiramaista arkeamme sitä kautta. Saa myös vinkata omista instagram-nikeistä, mielellään seurataan blogituttuja sielläkin :)

Maanantaina palattiin sorvin ääreen ja tokotreeneihin. Ohjelmassa oli ruutua ja tunnaria.

Tunnaria treenattiin niin, että laitettiin kasa vieraita kapuloita ja oma niiden taakse, ja tunnarikapuloiden eteen makupala-alusta. Noppa ei ole tainnut koskaan nostaa vierasta kapulaa, mutta nyt se kaahotti kasalle ja nosti ensimmäisen kapulan. En tiedä vaikuttiko se, että oltiin aika lähellä kapuloita (normaalisti lähetän kauempaa) ja teinkö muutenkin jotain eritavalla. Uusintayritys. Noppa pysähtyi sekunninsadasosaksi makupala-alustalle, mutta ei ottanut lihapullaa, vaan lähti haistelemaan kapuloita. Tällä kertaa oma löytyi ihan näppärästi.

En tiedä onko makuupala-alusta tunnarissa meille hyvä vai huono. Pitänee kokeilla häiriössä tunnaria uudelleen ilman alustaa ja sitten alustan kanssa ennen kuin päätän toimiiko se meillä vai ei.

Ruutuun lähetettiin kentän toisesta päästä. Noppa lähti hyvin ruutuun, mutta himmaili hetken ruudun etuosassa ennen kuin löysi kosketusalustan. Ruudussa meidän pitää nyt alkaa tekemään lähetyksiä kaukaa, ruudun hahmottamista ja kokeilla ruutua myös ilman kosketusalustaa.

Näiden lisäksi otettiin seuraamistreeniä, missä Noppa pyrki vähän edistämään. Neuvoksi sain palkata taaksepäin, mitä olenkin nyt tehnyt. Muutenkin seuraamisesta on kadonnut sen terävyys, koska en ole kiihtymisen/haukkumisen "pelossa" tehnyt kosketuskeppitreeniä tai muutenkaan innostanut seuraamiseen. Treenikaveri kyllä kehui Nopan seuraamista hienoksi, mutta omasta mielestäni se kaipaa tällä hetkellä vähän potkua. Siispä paljon käännöksiä, täyskäännöksiä ja vasempaan käännöksiä, palkkaa paljon taakse, yllättäen, tempon vaihtoa, innostusta, iloa ja kosketuskeppitreeniä. Puututaan taas kuumumiseen sitten, kun sitä tapahtuu.

Paikallaolon aikana satoi taas vettä reilusti ja sääsketkin kiusasivat. Noppa pysyi silti hyvin ja hiljaa paikoillaan. Treeneistä jäi kokonaisuutena hyvä fiilis, koska veimme treenit läpi hyvällä sykkeellä ja iloisella mielellä. 

Kevään ekat ohjatut

Useimmat tokopostaukset on viime aikoina alkanut säiden päivittelyllä ja sillä, että olen taputellut itseäni selkään, kun olen tsempannut ja jaksanut mennä treenaamaan olosuhteista huolimatta. Noh, eilen kunnon myräkkä vasta olikin ja pyörätiet osittain peilijäällä, ja _silti_ me reippailtiin 3,93km suuntaansa treenejä varten.

Kannatti mennä. Noppa oli hirmukivassa vireessä ja meillä oli tosihauskat treenit. Ensimmäinen kerta kevään ohjatuissa. Kouluttajana meillä on syksyn tapaan Katja. Ryhmässä on kuusi koirakkoa, meille kaikki enemmän tai vähemmän uusia treenikavereita. Ja jes, porukassa on ääntelijöitä :D Voi tuntua omituiselta ilonaiheelta, mutta Noppaan tarttuu helposti muiden vinkuminen ja levottomuus, joten kiva päästä treenaamaan vähän äänekkäämmässä porukassa ja päästä korjaamaan omaa koiraa epätoivotusta käytöksestä.

Eilen meillä ei ollut ääntelyongelmaa, vaikka ääntä muilla riittikin. Tarkastelun alla oli seuraaminen ja sivuaskeleet, täyskäännökset (ympäri pyöriminen molempiin suuntiin), sekä peruuttaminen. Omalla ajalla tehtiin jääviä ympäripyörähdyksen kautta, näpäköitä sivulletuloja kosketuskepin kanssa, lyhyitä paikkiksia, kosketusalustalle hakeutumista, peruuttelua ym. Käytiin myös ulkona tauolla ja välillä huilattiin hallin reunalla.

Itse seuraamistreenit sujuivat hyvin. Katja liikkuroi meille aluksi ja kommentoi, että Noppa peruutti perusasentoihin ja kummalla jalalla yleensä pysäytän liikkeen. Enpä ole asiaa hirveästi pohtinut: joka kerta se tehdään kuitenkin samalla tavalla ja annan pienen vinkin koiralle, että nyt tulee pysähdys. Meitä ei oltu pitkään aikaan liikkuroitu, joten pysähdyin kuin seinään "liike seis"-käskystä, jolloin Noppa ei ollut ihan ideaalipaikassa ja itse korjasi paikan. Tätä pohdittiin ja otankin tarkastelun alle perusasentoon pysähtymisen ja sen pikkuvinkin, jonka koiralle annan. Kokeessakaan ei kuitenkaan tarvitse pysähtyä sillä samalla sekunnilla, kun käsky käy. Treenitauko näkyi tässä.

Muuten Nopan seuraamisessa ei ollut moitittavaa ja vasemmallekäännös oli kuulemma todella hieno. Noppa on kuin liimattu jalkaani (sen takia saksalaiset ym. onkin meille haastavia).

Myös sivuaskeleet, ympäripyörimiset paikallaan ja peruutus onnistuivat mukavasti. Apuna käytin kosketuskeppiä välillä ja välillä mentiin ilman.

Tänään meillä oli hoidossa kummipoika, ikää on nyt 10kk ja vauhtia sekä ääntä riittää kaverilla. Onni on niin hyväpäiset koirat, että ne ovat vauvasta vain ihastuksissaan, osaavat väistää ja hakeutuvat lapsen läheisyyteen halutessaan. Nera varsinkin olisi varmaan lapsiperheen unelmakoira, niin rauhallisesti ja kärsivällisesti se suhtautuu kummipoikaan. Noppa on  vauvasta täpinöissään ja halusi ehdottomasti nukkua makkarissa vauvan kanssa, kun me muut hengailtiin olkkarin puolella.

Instagram-kuva lenkiltä

Aktiivinen paikallaolo?

Eilen sain tsempattua itseni raahustamaan lumipyryssä tokon vapaavuorolle Nopan kanssa. Lunta satoi vaakatasossa, eikä aura-auto ollut käynyt pyöräteitä putsaamassa, joten parin kilometrin matka hallille kävi ihan kuntoilusta. Hyvä silti, että lähdettiin, saatiin kivat häiriötreenit alle.

Tein meille tarkan treenisuunnitelman, jota onnistuinkin noudattamaan hyvin. Jos fiilis ei ole ihan kohdillaan, on aivan turha mennä hallille ihmettelemään mitä sitä tekis. Parempi tehdä tarkat suunnitelmat valmiiksi. Pitäisikin nyt tehdä taas päivittäinen treeniohjelma, että saadaan ennen koetta kaikki liikkeet hiottua mallilleen.

Aloitettiin kontaktilla ja seuraamisen liikkeelle lähdöillä kosketuskepin avulla. Hallissa treenaili myös nuori uroskoira, joka haukkui aina hallille tulijat, joten saatiin hyvää häiriötreeniä.

Noppa oli ihan kivassa vireessä, hieman se ihmetteli muita treenikavereita pitkän tauon jälkeen, mutta pysyi hyvin kuulolla ja teki mukavasti hommia. Mitään ihmeellistä meillä ei ohjelmassa ollutkaan, halusin tehdä lähinnä kontaktia vahvistavaa treeniä, joten leikittiin jääviä istu-seiso-maahan vaihdoilla pyörähdyksen kautta ja loppuun otettiin parin minuutin paikkis.

Paikkiksessa Nopan pää pyöri ja se tarkkaili koko ajan mitä hallilla tapahtuu. Minuun se ei juurikaan vilkaissut. Ei se nouse, mutta en tykkää sen levottomasta olemuksesta. Haluaisin paikkiksessa, että koiran mielenkiinto pysyy minussa ja tulevassa mahtavassa palkassa, ts. haluaisin paikkiksen olevan aktiivinen liike. Tätä pitää nyt lähteä rakentelemaan eri tavalla. Positiivista on se, että Noppa tosiaan pysyy paikallaan häiriöistä huolimatta, mutta se tunnetila... Pitääpä lukaista netistä ja tokokirjoista vinkkejä. Oma mutuni on, että paikkista pitää lyhentää, etäisyyttä pitää lyhentää ja liikkeestä pitäisi saada jotenkin ennalta-arvaamaton koiralle (odottamaton palkkaus tms.).Muillekin vinkkinä, että hyviä tokoaiheisia artikkeleita löytyy esim. täältä.

Myös ensiviikolla on tarkoitus käydä tokon vapiksella ja sitten meillä alkaakin ohjatut treenit. Ai niin ja niitä rallytokojuttujakin pitäisi harjoitella, kun olen kerran kokeeseenkin ilmottautunut :P

Toko = hauskaa

Eiliset tokotreenit muistuttivat taas siitä, että toko on superhauskaa. Marraskuu meni ohi sairastellessa ja muissa kiireissä, eikä juuri ehditty treenaamaan. Jonkinlainen tokoväsymys vaivasi viime viikonkin ohjatuissa treeneissä: ohjaaja oli ihan unessa ja haahuili harjoitukset läpi. Koiralla riitti virtaa, mutta en saanut sitä oikein järkevästi kanavoitua, vaikka ihan ok treenit vedettiinkin. Kummallakaan ei tainnut vain olla mitenkään ylettömän hauskaa, lipsahti vähän suorittamisen puolelle.

Eilen päätin, että treeneistä tulee paitsi hirmutehokkaat täsmätreenit, niin myös hauskat treenit. Ei mitään turhaa luppoaikaa miettien mitä tehtäis omaa suoritusvuoroa odotellessa, vaan treenisuunnitelma taukoineen kaikkineen.

Ohjatusti treenattiin jäävät, paikallaolo ja hyppy. Niiden välissä otettiin istu-maahan-seiso–leikkiä, kontaktia, sivulletulon hiomista kosketuskepin kanssa, seuraamispätkiä, kaukokäskyjä.

Jäävät oli varsin näpsäkät. Seuraamisessa vähän keuli ja pärisi. Pysähtyi nopeasti ja näyttävästi, kuulemma melkein hypähti seisomiseen jäädessäänkin :D

Paikkisessa otettiin minuutin istuen paikallaolo, kävin palkkaamassa välillä. Paikkamakuu oli kolme minuuttia, kävin palkkaamassa minuutin välein. Kuten koutsillekin sanoin, haluan luoda paikkikseen hyvän ja rauhallisen mielentilan ja sitä nyt treenataan ennen seuraavaa koetta. Teknisesti tämä koira osaa paljon, mutta sen täydellisen vireen ja mielentilan hakemisessa saadaan tehdä vielä hommia. Kiire ei ole minnekään, kun tavoitteet on selvät.

Eiliset paikkikset olivatkin todella hyvät. Kerran Noppa vähän haisteli maata, mutta muuten oli tarkkaavaisena.

Hyppyä otettiin namialustalla. Hypystäkin taas luvattoman pitkä tauko. Se on sellainen liike, jonka Noppa osaa, mutta ennen koetta sille täytyy hinkata ja jankata hyppyvarmuus useamman toiston sarjalla.

Omatoimisesti leikittiin istu-maahan-seiso–leikkiä. Noppa sai tehdä asennonvaihtoja peruutuksen, ympäripyörähdyksen ja luoksetulon kautta. Tämä on erinomainen leikki jäävien ja luoksetulon stoppien vahvistamiseen. Se on ennalta-arvaamaton ja ainakin Nopasta tosi hauska. Vähän liiankin hauska ehkä :D

Sitten hiottiin nopeaa ja tarkkaa sivulletuloa kosketuskepin avulla. Siinä meinasi Nopalla jo tunteet kuumentua, mutta hyvin se kokosi itsensä. Sivulletulotreenistä jatkettiin seuraamiseen ja tekipä pikkukoira taas ihan jäätävää settiä.

Loppuun otettiin kaukoja leikinomaisesti. Ja ihan takuulla molemmilla oli hauskaa.

Kotona Noppa sai hirveät hepulit ja juoksi röhköpossulelu suussa ympäri kämppää ennen simahtamistaan. Taisi olla ihan tyytyväinen illan antiin... :)

Tokoraporttia ja belgikuulumisia

Kahden viikon tokot tiivistettynä lyhyesti ja ytimekkäästi, tai ainakin parhaani yritän... :D

Viime viikon tokoissa huomasin, että täytyy panostaa iloiseen ja vauhdikkaaseen luoksetuloon. Jostain syystä Noppa, joka tekee kaiken muun iloisesti ja vauhdikkaasti, tekee liikkeenomaisen luoksetulon vähän puolivaloilla. Syitä tähän voi olla montakin, itselläni nyt tuli mieleen, että olemme tehneet tosi paljon paikallaoloa istuen ja vahvistaneet sitä pysymistä, ja käskykin on molemmissa liikkeissä sama. Käsky vaihtoon ja liikkeeseen vähän yllätyksellisyyttä.

Viime torstain tokoissa harjoiteltiin myös jäävien pysähdyksiä pyörähtämisen ja pakittamisen avulla. Noppa tykkäsi varsinkin pyörähtämisestä ja teki näppäriä seisomisia ja maahanmenoja. Näitä harjoitellaan lisää. Saadaan vaihtelua jäävien treenaamiseen.

Eilisissä tokoissa aloitettiin luoksetulon pysäytyksellä (AVO). Noppa on hanskannut tämän pentuna, joten halusin kokeilla liikettä ilman mitään apuja (siivekkeen kiertämistä tms.). Halusin vain nähdä pysähtyykö se. Ensimmäisellä yrityksellä Noppa valui, mutta tajusi kyllä idean. Oma käskyni oli liian hidas ja pehmeä ja käsimerkkikin kuin hidastetusta leffasta. Napakampi ja kovempi käsky yhdistettynä nopeaan käsiliikkeeseen toimi heti, Noppa pysähtyi kuin seinään. Hyvä Noppis.

Lunta ei enää juurikaan ole, kuva parin viikon takaa

Otettiin myös tavisluoksetuloa ja mietittiin Pamu-koutsin kanssa mistä hidastelu ja epävarmuus luoksetulossa johtuu. Kaivoin kosketuskepin esiin avuksi. Keppitreeniä otetaan lisää ja pitää kiinnittää huomiota myös omaan käskyyn. Noppa teki muutaman oikein vauhdikkaan luoksetulon kepin kanssa, joten vahvistetaan sitä oikeaa fiilistä ja vauhtia nyt.

Hyppytreeni oli tosi kiva. Hyppy alkaa olla valmis liike. Noppa hyppää hyvin ja seisoo esteen takana hievahtamatta niin kauan, että palaan sen viereen. Hirveästi ei olla otettu peruasentoon istumista seisomisesta vielä, ettei ala ennakoimaan, mutta sitäkin pitää treenata, erikseen ja liikkeen osana. Seisominen paikoillaan on todella vahva, mutta harjoitellaan sitäkin erikseen vielä.

Luoksepäästävyys oli todella hyvä. Paikallaolossa Noppa oli vähän levoton ja vingahteli. Lopetin paikkiksen lyhyeen ja otin pari lyhyttä paikkamakuuta vielä erikseen. Noppa ei ole ennen äännellyt paikallaolossa, mutta se on varsin potentiaalinen ääntelijä :P Siksi siihen pitää kiinnittää huomiota. Olen muutenkin miettinyt, että vaikka Noppa pysyy paikallaan hyvin, sillä ei ole paras mahdollinen fiilis liikkeessä. Se ei ole mielestäni tarpeeksi skarppina. Kokeillaan paikkiksen piristämiseen etupalkkaa.

Seuraamiset ym. Noppa teki näpsäkästi, ja treeneistä jäi hyvä fiilis varmasti molemmille, koska lopetimme treenit narulelulla repimiseen :)

Jade mökkipihalla

Nerpun kuulumisia: Nera alkoi tuossa parisen viikkoa sitten ontumaan ja kinner punoitti ja oli ärtyneen näköinen. Pikakeikka eläinlääkäriin hakemaan antibiootit tulehdukseen. Nyt toivotaan, että antibiootit purevat ja takapakki päättyisi siihen. Muutenhan Neralla on edessä toinen leikkaus ja taas pitkä sairasloma :( Mutta peukut pystyyn, että kyseessä olisi vain pinnallinen tulehdus.

Jade sen sijaan voi hyvin ja paksusti. Se on varkain (kirjaimellisesti) päässyt vähän lihomaan ja vaikka yritämme pitää tiukkaa dieettiä, ei liikakilot ole vielä karisseet. Kyseessä on varmaan 2kg ylimääräistä, ei mikään mahdoton urakka, mutta asiaa ei ainakaan helpota se, että epilääkkeet luovat näläntunnetta, samoin kuin sterkkaus, ja Jade ottaa ruokaa sieltä mistä se sitä löytää, mm. Nopan kupista, jos en ole vahtimassa.  Paria ylimääräistä kiloa lukuunottamatta Jade on ollut terveenä ja sillä on selkeästi kevättä rinnassa, koska lenkeillä kävyt saavat pian 8-vuotiaan toimesta kyytiä :DD

Rakas treenipäiväkirja...

Keskiviikkona käytiin hallilla ottamassa pikkutreenit aksaa samalla kaavalla kuin viimeksikin: valssia, välistävetoa ja irtoamista. Noppa malttaa kuunnella ja seurata ohjausta jo hyvin, mutta siitä on selvästi hankalampi olla oikealla puolellani (tokossa "väärä" puoli) ja oikealta se ei irronnut yhtä hyvin kuin vasemmalta. Pitää muistaa se harjoituksia suunnitellessa.

Tälläista pätkää otettiin erilaisin muunnoksin.

Putki oli vähän kauempana kuin mitä piirroksessa, eli sille sai tosiaan irrota itsenäisesti.

Lauantaina käytiin Taskilan hallilla tokon korvaustreeneissä. Nopalla juoksu jatkuu, mutta koska treeneihin oli tulossa vain yksi uros, jonka omistajaa ei juoksunarttu häirinnyt, niin päästiin pöksyt jalassa tokoilemaan :)

Noppaan ei juoksu hirveästi ole vaikuttanut. Se on ehkä hieman herkkistuulella, mutta tokoillessa ei ollut mitään eroa normi-Noppaan. Se oli erittäin erittäin innoissaan hallille tultuamme, vähän piippaili siinä, kun piti juoksupöksyt vetää jalkaan (eikä muuten ole helppoa tuon puuhkahännän kanssa), kun oli niin kiire touhuamaan ja ihana Pamu-koutsikin oli näkösällä. Kun alettiin hommiin, Nopalta pääsi yksi haukahdus, mutta muutamaa yksittäistä haukahdusta lukuunottamatta se oli tosi hyvässä vireessä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan :D



Aloitettiin peruuttamisella. Jostain syystä yritin "työntää" Noppaa taaksepäin namikädellä, mikä ei sujunut ollenkaan. Noppahan osaa peruutella vallan taitavasti, se ei vain ole kuulunut meidän temppurepertuaariin, vaan Noppa pakittelee ja peruuttelee esim. ruokakuppia odotellessaan, joskus kahdella jalallakin. Eli Noppa osaa, ohjaaja ei ollut vain sisäistänyt asiaa. Kun sain vinkiksi laittaa kädet selän taakse, Noppa peruutteli metrikaupalla :P Joskus se on pienestä kiinni...

Sitten seuraamista kaartioista tehdyn radan avulla. Noppaa kaartiot kiinnostivat. Se katseli niitä, mutta malttoi antaa tötsien olla rauhassa ja keskittyi seuraamiseen. Seuraaminen oli muuten tosi hyvä, mutta ihan pari ensimmäistä askelta Noppa "keulii" eli edistää vähän, kuitenkin itse korjaten paikan pian. Noppa myös ottaa pieniä hypähdyksiä namikättä kohti.

Jatkossa yritän kävellä nopeammin ja palkata välillä oikeasta kädestä selän taakse. Seuraamistreeneissä meillä on edelleen apuna myös kosketuskeppi toisinaan. Sen avulla vahvistetaan oikeaa paikkaa.

Jaden ja Dinan ystävänpäivän tervehdys

Seuraamisharkkojen välillä Noppa suoritti täydellisen merkin :D Sen verran ne kaartiot kuitenkin kiinnosti sitä ja siis PAKKOHAN niillä oli olla jokin tarkoitus: ei ne vaan voinut turhan takia siinä keskellä kenttää pönöttää :P Juuri tuollaisissa jutuissa Noppa on jännä tyyppi, vähän sellainen minkälaiseksi kuvittelen bortsut: se vain lukitsee jonkin kohteen ja sitten tilaisuuden tullen käy suorittamassa sen tehtävän.  Merkkiä ollaan treenattu viimeksi joskus syksyllä.

Liikkeestä maahanmenoon on tullut jotain epävarmuutta. Sitä pitää alkaa selvittelemään. Noppa ei mene maahan ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta ja nopean maahanmenon se kyllä osaa. Olen varmaan palkannut liikaa pelkästä maahanmenosta. Epävarmuus syntyy siinä, kun en olekaan itse pysähtymässä palkkaamaan vaan jatkan matkaa. Jos syy on siinä, pitää liikettä treenata vielä osissa. Liikkeestä seisominen olikin sitten yllättävän jees, mutta sitä ollaankin harjoiteltu paljon osissa viime aikoina.

Loppuun otettiin hyppyä, koska tokohyppyä ei olla tehty myöskään moneen kuukauteen. Noppa jatkoi oma-aloitteisella linjalla ja teki varsin nopean ja näyttävän loikan nami-alustalle ja takaisin :P Hyppy on kuitenkin melkolailla pientä viilausta vaille valmis.

En tiedä milloin Nopalla on tärppipäivät, mutta jos ne olisivat nyt alkuviikosta (juoksun alkamisesta n. 12 päivää), niin pääsisimme jo tällä viikolla mukaan ohjattuihin treeneihin. Nyt kun olen noudattanut treenisuunnitelmaa, niin olemme tokoilleet jokapäivä noin vartin verran ja keskittyneet liikkeiden eteenpäin viemiseen. Muuten tokoilusta tulee ainakin minulla samojen liikkeiden jankkausta ja aletaan junnaamaan paikoillaan. Nyt kun suunnitelmaa ollaan noudatettu parin viikon ajan, kaikissa liikkeissä ollaan edistytty ja palkkaamiseenkin tulee variaatioita. Tavoitteena minulla on tokokoe loppukevääseen tai alkukesään. Paljon on vielä työtäkin, mutta katsotaan päästäänkö kisakuntoon tämän "aikataulun" puitteissa vai ei. Mitään paineita en suostu asiasta ottamaan, ja muutenkin Nopan tokoiluissa on tavoitteena rento fiilis ja hauskanpito.

Ei se niin vakavaa oo...

Sitten Nera-kuulumisia: BoT-kinnertuki saatiin viime torstaina ja olen kokenut sen todella hyväksi Neralla. Nera kun mielellään laittaisi kaiken painon sille terveelle puolelle ja säästelee operoitua jalkaa edelleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa sitten jumeja. Jumeja ollaan availtu hieronnan ja lämpöhoitojen avulla. Kinnertuen kanssa paino jakaantuu tasapuolisemmin.

Tänään Nera pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pihalle vapaana. Se nuuski hartaudella joka ainoan nurkan pihasta ja piehtoroi lumihangessa tyytyväisenä. Pienistä asioista nauttimista todellakin :)

Once more with feeling

Noppa oli tänään tokotreeneissä vähän hulivilituulella. Joo, se teki melkein kaiken niinkuin pitääkin ja jotkut jutut ihan erinomaisesti, mutta ajatus välillä karkasi liikkeiden välissä.

Hihna oli ihan yök. Ensimmäisellä kerralla, kun olin ottamassa Noppaa hihnaan taukoilemaan, se vähän pakitteli pois, mutta tuli kuitenkin hihnaan. Tajusin heti, että hihnaan tulemisesta pitää alkaa palkata extraherkuilla, ja että se ei saa AINA tarkoittaa jotain ikävää, kuten itsekseen odottelua hallin nurkalla tms.

Mietteliäänä

Toisella kertaa meidän takana musta belgi otti noutoa, kun päätin laittaa Nopan hetkeksi hihnaan. Silloin penikka otti ihan pari laukka-askelta poispäin minusta ja menosuunta oli mustan belgin luokse. Onneksi se sen verran tajuaa totella, että kiellosta pysähtyi ja tuli luokse.

Eli mitä meidän pitää harjoitella treeneissä? Hihna on kiva. Kun käsketään hihnaan, se tarkoittaa hyviä nameja ja leikkiä. Hihnassa voi käväistä ja pääsee heti takaisin vapaaksi.

"Mitä noi muut tekee...?"

Sitten itse tokoon :P Ehdittiin treenata melkolailla kaikkea mahdollista. Seuraamisessa kosketuskepin kanssa muistuttelin oikeaa paikkaa ja Noppa tekikin sitten pari hirmuhyvää pätkää. Kosketusalusta oli superhyvä. Paikkikset istuen ja maaten olivat hyviä.

"Onko mulla jotain naamassa?"

Liikkeestä seisomiseen kyselin vinkkiä kouluttajalta, koska Noppa on alkanut tarjota maahanmenoa tässäkin. Selkeällä käsiavulla seisahtuu, mutta ilman sitä menee maahan. Käskyt liikkeissä on vähän samantyyliset "maa" ja "seis", lyhyet ja samalla tavalla painotetut. Mietittiin vaihdanko koko käskyn seisomiseen vai äänensävyn. Toinen selkeä juttu tässä oli, että en saa katsoa Noppaa seis-käskyn antaessani. Sen se yhdistää maahanmenoon voimakkaasti. Ihan luoksetulon stopeissakin teki samaa. kun katsoin suoraan eteenpäin, Nopasta ohi, se seisoi. Kun katsoin Noppaan, se meni maahan. Käskystä viis :D On tämä toko mielenkiintoista puuhaa!

Saksalaista ja supisuomalaista

Tänään Nerpun kanssa agilitytreeneissä oli tekniikkaharjoituksia. Ohjelmassa oli saksalaista, valssia ja twisteriä.

Saksalainen oli terminä tuttu, mutta twisteri ihan uusi juttu.

Sain twisterin onnistumaan tuossa kakkosesteellä (ideana, että koira kääntyy mahdollisimman tiukasti ja läheltä estettä), mutta valssi 3-hypyllä sitten tökki. Vein Neran liian lähelle estettä ja näin ollen olin turhan edessä valssia varten, ja Nera hyppäsi takaisin saman hypyn.

Saksalaisessa mulla alkuun tökki niinkin helppo juttu kuin takaakierto. Vaadittiin muutama toisto ennen kuin tajusin miksi Nera ei lähtenyt kiertämään estettä. Taas se vanha helmasyntini, eli seisoin paikoillani, enkä ollut itse liikkeessä. Heti kun olin itse liikkeessä, takaakierto sujui entiseen malliin.

Tässä saksalaisen sijaan tein onnistuneita persjättöjä useampia ennen kuin tajusin homman idean. Liikkeelle lähdettiin siis tuosta (haaleasta) X-merkistä ja saksalainen piti vääntää ykkös- ja kakkoshypyn väliin.

Valssitreeni oli melko helppo, mutta noitakin on hyvä ottaa aina välillä. Tässä meinasin jättää kääntymättä tarpeeksi ajoissa ja koira eteni liikaa 4-hypyltä. Se rintamasuunta...

Noppa pääsi tänään tokoilemaan kera parin kaverin. Viime perjantaina treenit jäi väliin, niin tokoillaan tällä viikolla sitten senkin edestä :)

Aikaisemmin tällä viikolla treenattiin mm. ruutua, jossa ollaan edistytty hurjasti. Tänään treenisuunnitelmassa oli liikkeestä seisomista, lyhyitä paikallaoloja istuen ja maaten, seuraamista ja hyppyä.

Seuraamisessa Nopan mopo tahtoo vähän keulia ja se paikka seilaa turhan eteen. Perjantain treeneihin pitää kaivaa kosketuskeppi esille ja muistutella siitä oikeasta paikasta. Muuten kaikki liikkeet sujuivat hyvin ja paikallaoloihin olen erityisen tyytyväinen, koska niissä oli melko kova häiriö (treenikaveri leikitti mustaa belgiään samaan aikaan). Hyvä Noppis :)

Eilen saatiin hetkeksi lumikerros maahan, mutta tätä kirjoittaessani sataa jälleen kerran ja vaihteeksi vettä ja valkoinen maa on muisto vain :P

Paluu arkeen

Mammalomat on nyt lusittu ja palaillaan penturumban jälkeiseen arkeen. Nera on ollut viikon verran kotona ja kaikki on niinkuin ennenkin, mitään ongelmia laumaan palaamisessa ei ole ollut. Jaden kanssa leikkivät kovasti ja Noppa ignoorataan, business as usual.

Treenaamaankin ollaan jo ehditty ja ehkä ensi viikolla käydään vähän hallilla katselemassa agilityesteitä. Neran kanssa aloitellaan hiljalleen hommat ja kuntoakin pitää kohottaa ennen kuin esim. agilitytreeneissä päästään normaalirytmiin.

Syksyn ohjatut harkat alkavat syyskuun alussa, joten tässä on kuukausi aikaa palautua pennuista. Neralle hain agilityryhmäpaikkaa ja Nopalle paikan tokoryhmään. Todennäköisesti syksyn aikana Noppa pääsee myös agin alkeiskurssille.

Neran kanssa toiveena olisi käydä vielä joku tokokoe tälle syksyä AVO:ssa ja episkisoja agissa. Voipi olla, että siirrän viralliset startit keväälle, katsellaan tilannetta. Nopan kanssa saatamme käydä tokokokeessa myös, kunhan kisaikä (10kk) tulee lokakuussa täyteen, mutta sen kanssa on vielä paljon fiksailtavaa ja hienosäätöä eri liikkeissä ja seuraamisen kanssa pitää tehdä vielä rutkasti töitä, joten luultavammin Nopan ensimmäinen tokokoe on keväällä. Malttiahan se tarvitsee edelleen lisää eikä meillä ole kiire minnekään :)

Tänään avattiin virallisesti pk-kausi. Harvinaisen myöhään, mutta syykin on aika ilmeinen :D Kävin tallaamassa belgitytöille esineruudun, noin 20m leveän ja 50m pitkän. Jadelle kaksi esinettä ja Neralle kolme.

Jade pääsi taktisesti ruutuun ensimmäisenä ja Nera keräsi vähän kierroksia odotellessaan. Ensin Jade aikoi jäljestää, sitten se kiersi ruudun ulkoreunat tuttuun tyyliinsä ja sitten se selkeästi kävi merkkaamassa esineet (molemmat ruudun takaosassa). Lähetin uudelleen ja se olikin sitten helppo nakki suunnata suoraan esineille, kun ensin oli tehnyt ruutuun tiedustelumatkan ;)

Nera haki ensimmäisen esineen todella nopealla pistolla. Nerankin esineet olivat kaikki ruudun takaosassa, koska se jää helposti pyörimään ruudun alkuosaan, jos siitä löytyy ensimmäinen esine. Toinenkin löytyi hyvin, vaikka ei ihan yhtä nopeasti. Mietinkin, että lähetänkö ollenkaan kolmannelle esineelle, kun vauhti hiipui ja tavoitteena oli nopeat, innokkaat pistot ja suora irtoaminen ruudun takalinjalle asti. Päätin kuitenkin lähettää, nälkä kasvaa syödessä... Viimeinen pisto oli todella hyvä, Nera irtosi heti ruudun takalinjalle ja alkoi etsimään pienintä esinettä. Sillä kesti kyllä tovi löytää esine, mutta hirveän innokkaasti ja päättäväisesti se sitä etsi, joten olin tosi tyytyväinen viimeiseenkin pistoon.

Ensi kerralla vien ruutuun vain yhden esineen Neralle, tehdään vauhdikkaat motivaatioharkat ja otan kellolla aikaa kuinka kauan ruudussa kuluu aikaa. Jotenkin todella hankala arvioida ilman kelloa, vaikka hirveän lyhyistä ajoistahan noissa on kyse. Viittä minuuttia ei varmasti tälläkään kertaa tuhrattu ruudussa.

Tokoiltukin ollaan, mutta ihan itseksemme vain. Nopan jäävät liikkeet ovat kyllä hienot ja seuraamista harjoitellaan kosketuskepin avulla. Neran kanssa otettiin kaukot, piilopaikallaolo, luoksetulon stoppi ja seuraamista. Palkkana pallo ja loppupalkka (ruokaa) ja intoa oli enemmän kuin riittävästi :) Teknisesti AVO-luokan liikkeet ovat hallussa, mutta nyt pitäisi treenata erilaisissa häiriössä, vaihdella palkkaa ja nostattaa motivaatiota ja ennenkaikkea suunnitella treenit etukäteen.

Kuvat ovat testikuvia, uusi objektiivi on liittynyt laumaamme. Nikkorin 35mm 1:1.8. Linssi, jolla valovoima riittää sisätiloissakin kuvaamiseen ilman salamaa ja erinomainen pikkuputki muotokuvien ottamiseen, tykkään ja hinta oli enemmän kuin kohdillaan :)

Tokon alkeita opiskelemassa

Noppa pääsi tänään tokon alkeiskurssille ensimmäistä kertaa, kun viime kerralla ei päästy mukaan.

Harjoiteltiin sivulletuloa, joka sujuu jo tosi hyvin ja seuraamisen alkeita imuttamalla ja kosketuskepin avulla. Ohjelmassa oli myös liikkeestä maahanmeno ja seisominen niin, että ohjaaja peruutti koiran edessä. Lopuksi harjoiteltiin luoksetuloa.

Hirmukivasti Noppa jaksoi taas tokoilla, vaikka aikaisemmin tänään leikki monta tuntia Hikka-sheltin kanssa ja kävi uimassakin ekaa kertaa elämässään. Alussa innostus meni vähän tohottamisen ja piippaamisen puolelle, mutta Noppa rauhoittui heti, kun päästiin tekemään liikkeitä. Kouluttaja kommentoikin, että mieluummin saa olla yli-innokas kuin innoton, ja reippaasta ja sosiaalisesta luonteestaankin Noppa sai kehuja taas.

Ensiviikolla jatketaan ja kotiläksynä on liikkeestä maahanmeno.

Noppa täytti eilen 6kk ja tänään otettiin taas mittanauha esille. Säkää Nopalla on nyt 36cm. Tuskinpa se tuosta enää kovin paljoa kasvaa, koska kasvu on jo hidastunut selkeästi.

Neran pentuja kävin katsomassa eilen ja tänään. Pennut ja emo voivat hyvin, kaikki pennut ovat virkeitä ja elinvoimaisia. Uusia kuvia otetaan varmaan viikottain, niin näkee pentujen kehityksen. Kunhan ne sitten lähtevät liikkeelle, niin kuviakin tulee otettua enemmän – tällä hetkellähän ne vain nukkuvat ja syövät :)

Tara 13-v ja Jade 7-v

Jos olet omaa mustaa harrastuskaveria vailla, niin pentutiedustelut voi laittaa osoitteeseen: taigadoos@gmail.com :)

Helteistä tokoilua

Suomen suvessa harvinaiset helteet ovat jatkuneet nyt jo toista viikkoa... Eilen oltiin jo 30ºC asteessa ja sisälläkin oli tukalan kuuma, vaikka verhot ja kaihtimet olivat kiinni koko päivän. Täällä nyt elellään vähän kuin peikot pimeässä, mutta tästä kämpästä tulee sietämättömän kuuma, jos verhoja vähän edes raottaa.

Nerppu lähti mammalomalle ja odotellaan sieltä sitten hälytystä, kun synnytys alkaa.

Nopan tokokurssi olisi alkanut viime torstaina. Tokoilut jäivät väliin, kun saatiin Nopalle aika maitohampaan poistoon eläinlääkärille samalle päivälle. Yläkulmahampaat ovat olleet tiukassa ja toinen niistä lähti alkuviikosta, mutta toinen ei liikkunut vieläkään juuri ollenkaan, joten päätettiin sitten poistattaa se. Onneksi niin, sillä hampaassa oli melkein sentin pituinen juuri...! Nyt on kaikki hampaat sitten vaihtuneet ja purenta näyttää hyvältä, kaikki hampulat löytyy sieltä mistä pitääkin.

Ruututreeniä

Tänään tokoiltiin Paulan ja Hirmujen seurassa tuossa läheisellä parkkiksella.

Otettiin perusasentoa ja seuraamista kosketuskepin avulla. Seuraaminen on edistynyt hurjasti, mutta otan edelleen sitä pikkupätkiä. Haluan vahvistaa oikeaa paikkaa ja hyvää virettä näin alussa.

Pääsky ja Poppanen

Ruutuharjoittelua otettiin kosketusalustan kanssa ja Noppa irtosi hyvin ja vauhdikkaasti alustalle. Saatiin vinkiksi, että voin vaikeuttaa harjoitusta palkkaamalla eri suuntiin.

Lisäksi treenattiin kontaktia, vaihtoja istumisesta maahanmenoon ja toisinpäin, luoksetuloa ja sivulletuloa. Loppuun otettiin lyhyt paikallaolo yhdessä Pääsky-belgin kanssa.

Intoa Nopalla oli välillä vähän liikaakin, mutta jos siltä puolivahingossa pääsi haukahdus, niin tekeminen loppui sitten siihen. En todellakaan halua, että ääntelystä tulee tapa, koska kokeissa siitä rokotetaan pisteitä. Vireen täytyy olla hyvä ja korkea, mutta mölyt pitää pitää mahssa :D

Lisää treenikamuja :D

Kiitos Pamulle kuvista ja treeniseurasta! :)

Hei hei pentukurssi

Eilein meillä oli viimeinen pentukurssikerta. Sain kyllä motivoida itseäni kovastikin lähtemään hallille, koska satoi vettä ja räntää ja tuuli navakasti. Paleltumisen ja kastumisenkin uhalla lähdettiin treeneihin, koska eihän vikaa kertaa nyt voi vain väliinkään jättää :)

Menomatka hallille sujui hienosti! Noppa ohitti niin pyöräilijät kuin lenkkeilijätkin nätisti, ja autojakin se vain katseli (kyttäämisen ja vaanimisen kielsin). Pikkuhiljaa alkaa pennulla maltti ja itsehillintä kehittyä.

Itse treeneissä Noppa olisi hirveästi halunnut tervehtiä miedän kouluttajaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt antaa sen tervehtiä kouluttaja heti treenien alkuun, koska nyt Noppa oli menossa moneen otteeseen koutsia moikkaamaan. Se vähän söi keskittymistä.

Kokonaisuudessaan treenit sujuivat kuitenkin ihan kivasti. Edelleen tykkään tuon pennun reagointinopeudesta, se tekee kaiken vauhdilla :)

Ihan alkuun otettiin luoksepäästävyyttä. No Noppahan meinasi repiä pelihousunsa, kun näki, että kouluttaja on tulossa meitä kohti. Ihan liian ihanaa Nopan mielestä. Otettiin uudelleen niin, että namitin Noppaa ja se malttoi istua sivulla, kun kouluttaja kävi sitä vähän rintakarvoista kutittelemassa.

Seuraava liike oli perusasennosta maahanmeno ja lyhyt paikallaolo käskytettynä. Pidin Nopan hihnassa, koska se oli selkeästi vähän normaaliakin vauhdikkaammalla tuulella. Noppa meni maahan välittömästi käskystä, pysyi paikoillaan ja malttoi pysyä maassa odottamassa palkkaa. Paikallaoloon pitäisi ottaa mukaan etupalkka (kotona sitä tehdään ruokakupin kanssa) tai kokeilla takapalkkaa.

Jade, Noppa & Nera

Sitten otettiin seuraamista yksi askel eteenpäin ja käännökset oikealle ja vasemmalle. Sujuivat ihan hyvin.

Lisäksi leikittiin lelulla ja otettiin nopeita vaihtoja istu-maahan-seiso.

Lopussa meidän piti esitellä kosketuskepin käyttöä, mutta Noppa ei ollut ihan kosketuskeppitunnelmissa. Näytti se kyllä kepin tökkäisyn, mutta ei alkanut seuraamaan keppiä. Ehkä jengille kuitenkin valottui kepin käyttötarkoitus :D

Keppi on jäänyt meillä viime aikoina vähän paitsioon, mutta en aio sitä kokonaan jättää pois, joten pitää vain muistaa harjoitella joka kerta tokoillessa vähän kosketuskeppiäkin. Aion vakaasti hyödyntää keppiä seuraamisen opettamisessa!

Treenien jälkeen tavattiin hallin ulkopuolella 4kk ikäinen Elmo-sheltti. Elmon kanssa Noppa sai sitten juosta ja painia ja Elmon emännän kanssa sovittiin yhteistreeneistä. Mukava tutustua uusiin sheltti-ihmisiin :) Sää ei kuitenkaan suosinut meitä treenien jälkeenkään, joten oli ihana suunnata kuumaan suihkuun heti kotiin päästyämme – toki ensin piti pestä yksi varsin kurainen shelttilapsi :D

Pentukurssilla, osa 2

Nopan kanssa kotiuduttiin juuri pentukurssilta. Mietin vähän jaksanko lähteä tänään kurssille, kun olen ollut jo useamman päivän flunssainen, mutta pakkohan se oli jaksaa. Kurssi on kuitenkin lyhyt ja todella antoisa.

Jälleen oikaistiin Kuivasjärven poikki. Voi olla, että viimeisiä kertoja tälle keväälle kuljetaan jään kautta, alkaa olla jo melkoista sohjoa se lumi ja nilkkojaan myöten hangessa kahlaaminen on ihan oma urheilulajinsa. Näillä  keleillä jääkään ei ole enää kovin luotettava elementti ja lämpimämpää on vain luvattu (mikä on tietenkin positiivinen juttu, kevät = jee).

Pentukurssilla aloitettiin kontaktikävelyllä pujotellen toisten koirakoiden lomassa. Imutin ja se sujui hyvin, vaikka jouduinkin kulkemaan kyyryssä. Sen jälkeen harjoiteltiin perusasentoa ja kouluttaja tuumasi, että Noppa on jo ihan pro siinä :D Hyvin se jo hakeekin oikeaan paikkaan, ja mikä parasta, malttaa istua sivulla ja pitää kontaktia.

Tänään kurssilla oli jotenkin levoton meininki. Hinkumista, vinkumista ja haukkumista. Noppaan täytyy olla tosi tyytyväinen, sillä pikkukoira, joka rakastaa omaa ääntään sen kaikissa muodoissa, osasi olla hipihiljaa kavereiden ääntelystä huolimatta.

Perusasennon lisäksi otettiin luoksetuloa ja sitten seuruutettiin koiria lomittain toisten joukossa ja palkittiin kontaktista. Minä imutin Noppaa, niin eihän se muita koiria huomannutkaan. Pitää vähän enemmän kotosalla treenata tuota kosketuskeppiä, niin saa jättää imuttamisen pois. Se on vähän hankalaa noin pienen koiran kanssa. Kosketuskepin kanssa saa sentään olla suorassa :D

Lelupalkalla otin istumista, maahanmenoa ja sivulletuloa. Pari lyhyttä maaten paikallaoloakin otettiin. Tosi hyvin Noppa oli kuulolla levottomasta tunnelmasta huolimatta.

Kotimatkalla Noppa olisi halunnut taas paimentaa autoja, mutta sain sen mukavasti ottamaan kontaktia kuitenkin ja unohtamaan autojen kyttäämisen. Paimenkoiria tuossa makoilee pari kappaletta, mutta Noppa on ensimmäinen koirani, joka haluaisi jahdata autoja. Treeniä lisää vaan, näin lyhyessä ajassa kuitenkin ollaan edistytty asiassa jo kovasti :)

Kuvissa on Noppa ja eilisen pentutreffien kamumme Lyyli (Taiga Doo's Hide 'N Seek), 10kk. Lyyli oli oikein mukava leikkikaveri Nopalle, se jaksoi leikkiä kärsivällisesti riiviöpennun kanssa :) Lisää kuvia galleriassa.