Kuntoutusta ja kuplia

Eilen meidän toipilaat, Noppa & Nera, pääsivät fysioterapeutin hierottavaksi ja saatiin uusia jumppaohjeita. Neralla on jo hyvin lihasta takapäässä, ero takajalkojen lihaksissa on enää hiuksenhieno. Uiminen ja rasituksen lisääminen on tuottanut tulosta :) Rimpula on saanut massaa, lihasta ja turkkiakin, joten se alkaa jo muistuttaa taas belgianpaimenkoiraa...!

Selkä Neralla oli vähän juntturassa. Sitä epäilinkin, kun se on jonkin verran kirputtanut selkää. Uusilla jumppaohjeilla saadaan selkälihaksetkin venyteltyä, joten lisähelpotusta on hieronnan lisäksi tulossa. Tämä syksy otetaan vielä iisisti, eikä harrasteta kotitokon ja rallytokon lisäksi mitään. Jälkimetsälle ollaan menossa, kunhan säät viilenee: epätasaisessa maastossa liikkuminen on hyvää kuntoutusta. Olen varovaisen optimistinen Neran tilanteen suhteen :) Jos uusilta leikkauksilta vältytään, päästään keväällä taas harrastusten pariin ja mahdollisesti pentusuunnitelmatkin toteutuvat. Mutta eletään nyt tässä hetkessä, eikä tulevassa, ja iloitaan siitä, että viime talven liukkailla keleillä telottu koipi on hyvällä mallilla.

Noppa pääsi hierottavaksi ensimmäisen kerran. Mietin miten Noppa malttaa pötkötellä aloillaan ja alkuun pitikin vähän avittaa Noppaa pysymään paikoillaan, mutta aika pian se huomasi hieromisen olevan kivaa.

Nopan operoitu jalka taipui hyvin venytyksiin, eikä jänne tuntunut kiristävän missään kohtaa. Noppa on niin vilkas ja sukkela kaveri, että sillä on tullut jumpattua tuota jalkaa ihan oma-aloitteisestikin koko ajan. Uimaankin se on päässyt pariin otteeseen, ja vaikka rannalla haukkuminen olisi enemmän Nopan mieleen, uimaan on viety "puoliväkisin". Noppa ei pelkää uimista, mutta ei se siitä nautikaan. Ainakaan vielä.

Pahaa-aavistamaton pikkukaveri

Nopan takaosan lihaksissa ei ollut huomattavaa eroa, joten se on pystynyt käyttämään leikattua jalkaa hyvin heti operaation jälkeen. Jonkin verran se seistessä varaa enemmän "hyvälle" jalalle, mutta sitä pitää lähinnä muistutella molempien jalkojen toimivuudesta erilaisin harjoituksin.

Saippuakuplien hyökkäys

Mukava, että toipuminen on ollut näin nopeaa Nopan kohdalla. Nerallahan kyseessä on aivan eri vamma ja erilainen leikkaus ruuvien ja siimojen kera, vaikka näin maallikon puhekielellä molempien ongelma kintereessä onkin. Ero on myös siinä, että shelteillä kinnervika on laaja ongelma ja Neran tapaturma oli lähinnä hemmetin huonoa tuuria. Tällä hetkellä molempien tilanne näyttää varsin hyvältä.

Johan nuo kuplat nähtiin, mitä seuraavaksi...?

Huonoa tuuria

Ei oltukaan tiistaina tokokokeessa, vaan päivä vierähti Nopan osalta leikkaussalissa. Se pahuksen "kinnervika" osui meidänkin kohdalle. Aika paljon näitä tapauksia tuntuu shelteissä olevan. Paljon on tullut blogeja aiheesta lueskeltua ja aikaa on vierähtänyt shelttien terveyskyselyä ja sukutauluja tarkistellessa.

Ongelma on yleinen – varmasti paljon yleisempikin kuin mitä terveyskysely antaa ymmärtää. Harmittaa hirveästi, että tämä osui meidän kohdalle, koska uskon, että jalostuskoirana Nopalla olisi ollut paljon rodulle annettavaa luonteen ja harrastusominaisuuksien puolesta. Harmittaa, että joudumme pitkälle tauolle harrastuksista ja tällainen nuori, vilkas koira on tottunut melko aktiiviseen elämään. Sen pitäminen levossa seuraavat neljä viikkoa tulee olemaan haasteellista. Onneksi meillä on Jaden iso kevythäkki, jossa Noppa nyt majailee suurimman osan ajasta.

Harmittaa, mutta yritän nyt keskittyä Nopan kuntouttamiseen. Toivon mukaan pääsemme täyspainoisesti takaisin harrastusten pariin loppusyksystä. Toivon myös, että vasen kinner kestäisi menossa mukana...

Noppa alkoi ontua juhannuksena. Edellisenä iltana se oli leikkimässä muiden koirien kanssa pihalla, kun yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään ja nosti oikean takajalan ylös. Seisoi pari sekuntia siinä ja ampaisi taas täyteen vauhtiin. Kutsuin koiran luokse ja tarkastin anturat, kokeilin vähän jalkaa aristiko se mistään. Noppa jatkoi leikkimistä ilman ongelmia. Seuraavana aamuna se oli kolmijalkainen.

Kinkkasi viikonlopun yli ja eläinlääkäriin mentiin tiistaina. Tiistaihin mennessä Noppa kulki jo normaalisti, eli olisiko jänne luksoitunut takaisin kohdilleen. Eläinlääkärin tutkimuksessa ei arastellut mitään paikkaa ja kuvattiinkin koko koira läpikotaisin. Oikean jalan kintereessä näkyi muutoksia ja diagnoosi varmistui: shelttien kinnervika, akillisjänteen luksaatioksikin kutsuttu pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaatio. Leikkausaika saatiin viikon päähän.

Luksaatioleikkaus oli siis tiistaina 1.7. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Noppa oli koko loppupäivän aika tillintallin. Leikkaus oli aamukahdeksalta ja Noppa heräsi iltaseitsemältä. Söi vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Sitten takaisin häkkiin nukkumaan. Yö oli levoton, mutta seuraavana päivänä Noppa sai nukuttua taas hyvin ja vaikutti olevan ihan pirteä ja hyväntuulinen. Menohalujakin olisi jo.

Nyt sitten alkaa toipuminen. Kirjoittelen blogiin kuulumisia, mutta päivitystahti tulee toki hidastumaan. Eihän tässä nyt ole mitään harrastusraportteja kirjoiteltavana pitkään aikaan :/