Treenin alkupuolella siis tökki juurikin tuo ensimmäinen persjättö kuutoshypyllä, en vain saanut itseäni taipumaan niin, että Nera olisi tajunnut mitä yritin tehdä. Kun sain persjätön harjoiteltua niin, että se onnistui (saisi toki olla vielä vähän sulavampi), alkoi Nera haahuilla meidän koutsin perään. Mikälie aivopieru, koska Petra ei ole koskaan edes palkannut Neraa. Nera vain päätti, että Petran bongaaminen radalta on Se Juttu, jota tässä nyt haetaan.
Voi olla, että Neralta loppui kunto kesken (se näytti olevan viikonloppuna aavistuksen jumissa) ja koutsin etsiminen oli sijaistoimintoa. Tai se hämmentyi noista persjättötreeneistä. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa patukka mukaan, että saan palkata sen kunnolla onnistumisista :)
Tuosta säätämisestä huolimatta jäi hirveän hyvä fiilis noista meidän onnistumisista :) Olen "vanhemmiten" selkeesti muuttunut "lasi on puoleksi tyhjä"-tyypistä siihen "puoleksi täynnä"-versioon ;) Ja hyvä niin!
Tätä rataa pitää käydä treenaamassa itseksemme, mutta pitää nyt katsoa onko Neralla selkä jumissa ja sen mukaan mennään. Hierojalle ollaan varattu aika joulukuun alkuun, mutta katsotaan nyt pitääkö sitä aikaistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti