Rankat huvit

Viime viikko oltiin _ihan_ lomalla, ja koirista lomailu on rankkaa :D Vietettiin ensin alkuun viisi päivää mökillä. Koirat saivat kulkea pihalla vapaasti ja oman mielen mukaan, säätkin suosivat ja taisi olla ennätykselliset viisi päivää putkeen, kun ei satanut vettä...! Minä heitin talviturkin, heinäkuun puolivälissä ja voin kertoa, että kylmää kyytiä oli. Koiratkin uivat. Jopa Noppa! Noppa lähti kepin perään uimaan ja ensin alkuun vähän avitin sitä matkaan, mutta loppuajan se ui ihan vapaaehtoisesti. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, on se sellaista pärskimistä vielä.

Viiden päivän jälkeen koirat lähinnä makoilivat pihalla. Loppuviikosta meillä oli kesän ensimmäiset melkein-helteet, ja sekin toki näkyi heti koirista. Hirveästi ei ollut energiaa touhuilla, mutta pihalla silti viihdyttiin. Mökiltä kävimme mutkan kotona kaupungissa, mistä seuraavana päivänä suunnattiin Muhokselle siskoni luokse. Noppa jäi mummulaan hoitoon, koska sillä oli juoksu loppumaisillaan ja siskoni Rölli-estrela olisi todennäköisesti mennyt ihan sekaisin juoksutuoksuista. Sen verran hajuja oli kai meihin tarttunut, että Rölli katsoi parhaaksi merkata meidän tyttöjen ruokakupit pihalla... Kirjaimellisesti nyt kustiin aamumuroihin :D

Muhoksella, varjossa lepäilemässä

Sunnuntai otettiin levon kannalta ja toivuttiin rankasta lomailusta, mutta eilen päästiin sitten tokotreenien pariin. Noppa oli oikein hyvässä vireessä ja teki hommia innolla ja täsmällisesti. Istuen paikkiksessa se oli hieman levoton, mutta siinä olikin kova häiriö, koska takana parin metrin päässä seisoi paikkamaakuu-ryhmän ohjaajat. Silti Noppa pysyi istumassa, vaikka välillä pää pyöri melkein sen 360 astetta.

Tehtiin liikkeestä maahanmeno uusilla AVO-säännöillä, mikä oli oikein hyvä. Sitten AVO-luoksari ja ruutu peräkkäin. Luoksetulossa Noppa koomaili ruutua, jonka viereen sen jätin makaamaan, ja tuli vasta toisella kutsulla luokse. Tällaista kuunteluharkkaa meidän pitäisikin tehdä enemmän. Ruutu oli hyvä. Noppa ei jostain syystä löytänyt kosketusalustaa, vaan ajautui aika takaviistoon, lähelle ruutumerkkiä, mihin se pysähtyi kyllä hyvin ja ja meni maaten hyvin JA oli ruudun sisäpuolella, joten tuohon suoritukseen pitää olla tyytyväinen.

Lisäksi tehtiin kaukoja takapalkalla ja seuraamista. Erityisesti seuraamiseen olen tosi tyytyväinen, koska sain siihen juuri sopivasti potkua niin, että kuppi ei kuitenkaan mennyt nurin :D

Näppärä!

Noppa oli varsin näppärä eilisissä treeneissä. Huolimatta siitä, että sillä alkoi juoksut ja treeneihin joutui laittamaan ikävät pöksyt, joita kotioloissa ei ole tarvinnut. Aikaisemminkaan Nopan vireeseen ja treenihaluihin ei ole juoksut vaikuttaneet, mutta kyllä se on normioloissa ehkä aavistuksen omissa maailmoissaan ja varsinkin lenkillä ihan hajujen vietävissä. Merkkailu on jotain ihan mahdotonta, hyvä että lenkillä päästään etenemään kolmea metriä pidemmälle, kun löytyy jo jokin haju mihin tiristää...

Treeneissä keskittyminen oli Itse Duunissa. Oli toivetreenikerta ja olin ilmeisesti ainoa, joka oli toiveita sähköpostilla etukäteen laitellut, joten tehtiin sitten koko porukka minun valitsemiani liikkeitä. Mulla oli ajatuksena tehdä merkin kiertämistä JA ruutua. Niitä on hankala treenata samalla kertaa, mutta pakkohan sellaistakin on kokeilla. Tuleehan molemmat liikkeet kokeessakin melkein peräjälkeen.

Minä nimenomaan halusin treenata merkin ja ruudun erottelua. Noppa on vähän pöhkönä merkkitötsiin ja kaartioihin muutenkin, joten erottelutreeni on enemmän kuin tarpeen.

Treenit aloitettiin kuitenkin paikkisharjoituksilla. Meidän alkukesän treenien teemana on ollut paikallaolot vesisateessa, ja nyt melkein paistoi aurinko treenien alkuun, siispä paikkikset päätettiin otettiin heti alkuun. Hyvää vaihtelua näin.

Ensin istuenpaikallaolo. Kaksi minuuttia kahdessa erässä. En jättänyt Nopalle palkkaa eteen, mutta kävin pariin kertaan välipalkkaamassa. Noppa oli rauhallinen ja keskittynyt. Viereiset kaverit olivat vähän levottomampia, mutta tällä kertaa levottomuus ei tarttunut. Hieno Noppa! Maatenpaikkikseen jätin pallon palkaksi ihan etutassujen eteen. Noppa oli rauhallinen siihen asti, että koutsi-Pamu tuli sen lähelle seisomaan, minkä jälkeen Nopan huomio oli sataprosenttisesti koutsissa, eikä se tainnut enää vilkaistakaan meikäläisen suuntaan :P Hyvää harjoitusta tällainenkin, Pamu kuitenkin useimmiten on meitä kokeessakin liikkuroinut ja liikkuroi varmaan jatkossakin. Muutama pieni vingahdus Nopalta karkasi, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä. Varsinkin, kun oli vielä ne ikävät juoksupöksytkin jalassa.

Paikkisten jälkeen merkin kiertämistä. Tämä alkaa olla oikein hyvä. Välillä Noppa empii ja kokeilee pitikö merkin taakse jäädä sittenkin seisomaan. Vaikka perinteistä merkkiä ei olla harjoiteltu varmaan puoleen vuoteen ja käsky merkin kiertämiseen on aivan erilainen, niin _silti_. Pentuaikojen hittijuttu oli merkillä pönöttäminen, hyvin on vanhat opit muistissa. Vähän liiankin hyvin :D Kokeessa liikkeestä ei kai vähennetä kuin kaksi pistettä, jos koiran joutuu käskemään merkiltä lisäkäskyllä sivulle.

Merkin jälkeen harjoiteltiin VOI-ruudun loppuosaa, eli koira kutsutaan ruudusta seuraamaan. Lähetin Nopan kosketusalustalle ja se kääntyi hienosti, seisoi hetken ja painui oma-aloitteisesti maahan. Olen opettanut seisomaan ruudussa ja vasta käskystä maahan, mutta Nopalla ei ollut aikaa odotella käskyä. Miksi turhaan, kun niin tietää mitä seuraavaksi tehdään :D Sivulle ja seuraamaan tulo oli näppärä.

Odotellessamme ruutuvuoroa harjoiteltiin häiriökäskytystä parin kanssa. Koira sivulla ja toinen käskyttää maahanmenoa. Ruutuun me pääsimme porukan viimeisenä ja halusin tehdä ruudun kokonaisena liikkeenä ja käskytettynä. AVO-luokan ruutuhan tehdään 15 metrin päästä, koira lähetetään ruutuun, pysäytetään joko seisomaan ja maahan tai suoraan maahan, ja ohjaaja menee ruutuun koiran viereen ja ottaa sen perusasentoon. Laitettiin kosketusalusta, jota koutsi kävi kopauttamassa. Noppa katsoi ruutua hyvin ennen käskyä, meni vauhdilla alustalle ja käskystä maahan (käskyn kyllä annoin melkein välittömästi sen seisahduttua, siinä kai pitäisi odottaa hetki). Loppuosa ruudusta oli myös hieno. Olin ihan hirveän tyytyväinen Noppaan :) Tarvitaan lisää ruudun hahmottelutreeniä ja kosketusalustan häivyttämistä, mutta muuten liike alkaa olla valmis.

Ruudun jälkeen otettiin vielä paikkis pitkällä etäisyydellä. Halusin kokeilla paikallaistumista kunnon etäisyydellä (n. 15-20m), muut ottivat paikkamakuun. Noppa oli hirmuhyvä tässäkin. Keskimmäinen koira ampaisi kuin tykin suusta noin minuutin jälkeen ohjaajansa luokse, mutta Nopalla ei ilmekään värähtänyt. Saatiin vähän extrahäiriötä liikkeeseen.

Loppuun vielä kaukojen eka vaihto takapalkalla (super) ja käskytetty seuraaminen ruudun läpi (meille tosi hyvä harkkaa taas) ja seuraaminenkin oli hienoa. Oli kyllä sellaiset treenit, joiden jälkeen tuntui, että tämän koiran kanssa on vaan huippua treenata ja AVO1 tulos on erittäin saavutettavissa syksyllä. Toki tekemistäkin vielä piisaa, mutta kun se tekeminen on hauskaa, niin ei voi valittaa...!

Rallytokon syvin olemus

Sitä pohdittiin tänään Nopan kanssa iltapäiväkurssilla. Tai Noppa jätti pohtimiset minulle ja keskittyi enemmän siihen tekemiseen.

Rallytokon liikkeet ovat periaatteessa helppoja ja niissä saa käyttää aika paljon käsi- ja vartaloapuja (ainakin alemmissa luokissa). Pitkään tokoa harrastaneena minun on hirveän vaikea ymmärtää noiden kylttien merkitystä tai lähinnä sitä miksi sillä on mitään väliä miten päin minkäkin kyltin kiertää ja kuinka kaukaa.

Tehtiin kaksi rataa, molemmat kisaratoja. Nopalle hankaluuksia tuottaa edessä oleminen (koska en ole koskaan opettanut sille sitä) ja se hakeutuu voimakkaasti sivulle. Samoin ns. saksalainen käännös on sille ihan hepreaa, koska se vasemmallekin käännöksessä pysyy tiukasti sivulla, eikä kierrä takaa.

Belgit tietysti osaavat sekä eteentulemisen kuin tuon saksalaisenkin, mutta tuntuu kuin siitä olisi vuosikausia aikaa, kun ne on opeteltu. Muutaman kokeilun kautta kuitenkin hoksasin kohtuullisen selkeän tavan opettaa eteen kiepsahtamisen ja saksalaisenkin. Noppa oppii niin nopeasti, että seuraavalla radalla nuo onnistuivat jo ihan kivasti. Hihna kyllä haittaa minua näissä, mutta pitää vain opetella olemaan sotkeutumatta siihen :D

Noppa kuumui juosten pujottelussa (ylläri), ja juoksupöksyt alkuun olivat niin ikävät, että se jätti istumiset vajaaksi, mutta muuten sen tekeminen oli reipasta ja täsmällistä. Radat sujuivat ihan mukavasti ja kyltitkin tulivat tutummaksi.

Ensimmäisen koeilmon pistin jo menemään. Rallyssahan on tunnetusti matala kynnys lähteä kisaamaan, joten muutaman kerran treenit riittävät mainiosti meille :D Eikun ihan oikeesti pitänee opetella niitä kylttejä ja vahvistaa noita em. uusia liikkeitä.

Niin ja Neran juoksu alkoi. Miehelään lähdetään todennäköisesti kuun vaihteessa.

Silmäpeilaukset, check...!

Neran silmät peilattiin tänään ja terveet ne olivat edelleen. Samoin uros kävi eilen silmäpeilauksessa, terveeksi todettiin senkin silmät. Näiltä osin suunnitelmat siis edelleen voimassa. Nyt vaan odotellaan, että milloin Neran juoksu alkaa.

Noppa aloitti juoksun eilen ja Nerakin kovasti tekee juoksua. Toivottavasti sekin aloittaisi nyt tammikuun aikana juoksunsa.

Kevättä kohti

Nopan juoksut on nyt juostu. Jälkeenpäin ajateltuna näytti siltä, että Nopalla oli tärppipäivät noin 10. päivä juoksun alkamisesta. Tosin juoksun alkamisesta en ole ihan varma, koska Noppa putsaili itseään niin tehokkaasti. Nerakin aloitti juoksunsa viime viikolla (maanantaina tai tiistaina), joten edessä on vielä pari viikkoa juoksuja tässä taloudessa. Onneksi sentään Jade on leikattu...

Viime viikolla oltiin muutama päivä mökillä, ja siskonikin oli siellä omien koiriensa kera. Tilli (6-v belginarttu) ja Rölli (1-v estrelanvuoristokoira) sujahtivat laumaan melko hyvin – Neraa vain ärsytti se, että ei päässyt leikkimään Tillin ja Jaden kanssa, sekä se, että Rölli oli vähän turhan kiinnostunut sen juoksun tilasta. Noppakin tuoksui vielä Röllin mielestä hyvältä, mutta Rölli oli selkeästi enemmän kiinnostunut Nerasta.

Tilli

Rölli

Noppa vaanii Röllin keppiä

Noppa vaanii Tillin keppiä

Tänään käytiin Nopan kanssa Taskilan hallilla ottamassa agitreenit. Jatkossa muistan sen, että en lähde hallille suunnittelematta treenejä etukäteen. Mulle ei vain sovi nuo extempore-tehdäänpä-näin-harkat, ja tuskin ne vie koiraakaan eteenpäin, joten sinällään harkoista ei jäänyt hirveästi käteen. Tehtiin me helppoa radan tynkää ja ilonaiheita oli mm. miten hienosti Noppa irtoaa putkiin. Hypyille irtoamista pitää treenata vielä ja mielestäni hyppytekniikkaakin saisi opetella erikseen. KAS:sille on tulossa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi keväällä, sinne on mentävä ainakin kuuntelemaan ja katsomaan.

Rakas treenipäiväkirja...

Keskiviikkona käytiin hallilla ottamassa pikkutreenit aksaa samalla kaavalla kuin viimeksikin: valssia, välistävetoa ja irtoamista. Noppa malttaa kuunnella ja seurata ohjausta jo hyvin, mutta siitä on selvästi hankalampi olla oikealla puolellani (tokossa "väärä" puoli) ja oikealta se ei irronnut yhtä hyvin kuin vasemmalta. Pitää muistaa se harjoituksia suunnitellessa.

Tälläista pätkää otettiin erilaisin muunnoksin.

Putki oli vähän kauempana kuin mitä piirroksessa, eli sille sai tosiaan irrota itsenäisesti.

Lauantaina käytiin Taskilan hallilla tokon korvaustreeneissä. Nopalla juoksu jatkuu, mutta koska treeneihin oli tulossa vain yksi uros, jonka omistajaa ei juoksunarttu häirinnyt, niin päästiin pöksyt jalassa tokoilemaan :)

Noppaan ei juoksu hirveästi ole vaikuttanut. Se on ehkä hieman herkkistuulella, mutta tokoillessa ei ollut mitään eroa normi-Noppaan. Se oli erittäin erittäin innoissaan hallille tultuamme, vähän piippaili siinä, kun piti juoksupöksyt vetää jalkaan (eikä muuten ole helppoa tuon puuhkahännän kanssa), kun oli niin kiire touhuamaan ja ihana Pamu-koutsikin oli näkösällä. Kun alettiin hommiin, Nopalta pääsi yksi haukahdus, mutta muutamaa yksittäistä haukahdusta lukuunottamatta se oli tosi hyvässä vireessä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan :D



Aloitettiin peruuttamisella. Jostain syystä yritin "työntää" Noppaa taaksepäin namikädellä, mikä ei sujunut ollenkaan. Noppahan osaa peruutella vallan taitavasti, se ei vain ole kuulunut meidän temppurepertuaariin, vaan Noppa pakittelee ja peruuttelee esim. ruokakuppia odotellessaan, joskus kahdella jalallakin. Eli Noppa osaa, ohjaaja ei ollut vain sisäistänyt asiaa. Kun sain vinkiksi laittaa kädet selän taakse, Noppa peruutteli metrikaupalla :P Joskus se on pienestä kiinni...

Sitten seuraamista kaartioista tehdyn radan avulla. Noppaa kaartiot kiinnostivat. Se katseli niitä, mutta malttoi antaa tötsien olla rauhassa ja keskittyi seuraamiseen. Seuraaminen oli muuten tosi hyvä, mutta ihan pari ensimmäistä askelta Noppa "keulii" eli edistää vähän, kuitenkin itse korjaten paikan pian. Noppa myös ottaa pieniä hypähdyksiä namikättä kohti.

Jatkossa yritän kävellä nopeammin ja palkata välillä oikeasta kädestä selän taakse. Seuraamistreeneissä meillä on edelleen apuna myös kosketuskeppi toisinaan. Sen avulla vahvistetaan oikeaa paikkaa.

Jaden ja Dinan ystävänpäivän tervehdys

Seuraamisharkkojen välillä Noppa suoritti täydellisen merkin :D Sen verran ne kaartiot kuitenkin kiinnosti sitä ja siis PAKKOHAN niillä oli olla jokin tarkoitus: ei ne vaan voinut turhan takia siinä keskellä kenttää pönöttää :P Juuri tuollaisissa jutuissa Noppa on jännä tyyppi, vähän sellainen minkälaiseksi kuvittelen bortsut: se vain lukitsee jonkin kohteen ja sitten tilaisuuden tullen käy suorittamassa sen tehtävän.  Merkkiä ollaan treenattu viimeksi joskus syksyllä.

Liikkeestä maahanmenoon on tullut jotain epävarmuutta. Sitä pitää alkaa selvittelemään. Noppa ei mene maahan ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta ja nopean maahanmenon se kyllä osaa. Olen varmaan palkannut liikaa pelkästä maahanmenosta. Epävarmuus syntyy siinä, kun en olekaan itse pysähtymässä palkkaamaan vaan jatkan matkaa. Jos syy on siinä, pitää liikettä treenata vielä osissa. Liikkeestä seisominen olikin sitten yllättävän jees, mutta sitä ollaankin harjoiteltu paljon osissa viime aikoina.

Loppuun otettiin hyppyä, koska tokohyppyä ei olla tehty myöskään moneen kuukauteen. Noppa jatkoi oma-aloitteisella linjalla ja teki varsin nopean ja näyttävän loikan nami-alustalle ja takaisin :P Hyppy on kuitenkin melkolailla pientä viilausta vaille valmis.

En tiedä milloin Nopalla on tärppipäivät, mutta jos ne olisivat nyt alkuviikosta (juoksun alkamisesta n. 12 päivää), niin pääsisimme jo tällä viikolla mukaan ohjattuihin treeneihin. Nyt kun olen noudattanut treenisuunnitelmaa, niin olemme tokoilleet jokapäivä noin vartin verran ja keskittyneet liikkeiden eteenpäin viemiseen. Muuten tokoilusta tulee ainakin minulla samojen liikkeiden jankkausta ja aletaan junnaamaan paikoillaan. Nyt kun suunnitelmaa ollaan noudatettu parin viikon ajan, kaikissa liikkeissä ollaan edistytty ja palkkaamiseenkin tulee variaatioita. Tavoitteena minulla on tokokoe loppukevääseen tai alkukesään. Paljon on vielä työtäkin, mutta katsotaan päästäänkö kisakuntoon tämän "aikataulun" puitteissa vai ei. Mitään paineita en suostu asiasta ottamaan, ja muutenkin Nopan tokoiluissa on tavoitteena rento fiilis ja hauskanpito.

Ei se niin vakavaa oo...

Sitten Nera-kuulumisia: BoT-kinnertuki saatiin viime torstaina ja olen kokenut sen todella hyväksi Neralla. Nera kun mielellään laittaisi kaiken painon sille terveelle puolelle ja säästelee operoitua jalkaa edelleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa sitten jumeja. Jumeja ollaan availtu hieronnan ja lämpöhoitojen avulla. Kinnertuen kanssa paino jakaantuu tasapuolisemmin.

Tänään Nera pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pihalle vapaana. Se nuuski hartaudella joka ainoan nurkan pihasta ja piehtoroi lumihangessa tyytyväisenä. Pienistä asioista nauttimista todellakin :)

Aikuinen nainen mä oon...

Nopan ajoitus hipoo täydellisyyttä: juoksut alkoivat. Ensi viikolla olisi alkanut syksyn treenit ja mätsärikeikkaakin suunnittelin viikonlopulle. No minkäs teet, näinhän se aina menee näiden narttujen kanssa. Nyt tästä vain puuttuu, että Nerakin aloittaisi juoksun...

Kasvun luulisi pysähtyvän tähän. 9kk rapsahtaa mittariin ensi torstaina ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus taas mitata Noppa.

Mätsäriin toki voisi mennä juoksuisenkin nartun kanssa, mutta katsotaan kuinka juoksu etenee ja miten hormonit pikkukoiran fiiliksiin vaikuttaa. Hieman herkkikseltä se on nyt juoksujen alla vaikuttanut. Lokakuussa on Pohjois-Suomen shelttien mätsäri, jonne voitaisiin mennä. Pakko mainostaa samalla, että myös KAS järjestää lokakuun alussa mätsärin, mutta se päivä kuluu omalta osaltani talkoillessa.