Metkaa tokoilua

Kesää kohti pikkuhiljaa aktivoidutaan treenirintamalla ja myös blogia olisi tarkoitus taas päivitellä ahkerammin. Instagrammiin olen postannut joitakin elonmerkkejä tämän blogihiljaisuuden aikana :)

Kesällä ei käydä ohjatussa ryhmässä, mutta tokoillaan itseksemme ja vapaavuoroilla. Metka osallistuu kolmen kerran tokon alkeiskurssille, joista eka kerta oli viime torstaina. Treeneihin hurautimme kätevästi pyörällä; Metka kun on sen verran pieni, että mahtuu pyörän etukoriin matkustamaan :D

Treeneissä harjoiteltiin perusasentoa, kontaktikävelyä ja hyppyä. Tunnarikapulaakin oli tarkoitus etsiä, mutta siinä oli turhan paljon häiriötä Metkalle, eikä pieni jaksanut enää keskittyä. Muuten treenit sujuivat valtavan hienosti pikkuiselta. Malttoi enimmäkseen keskittyä minuun ja oli kivasti kuulolla.

Neran kanssa käytiin hakutreeneissä, mutta niistä ei nyt hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Haamut löytyivät, mutta ääniavut eivät toimineet Nerpulla, joka jäi lähinnä ihmettelemään metsästä kantautuvia kutsuja. Oli mukava nähdä samoissa treeneissä Neran tytön Vitsin sähäkkä suoritus :)

Nopan kanssa tarkoitus olisi treenata kerran viikkoon ja tehdä sille (ja Metkallekin) kunnon treeniohjelma. Tavoitteena on syksynä päästä kokeeseen. Lähinnä liikkeiden muistuttelua ja häiriönsietoa tarvitaan, sekä se oikean tunnetilan löytyminen (edelleen) on meidän treenikesän teemana.

Muuten nautitaan kesästä, omalla pikkupihalla, mökillä ja reissataan vähän :) Jokunen näyttelykin on katsottu Metkalle.

Hakuhauskaa

Neran kanssa tänä kesänä päästiin pari kertaa hakuilemaan ja toivon mukaan ehdittäisiin vielä tälle syksyäkin muutamiin harkkoihin mukaan. Haku on hauska harrastus. Harmittavasti vain hieman hankalaa autottomalle, joten näillänäkymin hakuilu on meille edelleen tällainen satunnainen hauskuutus.

Nerppu on ihan liekeissä hakumetsässä. Kurssin kouluttaja sanoikin, että tässä on sulla hyvä hakukoira, luonnonlahjakkuus. Harmi kyllä Neran jalka estää tavoitteellisemman harkkaamisen ja esim. pk-tottiksen hyppyä ja A-estettä ei tuolla koivella tehdä. Tai Nera kyllä tekisi, mutta loukkaantumisriski on mielestäni turhan suuri. Onneksi koira nauttii itse tekemisestä, ja todennäköisesti itsekin olen treeneissä rennompi ilman sen kummempia tavoitteita.

Viime kerralla otettiin Neralle viisi ukkoa. Tyyli oli edelleen sama, eli tehtiin haamuja. Nera etenee maalimiehille suoraan ja todellakin vauhdilla. Se myös viihtyy maalimiehen luona ja tulee takaisin keskiviivalle kutsuttaessa yhtä hirveällä vauhdilla kuin lähteekin. Maalimiehet palkkasivat Neraa namirasialla, ja kävelivät Neran kanssa sitä palkaten keskiviivan suuntaisesti, mistä sitten kutsuin sen takaisin.

Itse näkisin, että järkevä tapa jatkaa tästä olisi tehdä edelleen pari ensimmäistä maalimiestä haamuilla niin, että koiraa käytetään katsomassa haamut ja viedään hetkeksi pois, minkä jälkeen tullaan takaisin hakualueelle ja lähdetään etsimään ukkoa. Mutta en ole mikään hakuexpertti, joten ehkä kysyn vielä treenikavereiden mielipidettä suunnitelmastani. Jokatapauksessa haluan, että Nera käyttää enemmän nenäänsä. Nytkin maalimiehet ovat olleet piilossa, mutta umpipiiloja ei olla vielä kokeiltu.

Ilmaisuakin voisi ehkä miettiä, mutta tämän syksyn projekti se tuskin on. Katsellaan josko hakuilut jossain vaiheessa vielä jatkuvat ja mietitään ilmaisua sitten. Varmaan se rullailmaisu olisi, vaikka ehkä Nerasta saisi ääntäkin irti :)

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy Neran uusi harvahampaisempi lookki. En muista olenko täällä blogissa edes maininnut, että kävimme noin kuukausi takaperin poistattamassa Nerpulta kolme alaetuhammasta, jotka olivat ottaneet sen verran osumaa, että alkoivat heilua. Muuten Nerpun hammaskalusto oli eläinlääkärin mukaan moitteettomassa kunnossa :)

Missä missä se ukko on?

Eilisilta vietettiin metsässä sääskien syötävänä ja sateen kasteltavana, mutta mukavaa oli edellämainituista häiriötekijöistä huolimatta. Oltiin nimittäin hakutreeneissä Neran kanssa.

Hakua ollaan joskus muinoin kokeiltu Jaden kanssa ja Nopankin kanssa ollaan käyty lajiin tutustumassa. Neran kanssa ei olla saatu aikaiseksi, ennen kuin nyt. Arvelin etukäteen, että Nera varmasti tykkää juoksennella metsässä ja bongailla sieltä "ukkoja" herkkujen kera, ja niinhän se tykkäsikin. Sitä en arvannut, että Nerpussa ihan oikeasti voisi olla kovastikin potentiaalia hakukoiraksi.

Alkuun juteltiin hakuporukan kanssa niin, että toin Neran siihen ihmisten keskelle, mistä se pomppi sylistä toiseen. Todettiin muidenkin toimesta, että kyseessä on varsin avoin koira, joten vieraan ihmisen on helppo palkata sitä. Haussa palkkahan tulee maalimieheltä, ei ohjaajalta. Toki ohjaaja kehuu ja kiittää koiraa sen tehdessä hommia hyvin, mutta se Se Huippu Palkka on maalimiehellä.

Päätettiin tehdä Neralle kuusi pistoa. Ensimmäiseksi maalimieheksi meni Pamu, joka on varmasti Neran suosikki-ihmisiä maailmassa. Mietittiin onko se hyvä vai huono idea, että maalimies on niin tuttu, mutta päätettiin, että sillä ei ole mitään väliä. "Ukko" lähti piiloon ja huuteli Neraa mennessään ja kävi mättäälle pötkölleen. Minä otin koiran lähtökuoppiin ja hetsasin vähän "missä ukko"-kyselyillä ja Nerahan ampaisi maalimiehelle kuin tykin suusta. Niin lujaa, että se ensimmäisenä paineli Pamun ohitse ja ilo oli sitten varsin valtava, kun ukko löytyi ja vielä palkkaakin sai. Näytti alkuun vähän siltä, että Nerpulla on paljon enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta nopeasti se ajatuskin löytyi sieltä ja Neralla oli hurja into lähteä maalimiehille. Loput maalimiehet olivat "haamuja", eli valmiiksi piilossa, mistä näyttäytyivät ennen kuin lähetin koiran etsimään.

Hyvin ukot löytyi metsästä, ja Nera oli innoissaan myös niiden vieraiden ukkojen löytymisestä. Viimeisellä pistolla Nera oli jo hiukan väsynyt, koska se ei ole vielä parhaimmassa kunnossa talven jäljiltä ja se painatteli kuitenkin täysillä menemään ukkojen perään. Hirmuhyvät treenit jokatapauksessa.

Kivaa oli myös se, että harkoissa oli Neran Iivo-poikakin hakuilemassa. He ovat jo ehtineet muutaman kerran treenata ja oli kyllä hienoa katsella Iivon työskentelyä. Se oli todella keskittynyt ja vauhdikas ja ukot löytyivät nopeasti metsiköstä. Hieno Iivo!

Nipsu treenaa

Neran kanssa ollaan käyty alkukesän aikana treenailemassa tokoa ja rally-liikkeitä yhden belgipoppoon treenivuorolla. Nerppu on ollut varsin innokas lähtemään treeneihin ja on ollut mukava saada tehdä sen kanssa jotain, viime vuosi kun meni kuntouttaessa rikkinäistä jalkaa. Mitään sen kummempia tavoitteita minulla ei ole Neran suhteen tällä hetkellä. Noppa on se koira, jonka treeneihin ajallisesti satsaan eniten ja jota treenaan suunnitelmallisesti (tai ainakin yritän). Nerpun kanssa fiilistellään ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja jos sattuu joku koe sopivasti hollille, niin ehkä jossain vaiheessa sen kanssa palataan kisakentille.

Tokossa Nerpun kanssa ollaan katseltu lähinnä uusia AVO-luokan liikkeitä. Ruutua lukuunottamatta ne sujuvat kaikki Neralta kivasti. Vauhtia, täsmällisyyttä ja häiriöiden sietoa tarvitaan vielä, mutta se nyt ymmärtää huomioon ottaen Nerpun pitkän tauon ryhmätreeneistä.

Ruudussa Neralla on ihan liikaa vauhtia, eikä varmaan pienintäkään aavistusta mitä sen oikeasti pitäisi tehdä :D Sen takia viime treeneissä harjoiteltiinkin suosiolla vain kosketusalustalle lähtemistä ja siellä pysymistä.

Merkin kierto on Neran bravuureita, mutta vanhana aksakoirana liike onkin sille helppo ja mieluisa. Kaukot sujuvat hyvin, hitaathan ne on, mutta en tiedä jaksanko alkaa puuttumaan siihen, kun vaihdot kuitenkin onnistuvat. Noutokin on hitaanlainen, mutta perusnätti ja varma.

On mielenkiintoista treenata kahta melko erilaista koiraa yhtäaikaa. Nera on paljon matalaviettisempi kuin Noppa ja molemmille tarvitsee erilaiset opetustavat ja palkat. Erilaisista koirista oppii itsekin ohjaajana hirveästi.

Ensiviikolla Nera pääsee hakutreeneihin. Sielläkin oletan sen lähinnä olevan iloinen siitä, kun metsästä löytyy "ukkoja" herkkupurkkien kera.

Ollaan vaan ja hengaillaan

Vietettiin muutama kevätpäivä mökillä, nollattiin aivot ja puuhailtiin puutarhassa ilman mitään aikatauluja ja suunnitelmia. Koirat leikkivät keskenään aamusta iltaan, välillä kävivät sisällä torkahtamassa ja Noppa varsinkin oli koko ajan menossa ja touhuamassa. Siitä kyllä näkee, että se on porukan nuorin. Parin tunnin riekkumisen jälkeen muut koirat vetelivät sikeitä ja Noppa raahasi keskelle pirtin lattiaa pehmolelujen armeijan "mille nyt alettais"-asenteella.

Nera oli suurena apuna puutarhahommissa, kuten aina, ja kaivoi pottupeltoa ja mansikkamaata tarmokkaana vierelläni. Jade vahti pihaa ja toi kaikki löytämänsä pallot riviin haravanheiluttajien eteen, aina yhtä toiveikkaana (ja toki sille palloa paiskottiinkiin aina välillä). Noppa juoksenteli Jaden perässä, kaivoi kuoppia Neran kanssa ja etsi palloja, jotka olisivat mahdollisesti Jadelta jääneet huomaamatta (nekin tietysti päätyivät Jadelle). Äitini vanha Dina-cockeri ei juuri muuta ulkona tehnyt kuin nukkui milloin missäkin, mistä sillä oli parhaat näkymät pihalle ja lyhyin matka takaisin sisälle :D

Chillailun lomassa tokoiltiin. Nopalle merkin kiertämistä ja ruudun hahmottamistreeniä (vihreillä merkkitötsillä pitkässä nurmessa, hyvin ruutu kuitenkin löytyi), yhteisiä paikkistreenejä kaikille ja kaukojumppaa. Meillä on mökillä ihan oma tokokenttäkin, kun mökin pihasta vain osa on aidattu ja toiselle puolelle jää suuri nurmikenttä, jolla ei toistaikseksi ole muutakaan virkaa kuin meidän treenikenttänä toimiminen.

Nyt on palattu kaupunkiin ja ensiviikolla taas on paritkin treenit tiedossa. Neran kanssa lähdin mukaan torstain tokovuorolle ja katsellaan mitä sen kanssa saadaan aikaiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että Neralla on paljon enemmän intoa kuin järkeä tokoilussa, mutta jos näyttää siltä, että tokot takkuilee, niin ainahan voidaan treenata rallya :D Neran ilmoitin myös hakukurssille kesäksi, pääseepä tytsy hakemaan maalimiehiltä herkkupurkkeja mielenvirkistykseksi. Samalle hakukurssille on tulossa myös Neran poika Iivo. Kiva nähdä mitä Iivo hakuharkoista tykkää ja miten se hakuhommiin syttyy :)
 

Kevät on jo meidänkin korkeudella pitkällä, kesään on enää aavistus aikaa. Lauantaina saatiin juosta uuden kasvihuoneen perässä pitkin pihaa, kun Lyyli-myrsky kiskaisi sen mukaansa. Noppaa ei myrskykään hetkauttanut, se juoksi pallo suussa meidän jaloissa ja oli hirveän tyytyväinen saadessa olla mukana menossa.
 

Tutustutaan kasvihuoneeseen

Kamut

  
Yksi takuuvarma kesänmerkki on se, että meillä on kahdella koiralla karvanlähtö parhaimmillaan tai pahimmillaan. Noppa juuri aloittelee karvantiputtamista ja Nera on loppusuoralla. Jadella karvaa lähtee nykyään tasaisesti ympäri vuoden, eikä se koskaan ole karvattomana niinkuin nämä nuoremmat. Voi olla, että Nerankin turkki muuttuu samanlaiseksi nyt steriloinnin jälkeen.

Tauon paikka

Agi-NäTo-Haku

Nopalla on ollut taas aktiiviviikko. Tiistaina aksattiin, eilen nätoiltiin ja tänään käytiin hakutreeneissä :)

Agissa harjoiteltiin U-putkea, irtoamista namialustalle, puomin kontakteja, rengasta ja pientä hyppyrataa, jossa oli takaaleikkaus ja valssia.

Noppa oli aivan liekeissä, kun se pääsi tekemään rataa. Kerran karkasi lähdöstä ja sai kyllä palautteen asiasta. Volyymit pysyivät melkolailla nollissa, mikä on plussaa. Ainoastaan silloin, kun tein rataa, kuului pientä vikinää hallin reunalta.

Irtoaminenkin onnistui hyvin, pari kertaa jopa niin hyvin, että Noppa päätti oikaista suoraan namialustalle :D Tässä se apuohjaaja olisi kätevä ;) Pääasiassa meni kuitenkin juuri niin kuin ohjasinkin (mikä ei tarkoita, että olisi mennyt välttämättä oikein). Ja malttoi odottaa lähtölupaa muistutuksen jälkeen.

Tosi hyvät treenit ja tuli harjoiteltua uusiakin asioita, kuten rengasta.

Torstain NäTo taas ei sujunut ihan niinkuin olisin toivonut. Noppa vaan kerää liikaa kierroksia hallille tulemisesta ja NäTo:n kehää kiertäminen ei niitä kiekkoja alas saa, päinvastoin. Noppa yritti roikkua lahkeessa ja otti varmaan kolme raviaskelta yhteensä. Onneksi näyttely on jo sunnuntaina, niin ei ole mikään pakko enää näyttelytreeniä ottaa. Jospa saisi sen verran inspistä, että kävisi loppukesästä ne parit mätsärit pyörähtämässä. Sunnuntain näyttelystä ei tosiaan ole mitään odotuksia :P

Tänään päästiin hakuilemaan. Tarkoituksena olisi Neran kanssa käydä hakua kokeilemassa, kunhan se mammalomaltaan kotiutuu ja saadaan mamma taas rantakuntoon. Nyt lähdin mukaan vähän katselemaan meininkiä ja maalimieheksi mättäälle makoilemaan. Pääsi Noppa toki omalla vuorollaan saalistamaan makkaraa maalimiehiltä, mikä oli siitä TOSI kivaa. Mikäpä Nopasta ei olisi kivaa, NäToa lukuunottamatta...? Vai oliko se niin, että NäTo on vaan liian kivaa...

Jaden kanssa ollaan muutamat hakutreenit käyty vuonna keppi ja kivi, niin hyvähän se oli vähän muistutella mieleen, että mitä siellä metsässä oikeastaan tehdään. Mukavaa hommaa, vaikka tykkään kyllä jäljestämisestäkin. Saa nähdä syttyykö Nera lajiin. Ahnehan se on ja sosiaalinen, niin yhdistelmä makkara+mies  ei ainakaan kuulosta pahalta :)