Kesä kuvina

Pentuja!

Nerpusta tuli mummo 24.1, kun Vitsi (Inside Joke) pyöräytti maailmaan kuusi pentusta: kolme tyttöä ja kolme poikaa :)

Lisätietoja yhdistelmästä kasvattajalta, kennel Taiga Doo's taigadoos@gmail.com

Lisää kuvia galleriassa :) Ja eiköhän blogiinkin lisää kuvia eksy tässä, kun käyn pentusten kasvua ja kehitystä seuraamassa. Instagrammin puolelta, nimimerkillä _ellun_ löytyy myös videoita pennuista.

Uusi Vuosi edessä taas

Niin se muka vain on, että ei ole ollut aikaa kirjoitella blogiin viime aikoina. Lupaankin näin uuden Vuoden kunniaksi käydä tänne ainakin tärkeimmät kuulumiset päivittelemässä :) Instassa meitä voi seurata nimellä _ellun_

Uutisia ei koirarintamalla sen kummempia ole ollut, koska kaikki aika ja energia menee toistaiseksi opiskeluun ja työharjoitteluihin. Kunhan valmistun keväällä, niin palataan tokoilujen pariin ja toiveena olisi päästä Metkan kanssa aksan alkeiskurssille. Voi olla, että seurakin vaihtuu, koska muutimme ihan toiselle puolelle Oulua ja tämä "kilpailevan" koiraseuran halli on tuossa parin kilometrin päässä uudesta kämpästämme. Olemme kotiutuneet tänne uusille seuduille mainiosti: koirat ovat myös tottuneet uusiin maisemiin nopeasti ja siihen, että laumaamme kuuluu myös nyt vakituisesti tuo mieskin. Täällä meillä on hyvät lenkkeily- ja harrastusmahdollisuudet, ja mikä parasta, työpaikka ja keskusta ovat ihan lähellä. Hieman haikeana mietin nuita KAS:sin aikoja, nythän taakse jää myös useamman vuoden johtokuntapesti ym. aktiivisempi koiraseuratouhuilu ja jatkossa aion olla tylsästi riviharrastaja vain :D

Pentu-uutisia: Neran tyttö Vitsi siemennettiin kanadalaisella kiinnostavalla uroksella ja nyt näyttää siltä, että pentujahan sieltä on tulossa :) Olisin valmis sijoittamaan pentueesta narttupennun tänne Pohjois-Suomeen päin, mikäli oikeanlainen sijoituskoti löytyy. Pentueesta lisätietoja kasvattajalta taigadoos@gmail.com

I-pentujen kuulumisia

Neran pennut täyttivät kesäkuussa kaksi vuotta ja ovat siis nyt virallisestikin sopivassa kuvausiässä: spondyloosilausuntoa ei saa alle 2–vuotiaana virallisesti. Belgianpaimenkoirat kuuluvat PEVISA:an lonkkien, kyynärien ja silmien osalta. Selkäkuvat  SBPKY suosittelee ottamaan, ja ainakin jossain vaiheessa selkäkuviakin yritettiin saada pakollisiksi jalostuskoirille (mikä ei olisi ollenkaan huonompi juttu).

Neran pennuista luustokuviin ovat ennättäneet Susi, Iivo ja Isla.

Iivo (Into The Wild), silmät terveet, lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Susi (Illusion of a Wolf), lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Isla (In Your Dreams), lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.

Muska (I Told You So) käväisi omistajansa kanssa tokokokeessa tuloksin ALO1, 179 pistettä ja 1.sija. Onnea Auli ja Muska :) Tervemenoa avoimeen luokkaan!

Iivo vauvana

We met for a reason

Nerpun hakuharkoista kirjoittelen ensiviikolla oman postauksensa, mutta nyt ajattelin vastailla ajankuluksi Javanas-blogin haasteeseen, joka on tullut vastaan parissakin shelttiblogissa. Vaikka en itse haasta ketään tähän(kään) haasteeseen, olisi kiva lukea vastauksia näihin kysymyksiin muidenkin blogeissa :)

1. Elämäsi koira - kuka ja miksi?

Kaikki koirani ovat elämäni koiria. Kaikki ovat opettaneet minulle paljon ja erilaisia asioita. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jokainen on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen ja merkittävä. Ei tule toista Jadea, Nerppua tai Noppaa. Mutta tulee todennäköisesti taas Joku, joka opettaa minulle jotain uutta.

2. Suurin pettymyksesi koiraharrastuksessa ja mitä siitä opit?

Koirien kanssa sattuu ja tapahtuu: suurimmat pettymykset koiraharrastuksessa liittyvätkin pitkälti terveyteen, tapaturmiin ja sairauksiin. Jade kuvattiin aikanaan C/B-lonkkaiseksi, mikä oli suuri pettymys, koska Jade oli minulla sijoituksessa ja sille olisi ollut pentusuunnitelmia. Myöhemmin Jadelle puhkesi epilepsia, joten huono lonkkatulos tavallaan olikin jälkeenpäin ajateltuna "siunaus", koska se sulki Jaden pois jalostuksesta ennen epilepsiaa. Epilepsia oli hirveä järkytys (vaikkakin sitä on rodussa paljon) ja sitä surin pitkän aikaa, mutta senkin kanssa opittiin vain elämään. Jadella on onneksi lääkitys auttanut niin, että kohtauksia ei ole tullut vuosiin ja se on saanut elää ihan normiarkea ilman mitään rajoituksia.

Nera on ollut terve, mutta loukkasi jalkansa pahasti puolitoista vuotta sitten. Jalkaan jäi näillänäkymin pysyvästi ruuvit ja siimat, joten aktiivinen harrastaminen sen kanssa loppui sitten siihen. Valtava pettymys. Onneksi koipi kuitenkin kestää satunnaista harkkailua ja tavallista belgikoiran välillä varsin vauhdikastakin arkea hyvin.

Jalostushaaveet Neran kohdalla joutui romukoppaan, kun Neran siskolla todettiin epilepsia. Yksi pentuehan Neralla oli jo ennestään, mutta toista ei tullut näiden uutisten takia. Harmitti, kyllä, mutta tuota ei tarvinnut edes miettiä: Nera sterkattiin keväällä ja Taiga Doo's I-pennut jäivät sen ainokaisiksi. Pentuja on kuitenkin kahdeksan, eli ihan riittävä määrä yhdelle nartulle. I-pentujen jatkojalostusuunnitelmia mietitään tässä tulevien vuosien aikana.

Nopan "kohtaloksi koitui" shelttien kinnervika. Se alkoi oireilla puoli vuotta Neran tapaturman jälkeen, joten voi varmaan kuvitella miten mustaksi se veti mielen. Yhden kuntoutettavan koiran sijasta niitä olikin nyt kaksi. Siinä vaiheessa ajattelin heittää koko koiraharrastuksen.

Noppa on luonteeltaan aika super, ja voi olla, että yhtä näpsäkkää pakkausta ei tule vastaan shelttipaketissa. Kinneroperaatiosta se toipui nopeasti ja nykyään sen kanssa harkkaillaan ihan entiseen malliin. Agilityn jätin pois lajivalikoimasta: Noppa oli minulle aivan liian nopea, eikä meidän yhteistyö aksassa pelittänyt millään lailla. En ole sille tarpeeksi taitava ohjaaja. Noppa myös jumiutuu helposti, joten aksa ei senkään takia ole sille mitenkään ideaali laji.

Nämä sairastelut ja tapaturmat ovat opettaneet minulle valtavasti. Koirien sukutauluja ja sukurasitteita on tullut tutkailtua tuntitolkulla, rotuihin ja niille tyypillisiin sairauksiin olen perehtynyt ihan eritavalla kuin koskaan olisin terveiden koirien kanssa "vaivautunut". Tiedän paljon enemmän ja tieto lisää tuskaa. Belgianpaimenkoirissa (groenendael) on tuskin mahdollista löytää epilepsiavapaata sukua. Shelteissä kinnervian laajuus on paljon suurempi kuin mitä some-salapoliisin tutkimuksilla koskaan selviää. Silti olen niin hullu, että haaveilen vielä molempaa rotua omistavani jatkossakin. Pitänee vain pitää sormet ristissä ja toivoa parasta.

3. Rotusi paras puoli?

Belgianpaimenkoira groenendael: luonne, ulkonäkö, rakenne. Belgi on parhaimmillaan omistajalleen lojaali, innokas ja vauhdikas harrastuskaveri lajiin kuin lajiin, ulkonäöltään liioittelematon ja kaunis "peruspiski".

Sheltti: näppärä paimen belgiä pienemmässä paketissa. Erittäin monipuolinen harrastuskoira.

4. Mitä elämästäsi puuttuisi ilman koiria?

Paljon. Melkolailla kaikki vapaa-aikani pyörii koiraharrastuksen ympärillä. Koirat tuovat elämään liikuntaa, ulkoilua, ystäviä ja tosiaan vapaa-ajan ongelmia ei ole :D

5. Minkälainen on hyvä ja kiinnostava blogi?

Visuaalisena ihmisenä tykkään lukea blogeja, joissa ulkomuotoon ja kuviin on panostettu. Sisältökään ei saa silti olla silkkaa silkkoa...! Tykkään blogeista, joissa treenien lisäksi kerrotaan tavallisia kuulumisia, eikä siloitella kaikkia rosoja. Koiran kanssa eläminen ja harrastaminen ei ole aina pelkkää juhlaa, eikä pidä ollakaan. Muidenkin vastoinkäymisistä tai ongelmista voi oppia, kaikkea ei ole tarpeen kokea kantapään kautta.

6. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja hän olisi?

Jade olisi poliisi, vähän sellainen oman oikeuden käyttäjä :D Loose Cannon, tyyliin Mel Gibson Tappava Ase-rainoissa.

Nerppu olisi hajamielinen professori. Monta asiaa kesken, eikä mistään tule valmista, mutta mielenkiintoisia keitoksia kyllä tulella.

Noppa olisi rallikuski. Vauhtia, vaarallisia tilanteita.

7. Minkälainen on hyvä (agility)kouluttaja?

Hyvä kouluttaja osaa räätälöidä treenit koirakon ja tilanteen mukaan. Kannustaa, tsemppaa ja antaa kritiikkiä ja neuvoja/ideoita. Ideaalikouluttajalla on takanaan pitempi harrastus"ura" ja kokemusta erilaisista koirista. Hyvän kouluttajan kanssa keskustellaan, kouluttaja ei paukuta omia ajatuksiaan absoluuttisena totuutena.

8. Kuva, jossa näkyy koirasi persoonallisuus.

9. Tärkein asia, jonka olet oppinut koiriltasi?

Kärsivällisyys.

10. Tarina koirasi/koiriesi nimen takana?

Jaden nimi valikoitui pitkältä listalta, eikä nimen takana ole sen kummempaa tarinaa. Teininä haaveilin laittavani ensimmäisen tyttäreni nimeksi Jade, mutta nimen saikin sitten tämä ensimmäinen "karvalapseni".

Neran nimen halusin olevan erikoisempi ja liittyvän Neran italialaiseen sukuun. Nera tarkoittaa italiaksi mustaa, joten mikäs sen parempi nimi mustalle puoli-italiattarelle?

Noppa oli nimi, jota pyörittelin pitkään kielen päällä. Sen nimen olen varastanut joltakulta, muistan sen joskus kuulleeni/lukeneeni jostain. Noppa-nimisiä shelttejä en tiennyt yhtään Nopan ollessa pentu, mutta nyt niitä on jo pari muutakin ja ehkä on ollut joskus jossakin ennen meidänkin Noppaa.

Seuraavankin pennun nimi on työn alla :D

Tammikuu on pakkasherran?

Kummallinen talvi tänäkin vuonna, kun lämpötilat sahaa muutaman päivän välein -20 asteesta plussan puolelle. Jäille ei oikein uskalla, kun ei ole ollut pitempiä pakkasjaksoja. Se on harmi, koska vesistöjä on kuitenkin lähellä niin kotona kuin mökilläkin ja mikäs sen parempi paikka juoksuttaa koiria. Rantaviivaa pitkin ollaan jonkin verran käppäilty jäälläkin.

Viime vuonna kunnon hangista ei ollut tietoakaan, joten kummallisuudestaan huolimatta tämä talvi on meille mieluisampi. Nyt ei ole lumesta puutetta. Alla olevista kuvista voi yrittää bongata meidän aidan...

Rallytokon syvin olemus

Sitä pohdittiin tänään Nopan kanssa iltapäiväkurssilla. Tai Noppa jätti pohtimiset minulle ja keskittyi enemmän siihen tekemiseen.

Rallytokon liikkeet ovat periaatteessa helppoja ja niissä saa käyttää aika paljon käsi- ja vartaloapuja (ainakin alemmissa luokissa). Pitkään tokoa harrastaneena minun on hirveän vaikea ymmärtää noiden kylttien merkitystä tai lähinnä sitä miksi sillä on mitään väliä miten päin minkäkin kyltin kiertää ja kuinka kaukaa.

Tehtiin kaksi rataa, molemmat kisaratoja. Nopalle hankaluuksia tuottaa edessä oleminen (koska en ole koskaan opettanut sille sitä) ja se hakeutuu voimakkaasti sivulle. Samoin ns. saksalainen käännös on sille ihan hepreaa, koska se vasemmallekin käännöksessä pysyy tiukasti sivulla, eikä kierrä takaa.

Belgit tietysti osaavat sekä eteentulemisen kuin tuon saksalaisenkin, mutta tuntuu kuin siitä olisi vuosikausia aikaa, kun ne on opeteltu. Muutaman kokeilun kautta kuitenkin hoksasin kohtuullisen selkeän tavan opettaa eteen kiepsahtamisen ja saksalaisenkin. Noppa oppii niin nopeasti, että seuraavalla radalla nuo onnistuivat jo ihan kivasti. Hihna kyllä haittaa minua näissä, mutta pitää vain opetella olemaan sotkeutumatta siihen :D

Noppa kuumui juosten pujottelussa (ylläri), ja juoksupöksyt alkuun olivat niin ikävät, että se jätti istumiset vajaaksi, mutta muuten sen tekeminen oli reipasta ja täsmällistä. Radat sujuivat ihan mukavasti ja kyltitkin tulivat tutummaksi.

Ensimmäisen koeilmon pistin jo menemään. Rallyssahan on tunnetusti matala kynnys lähteä kisaamaan, joten muutaman kerran treenit riittävät mainiosti meille :D Eikun ihan oikeesti pitänee opetella niitä kylttejä ja vahvistaa noita em. uusia liikkeitä.

Niin ja Neran juoksu alkoi. Miehelään lähdetään todennäköisesti kuun vaihteessa.

Silmäpeilaukset, check...!

Neran silmät peilattiin tänään ja terveet ne olivat edelleen. Samoin uros kävi eilen silmäpeilauksessa, terveeksi todettiin senkin silmät. Näiltä osin suunnitelmat siis edelleen voimassa. Nyt vaan odotellaan, että milloin Neran juoksu alkaa.

Noppa aloitti juoksun eilen ja Nerakin kovasti tekee juoksua. Toivottavasti sekin aloittaisi nyt tammikuun aikana juoksunsa.

Vuosi paketissa

Meidän vuosi kuvin ja saatesanoin :)

Tammikuu oli alkuvuoden ainoa pakkaskuu. Muutaman kerran pääsimme läheisen järven jäälle koiria juoksuttamaan. Nera oli liukastuessaan loukannut jalkansa ja se operoitiin tammikuun alussa.

Kevät alkoi jo helmikuusta nuoskalumien merkeissä. Kunnon talvea ei oikeastaan tullut missään vaiheessa, mikä oli talvifanin mielestä ankeaa. Koiria se ei tuntunut haittaavaan.

Maaliskuussa kevät oli jo pitkällä ja kelit näyttivät lähinnä jo toukokuisilta. Nera pääsi ulkoilemaan vapaana leikkauksen jälkeen. Minä kävin kasvattajan peruskurssin hyväksytysti läpi ja Noppa tokoili möllitokossa ykköstuloksen.

Huhtikuussa Jade liittyi virallisesti seniorikerhoon ja täytti kahdeksan vuotta. Vuoden 2014 Jade sai pääosin olla täysin terveenä, ilman kohtauksia. Selkeästi sillä on kankeutta makuulta noustessaan, eikä muutenkaan ihan vetreimmässä kunnossa ole enää. Silti leikki ja juokseminen maistuu entiseen malliin, ja porukkaa se pitää ruodussa reiluin, mutta varmoin ottein.

Noppa käväisi läpivalaistuksessa ja tulokset olivat melkolailla priimaa. 0/0 kyynärät, A/A lonkat, silmissä ylimääräiset ripset. Ehdin jo kovasti suunnitella Nopalle pentuja, koska sen luonne on niin erinomainen, mutta kuten tiedetään, aina ei mene niinkuin suunnitellaan.

Nera täytti 5-vuotta. Huhtikuussa en enää juurikaan sen menemistä rajoittanut ja se sai jo leikkiä kovastikin kavereiden kanssa.

Toukokuussa tehtiin vuoden ainoat viralliset näyttelyesiintymiset: Noppa sai Oulun KV-näyttelyssä EH:n, ja Neran lapsukaiset Iivo EH:n ja karvaton Halla H:n. Olin niin tyytyväinen ja ylpeä Neran pentujen käyttäytymisestä, ne olivat vieraassa seurassa ja tungoksessa kuin kotonaan.

Neran pennuissa Jojo oli ainoa, joka kävi belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä näytillä ja sai sieltä EH:n mukavalla arvostelulla.

Toukokuussa oli jo kahdenkymmenen asteen helteitä ja taisinpa käydä talviturkin heittämässä toukokuun puolella. Noppa kohtasi kyyn kanssa liian läheisesti, ja vietettiin sen kanssa yksi päivä tiputuksessa. Onneksi hoitoon päästiin vauhdilla, kiitos vauhdikkaan kuskin ja Noppa toipui parissa päivässä.

Kesäkuussa kesä oli kuumimmillaan. Kesällä vietettiin paljon aikaa kummipoikani kanssa. Kaikkien koirien suhtautuminen pieneen tulokkaaseen on ollut varsin mallikelpoista. Varsinkin Nera on ollut hyvin kiinnostunut pienestä ja sitä ei hetkauta sekään, jos pikkuinen tarttuu vähän liian tiukasti turkkiin kiinni.

Juhannuksen aikaan Noppa alkoi yhtäkkiä ontua. Olin jotain lukenut shelttien kinnerviasta aikaisemmin ja pahin pelkoni toteutui, kun juuri kyseinen vaiva todettiin Nopalla ja diagnoosi sulki Nopan jalostuksesta. Onneksi leikkaus oli yksinkertainen toimenpide ja Noppa toipui leikkauksesta varsin nopeasti entiselleen. Edelleen käymme fysioterapiassa ja hierottavana Nopan kanssa. Aina on vaarana, että myös vasemman jalan kinner paukahtaa, mutta sitä ei auta murehtia etukäteen. Uskomattoman paljon huonoa tuuria tuntui riittävän meillä.

Heinäkuu oli helteinen. Emme tainneet juuri muuta tehdä kuin uitiin ja uitiin ja Jade luonnollisesti oli onnensa kukkuloilla. Neran kuntoa kohotettiin uimisella ja se alkoikin olla jo hyvässä lihaskunnossa loppukesästä, ihan eri koira kuin alkuvuodesta, tuumasi fysioterapeuttikin.

Elokuussa pääsi Noppakin nauttimaan taas vapaudesta ja kavereiden seurasta leikkien merkeissä. Toipuminen oli minusta jopa yllättävän nopeaa, kun olin varautunut siihen, että koko syksy menee saikulla, eikä edes ryhmäpaikkaa haeta.

Noppakin pääsi uimaan, mutta se ei todellakaan nauttinut kyseisestä puuhasta. Se oli kuin kiroileva siili räpiköidessään rantaa kohti... :D Millähän keinoin tuosta saisi vesipedon tehtyä?

Syyskuussa palattiin treenikentille. Neran kanssa käytiin tokoilemassa vapaavuoroilla ja omin toimin. Intoa on pitkän saikun jälkeen riittänyt. Nopan kanssa aloitettiin AVO-EVL-ryhmässä, josta tarttui paljon mukaan syksyn aikana.

Syksy oli pitkä, lämmin ja kaunis. Uintikausikin jatkui, ainakin Jadella.

Lokakuussa oli syksyn ensimmäiset pakkaset. Jaden kanssa opeteltiin koko vuosi erilaisia temppuja ja niistä sen suosikiksi nousi "kuoleminen", eli kyljelleen heittäytyminen, jota se alkoi tarjota joka välissä, mm. noutokapula suussaan :D

Nopan kanssa täräytimme ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen. Liian aikaisin sairasloman jälkeen, mutta koska meillä oli realistiset mahdollisuudet ykköstulokseen, niin lähdettiin kokeilemaan. Harmittavasti paikallaoloon meidän lähelle tuli ääntelevä kaveri, joka sai Nopankin yltymään kammottavaan ulinaan. Jotain mitä se ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Kokeessa voi tosiaan sattua mitä vain. Paikallaolon jälkeen revittelin patukalla pikkusähikäisen kanssa ja ennen yksilöliikkeitä Noppa kävikin aika kuumana. Silti naputeltiin mukavia pisteitä ja tekniseen tekemiseen olin melko tyytyväinen. Liikkeestä maahanmenon nollaaminen vei ykköstuloksen ja näin ollen jatkamme ALO-luokassa keväällä, mikäli vaan terveinä pysytään.

Marraskuussa nautittiin kirpeistä pakkaspäivistä synkän loska- ja vesisadekausien välissä. Nopan kanssa treenattiin ja erityisesti vireeseen liittyvät asiat olivat tutkailun alla. Itse sairastelin sitkeää flunssaa, ja useammat ohjatut treenit jäivät väliin.

Kennelnimi True Trick's myönnettiin kuun lopussa. Alkuun minulla ei ollut mitään suunnitelmia, mutta ajatus alkoi itää ensimmäisestä omasta pentueesta ja sopivan uroksen etsintä Neralle alkoi. Neran jalka on kestänyt tavallisessa arjessa hyvin, joten pennuttamisellekaan ei ole esteitä. Itse toivon saavani Nerasta jatkoa. Ei se täydellinen ole, mutta harvoin, jos koskaan olen tavannut yhtä rauhallista, avointa ja helppoa belgianpaimenkoiraa. Urosvalinnalla pyrin sitten tuomaan pentuihin enemmän tulta ja tappuraa.

Harmittavasti alkuperäinen urosvalintani meni uusiksi, kun suunnittelemallani uroksella todettiin kaihi. Kyseessä olisi ollut erittäin mielenkiintoisesta suvusta oleva uros. KoiraNettiä tutkiessani näytti melkein mahdottomalta löytää uros, jolla olisi kiinnostava sukutaulu JA hyvä luonnetestitulos ja jotain tuloksiakin harrastuksista.

Luonnetestistä voidaan olla montaa mieltä, mutta minusta se kertoo ainakin sen miten koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, miten se paineistuu/toimii oudoissa ja uhkaavissakin tilanteissa, ja miten se kaiken tämän jälkeen suhtautuu laukauksiin.

Joulukuussa hössötettiin joulun tuloa. Tai koirat eivät hössöttäneet, hoidin sen puolen ihan itse. Nopan kanssa treenattiin ahkerasti ja muidenkin kanssa tokoiltiin.

Neran pennuista Vitsi kävi silmäpeilauksessa ja terveet silmät todettiin.

Noppa-hurjimus täytti kokonaiset kaksi vuotta 5. joulukuuta. En voi uskoa, että se on ollut meidän laumassa vasta niin vähän aikaa, kun tuntuu, että se on kuulunut kalustoon aina. Jokaisessa koirakodissa pitäisi olla yksi Nopan kaltainen miniraketti takaamassa yllätyksellisen arjen :D

Uusi Vuosi meni rauhallisissa merkeissä. Yhdeksän aikaan käytiin pihalla kuulostelemassa paukkuja, mutta Nera ei niitä huomioinnut mitenkään, kuten tavallista ja puolen yön jälkeisessä räiskeessä se nukkui sikeästi. Myös Neran pennuilla oli mennyt vuoden vaihde rauhallisissa merkeissä.

Noppa kävi viime vuoden tapaan ikkunassa kurkkimassa pauketta, mutta ei osoittanut pelkoa vaan pelkästään uteliaisuutta. Sekin kävi sitten nukkumaan todettuaan paukahtelun tylsäksi.

Jadelle aatto oli levottomampi. Luulen, että epilepsialääkityksellä on ollut vaikutusta tähän, kuten muutenkin esim. tasapainon kanssa. Ennenhän se ei ole raketteihin reagoinut, eikä se nytkään ulkona pamahduksia juuri noteerannut. Ensi vuonna kokeillaan varmaan Thunder Shirtiä olisiko siitä apua.

Joulukuussa pohdin perusteellisesti Neran pennuttamista ja nyt odotellaan juoksun alkua ja silmäpeilaustuloksia. Josko meillä olisi keväällä pentuja, siinäpä jännitettävää alkuvuoteen...

Pentuja keväälle 2015

Mieluinen uros on nyt valittu. Suunnitelmat ovat silmäpeilauksia vaille valmiit. Neran juoksun pitäisi alkaa tammi-helmikuussa ja pennut syntyvät maalis-huhtikuussa. Luovutusikäisiä ne ovat sitten loppukeväästä/alkukesästä.

Valitsemani uros on minulle hyvinkin tutuista linjoista. Sillä on suoritettuna BH-koe ja luonnetesti pistein +200 pistettä ja laukausvarma. Se on avoin ja vietikäs uros, näyttelyistä sillä on pari sertiä ja cacib.

Etsin narttupennulle yhteistyökykyistä sijoituskotia Oulun seudulta.

Tiedustelut:
kennel True Trick's
bellabambina06@gmail.com
040-5631427

Pentuja ja (?) pentusuunnitelmia

Nähtiin tänään Neran lapsukaisista Iivoa (Into The Wild), Vitsiä (Inside Joke) ja Hallaa (Instant Karma). Koiralaumaa oli muutenkin mukana treffeillä vähän turhankin iso sakki, ensi kerralla ainakin omat "ylimääräiset" saa jäädä kotiin. Saa pennut sitten leikkiä keskenään, eikä ole ihan niin hasardia hommaa :P

Iivo, Nera, Vitsi ja Halla

Iivolla oli kivasti turkkia, mutta nämä meidän tyttöset on niukempikarvaista mallia. Hallalla oli juuri alkanut karvanlähtö ja Vitsi lopettelee omaansa. Pennut tulivat erinomaisen hyvin juttuun keskenään, ja meno oli välillä melko aivotontakin. Joukossa tosiaan tyhmyys tiivistyy :D Vauhtia riitti, ja vaarallisia tilanteitakin, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Vitsi

Iivo

Iivo, Vitsi ja Halla ovat kivoja, avoimia ja vilkkaita belginalkuja. Vitsi jäi pieneksi, mutta muut ilmeisesti ovat (kauempana asuvatkin) ihan normimitoissa. Kuulumisia kauempaa asuvilta tulee säännöllisesti FB-ryhmässä ja ensi vuonna toivon mukaan mahdollisimman moni kävisi virallisissa terveystarkastuksissa. Niitä odotellessa :)

Halla

Neran seuraavaa pentuettakin tässä on mietitty, monelta kantilta. Uroksella, jota olisin halunnut käyttää, todettiin uusintasilmäpeilauksessa kaihi, joten urosvalinta on vielä täysin avoin. Jotain alustavia tiedusteluja olen tehnyt. Mielelläni Neraa vielä käyttäisin, koska se on terve, miellyttäväluonteinen narttu ja on aina saanut kehuja ystävällisestä ja rauhallisesta luonteestaan kaikkialla missä sen kanssa on tullut kuljettua. Vielä pitäisi vain löytää sopiva uros ja varmistaa myös uusintakuvauksessa, että Neran viime tammikuussa operoitu jalka on kunnossa.

True Trick's

Minulle on myönnetty kennelnimi True Trick's :) Mahdolliset pentusuunnitelmat ovat tällä hetkellä täysin avoinna. Jos Neran jalka on ok kontrollikuvissa, niin sitten minulla on jalostusnarttu ensivuodelle. Jos jalkaa joudutaan vielä operoimaan/kuntouttamaan, niin luonnollisesti suunnitelmat siirtyvät sitten ainakin vuodella eteenpäin. Saatan myös liisata Neran pentua, mikäli terveystulokset I-pentueesta ovat hyviä.

Jossain vaiheessa laumaan liittynee toinen shelttityttökin, joten kaukaisia haaveita myös shelttien kasvattamisesta elätellään edelleen :)

Belgit ja sheltit

Minua pyydettiin kirjoittamaan näiden rotujen eroista ja vertailua hyvistä ja huonoista puolista. Tästä saisi halutessaan melkoisen romaaninkin aikaan, mutta tässä omia näkemyksiäni reilun kahdeksan vuoden belgikokemuksella ja hiukan vähemmällä shelttikokemuksella.

Eroja toki löytyy, mutta paljon samankaltaisuuttakin. Ovathan molemmat kuitenkin alunperin paimenkoiria. Niillä on samanlainen halu tehdä ja olla yhdessä ohjaajansa/omistajansa kanssa. Omat koirani eivät ole mitään paimenmaisia "perskärpäsiä"; kyllä ne mieluiten ovat siellä missä minäkin, mutta eivät kuitenkaan seuraa ja hyöri jaloissa koko aikaa.  Kaikki ovat nopeita oppimaan ja tyypillisten paimenten tapaan valppaita, vilkkaita ja älykkäitä. Kaikilla on jonkin verran vahtiviettiä ja terävyyttä (belgeillä kuitenkin paljon enemmän kuin mitä sheltillä).

Pikku-Noppa paimentaa

Selkeimmin paimenkoiran elkeitä on meidän Nopalla. Olisi ihan mielenkiintoista käyttää sitä lampailla ja nähdä mitä se niistä tuumaisi. Belgit eivät varmasti lampaiden päälle ymmärtäisi. Noppa paimentaa, niin ihmisiä kuin muitakin koiria. Ja käyttää ääntään paimentaessaan. Se on ehdottomasti omista koiristani äänekkäin, vaikka toisaalta sheltiksi ei mitenkään erityisen herkkähaukkuinen. Haukkumistaipumuksen on kuitenkin joutunut ottamaan huomioon heti pennun kotiuduttua ja esim. tokokoulutuksessa. Noppa haukkuu lähinnä leikkiessään ja joskus satunnaisilla haukahduksilla kommentoi jotain näkemäänsä. Belgit haukkuvat vahtiessaan.

Jade leikkii ja Nera häiritsee

Noppa rakastaa ihmisiä ja on ollut oikein sosiaalinen pennusta asti. Molemmat belgini ovat avoimia vieraita ihmisiä kohtaan. Jade on vähän tuulella käyvä: toisinaan se on välinpitämätön, koska sille omat ihmiset ovat tärkeimpiä. Nera taas on aina ollut innokas tutustumaan vieraisiinkin ihmisiin ja on heti kömpimässä syliin rapsuteltavaksi. Jade on omista koiristani sellainen Yhden Ihmisen Koira. Takuulla lojaali ja se, joka puolustaisi tarpeen tullen tositilanteessakin.

Jade ja Noppa ovat melko vietikkäitä. Nopalla on kaikista eniten saalisviettiä. Se olisi mielellään pentuna jahdannut kaikkea niin ohikulkevista autoista tuulenkuljettamiin puidenlehtiin. Belgejä ei moinen ole koskaan kiinnostanut.

Jadella on riistaviettiä. Se lähtee ajamaan porojen jälkiä ja on muutenkin kiinnostunut riistasta. Nopalla taas on eniten laumaviettiä, se ei erkane omasta laumastaan mielellään kauas. Kuten jo aikaisemmin totesin, belgeillä on rutkasti vahtiviettiä: ne vahtivat kodin ja mökkipihan tarkkaan. Jos koirat ovat keskenään pihalla, niin eivät ne sinne ketään vierasta päästä. Noppakin vahtii, mutta lähinnä taustajoukoissa.

Suurin ero belgissä ja sheltissä (oman kokemukseni mukaan) on terävyys. Tiedän, että on paljon teräviä shelttejäkin, mutta itse en koe, että sheltin tarvitsee olla terävä. Monesti shelteillä terävyys, haukkuherkkyys ja huono hermorakenne tuntuu löytyvän samasta paketista. Jade on omista koiristani terävin, Nera ei ole belgiksi kovinkaan terävä, vaikka kyllä siltäkin terävyyttä löytyy.

Mielestäni belgianpaimenkoira on parhaimmillaan aktiivinen harrastuskaveri ja valpas talonvahti. Sheltti on monipuolinen ja kompaktin kokoinen kaveri, joka sopii erinomaisesti belgilaumaan niin temperamenttinsä kuin asenteensa puolestakin. Noppa onkin ihan minibelgi, joten ehkä ei tyypillisin sheltti. On niitä muitakin hyviä tietysti :D Mutta ilmeisesti belgilaumassa kasvaminen auttaa itsetunnon ja egon kehittymisessä ;)

Itse tykkään molemmista roduista. "Katu-uskottavuuden" ja pk-harrastuksen takia pitää yksi belgi olla jatkossakin, mutta sheltit ovat omalla tavallaan aika helppoja ja mutkattomia otuksia. En silti olisi suosittelemassa shelttiä täysin varauksetta jokamiehen ensikoiraksi, mutta varmasti todennäköisempää on saada helppoluonteinen sheltti kuin belgi. Molempia rotuja harkitessa tutustuisin sukutauluihin tarkasti ja belgianpaimenkoiralta toivoisin löytyvän luonnetestitulokset+mahdollisesti harrastustuloksia. Samoin sheltin mielellään ottaisin joko tutusta koirasta, jonka olen nähnyt miten se toimii arjessa tai harrastustaustaisesta pentueesta. Eihän suvun tulokset mitään takaa pennun luonteesta, mutta se on hyvä alku.

Yksivuotiaat Iit

Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun Nera pyöräytti maailmaan kahdeksan mustaa pentua. Ja todellakin pyöräytti, koska synnytys sujui niin vaivatta ja ilman ulkopuolista apua (vaikka kaksi kätilöä siinä vieressä päivystikin).

Ruskea poika, Jojo 4 viikkoa

I-pennuista Iivoa, Vitsiä ja Hallaa olen nähnyt, kun ne jäivät tänne pohjoiseen, mutta muiden kuulumisia olen seurannut lähinnä FB-ryhmän kautta. Pennuista kolme on ehtinyt jo näyttelyihinkin, viimeisimpänä Jojo (Inspiring Black), joka sai erkkarista junnuluokan EH:n :)

Tässä kuvapäivitystä omistajien kuvilla, miltä pennut nyt näyttävät :) Onhan ne vähän kasvaneet :D

Muska

Zero

Iivo

Jojo

Muska

Susi

Vitsi

 Onnea 1-vuotiaille kakaroille....!