Päivät kuluu, viikot vierii

Peppi on ollut nyt meillä nelisen viikkoa. Sinä aikana olen hyvin oppinut jo tuntemaan kakaraa ja voin sanoa, että tykkään tuosta pennusta ihan hirveästi. Sheltitkin tykkäävät, mutta Neralla ottaa aikansa tottua ja tykästyä.

Peppi oppii nopeasti ja kasvaa ja kehittyy silmissä. Se on hirmuisen ahne, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, jos haluaa jotain harrastaakin jossain vaiheessa. Se taistelee hyvin. Se on voimakkaasti leimaantunut minuun, mutta perusluonteeltaan rauhallisen oloinen ja viihtyy hyvin itsekseenkin/muiden koirien seurassa. Aikaisempiin belgeihin verrattuna se on vähän pidättyväisempi vieraita ihmisiä kohtaan ainakin tässä vaiheessa, mutta ei pelokas, vaan ennemminkin "jäyhä jököttäjä", joka haluaa aikansa tarkkailla tilannetta kauempaa.

Pepin kanssa olisi kiva päästä treenaamaan pk-lajeja. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää. Haaveenahan minulla olisi aloittaa nyt aksa Metkan kanssa, jatkaa tokoilua/rallya Nopan kanssa ja Pepin ja Neran kanssa keskitytään sitten pk-juttuihin ainakin näillä näkymin. Nerppu saa mielenvirkistykseksi ajaa jälkeä ja kokeilla viestiä, kunhan metsään päästään.

Neran reilut kolme vuotta sitten operoitu jalka on ollut pitkään hyvänä, mutta kovemman ja pitempikestoisen rasituksen jälkeen se ontuu leikattua jalkaa. Jalkaan on todennäköisesti kehittynyt nivelrikkoa. Mutta eipä huolita turhia etukäteen, Nera saa nauttia elämästä täysillä ja välillä särkylääkkeiden avustuksella. 8-vuotissynttäritkin lähenevät. Mielellään Neran pitäisin mukana niin pitkään kuin mahdollista. Se on minulle rakas, meidän perheen Osku, kaikella rakkaudella. Katsotaan, mikäli päästäisiin joku veteraaniluokan näyttelykehä korkkaamaan kesällä. Riippuu rouvan jalan kunnosta.

Innolla odotan kevään etenemistä ja kesää. Tää on aina se aika minulle, kun treenihalut heräävät ja pian pääsee minne tahansa kentälle vähän tokoilemaan :)

Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.

Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.

Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.

Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D

Nerppu-aksaa

Nerppu pääsi hurvittelemaan hallille tänään. Ajatuksena oli katsoa minkälaisella tyylillä se nykyään hyppää, mitä sen "ruuvijalka" tykkää ylipäätään agitreeneistä ja miten oma polveni kestää juoksemista.

Tein Neralle muutaman esteen radanpätkän, joka koostui kahdesta putkesta ja hyppyesteistä. Kontakteja en jaksanut alkaa yksinään raahaamaan hallin perältä, joten ne jätin suosiolla pois. Hyppyjen rimat laitoin kolmeenkymmeneen senttiin, varmuuden vuoksi. Mukava, simppeli ja aktivoiva treeni pitkän tauon jälkeen.

Tämä treeni olisi kyllä pitänyt saada videolle... Siinä mahdollisesti olisi ollut potentiaalia Hauskimmat Kotivideot-ohjelmaan :P Neralla oli varastossa pikkuisen patoutunutta energiaa, ja se suoritti rataa todella nopeasti, juurikaan välittämättä siitä minne sitä yritin ohjata. Hypyt se leiskautti kuin rimat olisivat olleet vähintään sen 60 centtimetrin korkeudella, ja putket juostiin suoriksi kirjaimellisesti :D Kontaktiesteiden uupumisen Nera ratkaisi kiipeämällä hallin seinän puista kehikkoa vasten...

Että sellaista. Itse en juuri päässyt edes juoksemaan, kun koiraa ei tarvinnut eikä ehtinyt ohjata... Pääasia, että oli hauskaa. Nera pääseekin nyt kesäkaudella hallille aksailemaan satunnaisesti ja katsotaan miten koiran ja ohjaajan koivet sen kestää, sekä tokoilemaan ja rally-tokoilemaan.

Kuntoutusta ja kuplia

Eilen meidän toipilaat, Noppa & Nera, pääsivät fysioterapeutin hierottavaksi ja saatiin uusia jumppaohjeita. Neralla on jo hyvin lihasta takapäässä, ero takajalkojen lihaksissa on enää hiuksenhieno. Uiminen ja rasituksen lisääminen on tuottanut tulosta :) Rimpula on saanut massaa, lihasta ja turkkiakin, joten se alkaa jo muistuttaa taas belgianpaimenkoiraa...!

Selkä Neralla oli vähän juntturassa. Sitä epäilinkin, kun se on jonkin verran kirputtanut selkää. Uusilla jumppaohjeilla saadaan selkälihaksetkin venyteltyä, joten lisähelpotusta on hieronnan lisäksi tulossa. Tämä syksy otetaan vielä iisisti, eikä harrasteta kotitokon ja rallytokon lisäksi mitään. Jälkimetsälle ollaan menossa, kunhan säät viilenee: epätasaisessa maastossa liikkuminen on hyvää kuntoutusta. Olen varovaisen optimistinen Neran tilanteen suhteen :) Jos uusilta leikkauksilta vältytään, päästään keväällä taas harrastusten pariin ja mahdollisesti pentusuunnitelmatkin toteutuvat. Mutta eletään nyt tässä hetkessä, eikä tulevassa, ja iloitaan siitä, että viime talven liukkailla keleillä telottu koipi on hyvällä mallilla.

Noppa pääsi hierottavaksi ensimmäisen kerran. Mietin miten Noppa malttaa pötkötellä aloillaan ja alkuun pitikin vähän avittaa Noppaa pysymään paikoillaan, mutta aika pian se huomasi hieromisen olevan kivaa.

Nopan operoitu jalka taipui hyvin venytyksiin, eikä jänne tuntunut kiristävän missään kohtaa. Noppa on niin vilkas ja sukkela kaveri, että sillä on tullut jumpattua tuota jalkaa ihan oma-aloitteisestikin koko ajan. Uimaankin se on päässyt pariin otteeseen, ja vaikka rannalla haukkuminen olisi enemmän Nopan mieleen, uimaan on viety "puoliväkisin". Noppa ei pelkää uimista, mutta ei se siitä nautikaan. Ainakaan vielä.

Pahaa-aavistamaton pikkukaveri

Nopan takaosan lihaksissa ei ollut huomattavaa eroa, joten se on pystynyt käyttämään leikattua jalkaa hyvin heti operaation jälkeen. Jonkin verran se seistessä varaa enemmän "hyvälle" jalalle, mutta sitä pitää lähinnä muistutella molempien jalkojen toimivuudesta erilaisin harjoituksin.

Saippuakuplien hyökkäys

Mukava, että toipuminen on ollut näin nopeaa Nopan kohdalla. Nerallahan kyseessä on aivan eri vamma ja erilainen leikkaus ruuvien ja siimojen kera, vaikka näin maallikon puhekielellä molempien ongelma kintereessä onkin. Ero on myös siinä, että shelteillä kinnervika on laaja ongelma ja Neran tapaturma oli lähinnä hemmetin huonoa tuuria. Tällä hetkellä molempien tilanne näyttää varsin hyvältä.

Johan nuo kuplat nähtiin, mitä seuraavaksi...?

Heinäkuisia kuvia

Nopan leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja toipuminen on ollut nopeaa. Tänään se sai jo luvan ulkoilla vapaana, eli hihnavankeus päättyy, mutta yritetään silti palailla normiarkeen hitaasti ja rauhallisesti – jos se vain suinkin on mahdollista tuon taskuraketin kanssa...

Helteet tuntuvat jatkuvan toistaiseksi ja se on (leikkauksen lisäksi) rajoittanut menemisiä ja tekemisiä. Erittäin mielellään olen lähtenyt laumani kanssa kaupungista helteitä pakoon mökille, missä ollaan päästy nauttimaan omasta rauhasta ja uimisesta. Jade on uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin koskaan ennen, ja se on himo-uimari muutenkin...! Vesi on niin lämmintä, että olen voinut Noppaakin uittaa. Nopan kanssa toki aloitellaan uimisenkin kanssa varovaisesti, mutta hyvin se käytti takajalkoja uidessaan. Myös Nera on saanut lihasta ja massaa takaisin oman tammikuisen operaationsa jälkeen ja alkaa olla hyvässä kunnossa.

Nopan toipuminen on ollut niin nopeaa, että taidan sen ilmoittaa jo syyskauden tokoihin mukaan. Syyskausi alkaa syyskuussa, joten elokuu vielä lomaillaan ja kuntoutetaan jalkaa jumpaten ja uiden. Toivotaan myös lämmintä syksyä, että ulkouimakausi saisi jatkua pitkään :)

Pikkusiskon & Nopan kanssa mökkipihalla

Hyvää Syntymäpäivää Sinulle Rakkain

Nera täytti tänään vappuaattona 5-vuotta. Sitä ei varmaan enää voi sanoa pennuksi :D Vaikka minulle se pentu aina onkin, ja varmaan Jadellekin.

Vappuaatto on kulunut leikin merkeissä. Kaverina tietysti Noppa. Molemmat hyvin edustavina kuvissa, tottakai :D Näitä kuvia edelsi ralli pitkin pihamaata, ja ilonpilaajana jouduin ottamaan tytöt jäähylle. Noppa on niin nopea ja tekee tiukkoja käännöksiä. Sellaisen kamun perässä pysyminen vaatii vähän parempaa kuntoa/tekniikkaa ja sen neljä tervettä koipea. Toivon mukaan viimeistään ensi kesänä Nera saa juosta sydämensä kyllyydestä :)

Neran jalka on ollut ok. Fysioterapeutin antamia jumppaliikkeitä ollaan tehty ja lenkit+leikit vielä maltillisesti. Välillä kovemman rasituksen jälkeen on ollut ontumista. Tilannetta seuraillaan koko ajan, ja sen mukaan edetään.

Kevät on mielentila

Mukava ja keväinen pääsiäisloma takanapäin :) Vietettiin koirien kanssa laatuaikaa mökillä, missä melkein kaikki lumet ovat jo sulaneet ja läheisen joen patokin oli jo avattu. Saatiin nauttia ajankohtaan nähden tosi lämpimistä keleistä ja oltiin pihalla koko konkkaronkka yhdessä. Tottakai myös tokoiltiin :)

Nera ja Jadekin saivat siis olla pihalla yhtä aikaa. Tähän asti olen ulkoiluttanut porukan erikseen, koska Jaden ja Neran leikit ovat niin vauhdikkaita, enkä ole halunnut ottaa riskiä Neran jalan kanssa. Eivät tytöt kylläkään juuri leikkineet yhdessä. Jade kovasti yritti, mutta tyytyi sitten pelkkään hengailuun, kun Neraa ei kiinnostanut. Saivat ne yhdessä sentään vahtia pihaa, mikä on The Next Best Thing Jadestakin :D

Nera ja Noppa

Nera on saikkunsa aikana oppinut käskyn "nätisti". Se tarkoittaa sitä, että vauhtia alkaa olla liikaa ja Nera osaakin heti rauhoittua ja pistää pienemmän vaihteen silmään. Nopan kanssa ne leikkivät paljon. En tiedä johtuuko tuo Neran valeraskaushuuruista vai mistä, mutta nykyään tämä kaksikko leikkii melkein jatkuvasti. Nokoset välissä ja päätön painiminen jatkuu. Kivahan se on, että on hauskaa :P

Tokoiltiin lähinnä ruutua ja jääviä mökillä. Kaikki saivat tokoilla vuorollaan, vaikka toki Noppaa treenaan tavoitteellisesti ja muiden kanssa vain höpötellään siinä sivussa. Neran kanssa ollaan katsottu rallytokoliikkeitä; jos sen jalka vain kuntoutuu niinkuin pitäisi, niin rallytoko voisi olla se pehmeä lasku takaisin harrastusten pariin.

Seniori ja juniori

Tänään meillä oli kevätkauden vikat ohjatut tokotreenit. Hurjasti ollaan taas menty eteenpäin, kiitos kaikista hyvistä neuvoista meidän Pamu-koutsille :) Tänään harkattiin ruutua, paikallaoloa, metallinoutoa ja nopeita jääviä. Sen syvällisemmin tällä kertaa treenejä analysoimatta (koska kaikki sujui hienosti) muutama sananen vain metallinoudosta, jota siis tehtiin ekaa kertaa Nopan kanssa. Noppa oli tosi kiinnostunut kapulasta ja vähän maisteli sitä, mutta ei halunnut sitä nostaa. Kokeillaan kapulan ohutta teippaamista jatkossa. Se oma kapulakin pitäisi jossain vaiheessa hommata...

Kevät tuoksuu hyvälle

Treenit kesäkaudella jatkuvat itseohjautuvassa tokoryhmässä (saadaan tärkeää häiriöharkkaa ja vertaistukea), sekä agilityn jatkoryhmässä. 

Sukuloimassa

Vierailtiin siskoni luona Muhoksella alkuviikosta. Siellä on aina hauska piipahtaa, koska ollaan ihan maaseudulla ja koirille on valtavasti tilaa, missä juosta, eikä seurakaan ole hullumpaa :D Nera sai tyytyä oman lauman seuraan, koska rajoitan edelleen sen liikkumista. Annoin sen olla pihalla omassa porukassa, koska piha oli sulana; seuraavana aamuna oli satanut ohut kerros pakkaslunta maahan, mutta liukasta ei onneksi ollut. Nerppua kovasti leikitytti, ja pikkurallit ne ottivat Jaden kanssa pihalla. Heti, kun leikki alkoi näyttää turhan vauhdikkaalta, käskin Neran luokse ja jatkettiin pihan tallailua rauhallisemmissa merkeissä. Leikkimisen jälkeen Nera ei vaikuttanut kipeältä, eikä ontunut, joten ihan hyvällä mallilla ollaan.

Noppa leikki jonkun verran Röllin kanssa, mutta pihalla Rölliä kiinnosti lähinnä haistella tyttöjen jättämiä hajuja. Tilli ja Jadekaan eivät leikkineet, vaan kulkivat pihalla kilpaa merkkailemassa. Onneksi sisällä on sen verran tilaa, että siellä voi hyvin jakaa porukan kahteen osaan ja rauha pysyy maassa. Oli mukavaa! :)

Jade tahtoo leikkiä!!!

Ihanainen Pikkukissakin pääsi taas poseeraamaan. Nimenomaan "pääsi", koska se tuntuu nauttivan huomiosta ihan kympillä ja kehrää ja hyrisee koko kuvausten ajan. On nuo kissat kuvauksellisia...!

Tokoraporttia ja belgikuulumisia

Kahden viikon tokot tiivistettynä lyhyesti ja ytimekkäästi, tai ainakin parhaani yritän... :D

Viime viikon tokoissa huomasin, että täytyy panostaa iloiseen ja vauhdikkaaseen luoksetuloon. Jostain syystä Noppa, joka tekee kaiken muun iloisesti ja vauhdikkaasti, tekee liikkeenomaisen luoksetulon vähän puolivaloilla. Syitä tähän voi olla montakin, itselläni nyt tuli mieleen, että olemme tehneet tosi paljon paikallaoloa istuen ja vahvistaneet sitä pysymistä, ja käskykin on molemmissa liikkeissä sama. Käsky vaihtoon ja liikkeeseen vähän yllätyksellisyyttä.

Viime torstain tokoissa harjoiteltiin myös jäävien pysähdyksiä pyörähtämisen ja pakittamisen avulla. Noppa tykkäsi varsinkin pyörähtämisestä ja teki näppäriä seisomisia ja maahanmenoja. Näitä harjoitellaan lisää. Saadaan vaihtelua jäävien treenaamiseen.

Eilisissä tokoissa aloitettiin luoksetulon pysäytyksellä (AVO). Noppa on hanskannut tämän pentuna, joten halusin kokeilla liikettä ilman mitään apuja (siivekkeen kiertämistä tms.). Halusin vain nähdä pysähtyykö se. Ensimmäisellä yrityksellä Noppa valui, mutta tajusi kyllä idean. Oma käskyni oli liian hidas ja pehmeä ja käsimerkkikin kuin hidastetusta leffasta. Napakampi ja kovempi käsky yhdistettynä nopeaan käsiliikkeeseen toimi heti, Noppa pysähtyi kuin seinään. Hyvä Noppis.

Lunta ei enää juurikaan ole, kuva parin viikon takaa

Otettiin myös tavisluoksetuloa ja mietittiin Pamu-koutsin kanssa mistä hidastelu ja epävarmuus luoksetulossa johtuu. Kaivoin kosketuskepin esiin avuksi. Keppitreeniä otetaan lisää ja pitää kiinnittää huomiota myös omaan käskyyn. Noppa teki muutaman oikein vauhdikkaan luoksetulon kepin kanssa, joten vahvistetaan sitä oikeaa fiilistä ja vauhtia nyt.

Hyppytreeni oli tosi kiva. Hyppy alkaa olla valmis liike. Noppa hyppää hyvin ja seisoo esteen takana hievahtamatta niin kauan, että palaan sen viereen. Hirveästi ei olla otettu peruasentoon istumista seisomisesta vielä, ettei ala ennakoimaan, mutta sitäkin pitää treenata, erikseen ja liikkeen osana. Seisominen paikoillaan on todella vahva, mutta harjoitellaan sitäkin erikseen vielä.

Luoksepäästävyys oli todella hyvä. Paikallaolossa Noppa oli vähän levoton ja vingahteli. Lopetin paikkiksen lyhyeen ja otin pari lyhyttä paikkamakuuta vielä erikseen. Noppa ei ole ennen äännellyt paikallaolossa, mutta se on varsin potentiaalinen ääntelijä :P Siksi siihen pitää kiinnittää huomiota. Olen muutenkin miettinyt, että vaikka Noppa pysyy paikallaan hyvin, sillä ei ole paras mahdollinen fiilis liikkeessä. Se ei ole mielestäni tarpeeksi skarppina. Kokeillaan paikkiksen piristämiseen etupalkkaa.

Seuraamiset ym. Noppa teki näpsäkästi, ja treeneistä jäi hyvä fiilis varmasti molemmille, koska lopetimme treenit narulelulla repimiseen :)

Jade mökkipihalla

Nerpun kuulumisia: Nera alkoi tuossa parisen viikkoa sitten ontumaan ja kinner punoitti ja oli ärtyneen näköinen. Pikakeikka eläinlääkäriin hakemaan antibiootit tulehdukseen. Nyt toivotaan, että antibiootit purevat ja takapakki päättyisi siihen. Muutenhan Neralla on edessä toinen leikkaus ja taas pitkä sairasloma :( Mutta peukut pystyyn, että kyseessä olisi vain pinnallinen tulehdus.

Jade sen sijaan voi hyvin ja paksusti. Se on varkain (kirjaimellisesti) päässyt vähän lihomaan ja vaikka yritämme pitää tiukkaa dieettiä, ei liikakilot ole vielä karisseet. Kyseessä on varmaan 2kg ylimääräistä, ei mikään mahdoton urakka, mutta asiaa ei ainakaan helpota se, että epilääkkeet luovat näläntunnetta, samoin kuin sterkkaus, ja Jade ottaa ruokaa sieltä mistä se sitä löytää, mm. Nopan kupista, jos en ole vahtimassa.  Paria ylimääräistä kiloa lukuunottamatta Jade on ollut terveenä ja sillä on selkeästi kevättä rinnassa, koska lenkeillä kävyt saavat pian 8-vuotiaan toimesta kyytiä :DD

Rakas treenipäiväkirja...

Keskiviikkona käytiin hallilla ottamassa pikkutreenit aksaa samalla kaavalla kuin viimeksikin: valssia, välistävetoa ja irtoamista. Noppa malttaa kuunnella ja seurata ohjausta jo hyvin, mutta siitä on selvästi hankalampi olla oikealla puolellani (tokossa "väärä" puoli) ja oikealta se ei irronnut yhtä hyvin kuin vasemmalta. Pitää muistaa se harjoituksia suunnitellessa.

Tälläista pätkää otettiin erilaisin muunnoksin.

Putki oli vähän kauempana kuin mitä piirroksessa, eli sille sai tosiaan irrota itsenäisesti.

Lauantaina käytiin Taskilan hallilla tokon korvaustreeneissä. Nopalla juoksu jatkuu, mutta koska treeneihin oli tulossa vain yksi uros, jonka omistajaa ei juoksunarttu häirinnyt, niin päästiin pöksyt jalassa tokoilemaan :)

Noppaan ei juoksu hirveästi ole vaikuttanut. Se on ehkä hieman herkkistuulella, mutta tokoillessa ei ollut mitään eroa normi-Noppaan. Se oli erittäin erittäin innoissaan hallille tultuamme, vähän piippaili siinä, kun piti juoksupöksyt vetää jalkaan (eikä muuten ole helppoa tuon puuhkahännän kanssa), kun oli niin kiire touhuamaan ja ihana Pamu-koutsikin oli näkösällä. Kun alettiin hommiin, Nopalta pääsi yksi haukahdus, mutta muutamaa yksittäistä haukahdusta lukuunottamatta se oli tosi hyvässä vireessä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan :D



Aloitettiin peruuttamisella. Jostain syystä yritin "työntää" Noppaa taaksepäin namikädellä, mikä ei sujunut ollenkaan. Noppahan osaa peruutella vallan taitavasti, se ei vain ole kuulunut meidän temppurepertuaariin, vaan Noppa pakittelee ja peruuttelee esim. ruokakuppia odotellessaan, joskus kahdella jalallakin. Eli Noppa osaa, ohjaaja ei ollut vain sisäistänyt asiaa. Kun sain vinkiksi laittaa kädet selän taakse, Noppa peruutteli metrikaupalla :P Joskus se on pienestä kiinni...

Sitten seuraamista kaartioista tehdyn radan avulla. Noppaa kaartiot kiinnostivat. Se katseli niitä, mutta malttoi antaa tötsien olla rauhassa ja keskittyi seuraamiseen. Seuraaminen oli muuten tosi hyvä, mutta ihan pari ensimmäistä askelta Noppa "keulii" eli edistää vähän, kuitenkin itse korjaten paikan pian. Noppa myös ottaa pieniä hypähdyksiä namikättä kohti.

Jatkossa yritän kävellä nopeammin ja palkata välillä oikeasta kädestä selän taakse. Seuraamistreeneissä meillä on edelleen apuna myös kosketuskeppi toisinaan. Sen avulla vahvistetaan oikeaa paikkaa.

Jaden ja Dinan ystävänpäivän tervehdys

Seuraamisharkkojen välillä Noppa suoritti täydellisen merkin :D Sen verran ne kaartiot kuitenkin kiinnosti sitä ja siis PAKKOHAN niillä oli olla jokin tarkoitus: ei ne vaan voinut turhan takia siinä keskellä kenttää pönöttää :P Juuri tuollaisissa jutuissa Noppa on jännä tyyppi, vähän sellainen minkälaiseksi kuvittelen bortsut: se vain lukitsee jonkin kohteen ja sitten tilaisuuden tullen käy suorittamassa sen tehtävän.  Merkkiä ollaan treenattu viimeksi joskus syksyllä.

Liikkeestä maahanmenoon on tullut jotain epävarmuutta. Sitä pitää alkaa selvittelemään. Noppa ei mene maahan ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta ja nopean maahanmenon se kyllä osaa. Olen varmaan palkannut liikaa pelkästä maahanmenosta. Epävarmuus syntyy siinä, kun en olekaan itse pysähtymässä palkkaamaan vaan jatkan matkaa. Jos syy on siinä, pitää liikettä treenata vielä osissa. Liikkeestä seisominen olikin sitten yllättävän jees, mutta sitä ollaankin harjoiteltu paljon osissa viime aikoina.

Loppuun otettiin hyppyä, koska tokohyppyä ei olla tehty myöskään moneen kuukauteen. Noppa jatkoi oma-aloitteisella linjalla ja teki varsin nopean ja näyttävän loikan nami-alustalle ja takaisin :P Hyppy on kuitenkin melkolailla pientä viilausta vaille valmis.

En tiedä milloin Nopalla on tärppipäivät, mutta jos ne olisivat nyt alkuviikosta (juoksun alkamisesta n. 12 päivää), niin pääsisimme jo tällä viikolla mukaan ohjattuihin treeneihin. Nyt kun olen noudattanut treenisuunnitelmaa, niin olemme tokoilleet jokapäivä noin vartin verran ja keskittyneet liikkeiden eteenpäin viemiseen. Muuten tokoilusta tulee ainakin minulla samojen liikkeiden jankkausta ja aletaan junnaamaan paikoillaan. Nyt kun suunnitelmaa ollaan noudatettu parin viikon ajan, kaikissa liikkeissä ollaan edistytty ja palkkaamiseenkin tulee variaatioita. Tavoitteena minulla on tokokoe loppukevääseen tai alkukesään. Paljon on vielä työtäkin, mutta katsotaan päästäänkö kisakuntoon tämän "aikataulun" puitteissa vai ei. Mitään paineita en suostu asiasta ottamaan, ja muutenkin Nopan tokoiluissa on tavoitteena rento fiilis ja hauskanpito.

Ei se niin vakavaa oo...

Sitten Nera-kuulumisia: BoT-kinnertuki saatiin viime torstaina ja olen kokenut sen todella hyväksi Neralla. Nera kun mielellään laittaisi kaiken painon sille terveelle puolelle ja säästelee operoitua jalkaa edelleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa sitten jumeja. Jumeja ollaan availtu hieronnan ja lämpöhoitojen avulla. Kinnertuen kanssa paino jakaantuu tasapuolisemmin.

Tänään Nera pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pihalle vapaana. Se nuuski hartaudella joka ainoan nurkan pihasta ja piehtoroi lumihangessa tyytyväisenä. Pienistä asioista nauttimista todellakin :)

Kontrollissa

Neran kanssa käytiin eilen kontrollikuvissa. Saatiin hyviä uutisia, eli leikkaus on onnistunut hyvin ja parantuminen todella hyvässä vauhdissa. Lasta poistettiin ja nyt alamme pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa ja rasitusta. Jalan jumppaaminen on myös aloitettu ja kuntouttamiseen kuuluu myös fysioterapiaa ja uimista. Myös hangessa kahlaamista suositeltiin, joten nyt vain tarpeeksi syviä hankia etsimään.

Tilasin Back on Trackin kinnersuojan Mustista ja Mirristä, lämmittämään ja suojaamaan operoitua jalkaa. Sen pitäisi saapua ensi viikon alusta.

Noppa aloitti toisen juoksunsa nyt, edelliseen väli 7kk. Ohjatuista treeneistä tauko siis jatkuu, mutta juoksun alkamista on kyllä vähän odoteltukin – päästään niihin luustokuviin loppukeväästä. Nopalta peilataan silmät, tarkistetaan polvet ja kuvataan lonkat ja kyynärät. Siinä sitten loppukevääksi jännäämistä :P

Näyttää siltä, että pääsemme myös tutustumaan doboiluun. Järjestelen KAS:sille dobokurssia toukokuulle ja olen todella innoissani asiasta. Doboa on hirveän vähän täällä pohjoisessa tarjolla, joten uskoisin löytyvän muitakin kurssista kiinnostuneita :)

Mitä kuuluu?

Pakkasten takia ei olla käyty Nopan kanssa pariin viikkoon ohjatuissa treeneissä. Meillähän on kylmässä hallissa tokot ja pakkasraja -15, joten tokoilut ovat rajoittuneet lähinnä itsekseen puuhasteluun. Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että tein meille päivittäisen treeniohjelman, niin tulee treenattua asioita tavoitteellisesti ja tasapuolisesti. Suosittelen muillekin, treeniohjelmaan merkitsen valmiiksi mm. palkkaustavat, niin tulee niihinkin vaihtelua :) Päivää kohti treenaan kolmea eri liikettä tai liikkeen osaa, se riittää mainiosti aktivointiin, mutta myös vie meitä eteenpäin.

Treenien sijasta Noppa on nähnyt rotutovereitaan. Nera kun on sairaslomalla, niin Nopalla ei oikein ole kavereita ollut. Toki ne leikkii Neran kanssa niin, että makoilevat lattialla ja hammastelevat toisiaan, mutta kunnon leikkikaveria ei ole nyt omasta takaa. Varsinkaan kun Jadea ei voisi vähempää kiinnostaa :P

Noppa & Lyyli

Eilen nähtiin tuttua Lyyli-shelttiä omistajineen ja tänään tutustuttiin Nova-shelttiin. Aamun lenkillä sattui hauskasti, kun seuraamme pölähti yllättäen kaksi trikkiurosta :D Shelttitreffeistä tuli shelttimiitti vahingossa. Vanhat poijjaat (8- ja 10-vuotiaat) olivat karanneet omistajaltaan ensimmäistä kertaa, kun näkivät nuoret shelttitytöt jäällä kirmailemassa. Kohteliaasti tulivat kuitenkin tutustelemaan.

Noppa & Nova aamuauringossa

Kutsumattomat kaverit

Neran tikit poistettiin viime viikolla ja jälleen kerran Nera sai olla malliesimerkkinä hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvänä belgialaisena. Vähän jo huvittaa se, että eläinlääkäriasemilla lähestulkoon joka kerta ihmetellään ja ihastellaan Neran käytöstä. Nytkin hoitaja ihmetteli moneen kertaan, että miten se onkin noin rauhallinen ja ei ole koskaan tällaista belgiä nähnyt.

Haava oli parantunut siististi ja Nera varaa lastoitetulle jalalle hyvin. Ensi viikolla varaan ajan kontrollikuviin, niin sen jälkeen ollaan viisaampia tulevaisuuden suhteen. Lastakin on tarkoitus poistaa silloin ja kuntoutus alkaa kunnolla. Nyt olemme saamiemme ohjeiden mukaan jumpanneet jalkaa ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa pikkulenkillä (siis vähän kauempana kuin lähimetsikössä tarpeilla).

Jadelle kuuluu tasaisen hyvää. Siitä on tullut iän myötä melkoinen vilukissa, joten jo yli 10 asteen pakkasissa se tarvitsee takin niskaansa. Tossujakin olen ajatellut sille, mutta Jaden tuntien tossut eivät ehkä ole paras idea... :P