Lomalla

Kesän näyttelyturnee jatkui Rovaniemen näyttelyn jälkeen Kokkolassa ja Kemissä, missä oli näytillä Neran lapsukaisia. Kokkolassa kehissä pyörähti Iivo (Into the wild) ollen Erinomainen. Hiukan hoikassa kunnossa Iivo oli tuomarin makuun, minkä takia SA jäi saamatta. Muuten arvostelu oli todella hieno ja Iivo esiintyi tuttuun tapaansa varmasti. Kemissä kehissä Vitsi (Inside Joke) ja Halla (Instant Karma). Molemmille tytöille Erinomaiset, Vitsille myös SA ja PN3-sija kera sertin ja vara-cacibin :)

Iivo tuomari Harry Tastin syynissä

Iivo

Vitsi palkintoineen

Erinomainen Halla

Omien koirieni kanssa ollaan tokoiltu satunnaisesti ja vietelty lämmintä (välillä vähän turhankin lämmintä) kesää niin kotosalla kuin mökkeilenkin. Uintihommia ollaan harrastettu lähes päivittäin. Metkakin oppi uimaan, ihan laiturilta hyppäsi meidän perään :D Ei se hirveästi uimisesta tykkää, mutta "puoliväkisin" tulee kyllä mukaan. Noppa ja Nera taas ovat vesipetoja ja uivat mielellään, varsinkin jos joku keppiä nakkaa. Noppa on myös perinyt Jaden hommat vepekoirana: se hakee meitä uimareita rantaan ahkerasti eikä voi ymmärtää miksi me sinne syvälle hakeudutaan koko ajan ja ihan vapaaehtoisesti...

Nopalla on ollut selkäjumeja, joita ollaan auottu laserhoidoilla ja seuraavaksi vuorossa on hieronta. Tekisi mieli ilmoittaa se syksyksi pariin kokeeseen, mutta katsotaan nyt miten treenit lähtevät sujumaan ja miten selkä reagoi tiivistahtisempaan treenaamiseen. Voi olla, että uiminen on selkäjumeja aiheuttanut, mutta takakorkea ja etupainoinen rakenne ei ainakaan auta asiaa. Normiarjessa seläjumeilu näkyy köpöttelevänä peitsaamisena, ja ero laserhoitojen jälkeen Nopan liikkeessä on huomattava.

Muuten ollaan oltu koko sakki terveenä (kop kop) ja nautittu hienosta kesästä :)

I-pentujen kuulumisia

Neran pennut täyttivät kesäkuussa kaksi vuotta ja ovat siis nyt virallisestikin sopivassa kuvausiässä: spondyloosilausuntoa ei saa alle 2–vuotiaana virallisesti. Belgianpaimenkoirat kuuluvat PEVISA:an lonkkien, kyynärien ja silmien osalta. Selkäkuvat  SBPKY suosittelee ottamaan, ja ainakin jossain vaiheessa selkäkuviakin yritettiin saada pakollisiksi jalostuskoirille (mikä ei olisi ollenkaan huonompi juttu).

Neran pennuista luustokuviin ovat ennättäneet Susi, Iivo ja Isla.

Iivo (Into The Wild), silmät terveet, lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Susi (Illusion of a Wolf), lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Isla (In Your Dreams), lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.

Muska (I Told You So) käväisi omistajansa kanssa tokokokeessa tuloksin ALO1, 179 pistettä ja 1.sija. Onnea Auli ja Muska :) Tervemenoa avoimeen luokkaan!

Iivo vauvana

Fun in the sun

Iivo (Into The Wild) kävi tänään moikkaamassa Nerppu-mammaa täällä meidän uusilla kulmilla.

Neran pennuista on nyt yksi virallisesti tutkittu ja varsin mukava rivihän siellä KoiraNetissä seisoo: lonkat A/A, kyynärät 0/0, SP0, LTV0, VA0. Nyt sitten odotellaan muidenkin kuvauksia :)

Lapset edustamassa

Neran pennuista kaksi saatiin tänään näytille Oulu KV-näyttelyyn kroatialaisen Igor Selimovicin arvosteltavaksi. Näyttelypäivä olikin meille arvioitua pitempi, kun tultiin ehkä turhankin hyvissä ajoin paikanpäälle aikataulusekoilun vuoksi, mutta hyvässä seurassa aika kului äkkiä.

Iivo pokkasi avoimessa luokassa erinomaisen mukavalla arvostelulla. Sen verran kesäturkissaan Iivo oli muihin AVO-luokan uroksiin verrattuna, että jäi ilman sijoitusta, mutta kyllä ehdottomasti Iivo erinomaisensa ansaitsi :)

Vitsi oli ihan täysin karvaton ja pienikin se on; sille toivottiin Erittäin Hyvää ja se saatiin. Vitsi vielä sijoittui viiden koiran luokassa neljänneksi.

Noppaa en sitten jahkailtuani ilmoittanut ollenkaan näyttelyyn, mutta nyt tässä on vielä hyvin aikaa jahkailla ilmoittaisinko sen sivuerkkariin elokuulle :P

Missä missä se ukko on?

Eilisilta vietettiin metsässä sääskien syötävänä ja sateen kasteltavana, mutta mukavaa oli edellämainituista häiriötekijöistä huolimatta. Oltiin nimittäin hakutreeneissä Neran kanssa.

Hakua ollaan joskus muinoin kokeiltu Jaden kanssa ja Nopankin kanssa ollaan käyty lajiin tutustumassa. Neran kanssa ei olla saatu aikaiseksi, ennen kuin nyt. Arvelin etukäteen, että Nera varmasti tykkää juoksennella metsässä ja bongailla sieltä "ukkoja" herkkujen kera, ja niinhän se tykkäsikin. Sitä en arvannut, että Nerpussa ihan oikeasti voisi olla kovastikin potentiaalia hakukoiraksi.

Alkuun juteltiin hakuporukan kanssa niin, että toin Neran siihen ihmisten keskelle, mistä se pomppi sylistä toiseen. Todettiin muidenkin toimesta, että kyseessä on varsin avoin koira, joten vieraan ihmisen on helppo palkata sitä. Haussa palkkahan tulee maalimieheltä, ei ohjaajalta. Toki ohjaaja kehuu ja kiittää koiraa sen tehdessä hommia hyvin, mutta se Se Huippu Palkka on maalimiehellä.

Päätettiin tehdä Neralle kuusi pistoa. Ensimmäiseksi maalimieheksi meni Pamu, joka on varmasti Neran suosikki-ihmisiä maailmassa. Mietittiin onko se hyvä vai huono idea, että maalimies on niin tuttu, mutta päätettiin, että sillä ei ole mitään väliä. "Ukko" lähti piiloon ja huuteli Neraa mennessään ja kävi mättäälle pötkölleen. Minä otin koiran lähtökuoppiin ja hetsasin vähän "missä ukko"-kyselyillä ja Nerahan ampaisi maalimiehelle kuin tykin suusta. Niin lujaa, että se ensimmäisenä paineli Pamun ohitse ja ilo oli sitten varsin valtava, kun ukko löytyi ja vielä palkkaakin sai. Näytti alkuun vähän siltä, että Nerpulla on paljon enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta nopeasti se ajatuskin löytyi sieltä ja Neralla oli hurja into lähteä maalimiehille. Loput maalimiehet olivat "haamuja", eli valmiiksi piilossa, mistä näyttäytyivät ennen kuin lähetin koiran etsimään.

Hyvin ukot löytyi metsästä, ja Nera oli innoissaan myös niiden vieraiden ukkojen löytymisestä. Viimeisellä pistolla Nera oli jo hiukan väsynyt, koska se ei ole vielä parhaimmassa kunnossa talven jäljiltä ja se painatteli kuitenkin täysillä menemään ukkojen perään. Hirmuhyvät treenit jokatapauksessa.

Kivaa oli myös se, että harkoissa oli Neran Iivo-poikakin hakuilemassa. He ovat jo ehtineet muutaman kerran treenata ja oli kyllä hienoa katsella Iivon työskentelyä. Se oli todella keskittynyt ja vauhdikas ja ukot löytyivät nopeasti metsiköstä. Hieno Iivo!

Kaksi vuotta sitten...

...syntyi Neran ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt pentue, Taiga Doo's I-pennut. 

Paljon Onnea Iivo, Vitsi, Jojo, Halla, Zero, Susi, Isla ja Muska! 

Kun Noppa mätsäriin joutui...

Tai pääsi. Nopallahan oli hurjan hauskaa. Rapsuttelijoita, ihastelijoita ja herkkujensyöttäjiä riitti, varsinkin kaikenikäisiä lapsia, joiden mielestä Noppa oli aivan ihana ("miten se voi olla noin pieni, onpa sillä pehmeä turkki, hyppiikö se, se näyttää ihan Nopalta") ja yksi lapsiporukka nimesi Nopan uudelleen Mini-Skidi-Lenniksi, koska mätsärissä oli kuulemma jo Lenni ja mini-Lenni, jotka olivat Nopan näköisiä, mutta (arvatenkin) vähän isompia...

Lähdettiin Marian ja Iivon seuraksi mätsäriin, niin pitihän se Noppakin pyöräyttää kehässä. Noppa oli varsin maltillisella tuulella ja esiintyi kivasti. Pöydällä se ei ole seisonut varmaan puoleentoista vuoteen, mutta hyvin se sujui vanhasta muistista. Juostessa ei tainnut ottaa yhtään ainoaa raviaskelta ja suoritti oikein näppärää seuraamista, joten meille sininen nauha, eikä sijoitusta sinisten kehässä. Tuomari kysyi meiltä treenataanko me tokoa ja sen kuulemma näkee :D

Tuossa mätsärissä muuten kaikki saivat ilmottautumisen yhteydessä ilmaisen noutokapulan, joten ei se ihan hukkaan heitetty viisi euroa ollut...!

Tokokoira pätevänä

Nerpun poika Iivo esiintyi varsin mallikkaasti Marian handlaamana, saaden punaisen nauhan ja sijoittuen lopulta punaisten kehässä isojen aikuisten neljänneksi. Iivosta on kasvamassa komea mies. Harmittavasti sekin on heittämässä turkkiaan näin näyttelyä ennen, mutta jospa se ehtisi karvaa vielä kasvattaakin ennen heinäkuuta.

Nopan kanssa pyörähdän varmaan vielä jonkun mätsärin ja kokeilen saanko sen itse ravaamaan, vai alanko etsiä sille handleria näyttelyyn. Meillä on suunnitelmissa osallistua heinäkuussa Oulu KV:seen lauantaina ja belgipoppoolla sunnuntaina. 

Ollaan vaan ja hengaillaan

Vietettiin muutama kevätpäivä mökillä, nollattiin aivot ja puuhailtiin puutarhassa ilman mitään aikatauluja ja suunnitelmia. Koirat leikkivät keskenään aamusta iltaan, välillä kävivät sisällä torkahtamassa ja Noppa varsinkin oli koko ajan menossa ja touhuamassa. Siitä kyllä näkee, että se on porukan nuorin. Parin tunnin riekkumisen jälkeen muut koirat vetelivät sikeitä ja Noppa raahasi keskelle pirtin lattiaa pehmolelujen armeijan "mille nyt alettais"-asenteella.

Nera oli suurena apuna puutarhahommissa, kuten aina, ja kaivoi pottupeltoa ja mansikkamaata tarmokkaana vierelläni. Jade vahti pihaa ja toi kaikki löytämänsä pallot riviin haravanheiluttajien eteen, aina yhtä toiveikkaana (ja toki sille palloa paiskottiinkiin aina välillä). Noppa juoksenteli Jaden perässä, kaivoi kuoppia Neran kanssa ja etsi palloja, jotka olisivat mahdollisesti Jadelta jääneet huomaamatta (nekin tietysti päätyivät Jadelle). Äitini vanha Dina-cockeri ei juuri muuta ulkona tehnyt kuin nukkui milloin missäkin, mistä sillä oli parhaat näkymät pihalle ja lyhyin matka takaisin sisälle :D

Chillailun lomassa tokoiltiin. Nopalle merkin kiertämistä ja ruudun hahmottamistreeniä (vihreillä merkkitötsillä pitkässä nurmessa, hyvin ruutu kuitenkin löytyi), yhteisiä paikkistreenejä kaikille ja kaukojumppaa. Meillä on mökillä ihan oma tokokenttäkin, kun mökin pihasta vain osa on aidattu ja toiselle puolelle jää suuri nurmikenttä, jolla ei toistaikseksi ole muutakaan virkaa kuin meidän treenikenttänä toimiminen.

Nyt on palattu kaupunkiin ja ensiviikolla taas on paritkin treenit tiedossa. Neran kanssa lähdin mukaan torstain tokovuorolle ja katsellaan mitä sen kanssa saadaan aikaiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että Neralla on paljon enemmän intoa kuin järkeä tokoilussa, mutta jos näyttää siltä, että tokot takkuilee, niin ainahan voidaan treenata rallya :D Neran ilmoitin myös hakukurssille kesäksi, pääseepä tytsy hakemaan maalimiehiltä herkkupurkkeja mielenvirkistykseksi. Samalle hakukurssille on tulossa myös Neran poika Iivo. Kiva nähdä mitä Iivo hakuharkoista tykkää ja miten se hakuhommiin syttyy :)
 

Kevät on jo meidänkin korkeudella pitkällä, kesään on enää aavistus aikaa. Lauantaina saatiin juosta uuden kasvihuoneen perässä pitkin pihaa, kun Lyyli-myrsky kiskaisi sen mukaansa. Noppaa ei myrskykään hetkauttanut, se juoksi pallo suussa meidän jaloissa ja oli hirveän tyytyväinen saadessa olla mukana menossa.
 

Tutustutaan kasvihuoneeseen

Kamut

  
Yksi takuuvarma kesänmerkki on se, että meillä on kahdella koiralla karvanlähtö parhaimmillaan tai pahimmillaan. Noppa juuri aloittelee karvantiputtamista ja Nera on loppusuoralla. Jadella karvaa lähtee nykyään tasaisesti ympäri vuoden, eikä se koskaan ole karvattomana niinkuin nämä nuoremmat. Voi olla, että Nerankin turkki muuttuu samanlaiseksi nyt steriloinnin jälkeen.

Tauon paikka

Ollaan kavereita jookos?

Koska saatiin sittenkin vielä ihan oikea talvi tälle vuodelle, ja viereisen järven jäällä uskaltaa vielä käppäillä, huhuilin Nopalle rotuseuraa oululaisshelttien FB-ryhmässä. Noppa on vähän rasisti. Se sietää muita koiria hyvin, mutta on kiinnostunut vain shelteistä ja mustista belgeistä :D Ajattelin, että Nopasta voisi olla mukava leikkiä välillä omankokoisten kamujen kanssa.

Torstai-aamuna treffattiin Vanilja-sheltti. Hirveästi tämä kaksikko ei innostunut keskenään juoksemaan, vaan pyörivät enemmän jaloissa ja haukkua raksuttivat (tai Noppa taisi hoitaa suurimman osan raksuttamisesta). Noppa on tottunut siihen, että se saa ajattaa toisia takaa, niin tällainen rauhallisempi meno ei oikein sopinut sille :P

Mutta oli aivan loistava lenkkeilykeli, aurinko paistoi, ei tuullut yhtään ja oli lämmintä. Seurakin oli mukavaa, joten rupatellessa aika meni äkkiä ja kierrettiin järvi ympäri.

Päästyäni kotiin huomasin saaneeni viestiä Neran pennun omistajalta, joka kaipaili lenkkiseuraa. Eikun uudestaan kiertämään järveä. Mikäs siinä, niin upea kevätpäivä olisi ollut ikävä viettää sisällä...! Iivo-poikaa lähti juoksuttamaan Nera-äippä.

Ennen Iivo-treffejä käytin vielä Jaden leikkimässä narupallon kanssa, jotta sekin sai vähän spesiaalimpaa tekemistä sille päivää. Jaden mielestä maailmassa ei ole mitään palloa parempaa. Paitsi ruoka. Ja ehkä autoilu.

Iltapäivästä raahustettiin  rallytokokurssin viimeiselle kerralle. Minä olin todella väsynyt, mutta Noppa oli jo ehtinyt toipua aamuisesta ja oli täynnä intoa. Tehtiin rata, jossa oli AVO- ja ALO-luokan kylttejä. Juteltiin tavoitteista kouluttajan kanssa ja kerroin, että toiveena olisi jo kesän aikana kerätä RTK2 kasaan. Saapa nähdä miten päästään kokeisiin ja AVO-luokan kokeessa on jo muutama juttu mitä pitäisi oikeasti treenatakin, kuten hyppy (Noppa ehtii kääntymään minua kohti).

Rallytoko jatkuu meidän osalta vielä neljän kerran AVO-kurssilla. Sen jälkeen pidetään ohjatuista taukoa varmaan syksyyn asti.

Sosiaalinen meininki jatkui vielä tänään, kun käytiin aamulenkillä yhdessä Riitan ja kahden soopelipojan kanssa. Näistä pojista toinen oli kova haukkumaan ja ne haukkuivatkin Nopan kanssa kilpaa, toinen olisi tykännyt juoksennellakin, ja muutamat ihan kivat rallit siinä saatiinkin aikaiseksi.

Viikonlopun Noppa saa levätä ja nollata aivojaan. Voi olla, että muutamaa shelttikamua vielä tavataan, mutta mitään treenejä en jaksa edes ajatella. Ainakaan juuri nyt...

Pentuja ja (?) pentusuunnitelmia

Nähtiin tänään Neran lapsukaisista Iivoa (Into The Wild), Vitsiä (Inside Joke) ja Hallaa (Instant Karma). Koiralaumaa oli muutenkin mukana treffeillä vähän turhankin iso sakki, ensi kerralla ainakin omat "ylimääräiset" saa jäädä kotiin. Saa pennut sitten leikkiä keskenään, eikä ole ihan niin hasardia hommaa :P

Iivo, Nera, Vitsi ja Halla

Iivolla oli kivasti turkkia, mutta nämä meidän tyttöset on niukempikarvaista mallia. Hallalla oli juuri alkanut karvanlähtö ja Vitsi lopettelee omaansa. Pennut tulivat erinomaisen hyvin juttuun keskenään, ja meno oli välillä melko aivotontakin. Joukossa tosiaan tyhmyys tiivistyy :D Vauhtia riitti, ja vaarallisia tilanteitakin, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Vitsi

Iivo

Iivo, Vitsi ja Halla ovat kivoja, avoimia ja vilkkaita belginalkuja. Vitsi jäi pieneksi, mutta muut ilmeisesti ovat (kauempana asuvatkin) ihan normimitoissa. Kuulumisia kauempaa asuvilta tulee säännöllisesti FB-ryhmässä ja ensi vuonna toivon mukaan mahdollisimman moni kävisi virallisissa terveystarkastuksissa. Niitä odotellessa :)

Halla

Neran seuraavaa pentuettakin tässä on mietitty, monelta kantilta. Uroksella, jota olisin halunnut käyttää, todettiin uusintasilmäpeilauksessa kaihi, joten urosvalinta on vielä täysin avoin. Jotain alustavia tiedusteluja olen tehnyt. Mielelläni Neraa vielä käyttäisin, koska se on terve, miellyttäväluonteinen narttu ja on aina saanut kehuja ystävällisestä ja rauhallisesta luonteestaan kaikkialla missä sen kanssa on tullut kuljettua. Vielä pitäisi vain löytää sopiva uros ja varmistaa myös uusintakuvauksessa, että Neran viime tammikuussa operoitu jalka on kunnossa.