Metkaa tokoilua

Kesää kohti pikkuhiljaa aktivoidutaan treenirintamalla ja myös blogia olisi tarkoitus taas päivitellä ahkerammin. Instagrammiin olen postannut joitakin elonmerkkejä tämän blogihiljaisuuden aikana :)

Kesällä ei käydä ohjatussa ryhmässä, mutta tokoillaan itseksemme ja vapaavuoroilla. Metka osallistuu kolmen kerran tokon alkeiskurssille, joista eka kerta oli viime torstaina. Treeneihin hurautimme kätevästi pyörällä; Metka kun on sen verran pieni, että mahtuu pyörän etukoriin matkustamaan :D

Treeneissä harjoiteltiin perusasentoa, kontaktikävelyä ja hyppyä. Tunnarikapulaakin oli tarkoitus etsiä, mutta siinä oli turhan paljon häiriötä Metkalle, eikä pieni jaksanut enää keskittyä. Muuten treenit sujuivat valtavan hienosti pikkuiselta. Malttoi enimmäkseen keskittyä minuun ja oli kivasti kuulolla.

Neran kanssa käytiin hakutreeneissä, mutta niistä ei nyt hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Haamut löytyivät, mutta ääniavut eivät toimineet Nerpulla, joka jäi lähinnä ihmettelemään metsästä kantautuvia kutsuja. Oli mukava nähdä samoissa treeneissä Neran tytön Vitsin sähäkkä suoritus :)

Nopan kanssa tarkoitus olisi treenata kerran viikkoon ja tehdä sille (ja Metkallekin) kunnon treeniohjelma. Tavoitteena on syksynä päästä kokeeseen. Lähinnä liikkeiden muistuttelua ja häiriönsietoa tarvitaan, sekä se oikean tunnetilan löytyminen (edelleen) on meidän treenikesän teemana.

Muuten nautitaan kesästä, omalla pikkupihalla, mökillä ja reissataan vähän :) Jokunen näyttelykin on katsottu Metkalle.

Uskomaton Noppa

Eilisen treeneissä keskityttiin lähinnä seuraamiseen ja hyvä niin, koska Nopan pakka on alkanut vähän levitä. Tempojen vaihdoissa se painaa niin voimakkaasti jalkaani, että se näyttää heiluvan jalkani mukana. Seuraamispaikkakin tuntuu näissä lipeävän hieman liian eteen.

Eilen seuraamisia kuvattiin ja videot analysoitiin. Nopan seuraaminen näytti juuri siltä kuin kuvittelinkin. Katkeamaton kontakti joo, innokas seuraaminen joo, mutta pätkittäin keulii ja puskee jalkaan liikaa. Videolla yritin pitää katseen tiukasti edessä, mutta pitänee vielä testailla riippuuko tuo keuliminen mitenkään katseensuunnasta tai mahdollisesti vauhdista (pitäisikö mennä lujempaa vai hitaammin).

Kouluttaja kommentoi, että Nopan seuraaminen on uskomatonta. Kysyin onko se uskomatonta hyvällä vai huonolla tavalla, ja koutsi-Katja sanoi, että ihan vaan uskomatonta. Nopan asento on niin luonnottoman näköinen, koska se könöttää niskat kenossa pitääkseen kontaktin (kyllä, meillä lihashuolto kuuluu päivittäiseen ohjelmaan). Seuraaminen on ollut parempaa ennen, joten jotain pientä tässä pitää säätää. Palkan olen nyt heittänyt oikealta taakse, mutta voi olla, että jokin vielä parempi palkkaustapa pitää ottaa käyttöön. Niin ja pikkupätkiä hahmotella kosketuskepin kanssa :)

Seuraamisen lisäksi ei oikeastaan ehditty muuta ohjatusti. Paikkikset olivat ok, pysyi istumassa, pysyi maassa. Kesti häiriöt. Ei mitään ihmeellistä.

Itseksemme teimme kaket (Noppaa ei huijattu muka-takapalkalla, vaan silloin se tuli varmaan muutaman sentin eteenpäin jokavaihdolla), merkinkiertoa, noutoa, lisää seuraamista, jääviä.

Ensilumikin tuli ja meni, huomaa Neran ilme :D

Meidän tokoilu loppuvuodesta ja ensi keväästä kärsii vähän, sillä aloitan uudessa työssä loppukuusta ja teen vuoroviikoin aamua ja iltaa. Iltaviikolta jäävät sitten ohjatut treenit väliin ja mietinkin haenko Nopalle ollenkaan ryhmäpaikkaa kevääksi. Mutta sitäpä ehtii vielä pohtia ennen kevään ryhmäpaikkahakua.

Tokoflow

Erinomaiset treenit takana tälle iltaa. Tehtiin ruutua, merkinkiertoa, noutoa, luoksaria, kaukojumppaa. Ei kaikki ihan täydellisesti mennyt, mutta melkein, niin silloinhan saa hehkuttaa. Se, että näkee edistymisen, kun pohjat on tehty hyvin, on todella palkitsevaa.

Aloitettiin ruutuharkoilla. Ruudun hahmottamistreeniä ja vihjesanaa pitää tehdä vielä ja se vihjesana muistaa joka kerta. Ruutuharkat sujuivat vallan mainiosti. Kolmesti lähetin sen alustalle ja kerran ilman alustaa, kaikki loistosuorituksia: nopeita, tarkkoja ja äänettömiä. Ruutuharkkaan pitää muistaa ottaa myös eri matkoilta lähetyksiä ja kuunteluharkkaa. Nyt tein väliin kaukot ja siitä suoraan ruutuun.

Ruudun jälkeen noutoa. Matkaa olisi saanut olla enemmän, mutta halli on pieni ja siellä treenaa yhtäaikaa kuusi koirakkoa. Nytkin meidän selän takana treenattiin ruutua niin, että oltiin suurinpiirtein selät vastakkain toisen koirakon kanssa. Ensimmäisellä noudolla Noppa teki sen mitä on nyt tehnyt viime aikoina, nouti vauhdilla ja innokkaasti, mutta sylkäisi kapulan jalkoihini ennen kuin siirtyi sivulle. Toisella kerralla teki hyvin ja otettiin vielä erikseen sivulla kapulanpitoa ja luovutusta. Olen miettinyt josko muuttaisin noudon niin, että Noppa tuo sen minulle eteen, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin tuntuu työläältä. Kokeilen nyt vielä vahvistaa kapulan luovutusta sivulle ja muutenkin tehdään kapulan kanssa erilaisia hauskoja ja luovia noutoharkkoja. Think outside the box jne.

Sitten luoksari, mikä oli taattua Noppakamaa: sähäkkä :D Kouluttaja kehuikin, että Noppa on siitä makea tokokoira, että se tekee kaiken täysillä. Totta. Mutta se on myös se haastavin puoli tuossa elukassa. Onneksi malttiakin on alkanut löytyä iän myötä.

Treenattiin myös luoksarin stoppeja pallopalkalla.

Loppuun merkinkiertoa ja häiriöharkkana merkin edessä oli talouspaperirulla ja teippirulla. Noppahan haksahti ekana tarkastamaan molemmat häiriöt, mutta teki myös tosi näppärät merkinkierrot sen jälkeen eikä jäänyt kiinni häiriöihin. Tehtiin varmaan viisi kertaa, mikä oli vähän liikaa toistoja kiihdyttävässä liikkeessä, koska toiseksi viimeisellä kerralla oli pakko haukkua vähän. Loppuun saatiin kuitenkin taas tosi nopea ja äänetön merkinkierto :)

Paikkiksissa Noppa jäi istumaan jotenkin huonosti takajalat levällään. Siitä olisi ollut tosi helppo käydä maahan, mutta kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa malttoi istua. Paikkamakuu sujui hienosti ja menin puolittain piiloon renkaan ja parin siivekkeen taakse :D Ei ehkä paras piilo, mutta Noppa katseli kiinnostuneena puuhiani :P Kiinnostuneena ja varmaan kummissaan. On tuo toko välillä vaan niin ihmepuuhaa...

Pitäis vissiin treenatakin...

Torstain tokoissa harkattiin EVL:n merkinkiertohyppynoutohässäkkää. Tehtiin sitä osissa ja muuten se sujuikin ihan kivasti, mutta kapulan palautuksessa Noppa ei tullut sivulle ilman lisäkäskyä. Oli jokseenkin tahmeaa. Kapulanpitoa ja luovutusta sivulla pitää nyt harkkailla erikseen. Aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt parissa viime treeneissä kapula tippui ennen aikojaan sivulletullessa. Luulen, että ongelma korjaantuu vauhtinoudoilla, joita ei ollakaan sitten kesäkauden harkattu.

Treenattiin myös entistä idaria ja siinä Noppaa häiritsi ylimääräiset tötsät. Teki kohtuullisen ok:t pysähdykset, mutta koomaili kaartioita ja se näkyi parhaimman täpäkkyyden ja tarkkuuden puutteena. Lisää harkkaa merkkitötsien keskellä siis, ja nimenomaan näitä jääviä liikkeitä lyhyillä seuraamispätkillä.

Muuten Noppa oli ihan vireessä ja teki aivan huippuja merkinkiertoja ja hyvät kaukokäskyt. Paikallaistumisessa oli aika kova häiriö ja Noppa paineistui sen verran, että meni maahan juuri ennen ajan päättymistä, mutta senkin laitan pitkän treenitauon piikkiin. Lisää harkkaa vaan, ja olisi plussaa, jos jaksaisi jotain kotonakin treenata :D

Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.

Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P

RTK1 Noppa

"Projekti RTK1" on nyt viety loppuun: tänään saimme kolmannesta kokeestamme sen kolmannen hyväksytyn tuloksen ja näin ollen koulutustunnuksen RTK1. Pisteitä saatiin kasaan 88/100 ja sijoitus 4/16. Hiukan harmitti tuo, että jäätiin niukasti palkintopallilta... :D

Minua jännitti taas koepaikalla jotenkin erityisen paljon. Itse suoritus oli nopeasti ohi, mikä on mielestäni rallytokon parhaimpia puolia, mutta se odottelu ulkona kylmässä ja viime hetken paniikkitreenailut saivat minut vähän turhan koomailevaksi ja jäykisteleväksi. Noppa ehkä hieman reagoi tähän, mutta koska radalta löytyi sekä spiraali, että pujottelu, Noppis nosti vireen itse aika lailla kohdilleen. Pientä murinaa tiukoissa käännöksissä, mutta pakka pysyi kasassa. Onneksi radalla ei ollut juoksuosuutta...!

Pistevähennyksiin tuli yksi 10 pisteen liikevirhe ja kaksi pikkumokaa Nopalta.

Ensimmäisen kyltin istuminen tuli niin nopeasti, että Noppa korjasi itse perusasennon paremmaksi. Siitä -1 pistettä. Kolmoskyltillä (peruuttaminen) osasin kerrankin laskea kolmeen, mutta tuomari tulkitsi askeleet liian lyhyiksi. Mielestäni otin sen vähintään jalkaterän verran pakkia joka askeleella, mutta kokeen jälkeen tuomari demonstroi askeleet (koska monelle oli tullut tässä virheitä) ja harppoi melkoisia loikkia taaksepäin. Mielenkiintoista aavistuksen turhauttavalla tavalla. Tokossa eteenpäin kolme askelta olisin ottanut juuri samanlaisilla askelilla. No siitä se klassinen -10 pistettä jokatapauksessa.

9. kyltillä Noppa tuli eteen vinoon, -1 pistettä. Eteenistumiset sillä on muutenkin heikkoja, koska en treenaa niitä juuri koskaan. Tätä koettakin varten harjoittelin pari kertaa ja lähinnä saksalaista ja tuota eteentuloa, ja käytiin kertaalleen hallilla katsomassa kylttejä, ettei niitä kokeessa tarvitsisi ihmetellä.

Noppa teki ihan perusnätin setin. Kommenteissa luki "hyvää yhteistyötä", ei muuta. Lyhyestä virsi kaunis. Siihen nähden miten koomassa suoritin radan, niin Noppa oli mainiosti kartalla. Hyvä Noppis :)

En tiedä milloin käydään kokeilemassa AVO-luokkaa. Alunperin olin ajatellut ilmoittaa Nopan marraskuun kisaan, mutta tällä hetkellä rallyinspis on kadoksissa. Katsellaan josko inspis palaisi ennen ilmoajan alkamista. Nyt tahkotaan tokoa, mikä on minulle mieluisampaa (ja aivoilleni loogisempaa) puuhaa.

Auringonlaskun ratsastaja

Vaihteeksi treenipäivitystä, kun kerrankin treeneihin päästiin. Kyseessä oli kesäkauden tokojen korvauskerta, kouluttajana Pamu ja paikalla kolme koirakkoa. Uudesta kodistamme matkaa Kuivasjärven hallille tulee vähän alle neljä kilometriä, mutta matka taittui ihan mukavan ripeästi ja Noppa sai kulkea omaa vauhtiaan flexin mitan verran. Treeneissä sen vire oli ideaali, innokas mutta ei turhaa kuumumista.

Aloitettiin luoksarilla. Tehtiin käskytettynä liikkeenomainen AVO-luoksari. Oikein näppärä. Itse vaan liikautan päätä alas maahan-käskyn antaessani, ja joku tiukempi tuomari voi tulkita sen kaksoiskäskyksi. Pitää kiinnittää huomiota tuohon.

Sitten ruutu. Ensin kosketusalustalla: ei ongelmia. Sitten ilman alustaa: ihan täydellinen suoritus. Hieno Noppis. Ruutu alkaa olla valmis liike. Vielä pitää treenailla lähetyksiä eri etäisyyksiltä, mutta tuo AVO-luokan etäisyys ainakin toimii.

Paikkis n. 2min istuen, etupalkalla. Eipä mitään moitittavaa.

Itsekseen tehtiin kaukot takapalkalla, tosi hienot, ja kaikki jäävät onnistuivat (jopa liikkeestä istuminen ilman sen kummempia apuja). Tein myös erilaisia paikkistreenejä, jotka kaikki onnistuivat hyvin. Noppa oli ihan super. Tauko ei ole ainakaan tehnyt huonoa meille.

Nyt on mietinnässä sitten ilmoitanko Nopan meidän oman seuran tokokokeeseen, mikä on lokakuun lopulla. AVO-luokkaan ollaan menossa jokatapauksessa, vaikka nykyinen ALO kuulostaa tosi helpolta. Kaikki liikkeet Noppa osaa (kaukot tarvitsevat kyllä vielä treeniä kovasti), mutta nyt pitäisi treenata kovasti esim. ruutua, noutoa ja merkin kiertämistä yhdessä. Ne ovat kaikki Nopalle nostattavia liikkeitä ja haluan treenailla nimenomaan vireen hallintaa näissä, jotta kokeessakin meillä olisi parhain mahdollinen fiilis omasta jännityksestäni huolimatta.

Rally-tokoakin pitäisi muistutella mieleen, koska sain paikan parin viikon päästä pidettävään kokeeseen :) Kesälomat taitaa olla virallisesti ohi...!

Niin ja tyhmä otsikko viittaa näihin auringonlaskukuviin. Syksyssä parasta on kirpeät, raikkaat aamut ja pimenevät illat auringonlaskuineen. Näin merenrannan läheisyydessä asuessa noita auringonlaskuja saa ihailla oikein urakalla.

Rankat huvit

Viime viikko oltiin _ihan_ lomalla, ja koirista lomailu on rankkaa :D Vietettiin ensin alkuun viisi päivää mökillä. Koirat saivat kulkea pihalla vapaasti ja oman mielen mukaan, säätkin suosivat ja taisi olla ennätykselliset viisi päivää putkeen, kun ei satanut vettä...! Minä heitin talviturkin, heinäkuun puolivälissä ja voin kertoa, että kylmää kyytiä oli. Koiratkin uivat. Jopa Noppa! Noppa lähti kepin perään uimaan ja ensin alkuun vähän avitin sitä matkaan, mutta loppuajan se ui ihan vapaaehtoisesti. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, on se sellaista pärskimistä vielä.

Viiden päivän jälkeen koirat lähinnä makoilivat pihalla. Loppuviikosta meillä oli kesän ensimmäiset melkein-helteet, ja sekin toki näkyi heti koirista. Hirveästi ei ollut energiaa touhuilla, mutta pihalla silti viihdyttiin. Mökiltä kävimme mutkan kotona kaupungissa, mistä seuraavana päivänä suunnattiin Muhokselle siskoni luokse. Noppa jäi mummulaan hoitoon, koska sillä oli juoksu loppumaisillaan ja siskoni Rölli-estrela olisi todennäköisesti mennyt ihan sekaisin juoksutuoksuista. Sen verran hajuja oli kai meihin tarttunut, että Rölli katsoi parhaaksi merkata meidän tyttöjen ruokakupit pihalla... Kirjaimellisesti nyt kustiin aamumuroihin :D

Muhoksella, varjossa lepäilemässä

Sunnuntai otettiin levon kannalta ja toivuttiin rankasta lomailusta, mutta eilen päästiin sitten tokotreenien pariin. Noppa oli oikein hyvässä vireessä ja teki hommia innolla ja täsmällisesti. Istuen paikkiksessa se oli hieman levoton, mutta siinä olikin kova häiriö, koska takana parin metrin päässä seisoi paikkamaakuu-ryhmän ohjaajat. Silti Noppa pysyi istumassa, vaikka välillä pää pyöri melkein sen 360 astetta.

Tehtiin liikkeestä maahanmeno uusilla AVO-säännöillä, mikä oli oikein hyvä. Sitten AVO-luoksari ja ruutu peräkkäin. Luoksetulossa Noppa koomaili ruutua, jonka viereen sen jätin makaamaan, ja tuli vasta toisella kutsulla luokse. Tällaista kuunteluharkkaa meidän pitäisikin tehdä enemmän. Ruutu oli hyvä. Noppa ei jostain syystä löytänyt kosketusalustaa, vaan ajautui aika takaviistoon, lähelle ruutumerkkiä, mihin se pysähtyi kyllä hyvin ja ja meni maaten hyvin JA oli ruudun sisäpuolella, joten tuohon suoritukseen pitää olla tyytyväinen.

Lisäksi tehtiin kaukoja takapalkalla ja seuraamista. Erityisesti seuraamiseen olen tosi tyytyväinen, koska sain siihen juuri sopivasti potkua niin, että kuppi ei kuitenkaan mennyt nurin :D

Näppärä!

Noppa oli varsin näppärä eilisissä treeneissä. Huolimatta siitä, että sillä alkoi juoksut ja treeneihin joutui laittamaan ikävät pöksyt, joita kotioloissa ei ole tarvinnut. Aikaisemminkaan Nopan vireeseen ja treenihaluihin ei ole juoksut vaikuttaneet, mutta kyllä se on normioloissa ehkä aavistuksen omissa maailmoissaan ja varsinkin lenkillä ihan hajujen vietävissä. Merkkailu on jotain ihan mahdotonta, hyvä että lenkillä päästään etenemään kolmea metriä pidemmälle, kun löytyy jo jokin haju mihin tiristää...

Treeneissä keskittyminen oli Itse Duunissa. Oli toivetreenikerta ja olin ilmeisesti ainoa, joka oli toiveita sähköpostilla etukäteen laitellut, joten tehtiin sitten koko porukka minun valitsemiani liikkeitä. Mulla oli ajatuksena tehdä merkin kiertämistä JA ruutua. Niitä on hankala treenata samalla kertaa, mutta pakkohan sellaistakin on kokeilla. Tuleehan molemmat liikkeet kokeessakin melkein peräjälkeen.

Minä nimenomaan halusin treenata merkin ja ruudun erottelua. Noppa on vähän pöhkönä merkkitötsiin ja kaartioihin muutenkin, joten erottelutreeni on enemmän kuin tarpeen.

Treenit aloitettiin kuitenkin paikkisharjoituksilla. Meidän alkukesän treenien teemana on ollut paikallaolot vesisateessa, ja nyt melkein paistoi aurinko treenien alkuun, siispä paikkikset päätettiin otettiin heti alkuun. Hyvää vaihtelua näin.

Ensin istuenpaikallaolo. Kaksi minuuttia kahdessa erässä. En jättänyt Nopalle palkkaa eteen, mutta kävin pariin kertaan välipalkkaamassa. Noppa oli rauhallinen ja keskittynyt. Viereiset kaverit olivat vähän levottomampia, mutta tällä kertaa levottomuus ei tarttunut. Hieno Noppa! Maatenpaikkikseen jätin pallon palkaksi ihan etutassujen eteen. Noppa oli rauhallinen siihen asti, että koutsi-Pamu tuli sen lähelle seisomaan, minkä jälkeen Nopan huomio oli sataprosenttisesti koutsissa, eikä se tainnut enää vilkaistakaan meikäläisen suuntaan :P Hyvää harjoitusta tällainenkin, Pamu kuitenkin useimmiten on meitä kokeessakin liikkuroinut ja liikkuroi varmaan jatkossakin. Muutama pieni vingahdus Nopalta karkasi, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä. Varsinkin, kun oli vielä ne ikävät juoksupöksytkin jalassa.

Paikkisten jälkeen merkin kiertämistä. Tämä alkaa olla oikein hyvä. Välillä Noppa empii ja kokeilee pitikö merkin taakse jäädä sittenkin seisomaan. Vaikka perinteistä merkkiä ei olla harjoiteltu varmaan puoleen vuoteen ja käsky merkin kiertämiseen on aivan erilainen, niin _silti_. Pentuaikojen hittijuttu oli merkillä pönöttäminen, hyvin on vanhat opit muistissa. Vähän liiankin hyvin :D Kokeessa liikkeestä ei kai vähennetä kuin kaksi pistettä, jos koiran joutuu käskemään merkiltä lisäkäskyllä sivulle.

Merkin jälkeen harjoiteltiin VOI-ruudun loppuosaa, eli koira kutsutaan ruudusta seuraamaan. Lähetin Nopan kosketusalustalle ja se kääntyi hienosti, seisoi hetken ja painui oma-aloitteisesti maahan. Olen opettanut seisomaan ruudussa ja vasta käskystä maahan, mutta Nopalla ei ollut aikaa odotella käskyä. Miksi turhaan, kun niin tietää mitä seuraavaksi tehdään :D Sivulle ja seuraamaan tulo oli näppärä.

Odotellessamme ruutuvuoroa harjoiteltiin häiriökäskytystä parin kanssa. Koira sivulla ja toinen käskyttää maahanmenoa. Ruutuun me pääsimme porukan viimeisenä ja halusin tehdä ruudun kokonaisena liikkeenä ja käskytettynä. AVO-luokan ruutuhan tehdään 15 metrin päästä, koira lähetetään ruutuun, pysäytetään joko seisomaan ja maahan tai suoraan maahan, ja ohjaaja menee ruutuun koiran viereen ja ottaa sen perusasentoon. Laitettiin kosketusalusta, jota koutsi kävi kopauttamassa. Noppa katsoi ruutua hyvin ennen käskyä, meni vauhdilla alustalle ja käskystä maahan (käskyn kyllä annoin melkein välittömästi sen seisahduttua, siinä kai pitäisi odottaa hetki). Loppuosa ruudusta oli myös hieno. Olin ihan hirveän tyytyväinen Noppaan :) Tarvitaan lisää ruudun hahmottelutreeniä ja kosketusalustan häivyttämistä, mutta muuten liike alkaa olla valmis.

Ruudun jälkeen otettiin vielä paikkis pitkällä etäisyydellä. Halusin kokeilla paikallaistumista kunnon etäisyydellä (n. 15-20m), muut ottivat paikkamakuun. Noppa oli hirmuhyvä tässäkin. Keskimmäinen koira ampaisi kuin tykin suusta noin minuutin jälkeen ohjaajansa luokse, mutta Nopalla ei ilmekään värähtänyt. Saatiin vähän extrahäiriötä liikkeeseen.

Loppuun vielä kaukojen eka vaihto takapalkalla (super) ja käskytetty seuraaminen ruudun läpi (meille tosi hyvä harkkaa taas) ja seuraaminenkin oli hienoa. Oli kyllä sellaiset treenit, joiden jälkeen tuntui, että tämän koiran kanssa on vaan huippua treenata ja AVO1 tulos on erittäin saavutettavissa syksyllä. Toki tekemistäkin vielä piisaa, mutta kun se tekeminen on hauskaa, niin ei voi valittaa...!

Nipsu treenaa

Neran kanssa ollaan käyty alkukesän aikana treenailemassa tokoa ja rally-liikkeitä yhden belgipoppoon treenivuorolla. Nerppu on ollut varsin innokas lähtemään treeneihin ja on ollut mukava saada tehdä sen kanssa jotain, viime vuosi kun meni kuntouttaessa rikkinäistä jalkaa. Mitään sen kummempia tavoitteita minulla ei ole Neran suhteen tällä hetkellä. Noppa on se koira, jonka treeneihin ajallisesti satsaan eniten ja jota treenaan suunnitelmallisesti (tai ainakin yritän). Nerpun kanssa fiilistellään ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja jos sattuu joku koe sopivasti hollille, niin ehkä jossain vaiheessa sen kanssa palataan kisakentille.

Tokossa Nerpun kanssa ollaan katseltu lähinnä uusia AVO-luokan liikkeitä. Ruutua lukuunottamatta ne sujuvat kaikki Neralta kivasti. Vauhtia, täsmällisyyttä ja häiriöiden sietoa tarvitaan vielä, mutta se nyt ymmärtää huomioon ottaen Nerpun pitkän tauon ryhmätreeneistä.

Ruudussa Neralla on ihan liikaa vauhtia, eikä varmaan pienintäkään aavistusta mitä sen oikeasti pitäisi tehdä :D Sen takia viime treeneissä harjoiteltiinkin suosiolla vain kosketusalustalle lähtemistä ja siellä pysymistä.

Merkin kierto on Neran bravuureita, mutta vanhana aksakoirana liike onkin sille helppo ja mieluisa. Kaukot sujuvat hyvin, hitaathan ne on, mutta en tiedä jaksanko alkaa puuttumaan siihen, kun vaihdot kuitenkin onnistuvat. Noutokin on hitaanlainen, mutta perusnätti ja varma.

On mielenkiintoista treenata kahta melko erilaista koiraa yhtäaikaa. Nera on paljon matalaviettisempi kuin Noppa ja molemmille tarvitsee erilaiset opetustavat ja palkat. Erilaisista koirista oppii itsekin ohjaajana hirveästi.

Ensiviikolla Nera pääsee hakutreeneihin. Sielläkin oletan sen lähinnä olevan iloinen siitä, kun metsästä löytyy "ukkoja" herkkupurkkien kera.

#juhannus #toko

Juhannuksena rentoiltiin ja treenailtiin, uimakausikin korkattiin. Koirat siis korkkasivat, minähän en veteen vielä mene ennen kuin ollaan saatu edes pari hellepäivää vesiä lämmittämään. Joo, Noppakin ui. Ei vapaaehtoisesti vieläkään, jouduin kantamaan sen vähän syvemmälle, mistä se pulikoi vauhdilla rantaan. Varmaan hirmu miellyttävä kokemus :D Nopasta edelleen uintireissujen kohokohta ja koko tarkoitus on haukkua rannalla, kun belgit ui ja hakee keppejä vedestä. Kepin perään se haluaisi itsekin lähteä, mutta kun ei vaan voi, ei pysty, ei kykene... Heittelinkin sille keppiä sitten rantaviivaa pitkin, että se sai edes kahlailla kepin perässä. Olisiko kesän ykköstavoite, että Nopasta tehdään innokas vesipeto...? Se kyllä saattaa olla meidän viimekesäisiäkin tavoitteita.

Juhannuspäivänä käytiin Jaden kanssa reilu 7km lenkki Kierikkiin. Jade oli suurimman osan reissusta vapaana, koska se on jo _melkein_ kuin ihmisen ajatus. Sitäpaitsi koko lenkillä ei tullut vastaan yhtään mitään tai ketään. Joku juniori ajeli mönkkärillä ja autotiellä ohi huristeli muutama auto, mutta muuten oli ihan kuollutta. Hiljaista ja kaunista. Tykkään viettää Jaden kanssa laatuaikaa, koska sen kanssa ei enää käydä missään treeneissä. Ja mistäpä sitä koskaan tietää kuinka paljon aikaa meillä vielä on yhdessä. Jade on ihan hyväkuntoinen ja hyvävointinen, mutta kyllähän sen tekemisiä tulee seurattua ihan eri tavalla kuin ennen. Jos se on huonovointinen ja oksentaa, niin suurinpiirtein ensimmäinen ajatus on, että nyt sillä on vatsasyöpä ja se kuolee. Tällaisia vanhenevan koiran omistamisen iloja. Toisaalta minusta on ihanaa, että laumassa on vanhempi koira, joka ei enää (yleensä) turhasta hötkyile ja jonka kanssa reilussa yhdeksässä vuodessa on syntynyt aivan erityinen suhde.

Juhannuskuvia tuli lähinnä napsittua kännykällä ja latasin kuvat samantien instagramiin. Instagramista meidät löytää nimimerkillä eli_na_k, jos joku haluaa seurata (lähinnä) koiramaista arkeamme sitä kautta. Saa myös vinkata omista instagram-nikeistä, mielellään seurataan blogituttuja sielläkin :)

Maanantaina palattiin sorvin ääreen ja tokotreeneihin. Ohjelmassa oli ruutua ja tunnaria.

Tunnaria treenattiin niin, että laitettiin kasa vieraita kapuloita ja oma niiden taakse, ja tunnarikapuloiden eteen makupala-alusta. Noppa ei ole tainnut koskaan nostaa vierasta kapulaa, mutta nyt se kaahotti kasalle ja nosti ensimmäisen kapulan. En tiedä vaikuttiko se, että oltiin aika lähellä kapuloita (normaalisti lähetän kauempaa) ja teinkö muutenkin jotain eritavalla. Uusintayritys. Noppa pysähtyi sekunninsadasosaksi makupala-alustalle, mutta ei ottanut lihapullaa, vaan lähti haistelemaan kapuloita. Tällä kertaa oma löytyi ihan näppärästi.

En tiedä onko makuupala-alusta tunnarissa meille hyvä vai huono. Pitänee kokeilla häiriössä tunnaria uudelleen ilman alustaa ja sitten alustan kanssa ennen kuin päätän toimiiko se meillä vai ei.

Ruutuun lähetettiin kentän toisesta päästä. Noppa lähti hyvin ruutuun, mutta himmaili hetken ruudun etuosassa ennen kuin löysi kosketusalustan. Ruudussa meidän pitää nyt alkaa tekemään lähetyksiä kaukaa, ruudun hahmottamista ja kokeilla ruutua myös ilman kosketusalustaa.

Näiden lisäksi otettiin seuraamistreeniä, missä Noppa pyrki vähän edistämään. Neuvoksi sain palkata taaksepäin, mitä olenkin nyt tehnyt. Muutenkin seuraamisesta on kadonnut sen terävyys, koska en ole kiihtymisen/haukkumisen "pelossa" tehnyt kosketuskeppitreeniä tai muutenkaan innostanut seuraamiseen. Treenikaveri kyllä kehui Nopan seuraamista hienoksi, mutta omasta mielestäni se kaipaa tällä hetkellä vähän potkua. Siispä paljon käännöksiä, täyskäännöksiä ja vasempaan käännöksiä, palkkaa paljon taakse, yllättäen, tempon vaihtoa, innostusta, iloa ja kosketuskeppitreeniä. Puututaan taas kuumumiseen sitten, kun sitä tapahtuu.

Paikallaolon aikana satoi taas vettä reilusti ja sääsketkin kiusasivat. Noppa pysyi silti hyvin ja hiljaa paikoillaan. Treeneistä jäi kokonaisuutena hyvä fiilis, koska veimme treenit läpi hyvällä sykkeellä ja iloisella mielellä. 

Paluu arkiseen aherrukseen

Maanantaina podin agilitykrapulaa ja taisin myös vähän vilustua agikisoja katsellessani, mutta illan tokotreenejä ei voinut kuitenkaan jättää vesisateesta huolimatta väliin. Tuntui että oli ihan pakko päästä tekemään Nopan kanssa jotain järkevää, vaikka oma fiilis olikin ihan koomailun puolella.

Noppa oli näppärä vesisateesta huolimatta. Perusasennoissa se jotain himmaili ja sääti paikkaa paremmaksi turhan hitaasti ja huolellisesti, muuten sen tekemisessä ei ollut valittamista. Tuota perusasentojumittelua voi ehkä selittää märällä maalla, tai sitten en ole vain pitkään aikaan palkannut kunnolla nopeista perusasentoon tulemisista. Juoksukin tekee tuloaan. Jokatapauksessa perusasentojumppaa tiedossa.

Aloitettiin seuraamispätkällä hyppyesteen ympäri. Ei parasta Noppaa, ei huonointakaan missään nimessä. Sitten sivuaskelia ja peruutusta, missä tuo perusasentohimmailu tuli tuskallisen selväksi. Askeleet tarvitsevat lisää työtä ja minun pitäisi oikeasti harjoitella sivuaskelia itsekseni, jotta saan ne sujuvaksi. Kaksi vasenta jalkaa jne :D Kosketuskepin kanssa sivuaskeleet ja peruutus sujuivat kivasti. Samoin ne perusasennot tulivat nopeasti kepin kanssa.

Seuraavaksi ohjelmassa oli hyppynouto. En muista ollaanko koskaan Nopan kanssa hyppynoutoa tehty. Ehkä kerran tai kaksi. Jokatapauksessa hyppynouto oli todella hieno. Sain kuin sainkin heitettyä kapulaa suoraan (yllättävän vaikeaa) ja Noppa teki nopeat ja virheettömät (ja äänettömät) noudot. Käskynä pelkkä "hae" tällä erää. Mietin vaihtaako sitä "hyppy-hae"-käskyyn jossain vaiheessa, nyt se toimi noinkin. Eri asia ehkä sitten jos heittäisin kapulan pahasti vinoon, jolloin suorin linja kapulalle olisi kiertää hyppyeste.

Pörrökorvat kaipaisivat saksia

Loppuun paikkikset, jotka tehtiin taas hallissa, koska pahin kaatosade alkoi juuri treenien loppuun. Hallissakin meteli oli niin kova, että hyvä kun oman äänensä kuuli, saati sitten liikkuria. Tehtiin istuen paikkista ensin. Aika yhteensä ehkä sen kaksi minuuttia, kävin kolmesti palkkaamassa välillä. Jättökäskyksi on valikoitunut "rauha". Se on tarpeeksi jämäkkä ja eroaa kuitenkin "paikka" ja "odota" käskyistä. Palkaksi laitoin Nopalle nameilla täytetyn pallon sen eteen. En ole yleensä jättänyt sille mitään palkkaa eteen istuenpaikkiksessa, mutta nyt en edes ajatellut asiaa. Noppa kesti kuitenkin hyvin etupalkan, eikä kumarrellut haistelemaan palkkaa. Muutenkin paikkis oli hyvä.

Paikallamakuu pari minuuttia ja sama palkka. Kävin piilossa ja palasin palkkaamaan. Noppa oli mielestäni tosi rauhallinen ja tarkkaavainen. Koutsi kommentoi Nopan tökänneen palloa kerran kuonolla, mutta muuten se oli ollut rauhallinen. Varmaan tunnin tokoilut vesisateessa edesauttoivat luomaan rauhallisen zen-fiiliksen paikkiksiin :D

Loppuun omasta mielestäni hauska kuvasarja viikonlopulta, kun kuvattiin perhepotrettia.

Ensimmäisenä rivistä häipyi Maya ja Weega (taustalla)

Myös Nolan päätti vapauttaa itsensä

Jäljellä jäi tönöttämään meidän Noppa, joka kuuliaisesti odotti vapautuskäskyä, vaikka kamut olivat jo karanneet vierestä :D Noiden kuvien säädöt ovat päin prinkkalaa, mutta kuvia ottaessa oli niin kiire, etten ehtinyt astuksia säätämään ja aurinko paistoi suoraan kameran näytölle niin, että en edes nähnyt millaisia kuvia sain otettua. Toivottavasti Sirpan kuvat kolmikosta onnistuivat, laitan niitäkin sitten näytille.

Sataa sataa ropisee

Maanantain tokoihin suunnattiin vesisateessa. Koska tokoilijat on hämärää sakkia, olin mielissäni siitä, että päästiin tokoilemaan märälle ulkokentälle. Eipä sitä koskaan tiedä millainen sää sattuu kokeeseen, joten treenata pitää säästä huolimatta. Kyllä minä silti toivon seuraaviin treeneihin auringonpaistetta ;)

Noppa oli hyvässä vireessä ja teki hommia innokkaasti ja hiljaa. Aloitettiin tekemään merkin kiertoa ja siitä nopeita maahanmenoja ja seisahtumisia. Huomasin vasta jälkeenpäin, että Noppa ei tainnut haukahtaa kertaakaan tässä, vaikka merkin kierto yleensä saa sen tunteet kuumenemaan. Johtunee siitä, että merkin kiertäminen alkaa olla ideana selvä ja Noppa suurinpiirtein tietää mitä siltä haluan, kun käsken sen merkille "takaa"-käskylle. Välillä se jää arpomaan pitääkö merkillä seistä vai ei, mutta hienosti ollaan edistytty tässä.

Muutenkin Noppa teki hommia hiljaa. Selvät sävelet ja ajoittainen vesisadekin varmaan viilensivät tunteita. Olen muutenkin tajunnut mistä komennushaukkuminen useimmiten kumpuaa: epäselvistä ohjeista, koiran turhautumisesta ja epävarmuudesta (mitä oikein pitää tehdä). Sen verran mustavalkoinen pitää olla, että käskyt ja liikkeen valmistelut (kunhan muistais ne vihjesanatkin) täytyy tehdä koiralle reilulla tavalla ja pitää linjansa.

Harkattiin seuraamista, missä häiriönä piti kiertää Pamu-koutsi. Kiersimme ihan Pamun läheltä ja vaikka Noppa muutaman kerran vilkaisi Pamua, niin se seurasi hyvin ja teki perusasennot näppärästi. Itseksemme seuraamista otettiin lelupalkalla. Jännä, että lelupalkka taas ei kuumenna Noppa yhtään, vaikka se lelusta innostuukin ja palkkautuu hyvin.

Sitten nopeita maahanmenoja pyörähtämisen ja peruuttamisen kautta. Näitähän me tehdään Nopan kanssa paljon, ja sillä onkin tosi nopeat jäävät. Nyt se kuitenkin tarjosi mieluummin istumista maahanmenon sijaan ja epäilin syyksi märkää (inhottavaa) kenttää. Kotona sama meininki jatkui ja tajusin, että ollaan jankattu hirveästi kaukokäskyjä ja maasta istumaan nousemista. Noppa siis sekoitti nämä ja tarjosi istumista, koska siitä on palkkaa viimeaikoina ropissut ruhtinaallisesti. Korjausliike ja palkkaa myös niistä _varmoista_ maahanmenoista, myös kaukokäskyissä.

Vesisade yltyi ja mentiin sisälle halliin tekemään paikkikset ja ruutu. Aloitettiin ruudulla, missä Noppa oli hakeutumassa merkin taakse seisomaan, mutta ilman lisäkäskyä korjasi itse ja meni ruutuun. Mahti-Noppa. Ruutukin suoritettiin ilman äänitehosteita.

Paikkiksista tehtiin ensimmäisenä istuminen. Noppa istui kyllä, mutta oli jotenkin onnettoman näköinen. Jättökäsky minun pitää miettiä tähän, koska käskyn pitäisi olla eri kuin luoksetulossa (odota) ja paikkamakuussa (paikka). Istu-käskyn toistamisella Noppa menee välittömästi maahan. Istuen paikkiksia pitääkin nyt tehdä paljon ja lyhyitä, miettiä jättökäsky ja keksiä sopiva palkkaus.

En tiedä johtuiko Nopan surkea olemus siitä, että se oli litimärkä ja sade hakkasi maneesiin kattoa niin, että hallissa ei juuri kuullutkaan mitään. Maatenpaikkiksessa se oli skarppina ja palkka (pallo etujalkojen edessä) toimi hyvin.

Lopuksi tehtiin vielä ruutu ulkona. Ruudun vieressä oli hyppy ja takana pari ihmistä. Ilmeisesti se pisti vähän pasmoja sekaisin pikkukoiralla, koska ensimmäisestä ruutuun-käskystä piti päästää ilmoille komennushaukut. Mielestäni Noppa näki ruudun hyvin, mutta ehkä hyppyeste ihan ruudun vieressä oli liian kova häiriö. Uusintayritys, koira ruutuun, onnistunut suoritus, palkkaus ja kotiin.

Mitä opimme tästä? Kannattaa lopettaa niihin onnistumisiin :D 

Tokoa tottakai

Tiistain tokoissa oli tarkoitus ottaa kisamainen treeni. Osa porukasta tähtää lähiaikoina kokeeseen ja he tahtoivat treenata liikkuroituna. Meillä ei AVO-luokan liikkeistä valmiina ole kuin jäävät (maahanmeno ja seisominen), luoksetulo, hyppy ja nouto, ja noista liikkeistä treenattavaksi valikoitui seuraaminen, liikkeestä seisominen ja nouto. Itsekseen treenattiin kaukoja, hyppyä ja luoksetuloa.

Noppa vähän otti häiriötä viereisen tallin tauotta haukkuvasta koirasta, mutta teki ihan täsmällisesti hommia. Ensimmäinen nouto oli hassu, koska Noppa sylkäisi palauttaessaan kapulan "liikkurille", eli kouluttaja-Pamulle. Mikälie aivopieru. Seuraava nouto oli näppärä.

Kaukokäskyjen levottoman takapuolen ongelmaa olen koittanut ratkoa erilaisilla palkkaustyyleillä. Noppa tekee kaukoja kivasti, mutta en ole vielä hoksannut millainen äänensävy tai käsimerkki saa sen hypähtämään istualleen niin, että koko koira liikkuu sivusuunnassa tai taaksepäin. Harjoitukset jatkuvat tällä saralla. Olen ihan varma, että on jokin pieni ele tms. joka tämän pompun aiheuttaa, koska Noppa on varsin taitava päättelemään ja yhdistämään asioita.

Torstaina treeneihin pääsikin Nera. Nerpun kanssa minulla ei ole mitään sen kummempia tavoitteita, haluan vain nähdä millainen tekemisen meininki sillä on, miten se toimii häiriössä pitkän tauon jälkeen ja millä mallilla sillä on liikkeet ajatellen AVO-luokkaa uusilla säännöillä.

Neran lisäksi treenamassa ei ollutkaan kuin Pamu & Pääsky, mikä oli ihan riittävästi häiriötä näin ekalle harkkakerralle. Pamuhan on meidän kaikkien koirien suosikki-ihmisiä, varsinkin Nerppu tuntuu tykkäävän Paulasta ihan ylitsevuotavan paljon. Nera sai moikkailla Pamu-kamun rauhassa ja teki sen jälkeen yllättävän keskittyneesti hommia. Kivaa seuraamista, kivat kaukot, kivan noudon, hyviä merkin kiertoja.

Ajatuksena minulla oli tehdä lyhyet motivoivat harkat, mutta yllätys yllätys, koko tuntihan siellä taaperrettiin. Nerpun mielenkiinto ja vire pysyi kuitenkin samanlaisena koko ajan, joten treenien venyminen ei ollut niin iso juttu. Tokihan Neran kaltaisen, matalaviettisemmän ja rauhallisen koiran kanssa, ideaali olisi paukuttaa lyhyet treenit läpi hyvällä sykkeellä, mutta ideaalitreenejä tulee harvemmin tehtyä... :P

Huhtikuinen kuva Nerasta, joka nykyään on taas Musta Malinois

Paikkiksia tehtiin useampi, joista toisiksi viimeisimmän aikana viereiseen talliin (etäisyys koirasta varmaan 4 metriä) tuli hevonen, joka kolisutteli tallin seiniä ja puhisi äänekkäästi. Tämä oli Nerasta vähän epäilyttävä juttu ja Nerppu pöhähteli ja haukahteli, kuitenkaan nousematta paikaltaan. Otin loppuun vielä lyhyen paikallaolon samassa paikassa ja Nera oli hevosen hörinöistä huolimatta hiljaa.

Kapulakooma ja miten lähteä purkamaan ongelmaa?

Onhan se hirveän kiva, että Noppa rakastaa noutamista. Muistan hyvin miten kapulan pitoa naksuteltiin pentuna ja siitä on päästy pitkälle. Niin pitkälle, että Noppa vajoaa transsiin heti kapulan nähdessään ja sen päässä liikkuu vain yksi ajatus: kapulan saalistaminen.

Koska kesän treeniteema on "Pois Mukavuusalueelta", tänään treenailtiin myös kapulahäiriöitä. Ajatus lähti siitä, että teimme uutta ohjattua noutoa, missä koira kävelytetään merkin taakse ja jätetään se liikkeestä seisomaan merkille, mistä se lähetetään kapulalle. Ensin harjoiteltiin vain tuota alkuosaa, merkille jäämistä ja kun siinä ei ollut ongelmaa, lisättiin yhtälöön kapula merkistä muutama metri oikealle. Nyt olikin huomattavasti haastavampaa saada Noppa keskittymään itse seuraamiseen, kun se oli jo lähtökuopissa noutoa varten. Tällaista kuuntelutreeniä me tarvitsemme myös: heitetään kapula, mutta lähdetäänkin seuraamaan tms. Yllätyksellisyyttä peliin ja koira joutuu oikeasti keskittymään siihen, mitä sille sanotaan.

Ohjattu nouto oli kaikkineensa näppärä, mutta kapulakoomaa lieventääkseni seurauttelin sitten Noppaa merkin ja kapulan ympäri. Seurautin Noppaa myös kapulaa pitävän ja heiluttelevan koutsi-Pamun ympäri, mikä sekin oli aluksi hankala harjoitus, mutta onnistuttuaan Noppa sai suuret kehut :) Koiralta pitää myös vaatia asioita, jotka se osaa ja muistaa vahvistaa toivottua käytöstä, epätoivotusta käytöksestä jää ilman palkkaa.

Harjoittelimme liikkeestä istumista, mikä on meillä suht alkutekijöissään. Pysähdyn itse, annan vartaloavun ja käskyn pitää myös olla tarpeeksi napakka. Noppa teki hyviä istumisia ja pikkuhiljaa sitten vaikeutetaan liikettä ja jätetään apuja vähemmälle.

Loppuun hyppyä, jossa otettiin häiriökäskytystä ja paikallaolot, missä edelleen yritän edetä niin, että palkkana olisi nami Nopan etutassujen välissä. Tämä toimiikin hyvin, ellei Noppa ehdi syömään namia heti paikkiksen alkuun. Se kyllä tietää, että namia ei saa ottaa, mutta periaatteessa tuosta ei voi lähteä kovasti kieltämäänkään, koska en halua koiran paineistuvan tai ymmärtävän torumisia väärin. Eilisissä treeneissä Noppa söi namin lähes heti jätettyäni sen, mutta itse paikallaolo oli ihan hyvä. Kaiken mahdollisenhan Noppa ehtii huomata (ylilentävät linnut, viereisellä tallilla kulkevat ihmiset ja hevoset, aksahallilta kuuluvat pamaukset ja kolahdukset), mutta ainakin se oli hiljaa ja pysyy paikoillaan. Treeniä treeniä vaan. Kokeen jälkeen olen treenannut tosi laiskasti kotona, mutta jospa sen nyt saisi muutettua ja tehtyä meille taas viikottaisen treenisuunnitelman, joka päivälle jotain pientä joko kotona, lenkillä tai lähikentillä.

Treenisuunnitelmat pitää tehdä myös ohjattuja treenejä varten, jotta muistan pitää taukoa, tehdä rauhoittavat alku- ja loppurutiinit, sekä harjoitella rauhoittumista liikkeiden välillä.

Viime lauantaina kävimme shelttikamujen kanssa lenkillä Auranmajan metsissä. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, koska sää näytti hiukan epävakaalta ja kamera jäi kotiin. Yllätyksekseni aurinko paistoikin koko lenkin ajan ja varmaan kivoja kuviakin olisi saanut, sen verran mielenkiintoisissa lenkkimaastoissa seikkailtiin. Pääasia tietysti, että koirilla oli hauskaa ja Nopalla kerrankin shelttimäistä seuraa :)

Kesäkausi korkattu

Kesäkauden tokot aloitettiin eilen koleassa ja pilvisessä säässä, mutta melkein mieluummin tällainen keli kuin heinäkuun helteet näin puhtaasti tokomielessä. Ryhmästä oli kolme koirakkoa paikalla, joten ehdittiin treenata koutsin opastukselle hyvin ja paneutua ongelmakohtiin.

Alkuun tehtiin AVO-luokan hyppyä uusilla säännöillä. Helppo nakki. Koira jätetään esteen taakse istumaan ja kutsutaan luokse (tässä tapauksessa suoraan sivulle). Meidän pitää tämän liikkeen kanssa harjoitella lähinnä häiriökäskytystä, jotta Noppa ei vaan karkaa hypylle heti liikkurin käskystä. Hypyn vetovoima on sen verran suuri, että hyppyluvan odottamisen painottaminen on tärkeää.

Seuraavaksi merkin kiertämistä. Kuinka ollakaan, pikkukoira osasi! Vielä viime viikolla pähkäilin järkevintä tapaa opettaa merkin kiertäminen koiralle, jolla on hyvin vahva merkille hakeutuminen – ja siellä seisominen ;) Emme olleet kotiläksynäkään tätä treenanneet, mutta niin vain parin toiston jälkeen palaset loksahtelivat kohdalleen ja Noppa kiersi merkkiä vauhdikkaasti ja hiljaa!

Kaukokäskyihin kaipasin koutsilta vinkkejä. Noppa tekee vaihdot hyvin läheltä, mutta kun siirryn kauemmas, se tekee vaihdot niin lennokkaasti, että liikkuu paikoillaan. Olen tarkoituksella opettanut sille istumiseen nousemisen vauhdikkaaksi hypähdykseksi, mutta kaukokäskyissä sitä vauhtia on vähän liikaa. Takapalkka ei meille oikein käy, koska Noppis koomailee palkkaa ja tekee vaihdot vinosti.

Tultiin siihen tulokseen, että Nopan tapauksessa olisi ehkä parempi, että se nousee hitaammin istumaan, ns. kiipeämällä. Ei se yhtä näyttävää ole, mutta mitä iloa on näyttävyydestä ja vauhdikkuudesta, jos koira liikkuu paikoillaan ja liike nollautuu... Tätä harjoitellaan kaukojumpalla, eli ohjaan kädellä maahan-istu-vaihtoja ihan koiran vieressä.

Loppuun lyhyt paikkis, missä Nopalla oli nami etutassujen välissä. Kokeillaan nyt tällaista palkkausta varsinaisen etupalkan sijaan. Noppa kyllä oli skarppina, mutta minun itseni pitäisi rentoutua. Tiedän, mutta se on hankalaa :D Paikkis on vaan sellainen liike, jota kokeessa jännitän eniten ja treeneissäkin jäykistelen.

Ennen kotiinlähtöä piiloteltiin vielä omaa tunnarikapulaa läheiseen ryteikköön. Nopalla ei ollut mitään ongelmaa oman löytämisessä, mutta sille treeni olikin aika helppo. Pääasia, että treenien loppuunkin saatiin vielä hyvä fiilis ja onnistumisen ilo.

 Omatoimisesti treeneissä harjoiteltiin seuraamisen kiekkojen laskemista. Tein aika hankalan treenin, missä palkkasin vinkulelulla (lelu kainalossa seuraamisen ajan) ja pujottelin kahdeksikkoa kahden mutkaputken ympäri. Noppa seurasi hienosti ja maltilla ja sai repiä vinkulelua palkaksi. Muutenkin Nopan vire oli koko treenien ajan oikein hyvä.

Ruutuun!

Eilisen ohjatuissa harkoissa treenattiin AVO-luokan merkin kiertämistä ja ruutua. Molemmat sellaisia liikkeitä, jotka saavat pikkukaverin nostamaan vähän kierroksia. Varsinkin tuo merkin kiertäminen, koska sen idea ei ole ihan vielä avautunut Nopalle, jolla on hyvin vahva merkille seisominen.

Ajattelin opettaa Nopalle merkin kiertämisen niin, että merkkitötsän takana on namialusta. Kouluttaja-Pamun kanssa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että se ei ehkä ole paras idea ja voi aiheuttaa turhaa haistelua merkin takana myöhemmin. Käsiohjauksella en mielellään merkkiä tee, koska Noppa menee heti aksamoodiin ja sitä räyhähenkeä en haluaisi tokotreeneissä nähdä :D Saatiin me kuitenkin onnistuneita suorituksia tässä, ihan vain niin, että lähetin koiran merkille käskyllä "takaa" ja ohjasin sen takaisin luokseni apuaskelilla ja palkkasin vasemmalle.

Merkkitreeniä hankaloitettiin vielä niin, että merkkitötsän molemmin puolin laitettiin noutokapulat. Noppa vajosi totaaliseen kapulakoomaan heti nähdessään Pamulla kapulan. Se ei nähnyt mitään muuta kuin puisen noutokapulan. Toisella puolella oli metallikapula ja sen Noppa jätti täysin huomioimatta ;) Ideana oli siis tehdä merkin kiertäminen noutokapuloista välittämättä. Olihan se hirveän haastavaa pikkukoiralle, joka karkasi puukapulalle varmaan neljästi ennen kuin saatiin onnistunut merkin kierto. Mutta hei, me tehtiin se...!

Noppa & rakas kapula

Merkkitreeni kuumensi Nopan tunteita hieman, mutta se oli täysin odotettavissa. Seuraavaksi otettiin ruutua, jossa Nopalla on joskus tapana ottaa lähtöhaukahdus. Ruudussakin harjoiteltiin kierrosten laskemista niin, että koiran eteen laitettiin namipala maahan, jolle se vapautettiin ennen ruutuun lähettämistä.

Ruutuun lähetettiin kaukaa, ja ensimmäisellä kerralla Noppa hakeutui vasemman ruututötsän taakse seisomaan, mutta tajusi korjata itse ja meni kosketusalustalle, josta käskytin seisomaan ja sitten maahan. Tämä loppuosa oli oikein hieno ja alkuosan merkkisekoilu täysin odotettavissa, koska merkin kiertämistä harjoiteltiin juuri ennen ruutua. Onkin hyvä treenata välillä näitä molempia liikkeitä samalla harkkakerralla, tulee vähän erottelua liikkeiden välillä.

Toinen ruutu oli vallan hieno. Nopea ja suoraan kosketusalustalle. Pallopalkka tuli kouluttajalta alustalle pysähtymisestä.

Loppuun otettiin paikkista, jossa Noppa oli vähän levoton ja haisteli. Kävin piilossa pari kertaa ja kävin palkkaamassa, kun Noppa ei piipannut. Jatkossa kokeillaan erilaisia palkkaustapoja paikkikseen, jotta saataisiin siitäkin Noppaa kiinnostava liike :)

Ensiviikolla startataan kesäkausi ja harkataan ulkona kesäkentällä AVO-VOI-tasoisessa ryhmässä. Kesän tavoitteena on saada AVO-liikkeet valmiiksi syksyn kokeita varten ja erityisesti kiinnittää huomiota vireeseen ja paikkiksen mielekkyyteen.

Ääni ratkaisee

Operaatio Vire alkoi eilen ohjatuissa treeneissä. Heti hallille tultaessa piilottelin nameja putken painojen alle ja Noppa sai hetken keskittyä namien etsimiseen. Hallilla olikin melkoinen meteli, koska meidän ryhmässä on useampi omasta äänestään tykkäävä koira ja nyt siellä oli vielä uusi koira, joka sekin kävi melkoisilla kierroksilla. Siihen metakkaan nähden Noppa rauhoittui hyvin treenien alkuun.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli seuraamisen sivuaskeleet ja peruutus. Seuraamisessa Noppa nostaa kierroksiaan painamalla jalkaani (mistä olen tykännyt, koska seuraaminen on tosi tiivis ja tarkka) ja ensimmäisten käännösten jälkeen se alkaa hiljaa murisemaan. Murisemisestahan ei ole pitkä matka haukkumiseen, joten pitää alkaa kiinnittämään huomiota jo tuohon marmattamiseen. Haluaisin kuitenkin säilyttää seuraamisessa sen kiihkeyden ja intenssiivisyyden, joten tulee olemaan mielenkiintoista miten tässä onnistutaan. Kosketuskepin jätän varmaan toistaiseksi pois seuraamisharkoista, koska Noppa on oppinut saalistamaan keppiä, eikä näin ollen kepin käyttäminen ainakaan vähennä kierroksia... Tietenkin oma projektinsa voisi olla kepin käyttämisen opettelu alusta asti uusiksi, mutta katsotaan nyt kuinka monta projektia tässä kerralla jaksaa aloittaa :D

Samoin puutuin pieniin äännähdyksiin sivulletuloissa. Vaikka koira suoritti liikkeen innokkaasti ja vauhdikkaasti ja oikein, palkka tuli vain täysin äänettömistä suorituksista. Alkuun tämä todennäköisesti vain turhauttaa Noppaa ja provosoi ehkä äänenkäyttöä entisestään, mutta uskon sen hoksaavan pian minkä takia palkka jää saamatta.

Samoin palkkaamisessa yritän olla itse neutraalimpi. Korkealta kiljutut "vautsi vaut" pitänee vaihtaa ainakin tietyissä liikkeissä vähän hillitympiin kehuihin. Palkkaamista pitää muutenkin vaihdella enemmän ja olla hiukan ennalta-arvaamattomampi. Yksi Pamun neuvoma rauhoittumistemppu oli, että koiran eteen laitetaan maahan palkka, koira pidetään sivulla perusasennossa ja kun se rauhoittuu ja on luopunut palkasta ja häiriöistä, koira vapautetaan palkalle ja pyydetään siitä suoraan tekemään esim. seuraamista.

Kosketusalustalle lähdöissä pyysin koiran takaisin, jos se lähti "ruutuun" haukahtaen. Palkka äänettömistä suorituksista. Hienosti seisahtuu alustalle ja menee maaten. Näitä kaukokäskyjä ollaan harjoiteltu paljon lenkillä.

Sitten kokeiltiin huvikseen metallinoutoa. Noppa innostui kapulasta, mutta ei halunnut ottaa sitä suuhunsa. Arvelinkin, että metalli ei ole sille helppo, mutta tätä lähdetään myöhemmin sheippaamaan ja naksuttelemaan. Tavisnoutohan meillä on aika hyvällä mallilla, siinä pitää vielä vahvistaa tiukempaa otetta kapulasta.

Loppuun paikallaolo, joka oli myös aika levotonta hurlumheitä. Noppa pysyi rauhallisena, toki sillä oli etupalkkakin aika lähellä. Tärkeintä oli saada sille onnistuminen alle levottoman koepaikkiksen jälkeen. Kokeessahan Noppa piippaili paikallaolossa, mutta osasyy siihen on, että tein "alkurutiinit" väärin ja ennen paikkista kävin näyttämässä loppupalkan monta kertaa, vaikka treeneissä näytän sen vain kerran. Tuohan on hyvä tapa nostaa koiran odotuksia loppupalkasta... Eipä sitä jännittäessä tule ajatelleeksi. Mutta kuten sanottu jo aiemmin, you live you learn.

Rauhallinen treenikamuni