Ei ihan ykkösiä

Korkkasimme virallisen tokouramme kakkostuloksella pistein 147/200 ja sijoitus 7/12. Kuten loppusaldosta voi jo päätellä, ei kaikki mennyt ihan nappiin, mutta opettavainen kokemus jokatapauksessa ja fiiliksen onnistuin pitämään iloisena ja positiivisena koko kokeen ajan.

Noppa oli koepaikalle tultaessa vähän levoton. Luoksepäästävyyden aikana melkein vieressämme oleva spanieli aloitti kovaäänisen piippaamisen, joka kestikin sitten paikallaolon loppuun asti. Tämä lietsoi Nopankin piippaamaan ja se piti melkoista ääntä koko paikkiksen ajan :/ Oli ihan painajaismainen paikallaolo. Lisäksi paikallaolosta lähti heti alkuun yksi kaveri toisesta päädystä ja sitten tämä yksi parka, joka joutui olemaan näiden kahden piippaajan välissä, nousi kahdesti seisomaan ja ohjaaja palasi sen viereen ennen 2min päättymistä. Paikallaolossa oli siis rutkasti häiriötä, josta ison osan aiheutti kyllä Noppa itse.

Koskaan ennen se ei ole tuollaista mekkalaa pitänyt paikallaolossa, enkä olisi kyllä kokeeseenkaan lähtenyt, jos jotain tuollaista ääntelyä olisi ollut ennen koetta. Huono tuuri, että samaan paikallaoloon osui toinen äänekäs kaveri. En usko, että Noppa olisi yksinään tuollaisen konsertin pitänyt.

Pisteet siis luoksepäästävyydestä 9 (nousi tervehtimään tuomaria) ja paikallaolosta 6.

Näin tällä kertaa. Palkkasin koiran kuitenkin iloisesti paikallaolon jälkeen, koska se oli pysynyt maassa kovasta häiriöstä huolimatta. Sille yksinkertaisesti häiriötä oli liikaa, emmekä muutenkaan olleet ehtineet treenata paikallaoloa tarpeeksi ja erilaisissa häiriöissä  saikun jälkeen. Ei siis Nopan syytä ollenkaan.

Lähdetään treenaamaan paikkista uusiksi etupalkan kanssa ja kokeeseen mennään sitten, kun mielentila paikallaolossa on rauhallinen.

Ennen yksilöliikkeitä virittelin Noppaa ehkä vähän liikaa. Arvelin sen olevan liian matalassa vietissä, koska se ei keskittynyt paikallaolossa, mutta saattoi olla, että se olikin turhan korkeassa vireessä. Patukkarevittelyt ei siis ollut paras mahdollinen idea ennen meidän vuoroa :D

Seuraamiset Noppa teki muuten ihan hyvin, mutta se kävi kierroksilla ja pomppi välillä hihaani kiinni ja murisi koko seuraamisen ajan. Seuraaminen kytkettynä 8, seuraaminen vapaana 8. Tuomari mainitsi syyksi pistevähennykseen ääntelyn.

Yllätyksekseni Noppa nollasi varmimman liikkeensä eli liikkeestä maahanmenon. Se lähti liikkeelle vähän liian kierroksilla ja käskyn kuullessaan sattui katsomaan itseään sivulla olevasta peilistä samaan aikaan, mikä sekoitti sen pasmat niin, että se jäi kolmannestakin käskystä vain seisomaan ja vilkuilemaan itseään peilistä :P

Siihen kaatui meidän ykköstulos. Tosin tuolla paikallaololla emme olisi ykköstulosta ansainneetkaan, kertaus tulee meille ihan tarpeeseen.

Luoksetulo oli minusta ihan huippuhieno. Siitä 9 pistettä, en kuullut miksi tuomari vähensi yhden pisteen. Noppa teki liikkeen varmasti, täysillä ja ääntelemättä.

Liikkeestä seisominen 9. Kävi kuumana seuraamisessa, joten varmistin seisahtumisen pienellä käsimerkillä. Jäi hienosti ja perusasento oli hieno.

Hypyssä kävi itselläni pieni ajatuskatkos ja annoin seiso-käskyn vasta siinä vaiheessa, kun liikkuri käski koiran viereen. Siitä 9 pistettä.

Kokonaisvaikutus 9. Tuomari kommentoi, että koira osaa kaiken teknisesti, mutta ääntely pitää saada pois.

147/200, 2-tulos, sijoitus 7/12.

Paikallaoloa lukuunottamatta kokeesta jäi ihan hyvät fiilikset. Tehtiin iloisella asenteella (Noppa ehkä vähän turhankin iloisella) ja opin seuraavaa koetta varten paljon. Todennäköisesti lähdettiin kokeeseen liian pian sairasloman jälkeen, mutta ykköstulos oli kuitenkin ihan realistinen tavoite. Tällä kertaa kompastuttiin paikkiksen levottomuuteen, joka harjoitellaan kuntoon ennen seuraavaa koetta. Seuraavaan kokeeseen tähdätään varmaan keväällä :)

Hiljaa on saapunut syys

Meillä on elelty viimeaikoina ihan tavallista arkea, aloitin uudessa työssä elokuussa ja se on jonkin verran tietysti muuttanut arkeakin. Koirat ovat tottuneet uuteen rytmiin, ja Noppa on välillä ollut vanhempieni mukana mökillä.

Nopan koipi on ollut aikalailla ok. Se ei onnu, eikä jalka vaikuta kipeältä. Satunnaista muutaman askeleen pomputtamista on ilmennyt, jos joutuu kävelemään liian pitkällä tai liian märällä nurmella. Siitä huolestuneena käytin Nopan eläinlääkärissä viime viikolla ja jänne on hyvin paikallaan. Seuraillaan.

Nera pääsi starttaamaan syksyn tokot maanantaina. Se lähti kaverikseni tokon vapaavuorolle, jolla olikin mukavasti porukkaa. Nerppu oli erittäin innoissaan ja onnellinen päästessään treenaamaan, ja pääsi se juoksemaan putkenkin palkaksi pariin otteeseen. Tehtiin kaikkea hauskaa hyvällä sykkeellä ja lähdettiin kotiin. Tuli mieleen, että Neraa pitäisi alkaa treenata AVO-luokkaa varten nyt "tosissaan". Jos vaikka keväällä kokeiltaisiin. Nouto ja piilopaikkis kai ovat ne liikkeet, joissa eniten treeniä tarvitaan.

Nera saa käydä vapaavuoroilla tokoilemassa ja välillä pääsee tuuraamaan Noppaa ohjattuihin tokoihin. Noppahan sai paikan AVO-VOI-ryhmästä, joten tasoltaan se sopii mainiosti molemmille koirille.

Nopan ilmoitin syksyksi kahteen tokokokeeseen. Sillä varauksella tietysti, että koipi on kunnossa. Intoa piisaa yllinkyllin, liikkeet on hallussa, nyt vain tarvitaan häiriöharkkaa saikun jälkeen.

Kuntoutusta ja kuplia

Eilen meidän toipilaat, Noppa & Nera, pääsivät fysioterapeutin hierottavaksi ja saatiin uusia jumppaohjeita. Neralla on jo hyvin lihasta takapäässä, ero takajalkojen lihaksissa on enää hiuksenhieno. Uiminen ja rasituksen lisääminen on tuottanut tulosta :) Rimpula on saanut massaa, lihasta ja turkkiakin, joten se alkaa jo muistuttaa taas belgianpaimenkoiraa...!

Selkä Neralla oli vähän juntturassa. Sitä epäilinkin, kun se on jonkin verran kirputtanut selkää. Uusilla jumppaohjeilla saadaan selkälihaksetkin venyteltyä, joten lisähelpotusta on hieronnan lisäksi tulossa. Tämä syksy otetaan vielä iisisti, eikä harrasteta kotitokon ja rallytokon lisäksi mitään. Jälkimetsälle ollaan menossa, kunhan säät viilenee: epätasaisessa maastossa liikkuminen on hyvää kuntoutusta. Olen varovaisen optimistinen Neran tilanteen suhteen :) Jos uusilta leikkauksilta vältytään, päästään keväällä taas harrastusten pariin ja mahdollisesti pentusuunnitelmatkin toteutuvat. Mutta eletään nyt tässä hetkessä, eikä tulevassa, ja iloitaan siitä, että viime talven liukkailla keleillä telottu koipi on hyvällä mallilla.

Noppa pääsi hierottavaksi ensimmäisen kerran. Mietin miten Noppa malttaa pötkötellä aloillaan ja alkuun pitikin vähän avittaa Noppaa pysymään paikoillaan, mutta aika pian se huomasi hieromisen olevan kivaa.

Nopan operoitu jalka taipui hyvin venytyksiin, eikä jänne tuntunut kiristävän missään kohtaa. Noppa on niin vilkas ja sukkela kaveri, että sillä on tullut jumpattua tuota jalkaa ihan oma-aloitteisestikin koko ajan. Uimaankin se on päässyt pariin otteeseen, ja vaikka rannalla haukkuminen olisi enemmän Nopan mieleen, uimaan on viety "puoliväkisin". Noppa ei pelkää uimista, mutta ei se siitä nautikaan. Ainakaan vielä.

Pahaa-aavistamaton pikkukaveri

Nopan takaosan lihaksissa ei ollut huomattavaa eroa, joten se on pystynyt käyttämään leikattua jalkaa hyvin heti operaation jälkeen. Jonkin verran se seistessä varaa enemmän "hyvälle" jalalle, mutta sitä pitää lähinnä muistutella molempien jalkojen toimivuudesta erilaisin harjoituksin.

Saippuakuplien hyökkäys

Mukava, että toipuminen on ollut näin nopeaa Nopan kohdalla. Nerallahan kyseessä on aivan eri vamma ja erilainen leikkaus ruuvien ja siimojen kera, vaikka näin maallikon puhekielellä molempien ongelma kintereessä onkin. Ero on myös siinä, että shelteillä kinnervika on laaja ongelma ja Neran tapaturma oli lähinnä hemmetin huonoa tuuria. Tällä hetkellä molempien tilanne näyttää varsin hyvältä.

Johan nuo kuplat nähtiin, mitä seuraavaksi...?

Heinäkuisia kuvia

Nopan leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja toipuminen on ollut nopeaa. Tänään se sai jo luvan ulkoilla vapaana, eli hihnavankeus päättyy, mutta yritetään silti palailla normiarkeen hitaasti ja rauhallisesti – jos se vain suinkin on mahdollista tuon taskuraketin kanssa...

Helteet tuntuvat jatkuvan toistaiseksi ja se on (leikkauksen lisäksi) rajoittanut menemisiä ja tekemisiä. Erittäin mielellään olen lähtenyt laumani kanssa kaupungista helteitä pakoon mökille, missä ollaan päästy nauttimaan omasta rauhasta ja uimisesta. Jade on uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin koskaan ennen, ja se on himo-uimari muutenkin...! Vesi on niin lämmintä, että olen voinut Noppaakin uittaa. Nopan kanssa toki aloitellaan uimisenkin kanssa varovaisesti, mutta hyvin se käytti takajalkoja uidessaan. Myös Nera on saanut lihasta ja massaa takaisin oman tammikuisen operaationsa jälkeen ja alkaa olla hyvässä kunnossa.

Nopan toipuminen on ollut niin nopeaa, että taidan sen ilmoittaa jo syyskauden tokoihin mukaan. Syyskausi alkaa syyskuussa, joten elokuu vielä lomaillaan ja kuntoutetaan jalkaa jumpaten ja uiden. Toivotaan myös lämmintä syksyä, että ulkouimakausi saisi jatkua pitkään :)

Pikkusiskon & Nopan kanssa mökkipihalla

Huonoa tuuria

Ei oltukaan tiistaina tokokokeessa, vaan päivä vierähti Nopan osalta leikkaussalissa. Se pahuksen "kinnervika" osui meidänkin kohdalle. Aika paljon näitä tapauksia tuntuu shelteissä olevan. Paljon on tullut blogeja aiheesta lueskeltua ja aikaa on vierähtänyt shelttien terveyskyselyä ja sukutauluja tarkistellessa.

Ongelma on yleinen – varmasti paljon yleisempikin kuin mitä terveyskysely antaa ymmärtää. Harmittaa hirveästi, että tämä osui meidän kohdalle, koska uskon, että jalostuskoirana Nopalla olisi ollut paljon rodulle annettavaa luonteen ja harrastusominaisuuksien puolesta. Harmittaa, että joudumme pitkälle tauolle harrastuksista ja tällainen nuori, vilkas koira on tottunut melko aktiiviseen elämään. Sen pitäminen levossa seuraavat neljä viikkoa tulee olemaan haasteellista. Onneksi meillä on Jaden iso kevythäkki, jossa Noppa nyt majailee suurimman osan ajasta.

Harmittaa, mutta yritän nyt keskittyä Nopan kuntouttamiseen. Toivon mukaan pääsemme täyspainoisesti takaisin harrastusten pariin loppusyksystä. Toivon myös, että vasen kinner kestäisi menossa mukana...

Noppa alkoi ontua juhannuksena. Edellisenä iltana se oli leikkimässä muiden koirien kanssa pihalla, kun yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään ja nosti oikean takajalan ylös. Seisoi pari sekuntia siinä ja ampaisi taas täyteen vauhtiin. Kutsuin koiran luokse ja tarkastin anturat, kokeilin vähän jalkaa aristiko se mistään. Noppa jatkoi leikkimistä ilman ongelmia. Seuraavana aamuna se oli kolmijalkainen.

Kinkkasi viikonlopun yli ja eläinlääkäriin mentiin tiistaina. Tiistaihin mennessä Noppa kulki jo normaalisti, eli olisiko jänne luksoitunut takaisin kohdilleen. Eläinlääkärin tutkimuksessa ei arastellut mitään paikkaa ja kuvattiinkin koko koira läpikotaisin. Oikean jalan kintereessä näkyi muutoksia ja diagnoosi varmistui: shelttien kinnervika, akillisjänteen luksaatioksikin kutsuttu pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaatio. Leikkausaika saatiin viikon päähän.

Luksaatioleikkaus oli siis tiistaina 1.7. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Noppa oli koko loppupäivän aika tillintallin. Leikkaus oli aamukahdeksalta ja Noppa heräsi iltaseitsemältä. Söi vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Sitten takaisin häkkiin nukkumaan. Yö oli levoton, mutta seuraavana päivänä Noppa sai nukuttua taas hyvin ja vaikutti olevan ihan pirteä ja hyväntuulinen. Menohalujakin olisi jo.

Nyt sitten alkaa toipuminen. Kirjoittelen blogiin kuulumisia, mutta päivitystahti tulee toki hidastumaan. Eihän tässä nyt ole mitään harrastusraportteja kirjoiteltavana pitkään aikaan :/