Kun Noppa mätsäriin joutui...

Tai pääsi. Nopallahan oli hurjan hauskaa. Rapsuttelijoita, ihastelijoita ja herkkujensyöttäjiä riitti, varsinkin kaikenikäisiä lapsia, joiden mielestä Noppa oli aivan ihana ("miten se voi olla noin pieni, onpa sillä pehmeä turkki, hyppiikö se, se näyttää ihan Nopalta") ja yksi lapsiporukka nimesi Nopan uudelleen Mini-Skidi-Lenniksi, koska mätsärissä oli kuulemma jo Lenni ja mini-Lenni, jotka olivat Nopan näköisiä, mutta (arvatenkin) vähän isompia...

Lähdettiin Marian ja Iivon seuraksi mätsäriin, niin pitihän se Noppakin pyöräyttää kehässä. Noppa oli varsin maltillisella tuulella ja esiintyi kivasti. Pöydällä se ei ole seisonut varmaan puoleentoista vuoteen, mutta hyvin se sujui vanhasta muistista. Juostessa ei tainnut ottaa yhtään ainoaa raviaskelta ja suoritti oikein näppärää seuraamista, joten meille sininen nauha, eikä sijoitusta sinisten kehässä. Tuomari kysyi meiltä treenataanko me tokoa ja sen kuulemma näkee :D

Tuossa mätsärissä muuten kaikki saivat ilmottautumisen yhteydessä ilmaisen noutokapulan, joten ei se ihan hukkaan heitetty viisi euroa ollut...!

Tokokoira pätevänä

Nerpun poika Iivo esiintyi varsin mallikkaasti Marian handlaamana, saaden punaisen nauhan ja sijoittuen lopulta punaisten kehässä isojen aikuisten neljänneksi. Iivosta on kasvamassa komea mies. Harmittavasti sekin on heittämässä turkkiaan näin näyttelyä ennen, mutta jospa se ehtisi karvaa vielä kasvattaakin ennen heinäkuuta.

Nopan kanssa pyörähdän varmaan vielä jonkun mätsärin ja kokeilen saanko sen itse ravaamaan, vai alanko etsiä sille handleria näyttelyyn. Meillä on suunnitelmissa osallistua heinäkuussa Oulu KV:seen lauantaina ja belgipoppoolla sunnuntaina. 

Komeaa häntää esittelemässä

Keskiviikkona eksyttiin taas mätsäriin harjoittelemaan kehässä juoksemista. Se onkin kova pala Nopan kanssa :D Niin monta (kirjaimellisesti) liikkuvaa osaa, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Pitää katsoa, että Noppa ravaa. Että sen häntä ei nousisi kauhean korkealle. Että se ei kiihtyisi ympyrän ravaamisesta liikaa ja alkaisi paimentaa (lue: napsimaan lahkeeseen). Toko on niin paljon helpompaa tämän koiran kanssa :DD

 © Tuulikki Rajala

Itse mätsäripaikalla Noppis oli, kuten aina, omasta mielestään maailman keskipiste. Kaikki koirat olivat Nopan kamuja (paitsi yksi musta staffi, joka Nopasta oli vähintäänkin epäilyttävä kieriessään maassa) ja kaikki ihmiset rakastivat Noppaa ja Noppa heitä :P Tuomarikin sai suukon pöydällä. Mutta se juokseminen... Sitä pitäisi oikeasti harjoitella paljon, mutta mistä löytää motivaatio. Noppa pudottaa vauhdilla karvaa, ja se seuraava näyttely, jota meille olen harkinnut, on elokuussa.

Mätsärin shelttiedustusta kehässä, Noppa 2. vasemmalta. © Tuulikki Rajala

Noppa sai punaisen nauhan parikehässä, koska oli "selvästi kokeneempi" niistä kahdesta, ja punaisten kehässä se käteltiin pois kommentein "on sillä komea häntä". Mätsärikamumme Vitsi sai myös punaisen nauhan ja esiintyi ensimmäisessä mätsärissään upeasti :) Hyvä Vitsi...!

Varmaan vielä parissa mätsärissä käydään tälle kesää pyörähtämässä, ja itsekin pitäisi treenata näyttelyjuoksua. Mutta todennäköisesti se nyt kuitenkin toistaiseksi jää taka-alalle, kun on pitää treenata tokokokeeseenkin. Asiat tärkeysjärjestykseen :D

Two out of three aint bad

Viime tiistain tokotreeneistä minulle jäi vähän ärsyyntynyt fiilis päälimmäiseksi: Noppa haukahteli liikkeiden välissä ja vikisi paikallaolossa. Muutenkaan sen tekeminen ei ollut ihan parhainta mahdollista, virettä oli joko liikaa tai liian vähän. Syitä siihen en oikein osaa sanoa, mutta onhan niitä vaihtoehtoja: oltiin agilitykentällä esteiden vieressä, treeneissä oli paljon vieraita koiria, oma fiiliskään ei ollut ihan kohdillaan.

Minun pitäisi oppia paremmin reagoimaan huonoon vireeseen, niin omaan kuin koirankin, eikä pakolla jurruttaa liikkeitä ja tehdä hommasta ilotonta pakkopullaa. Varmaan lähestyvät kokeet vaikuttavat omaan tekemiseeni ja olemiseeni. Pitäisi vain ottaa treenit treeninä ja edetä tilanteen mukaan.

1v5kk

Myöhemmin treenejä miettiessäni huomasin hirveän paljon hyvääkin illan tokoissa: tehtiin hyvää hallintatreeniä, kun treenikaverit ottivat mm. luoksetuloa ihan vieressä. Vaikka Noppa vingahteli pariin kertaan paikkiksessa, niin se pysyi paikallaan sen kolme minuuttia mustan belgin vieressä (ja minulla oli tarkoitus ottaa vain minuutin lyhyt motivoiva paikkis). Jäävät ja luoksetulo olivat tosi hyvät, samoin hyppy.

Ensi viikon treeneihin otan mukaan aimo annoksen reipasta ja iloista fiilistä, lelupalkan ja palkkaan koiraa vain silloin, kun se tekee kaiken täysillä ja keskittyneenä. Jos vireessä/keskittymisessä on ongelmaa, niin sitten tehdään jotain muuta kuin mitä treeniohjelmassa lukee.

Eilen käytiin harjoittelemassa sunnuntain näyttelyä varten mätsärissä. Saara esitti Nopan ja mielestäni parivaljakon esiintyminen sujui ihan kivasti. Häntä ei noussut niin korkealle kuin mitä minun kanssani. Noppa sai sinisen nauhan, koska oli "liian iloinen". Hymynaama-arvostelussa saimme parhaat pisteet kaikissa kategorioissa: käyttäytyminen, esiintyminen, yleiskunto, turkki ym. Sinisten aikuisten kehässä Noppa sijoittui neljänneksi, joten saimme kotiin tuomisiakin, mm. pantaan laitettavan vilkkuvalon ja nameja.

Saara esittää Nopan sunnuntainakin, mikäli vain belgikehä ja shelttikehä ei mene pahasti päällekäin. Tulosta en lähde arvuuttelemaan, se voi tuon hännän kanssa olla mitä vain, mutta toivotaan, että esiintyminen sujuisi yhtä hyvin kuin harjoituksissakin :)

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...

Mistä sitä aloittaisi... Vaikkapa siitä, että ilmoitin Nopan sen ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn (Kajaani KV tammikuussa). Iik.

Mitään odotuksia minulla ei ole näyttelyn suhteen. Noppa on nartuksi kookas, sen häntä on lähes poikkeuksetta pystyssä ja juoksemisessa se kuumuu niin, että vähintäänkin murisee minulle koko ajan juostessamme :P Tuota juoksemista voidaan treenata ja tullaan treenaamaankin, mutta en usko, että meitä tullaan kovin monessa näyttelyssä näkemään. Kalenteriin olen merkannut monta näyttelyä, mutta karsin niitä sieltä pikkuhiljaa pois sitämukaa, kun tuomaritietoja alkaa ilmestyä. Ehkä Nera tai Jadekin käyvät jonkun näyttelyn tälle vuodelle, katsellaan turkkitilanteita ym.

Koska ilmoitin Nopan näyttelyyn, ajattelin, että voisi olla aiheellista käydä mätsärissä pyörähtämässä harjoittelun vuoksi. Oulun Seudun KAS järjesti mätsärin, jonka etukäteisvalmisteluissa olin mukana, ja sinne sitten päätin raahata Nopankin mukaan.

Aamu alkoi vesi- ja loskasateessa, kun marssittiin bussipysäkille. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja Noppa osaa matkata linja-auton kyydissä nätisti. Hallille päästyämme aloin laitella kanttiinia ja ilmoittautumista pystyyn ja sen jälkeen piti vielä lajitella palkinnot sijoittuville. Noppa "auttoi" ja kiipeili palkintokassien päällä ja yritti tonkia mielenkiintoisimmat palkinnot esille :P

Kun olin saanut kaikki valmistelut omalta osaltani kuntoon, alkoi odottelu ja valmistautuminen omaan vuoroomme. Odottelua riittikin kolmisen tuntia, minkä ajan Noppa viihdytti talkooporukkaa ja harjoiteltiin vähän sitä juoksemista. Noppa kiroili ja yritti roikkua lahkeessa ja näyttelyhihnassa – kuriton kakara...! Huomasi kyllä, että ei olla harjoiteltu. Noppa vain kuumuu liikaa ja alkaa paimentaa. Harjoittelua harjoittelua.

Kehässä se seisoi hirmuhienosti ja hievahtamatta. Tervehti tuomaria hillityn innokkaasti ja antoi koplata itsensä ilman ongelmia, pöydällä seisominen sujui mallikkaasti. Näitäkään ei olla harjoiteltu juuri lainkaan sitten heinäkuun näyttelyn jälkeen.

Juoksemisessa ensimmäiset kiekat sujuivat kohtuullisesti: Noppa murmutti koko ajan hiljaa, mutta ei yrittänyt lahkeeseen. Hieman keuli välillä. Meille ansaitusti sininen nauha.

Puuhkahäntä

Sinisten kehässä juostiin enemmän ja siellä Nopalta pääsi haukahdus. Tässä pitää löytää se sopiva vauhti: kävellen Noppa peitsaa helposti ja jos mennään liian lujaa, se kuumuu. Onneksi on aikaa harjoitella :P

Noppa kuitenkin seistä pönötti niin komeasti, että sijoittui lopulta sinisten pentujen kolmanneksi ja saatiin palkinnoksi palloa, nameja, ruokakuppia ym. Olin hurjan tyytyväinen Nopan esiintymiseen kaikilta muilta osin kuin tuon juoksemisen suhteen.

Kotimatka vasta olikin melkoinen koettelemus. Edelleen satoi vettä ja loskaa, kengät olivat litimärät ja odoteltiin keskustan melskeessä bussia melkein 40 minuuttia. Nopasta tulisi mainio citykoira, mutta olihan sekin väsynyt, kun vihdoin päästiin auton kyytiin. Bussi tuli ääriään myöten täyteen ja Noppa nukkui sylissäni, kun ei se olisi lattiallekaan mahtunut. Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä. Ainakin ollaan ihan virallisesti nyt harjoiteltu näyttelyä varten :D Vielä on edessä epävirallisempaa treeniä...

"Paimentaminen on työni ja intohimoni"

Valssi hukassa

Näinkin perushelppo ohjaus kuin valssi oli minulta tänään kateissa. Jostain syystä en vain saanut tehtyä sulavaa valssia ennenkuin toistoja oli takana parikymmentä (ja suurimman osan niistä tein ilman koiraa).

Valssi on sujunut ennen minulta ihan hyvin ja mielelläni sitä olen aina ratoihin tunkenutkin, mutta ilmeisesti se on jäänyt viime aikoina hyvin paljon vähemmälle. Lisää valsseja siis treeneihin, että jää taas takaraivoon.

Nera oli innoissaan ja vauhdikkaana, joten alkuun epäilytti miten ehdin 12 esteen radalla valssaamaan kuusi kertaa. Jos se valssi olisi vain taipunut alusta asti, niin kyllä siinä olisi ehtinyt kuitenkin – juosta toki sai lujaa. Ihan treenien lopussa sain valssit taipumaan jotenkuten, hivenen kankeasti, mutta kuitenkin ja saatiin rata suoritettua.

Piirsin radan Flexitrackilla. Mittasuhteet eivät ole kohdillaan, mutta ainakin tästä ymmärtää radankulun vähän paremmin kuin ilman kuvaa tai Paint-kuvan kera ;)

Valssi tuli putkelle, neloshypyn jälkeen, 5-hypyn jälkeen, 6-hypyn jälkeen, 10-hypyltä ja taas renkaalta. Minulle hankalin kohta oli tuo nelosen jälkeinen valssi, kun tuntui, että en vain kerennyt siihen tarpeeksi hyvin.

Hyvä, että ratapiirros on koneella tallessa, niin voin käydä harkkaamassa samaa rataa uudelleen. Laiskanläksynä :D

Se agilitysta ja asiasta kolmanteen... KAS järjestää taas mätsärin, jossa olen mukana puuhanaisena. Tässä mainosta, hienot palkinnot on luvassa sijoittuville, mm. mittatilausmanttelia BIS-voittajalle!

Aikuinen nainen mä oon...

Nopan ajoitus hipoo täydellisyyttä: juoksut alkoivat. Ensi viikolla olisi alkanut syksyn treenit ja mätsärikeikkaakin suunnittelin viikonlopulle. No minkäs teet, näinhän se aina menee näiden narttujen kanssa. Nyt tästä vain puuttuu, että Nerakin aloittaisi juoksun...

Kasvun luulisi pysähtyvän tähän. 9kk rapsahtaa mittariin ensi torstaina ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus taas mitata Noppa.

Mätsäriin toki voisi mennä juoksuisenkin nartun kanssa, mutta katsotaan kuinka juoksu etenee ja miten hormonit pikkukoiran fiiliksiin vaikuttaa. Hieman herkkikseltä se on nyt juoksujen alla vaikuttanut. Lokakuussa on Pohjois-Suomen shelttien mätsäri, jonne voitaisiin mennä. Pakko mainostaa samalla, että myös KAS järjestää lokakuun alussa mätsärin, mutta se päivä kuluu omalta osaltani talkoillessa.

Syntynyt kehäketuksi

Helatorstai-aamupäivä vietettiin Nopan ensimmäisessä mätsärissä :)

Minua suoraansanottuna hieman hirvitti, miten Noppa malttaa juosta toisten koirien perässä kehässä, mutta pakkohan sitä on kokemusta kartuttaa.

Mätsäripaikalla oli paljon ihmisiä ja koiria ja Noppaa yllättäen hieman jänskätti aluksi. Ihmisiä se oli menossa moikkailemaan, mutta huomasi, että pikkuisen uusi tilanne jännitti. Jännityksestään Noppa pääsi kuitenkin äkkiä ohi, ehkä huomatessaan, että emäntäkin rentoutui alkujäykistelyn jälkeen :D

Mätsärissä vierähti reilut kolme tuntia ja vettä satoi. Olin ihan jäässä, pentu oli likainen ja märkä (kannatti pestä se ennen mätsäriä...), molempia palelsi. Mutta oli meillä ihan hauskaakin :) Itse esiintyminen sujui hienosti.

Pariksi meille tuli 10kk vanha shelttiuros, komea bluemerle. Seisominen sujui hienosti, kehän ympäri juokseminen sujui todella hyvin, kun jätin reilummin väliä edellä juoksevaan.

Pöydälläkin seisoi kuin konkari, vaikka pöytä oli märkä, liukas ja heiluikin vielä. Hampaat antoi katsoa ongelmitta, mutta istahti alas takapäätä koplatessa. Siihen siis lisää treeniä. Nousi kyllä heti seisomaan namin avustuksella ja antoi tuomarin kopeloida ihan rauhassa. Yksin juokseminen sujui erinomaisesti, hihna löysällä ja kauniilla ravilla. Ja vielä jaksoi pentu seisoa minuuttitolkulla tuomarin miettiessä sijoituksia. HIENO PENTU!

Tuomari harmitteli sitä, että samassa parissa oli kaksi shelttiä ja niin eri-ikäisiä ja molemmat esiintyivät hienosti. Meille tuli sininen nauha ja tuomari vielä sanoi, että molemmat olivat kyllä yhtä hyviä. Merleuros esiintyi todella kauniisti, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon :D Päinvastoin, taidan leijua vieläkin siitä, miten hyvin Noppa esiintyi...!

Sinisten kehässä Noppa ei malttanut seistä enää niin hyvin, vaikka pitkiä pätkiä pönöttikin komeasti (tuomari seisotti meitä pitkään). Minullakin oli niin kohmeiset kädet, etten pystynyt enää kaivamaan nameja taskusta, jotta olisin saanut palkittua tarpeeksi usein. Ei sijoitusta, mutta rutkasti kokemusta ja hyvä mieli sateesta ja kylmästä huolimatta.

Ensi viikolla meillä on yhdet näyttelytreenit ja sitten käväistään mutka Seinäjoen pentunäyttelyssä, jonne on ilmoitettu viisi shelttiä. Jos Noppa esiintyy sielläkin yhtä hienosti, niin tyytyväinen saa olla :)