Agility on hankalaa, jos ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa...

Eilen treeneissä harjoiteltiin välistävetoja. Olin vaihteeksi ohjauksieni kanssa ihan kuutamolla, mutta saatiin kuitenkin treenien loppuminuuteilla nuo välistävedot onnistumaan. Työvoitto siis, vaikka välillä tuntui hyvin turhauttavalta. Nera pääsi vasta lopussa kiihdyttelemään vauhtiaan, koska treenien alkuun hidastin sitä ohjauskämmeilläni ja jääden itse seisoville jaloille.

Onneksi koin sen ahaa-elämyksen treenien loppuun. Muuten olisi voinut jäädä aavistuksen paska maku suuhun omasta koheltamisesta, vaikka yritänkin suhtautua agin(kin) treenaamiseen tarvittavalla määrällä huumoria :)

Kouluttaja kommentoi, että Nera kääntyy tosi hyvin ja erittäin vähäisellä ohjauksella :D Nerahan irtoaa hyvin, mikä on minun onneni, koska se ohjaaminen jää tosiaan monesti melko vähiin tai en ohjaa loppuun asti. Onneksi on koira, joka ymmärtää ohjaajaansa!

Tällä viikolla olisi tarkoitus myös käydä treenaamassa putkijarrua tämännäköisellä radalla:

Noppa pääsi tänään aksaamaan tuota ylempää rataa hieman helpotettuna versiona (lähdön pitkässä suorassa kaikki esteet samalta puolelta ja 9-hyppyä ei otettu lainkaan rataan, esteissä 7 ja 8 pelkät siivekkeet).

Meillä oli muutama pieni turhautumisen hetki. Noppa tarvitsee selkeämmän ohjauksen kuin Nera, joka tuntuu lukevan ajatukseni :P Noppa on nopeampi kuin Nera, eikä irtoa vielä hypyille kovinkaan hyvin joka kerta. Se kuumuu agilitysta, toisin kuin Nera.

Päädyin siihen tulokseen, että vaikka saankin Neran kääntymään hyvin sinnepäin-ohjauksillani, niin Nopan kanssa joudun opettelemaan tuon välistävedonkin tekemään selkeästi ja loppuun asti. Harmi, kun ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa...!

Nopan kanssa sain onnistumaan tosi hyvin välistävedon esteillä 4 ja 5, koska se irtoaa putkeen hyvin. Esteillä 7 ja 8 meillä tuli kommunikaatio-ongelmia, osittain sen vuoksi, että olin myöhässä 7-hypyllä. Loppuun rallateltiin pitkää suoraa makupala-alustan avustuksella, niin molemmille jäi treeneistä positiiviset vibat :D