We believe in happy endings

Noppa on varsin pätevä pikkuotus.

Tänään lenkillä meitä vastaan köpötteli vanhempi koira, joka päätti jäädä jumittamaan keskelle tietä omistajansa maanitteluista huolimatta. Oltiin Nopan kanssa kaksin liikkeellä ja päätin seurauttaa sen koirakon ohitse. Kun oltiin ohitettu tämä parivaljakko, nainen tuumasi koiralleen: "seuraisit sinäkin tuolleen". Pisti hymyilyttämään :)

Illan treeneihin olen hirmutyytyväinen. Vaikka ennen treenejä Noppa tuntui olevan melkoisen ylivireessä ja turhankin innokas hallille päästessään, se rauhoittui heti saadessaan moikata tutun kouluttajan ja keskittyi hienosti hommiin. Yksi ainoa haukahdus siltä pääsi hypyllä ja sekin oli selkeästi syystä, ettei Noppa ollut varma mitä halusin siltä (jätin käsiavun pois). Muuten pentu oli hipihiljaa, jopa vauhdikasta ruutua tehdessä.

Illan ohjelmassa oli siis liikkeestä maahanmeno, ruutu, luoksepäästävyys ja paikallaolo.

Liikkeestä maahanmeno oli tosi hyvä. Erittäin nopea, mutta hypähti hieman vinoon (Paula-koutsin mielestä jäi vinoon, koska käskyn antaessani katsahdin alaspäin ja Noppa seuraa kasvojani niin tarkasti). Seuraavan maahanmenon tein katse eteenpäin ja se oli Nopalta täydellinen suoritus.

Ruudussa ollaan harkattu kestävyyttä. Noppa siis juoksee kosketusalustalle ja menen palkkaamaan sen siihen kaikessa rauhassa (Noppa mielellään palaisi samaa vauhtia takaisin luokseni). Hienosti Nopalta alkaa löytyä malttia tässäkin liikkeessä. Lopuksi laitettiin ruutuun lelu ja lähetin Nopan noin 10-15m päästä ruutuun kuolleelle lelulle. On se nopea ja erinomaisesti irtosi lelulle ja komeasti toikin sen sieltä minulle :D Jatkossa siis tehdään näitä ruudunhahmotustreenejä lelulla erikseen ja kosketusalustalla harjoitellaan kestävyyttä ja palkka koiran taakse.

Erityisen iloinen olen luoksepäästävyydestä, koska sehän on Nopalle hankalaa siitä syystä, että se ei kestä sitä ihanuutta, että joku ihana ihminen lähestyy sitä, eikä saisi mennä tervehtimään. Kokeessahan tuosta ei tarvitse stressata, mutta ihan kärsivällisyystreeninäkin tätä on hyvä ottaa. Ja Noppa malttoi tällä kertaa istua napottaa sivulla...! :)

Syksyn valoja

Paikallaolossa tapahtui meidän ainoa lipsahdus. Vieressä maannut berni singahti yllättäen hurjaan vauhtiin kohti omistajaansa ja se oli saalisviettiselle Nopalle liian kova häiriö. Siihen asti Noppa oli nököttänyt paikoillaan kympin arvoisesti. Harmi juttu, mutta kokeessakin voi näin käydä, joten tätä pitää alkaa treenaamaan erikseen. Harvoin toki vieruskaveri tuolleen lähtee rynnimään pois, yleensähän sieltä noustaan verkkaisesti ja hipsitään kohti omistajaa (best case scenario), ja sellaisen häiriön Noppa olisi vielä varmasti kestänytkin. En ollut mitenkään erityisen pahoillani tuosta, koska se oli päivänselvä juttu, että kyseessä oli liian kova häiriö. Tulipa ainakin testattua luoksarin stoppi "tositilanteessa" – hyvin seisahtui täydestä vauhdista paikoilleen pikkukaverimme Noppa :D

Itseksemme harkattiin hyppyä ja käsiavun kanssa otettiin tätä. Kun kokeilin ilman käsiapua, pääsi Nopalta se ainoa haukahdus. Otin erikseen hyppyä ja hypyn takana paikoillaan seisomista.

Summa summarum: kuten alkuun totesin, Noppa on varsin pätevä pikkuotus.

Jade on ontunut parin päivän ajan. Tassussa ei näy mitään, eikä se arista jalkaa mistään kohtaa. Särkylääkettä se on saanut ja ontuminen on vaihtunut lähes huomaamattomaksi keventämiseksi. Saatiin Pamulta BoT-loimi lainaan ja testaillaan sitä nyt parin viikon ajan; jos se osoittautuu hyväksi käytössä, niin kai sellainen pitää sitten hankkia. Ison loven se tekee kyllä budjettiin, mutta minkäs teet.

Syitä Jaden ontumiselle en osaa sanoa. Se ei ole minun nähteni loukannut jalkaa mitenkään. Olisiko sitten venähdys tai jonkinlainen rasitusvamma. Seuraillaan tilannetta. Jos keventäminen jatkuu, niin ell-reissuhan se on taas Jadelle tiedossa.