Tokoa tottakai

Tiistain tokoissa oli tarkoitus ottaa kisamainen treeni. Osa porukasta tähtää lähiaikoina kokeeseen ja he tahtoivat treenata liikkuroituna. Meillä ei AVO-luokan liikkeistä valmiina ole kuin jäävät (maahanmeno ja seisominen), luoksetulo, hyppy ja nouto, ja noista liikkeistä treenattavaksi valikoitui seuraaminen, liikkeestä seisominen ja nouto. Itsekseen treenattiin kaukoja, hyppyä ja luoksetuloa.

Noppa vähän otti häiriötä viereisen tallin tauotta haukkuvasta koirasta, mutta teki ihan täsmällisesti hommia. Ensimmäinen nouto oli hassu, koska Noppa sylkäisi palauttaessaan kapulan "liikkurille", eli kouluttaja-Pamulle. Mikälie aivopieru. Seuraava nouto oli näppärä.

Kaukokäskyjen levottoman takapuolen ongelmaa olen koittanut ratkoa erilaisilla palkkaustyyleillä. Noppa tekee kaukoja kivasti, mutta en ole vielä hoksannut millainen äänensävy tai käsimerkki saa sen hypähtämään istualleen niin, että koko koira liikkuu sivusuunnassa tai taaksepäin. Harjoitukset jatkuvat tällä saralla. Olen ihan varma, että on jokin pieni ele tms. joka tämän pompun aiheuttaa, koska Noppa on varsin taitava päättelemään ja yhdistämään asioita.

Torstaina treeneihin pääsikin Nera. Nerpun kanssa minulla ei ole mitään sen kummempia tavoitteita, haluan vain nähdä millainen tekemisen meininki sillä on, miten se toimii häiriössä pitkän tauon jälkeen ja millä mallilla sillä on liikkeet ajatellen AVO-luokkaa uusilla säännöillä.

Neran lisäksi treenamassa ei ollutkaan kuin Pamu & Pääsky, mikä oli ihan riittävästi häiriötä näin ekalle harkkakerralle. Pamuhan on meidän kaikkien koirien suosikki-ihmisiä, varsinkin Nerppu tuntuu tykkäävän Paulasta ihan ylitsevuotavan paljon. Nera sai moikkailla Pamu-kamun rauhassa ja teki sen jälkeen yllättävän keskittyneesti hommia. Kivaa seuraamista, kivat kaukot, kivan noudon, hyviä merkin kiertoja.

Ajatuksena minulla oli tehdä lyhyet motivoivat harkat, mutta yllätys yllätys, koko tuntihan siellä taaperrettiin. Nerpun mielenkiinto ja vire pysyi kuitenkin samanlaisena koko ajan, joten treenien venyminen ei ollut niin iso juttu. Tokihan Neran kaltaisen, matalaviettisemmän ja rauhallisen koiran kanssa, ideaali olisi paukuttaa lyhyet treenit läpi hyvällä sykkeellä, mutta ideaalitreenejä tulee harvemmin tehtyä... :P

Huhtikuinen kuva Nerasta, joka nykyään on taas Musta Malinois

Paikkiksia tehtiin useampi, joista toisiksi viimeisimmän aikana viereiseen talliin (etäisyys koirasta varmaan 4 metriä) tuli hevonen, joka kolisutteli tallin seiniä ja puhisi äänekkäästi. Tämä oli Nerasta vähän epäilyttävä juttu ja Nerppu pöhähteli ja haukahteli, kuitenkaan nousematta paikaltaan. Otin loppuun vielä lyhyen paikallaolon samassa paikassa ja Nera oli hevosen hörinöistä huolimatta hiljaa.