31. toukokuuta 2013

60 vrk

Pikkuhiljaa alkaa jo jännittää, vaikka mammakoira edelleen on rauhallinen ja varsin hyvävointinen. Mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä ei vielä ole ilmassa, vaikka ihan lähipäivinä pentuetta voi odottaa saapuvaksi. Laskettu aikahan on maanantaina, mutta ensisynnyttäjät saattavat aloittaa aikaisemminkin.

Lämpöjä en ole mitannut, koska Nera ei tosiaan näytä siltä, että mitään jännää olisi tapahtumassa. Se on tänäänkin lenkkeillyt ja syönyt hyvällä ruokahalulla. Helteet (ison mahan lisäksi) hidastavat tahtia ja sisällä Nerppu lähinnä nukkuu mahdollisimman viileässä paikassa. Toki sen kanssa on mm. tokoiltu vähän jokapäivä ja hyvin sujuu tottistelut massunkin kera :) Intoa riittää, sillä ruokahalu on tällä hetkellä pohjaton...!

Valtava vauvamaha 60 vrk

Tänään Nera lähtee mammalomalle Saaran luokse. Kummallista sitten olla ilman Neraa ja varmasti Jadekin kaipaa sitä, vaikka eivät olekaan nyt kummemmin leikkineet Neran tiineysaikana. Tuossa ne vierekkäin nukkuvat keittiön pöydän alla. Mutta eiköhän me pärjätä ja keksitä kesän aikana kivaa touhuamista.

Ajattelin kirjata tähän loppuun itselle muistutuksena pienen yhteenvedon Neran tiineysajasta. Mistäpä sitä tietää, jos tulevaisuudessa ryhdytään uudelleen pentuhommiin... Silloin on mukava palata vanhojen muistiinpanojen ääreen ja katsoa miten asiat viimeksi sujuivat :)



Tiineyspäiväkirja

Nera astutettiin 1.4 ja 3.4. Tuolloin oli menossa juoksun 13. ja 15. päivät selkeästi verisestä vuodosta laskettuna ja Nera alkoi näyttää tärppipäivien merkkejä viikonloppuna. Maanantaina oli siis ensimmäinen astutus, joka sujui hyvin. Koirat olivat pienen leikkituokion jälkeen lemmenpuuhissa hetken ajan ja nalkissa noin 10 minuuttia.

Tärppipäivät jatkuivat selkeinä vielä keskiviikkona, joten uusinta-astutus, joka sujui hyvin samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Jos Nera tuli kantavaksi tästä toisesta astutuksesta, LA on vasta 5.6.

Nera olisi hyvin todennäköisesti antanut astua vielä perjantaina, eli tärppipäivät kestivät reilut viisi päivää.

Melkein heti astutuksen jälkeen Nera oli mielestäni rauhallisempi kuin tavallisesti (ja Nerahan on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen) ja tavallistakin hellyydenkipeämpi. Alapään turvotus ei laskenut juoksujen jälkeen kuin vähän. Noin 2-3 viikkoa astutuksesta Neralla tuli yhtenä päivänä veristä vuotoa muutama tippa.

Nisät alkoivat turvota kolmannen tiineysviikon aikana.

Viikoilla 3-6 Neralla oli kolmena päivänä oksentelua ja ruokahalu kateissa reilut kaksi viikkoa. Se suostui syömään paistettua kanaa, mutta ei juuri mitään muuta. Ruokahalu palasi ennalleen ja voimistuikin viikon 6 aikana.

Ultrassa käytiin kun vuorokausia oli takana 28 ja siellä näkyi viisi pentua. Pentujen liikkeet alkoivat tuntua muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa tällaiselle varovaisellekin tunnustelijalle – nythän liikkeet melkein näkee vatsaa katsomalla. Siellä taitaa olla melkoisia vilivilpereitä tulossa maailmaan :D

Koko tiineysajan Nera on ollut hirveän rauhallinen, eikä ole välittänyt pikkypyrähdyksiä lukuunottamatta juurikaan leikkiä tms. Se on tehnyt mökillä pesää itselleen kuistin ja terassin alle (normimeininkiä myös valeraskauden aikana).

60. vrk takana ensimmäisestä astutuksesta ja meno on edelleen rauhallista, merkkejä synnytyksestä ei ole vielä. Mutta enää ei tarvitse kauaa odotella :)




26. toukokuuta 2013

Täydellisen kuvan metsästys

Taikan ja Medyan blogissa pohdiskeltiin millainen on hyvä valokuva.

Minusta hyvässä valokuvassa kaikki on kohdallaan: ajoitus, ajatus, tekniikka. Useimmiten omissa kuvissani jokin osatekijöistä jää uupumaan, mutta aina silloin tällöin kaikki loksahtaa kohdalle.

Jade on koiristani mieluisin mallini. Seitsemän vuoden kokemuksella se osaa poseerata ja suostuu kiipeilemään vaikka minkälaisille alustoille, ja mikä tärkeintä, pysyy paikoillaan juuri niin kauan kuin minulla kestää etsiä oikeat säädöt kamerasta. Alla lempikuviani Jadesta. Klikkaa isommaksi.






Voikukkakuva on ehkä suosikkikuvani. Se on teknisesti onnistunut ja kuvaussession aikana Jade pisteli poskeensa kuvauksia häirinneen kärpäsen. Ilman tuota vierailevaa tähteä kuvasarjasta olisi tullut tavanomaisen tylsä poseerauskuvien ketju, mutta nyt kuvissa on huumoria, kiitos ilmeikkään mallin :) 

Tykkään myös kovasti alhaalla vasemmalla olevasta kuvasta, jossa heinät ja lehdet tuovat vähän erilaisempaa tunnelmaa poseeraukseen, ja voiko koiralla olla viisaampi ja sielukkaampi katse kuin Jadella tuossa kuvassa...? 


Tässä ylhäällä olevassa kuvassa taas tausta on satumainen ja ajoitus täydellinen. Kuva on vanha, joten tekniikkapuoli on ollut täysin hakusessa, mutta muutama onnenkantamoinen on sarjaan osunut ja tässä niistä paras. Nyt rajaisin kuvaa ehkä enemmän, mutta menee se tuollaisenaankin; tavallaan tykkään myös tuosta loputtomasta tilan tunteesta. 

Nerasta muutama suosikkini:

                 


Alimman Nerppu-kuvan värit ovat mieleeni, pilvinen taivas luo mukavaa kontrastia ja koira on valpas ja ryhdikäs. Ylemmissä kuvissa on vauhtia ja naamakuvassa huumoriakin: näyttää siltä, että koirakin nauraa :)




Leikkikuvia Jadesta ja Nerasta on hauska ottaa, koska ne ikäänkuin tanssivat keskenään. Hienot koreografiat leikeissä ainakin on, ja monesti kuvia jälkeenpäin katsellessa saa nauraa koirien älyvapaille ilmeille. Mustat koirat valkoisella hangella on haastava yhdistelmä valotukselle, mutta ylemmässä kuvassa säädöt ovat olleet melkolailla kohdillaan :)

Noppa on lauman tuorein tulokas, joten siitä ei kuviakaan vielä hirveästi ole (toki kuitenkin sata kertaa enemmän kuin ihan tavis-koiraharrastajalla). 




Ensimmäinen kuva on suosikkini Noppa-kuvista: se on hieman ylivalottunut, joten teknisesti ei täydellinen, mutta nauravainen, iloinen pentu pelastaa kuvan. Nopasta ja kaveristaan Röllistä on paljon hauskoja tilannekuvia, mutta tuossa näkyy hyvin Nopan asenne ja Röllin ilme on hauskan hämmästynyt.

Loppuun sekalainen satsi lempikuviani muiden koirista/kissasta:

     

  

                         

Blogger ei tänään anna minun järjestellä kuvia mitenkään järkevästi, joten tähän on tyytyminen. Näissä kuvissa on mielestäni "sitä jotain": huumoria, oivallista ajoitusta, ajatuksen tynkää, kauniita värejä. Tuossa kuvassa, jossa katsellaan maisemia, olisi ollut joutsenia horisontissa – näillä säädöillä ne ovat vain valkoisia möykkyjä :P 

Täydellisen kuvan metsästys jatkuu; se juuri tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoisen :)


Tokokurssilla

Nerpun pentulaatikko laitettiin tänään valmiiksi Saaran kanssa ja raivattiin laatikolle tilaa. Nyt on pennuille ja mammalle hyvät tilat odottamassa. Nerppu jo hyväksyvästi tarkasteli tiloja etukäteen ;) Ihan vielä ei Nerppu kuitenkaan jäänyt pennuntekohommiin, vietetään vielä laatuaikaa oman lauman kesken pari päivää.

Pentupuuhista siirryttiin tokoilun pariin iltapäivällä, kun meillä oli Nopan kanssa Katja Sulkalan tokokurssi. Aikaa oli varattu koirakkoa kohti 2 x 15 minuuttia. Ekassa satsissa treenattiin perusasentoa, seuraamista kosketuskepin kanssa ja ruutuun lähettämistä kosketusalustalle. Jälleen sain tosi hyviä vinkkejä. Kepin kanssa seuraamisessa meillä on ollut se ongelma, että Noppa lähtee keulimaan ja kääntyy eteeni parin askeleen jälkeen. Itse tuossa olen lähtenyt viemään sitten keppiä Noppaa kohti, vaikka Nopan tulee seurata keppiä – hyvä ohje tuohon oli, että pidän koko ajan kosketuskepin housun saumassa kiinni sivullani, jolloin käsi ja keppi eivät karkaa liian eteen. Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Ruudussa ongelma oli se, että palkkaan, kun Noppa juoksee ruudusta takaisin luokseni. Tässä vaiheessa paras tapa palkata on se, että naksautan kosketusalustan koskemisesta ja juoksen itse ruutuun palkkaamaan. Noppa irtoaa ruutuun paremmin, kun palkkaa ei tarvitse tulla hakemaan minulta.

Seuraavassa setissä treenattiin vähän lisää seuraamista kosketuskepillä ja sitten luoksepäästävyyttä, jossa Nopan liiallinen innokkuus on ollut se haastava osuus. Yllätyksekseni Noppa pysyi hienosti sivulla ja piti kontaktiakin tosi hyvin, välillä vilkaisten vierestä kulkevaa Katja-koutsia. Sehän on saanut vähän malttia lisää! :)

Loppuun naksuteltiin noutoa. Noppa hakee mielellään kapulaa, kantaa kapulaa, mutta ei toisi sitä minulle asti, vaan jää metrin päähän minusta kapulaa palauttaessa. Nyt lähdetään treenaamaan noutoa niin, että kapulaa ei tarvitse tuoda minulle asti. Riittää, että Noppa noutaa ja pitää kapulaa. Erikseen treenataan kapulan nostoa niin, että Noppa on ihan lähellä kapulan kanssa ja naksutellaan, kun se osoittaa kiinnostusta kapulaan, ottaa sen suuhun ja pitää sitä.

Hyvät treenit, joista jäi paljon mietittävää ja treenattavaa meille kotiläksyksikin :)

23. toukokuuta 2013

H-hetkeä odotellessa

Mammakoiralla alkaa olla vähän tukalat olot: noin puolitoista viikkoa enää laskettuun aikaan ja ilmatkin ovat lämmenneet sen verran, että ison massun kanssa elely on vähän vaivalloista. Onneksi h-hetki lähestyy vauhdilla. Ensiviikolla Nera lähteekin mammalomalle toisen omistajansa luokse, siellä on pennuille vähän paremmat tilat kuin omassa kaksiossani. Onneksi asutaan samassa kaupungissa, niin voin poiketa pentuja ja mammaa katsomaan useasti :)



Nerpun mammatauon aikana keskitytään sitten Nopan tokoiluihin ja agilityyn. Torstaina meillä alkaa tokon alkeiskurssi, jota odotan innolla ja tarkoitus on myös käydä hallilla omatoimitreeneissä viikottain. Yhdessä hakuporukassakin olisi tarkoitus Nopan kanssa pistäytyä – Nerppua tuuraamassa.

Tänään käytiin hallilla treenaamassa irtoamista ja valssia. Noppa oli todella hyvin kuulolla ja ohjautui hyvin. Irtoamista harjoiteltiin kolmen hypyn (rimat maassa) ja putken suoralla, palkkana putken päässä oli patukka. Valssitreeniin siirsin hypyt vierekkäin ja siitä ohjasin vielä putkeen.

Vauhtia ja innostusta piisaa sen verran, että on tärkeää muistaa harjoitella myös paikallaoloa esteen takana. Kerran Noppa karkasi esteille palkkaa hakemaan, enkä todellakaan halua, että se ottaa moisen sikailun tavaksi.


20. toukokuuta 2013

Melekosen Komia

Viikonloppuna vierailtiin Seinäjoella ja kesäkin tulla tupsahti yhdessä yössä. Aurinkorasva oli pakattu mukaan, mutta repussa sen teho jäi vähän vajaaksi... Mutta kerran kesässä kuuluu käydä polttamassa nahkansa Seinäjoella.

Syynä Seinäjoki-turneelle oli Nopan debyytti näyttelykehissä. Lähdettiin reissuun, vaikka Noppa onkin ihan vaiheessa: hampaat ovat vaihtumassa, karva on vaihtumassa... Aikuiskarvaa Nopalla on hännässä ja häntä onkin komea puuhka verrattuna muuhun koiraan :D Ja toki Noppa on myös (syystäkin) ylpeä puuhkahännästään ;)

Jäätelökesä!

Sattuipa tosiaan kevään ensimmäiset helteetkin tuolle viikonlopulle. Seinäjoella onneksi oli välillä vähän pilvistä, niin ei kokonaan läkähdytty. Junassa sen sijaan oli yhtä kuuma kuin olisi saunassa istunut.

Noppa oli superhelppo matkakumppani. Junassa se oli kuin olisi matkustellut koko pienen ikänsä. Asemalla junaa odotellessa saattoi ottaa pikkunokoset ja välillä moikkailla ohikulkijoita. Paljon uusia kokemuksia taas. Olin tosi ylpeä pikkukoirasta :)


Näyttely oli Törnävän kentällä, jonne käveli hotelliltamme viidessä minuutissa ja maisematkin olivat kauniit, kun reittimme kulki Törnävän ulkomuseon alueen poikki. Äiti lähti mukaan assariksi ja vei välillä näyttelypaikalla Nopan varjoon viilentymään, kun itse kävin kuvailemassa muita koiria. Noppa sai myös uuden ystävän 6-vuotiaasta Henkka-pojasta, joka ihastui Noppaan ja halusi leikkiä pennun kanssa vähän väliä. Kyseisestä seikasta Noppa oli varsin iloinen, koska se on hulluna lapsiin...! Noppa tykkää kaikista ihmisistä, mutta lapsia Nopan on melkeinpä mahdoton ohittaa.






Ennen kehään menoa harjailin Noppaa ja juostiin muutama harjoittelukierros. Nopalla on taipumusta peitsata, mikäli hihna yhtään kiristyy, mutta aika hyvin saan jo sen juoksemaan hihna löysällä ja ravilla.

Shelttipentuja oli ilmoitettu viisi. Nopan kanssa samassa luokassa oli toinen 5kk ikäinen narttupentu, sekin trikki.

Urospentu
Urospentu


Esiintyminen sujui oikein hyvin. Parantamisen varaa on vielä pöydällä seisomisessa ja juoksemisessa (täytyy löytää se täydellinen vauhti raviin). Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta meille kehässä, joten siihen nähden suoriuduimme valtavan hienosti :) Noppa seisoi hyvin ja maltillisesti, pöydällä se istahti alas hampaiden tarkastamisessa ja juostessa se yritti napata lahkeeseen kiinni pari kertaa :D Mutta noin niinkuin kokonaisuudessa, kymppi plus!

Noppa seisoo
Noppa ravaa puuhka pystyssä ;)
Noppa harkitsee lahkeessa roikkumista :D


Tuomari Tarja Löfman sijoitti Nopan luokassaan ensimmäiseksi, mutta KP:tä ei herunut. Syyksi tuomari ilmoitti ahtaat takaliikkeet (niistä ei mainita arvostelussa), mutta sanoi, että noin nuoren pennun liikkeet kehittyvät vielä. Itse arvostelu oli todella hyvä ja tuomari tosi mukava ja käsitteli pentuja kauniisti, joten en osannut olla mitenkään pettynyt KP:n puuttumiseen.

Tässä vielä arvostelu, jonka lisään Nopan omalle sivullekin:

"Feminiininen, sopivan kokoinen 5kk vanha narttu. Hampaat vaihtumassa.
Kaunis ilme. Vielä pyöreä kallo-osa. Tummat silmät ja hyvät korvat. Iän mukainen runko. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvä ylälinja. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Hyvä väritys, pentukarva vaihtumassa. Reipas käytös."

PEK1
Noppa ja taustajoukot tauolla


Harjoittelut jatkuu mätsäreissä ja seuraavan kerran pentuluokkaan mennään heinäkuussa :)

PS. Linkin takaa löytyy muutama kuva pentunäyttelystä. 




16. toukokuuta 2013

Mamma Mia!

Noppa-kuulumisten sekaan vähän mammapäivitystä :)

Neralla on nyt seitsemäs tiineysviikko meneillään. Maha ja nisät ovat kasvaneet kovasti. Ylhäältäpäin katsottuna Nerpun olemus on sievästi sanottuna tynnyrimäinen :D Meno lenkillä onkin lähinnä rauhallista tepastelua, vaikka välillä Nera intoutuu hetkeksi leikkimään ja juoksemaan pallon perässä.

Ruokahalu on tosiaan löytynyt ja mamma tuntuu olevan koko ajan vailla ruokaa. Ajattelin vaihtaa ruokailun nyt kolmeen kertaan päivässä, entisestä kahdesta kerrasta. Annoskokoa en kasvata, ainakaan vielä. Lisäenergiaa tarvitaan sitten, kun pennut ovat syntyneet :) Varsinkin, kun kyseessä on belgianpaimenkoirapennut...!


Jotain parempia mahakuvia olisi hauska esitellä, mutta tuosta juoksukuvastakin näkee Neran pyöristyneen vatsanseudun :) Ja Nopan komean hännänkannon ;)

Maanantai-illan NäTo-treenien jälkeen oli Kuivasjärven ylle laskeutunut kaunis usva ja kävimme Jaden ja kameran kera maisemia ihailemassa.







14. toukokuuta 2013

Näyttelytreenit

Eilen kipaistiin hallille NäTo-treenejä varten. Epäilin, että nätöily omalla hallilla voi olla pikkaisen kiihdyttävää Nopan mielestä, mutta lähdettiin silti treenaamaan. Menomatka hallille sujui hienosti, Noppa ei välittänyt juuri ollenkaan autoista tai pyöräilijöistä :) Kyllä siitä vielä kunnon koirakansalainen tulee! :D

Treenien alkuun Noppa vähän piippasi ja olisi ollut kovasti taas menossa moikkailemaan ihmisiä ja muita koiria. Rauhoittui kuitenkin hyvin ja malttoi keskittyä näyttelytreeniin, eli seisomiseen ja juoksemiseen ja seisomiseen ja juoksemiseen :D Oli melko lämmin ilma ja hikihän siinä tuli handlerille, kun juostiin kolmiota ja ympyrää.

Sain tosi hyviä neuvoja Nopan esittämiseen :) Suurin ongelma tällä hetkellä on se, että Noppa ei malttaisi seisoa, kun tuomari lähestyy. Sama tokon luoksepäästävyydessä, Noppa haluaa tervehtiä. Innokkaasti. Sitä pitää treenata kovasti jatkossa, naksuttimen avulla.

Treenien vetäjä toimii itse kehäsihteerinä ja meinasi, että pentuluokissa tuomarit vielä tykkää noin innokkaista ja avoimista shelttipennuista, joten meillä on aikaa opetella viilipyttymäisempi suhtautuminen ennen junnuluokan korkkausta :) Junnuihin mennään loppuvuodesta tai mahdollisesti vasta Kajaaniin ensi vuonna. Sitä ennen käydään muutamassa pentuluokassa näytillä ja kierretään mätsäreitä ja opetellaan esiintymistä :)




9. toukokuuta 2013

Syntynyt kehäketuksi

Helatorstai-aamupäivä vietettiin Nopan ensimmäisessä mätsärissä :)

Minua suoraansanottuna hieman hirvitti, miten Noppa malttaa juosta toisten koirien perässä kehässä, mutta pakkohan sitä on kokemusta kartuttaa.

Mätsäripaikalla oli paljon ihmisiä ja koiria ja Noppaa yllättäen hieman jänskätti aluksi. Ihmisiä se oli menossa moikkailemaan, mutta huomasi, että pikkuisen uusi tilanne jännitti. Jännityksestään Noppa pääsi kuitenkin äkkiä ohi, ehkä huomatessaan, että emäntäkin rentoutui alkujäykistelyn jälkeen :D



Mätsärissä vierähti reilut kolme tuntia ja vettä satoi. Olin ihan jäässä, pentu oli likainen ja märkä (kannatti pestä se ennen mätsäriä...), molempia palelsi. Mutta oli meillä ihan hauskaakin :) Itse esiintyminen sujui hienosti.

Pariksi meille tuli 10kk vanha shelttiuros, komea bluemerle. Seisominen sujui hienosti, kehän ympäri juokseminen sujui todella hyvin, kun jätin reilummin väliä edellä juoksevaan.

Pöydälläkin seisoi kuin konkari, vaikka pöytä oli märkä, liukas ja heiluikin vielä. Hampaat antoi katsoa ongelmitta, mutta istahti alas takapäätä koplatessa. Siihen siis lisää treeniä. Nousi kyllä heti seisomaan namin avustuksella ja antoi tuomarin kopeloida ihan rauhassa. Yksin juokseminen sujui erinomaisesti, hihna löysällä ja kauniilla ravilla. Ja vielä jaksoi pentu seisoa minuuttitolkulla tuomarin miettiessä sijoituksia. HIENO PENTU!



Tuomari harmitteli sitä, että samassa parissa oli kaksi shelttiä ja niin eri-ikäisiä ja molemmat esiintyivät hienosti. Meille tuli sininen nauha ja tuomari vielä sanoi, että molemmat olivat kyllä yhtä hyviä. Merleuros esiintyi todella kauniisti, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon :D Päinvastoin, taidan leijua vieläkin siitä, miten hyvin Noppa esiintyi...!

Sinisten kehässä Noppa ei malttanut seistä enää niin hyvin, vaikka pitkiä pätkiä pönöttikin komeasti (tuomari seisotti meitä pitkään). Minullakin oli niin kohmeiset kädet, etten pystynyt enää kaivamaan nameja taskusta, jotta olisin saanut palkittua tarpeeksi usein. Ei sijoitusta, mutta rutkasti kokemusta ja hyvä mieli sateesta ja kylmästä huolimatta.



Ensi viikolla meillä on yhdet näyttelytreenit ja sitten käväistään mutka Seinäjoen pentunäyttelyssä, jonne on ilmoitettu viisi shelttiä. Jos Noppa esiintyy sielläkin yhtä hienosti, niin tyytyväinen saa olla :)



6. toukokuuta 2013

Makuasia

Nyt löytyi tulevalle mammallekin mieluinen ruokavalio ;)


Oikeasti uusi ruoka on vähän tuota keppiä ravitsevampaa :D Ostin Nerpulle Royal Caninin Starter-nappulaa, joka on tarkoitettu tiineelle nartulle ja imetyksen aikaan syötettäväksi; pennutkin voi syöttää samalla nappulalla, kun ne siirtyvät kiinteään ruokaan.

Maistuvuus on hyvä ja koska ruoka on niin vahvaa, sitä ei tarvitse syödä paljon.