29. heinäkuuta 2014

Heinäkuisia kuvia

Nopan leikkauksesta on nyt neljä viikkoa ja toipuminen on ollut nopeaa. Tänään se sai jo luvan ulkoilla vapaana, eli hihnavankeus päättyy, mutta yritetään silti palailla normiarkeen hitaasti ja rauhallisesti – jos se vain suinkin on mahdollista tuon taskuraketin kanssa...


Helteet tuntuvat jatkuvan toistaiseksi ja se on (leikkauksen lisäksi) rajoittanut menemisiä ja tekemisiä. Erittäin mielellään olen lähtenyt laumani kanssa kaupungista helteitä pakoon mökille, missä ollaan päästy nauttimaan omasta rauhasta ja uimisesta. Jade on uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin koskaan ennen, ja se on himo-uimari muutenkin...! Vesi on niin lämmintä, että olen voinut Noppaakin uittaa. Nopan kanssa toki aloitellaan uimisenkin kanssa varovaisesti, mutta hyvin se käytti takajalkoja uidessaan. Myös Nera on saanut lihasta ja massaa takaisin oman tammikuisen operaationsa jälkeen ja alkaa olla hyvässä kunnossa.


Nopan toipuminen on ollut niin nopeaa, että taidan sen ilmoittaa jo syyskauden tokoihin mukaan. Syyskausi alkaa syyskuussa, joten elokuu vielä lomaillaan ja kuntoutetaan jalkaa jumpaten ja uiden. Toivotaan myös lämmintä syksyä, että ulkouimakausi saisi jatkua pitkään :)

Pikkusiskon & Nopan kanssa mökkipihalla



16. heinäkuuta 2014

Kaikesta huolimatta kesä

Vaikka tässä pääasiassa keskitytään Nopan kuntouttamiseen, niin ollaan me myös muistettu nauttia kesästä ja pysähdytty haistelemaan kukkasia, kuuntelemaan linnunlaulua, istumaan puutarhakiikussa ja uitu, uitu ja uitu vähän lisää.


Nera on alkanut kasvattelemaan turkkiaan takaisin, niin sitäkin kehtaa kuvailla :D Jadella taas turkinlähtö on pahimmillaan ja sen sterkkiturkin pohjavilla on niin tiivistä ja tiukasti kiinni, että todennäköisesti karvanlähtöä joutuu vähän avittelemaan saksien kanssa.


Meillä on uusi sukulainen, hän on Jaden "synttäriserkku", eli kummipoikani, jolla on sama syntymäpäivä kuin Jattusella. Vauvaa on ehditty tapaamaan muutamaan kertaan ja se on otettu innolla vastaan. Noppa on meillä kaikkein innokkain vauvan hoitaja, mutta Nera tulee hyvänä kakkosena perässä...


Jadea vauva ei hirveästi kiinnosta. Ohimennessään Jade nuolaisee vauvaa, mutta muuten ei synttäriserkku kauheasti saa mitään reaktioita aikaan. Jade alkaa vissiin olla niin vanha, ettei jaksa turhia hössöttää :D





3. heinäkuuta 2014

Huonoa tuuria

Ei oltukaan tiistaina tokokokeessa, vaan päivä vierähti Nopan osalta leikkaussalissa. Se pahuksen "kinnervika" osui meidänkin kohdalle. Aika paljon näitä tapauksia tuntuu shelteissä olevan. Paljon on tullut blogeja aiheesta lueskeltua ja aikaa on vierähtänyt shelttien terveyskyselyä ja sukutauluja tarkistellessa.

Ongelma on yleinen – varmasti paljon yleisempikin kuin mitä terveyskysely antaa ymmärtää. Harmittaa hirveästi, että tämä osui meidän kohdalle, koska uskon, että jalostuskoirana Nopalla olisi ollut paljon rodulle annettavaa luonteen ja harrastusominaisuuksien puolesta. Harmittaa, että joudumme pitkälle tauolle harrastuksista ja tällainen nuori, vilkas koira on tottunut melko aktiiviseen elämään. Sen pitäminen levossa seuraavat neljä viikkoa tulee olemaan haasteellista. Onneksi meillä on Jaden iso kevythäkki, jossa Noppa nyt majailee suurimman osan ajasta.


Harmittaa, mutta yritän nyt keskittyä Nopan kuntouttamiseen. Toivon mukaan pääsemme täyspainoisesti takaisin harrastusten pariin loppusyksystä. Toivon myös, että vasen kinner kestäisi menossa mukana...

Noppa alkoi ontua juhannuksena. Edellisenä iltana se oli leikkimässä muiden koirien kanssa pihalla, kun yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään ja nosti oikean takajalan ylös. Seisoi pari sekuntia siinä ja ampaisi taas täyteen vauhtiin. Kutsuin koiran luokse ja tarkastin anturat, kokeilin vähän jalkaa aristiko se mistään. Noppa jatkoi leikkimistä ilman ongelmia. Seuraavana aamuna se oli kolmijalkainen.

Kinkkasi viikonlopun yli ja eläinlääkäriin mentiin tiistaina. Tiistaihin mennessä Noppa kulki jo normaalisti, eli olisiko jänne luksoitunut takaisin kohdilleen. Eläinlääkärin tutkimuksessa ei arastellut mitään paikkaa ja kuvattiinkin koko koira läpikotaisin. Oikean jalan kintereessä näkyi muutoksia ja diagnoosi varmistui: shelttien kinnervika, akillisjänteen luksaatioksikin kutsuttu pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaatio. Leikkausaika saatiin viikon päähän.

Luksaatioleikkaus oli siis tiistaina 1.7. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Noppa oli koko loppupäivän aika tillintallin. Leikkaus oli aamukahdeksalta ja Noppa heräsi iltaseitsemältä. Söi vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Sitten takaisin häkkiin nukkumaan. Yö oli levoton, mutta seuraavana päivänä Noppa sai nukuttua taas hyvin ja vaikutti olevan ihan pirteä ja hyväntuulinen. Menohalujakin olisi jo.

Nyt sitten alkaa toipuminen. Kirjoittelen blogiin kuulumisia, mutta päivitystahti tulee toki hidastumaan. Eihän tässä nyt ole mitään harrastusraportteja kirjoiteltavana pitkään aikaan :/