Business as usual

Tälle viikolle ei luonnollisestikaan ole treeniraportteja naputeltavaksi, kun Noppa on saanut toipua kyynpuremastaan. Yllättävän nopeaa toipuminen on ollut. Kyy puri Noppaa lauantaina ja jo maanantaina Noppa oli omasta mielestään täydessä iskussa. Turvotus alkoi laskea jo lauanta-illalla ja tiistaihin mennessä se oli jo melkein kokonaan poissa.

Ilmeisesti kyy ei ollut saanut koko myrkkysatsiaan Noppaan tyhjennettyä, tai sitten sen myrkky oli sen verran laimeaa, että selvittiin loppujen lopuksi aika vähällä.

Leikki maistuu taas

 

Pihalla olen tehnyt useamman kerran päivässä "kyykierroksia" tömistellen tontin rajoja pitkin. Aidatun tontin lisäksi meillä on yhtä iso ruohokenttä aidan toisella puolella ja huristelin tänään siellä ruohonleikkurilla ruohon matalaksi. Meteliä on siis pidetty ja lisäksi ripottelin merisuolaa tontin metsäisimpiin rajoihin, kun luin netistä, että kyyt kiertävät suolatun alueen. Tiedä sitten onko siinä mitään perää, mutta ainakin on kokeiltu. 

Kesä, kärpäset ja kyyt

Niin vain kävi ikävästi, että ihanan kesäisen ja mukavan viikonlopun pilasi mökkipihalle eksynyt kyykäärme. Noppa paljasti haukahduksellaan kyyn olemassaolon. Luulimme, että Noppaan ei ollut osunut, koska siinä ei näkynyt jälkiä ja se oli kohtaamisen jälkeenkin reippaana lähdössä rantalenkille mukaan. Kyyn taival päättyi lapion terään ja lähdettiin kävelylle, helpottuneina siitä, että oltiin selvitty kyykohtaamisesta säikähdyksellä.

Ei ehditty rantaan asti, kun katsoin, että Noppa vaikuttaa vähän oudolta. Se käveli kuin omissa ajatuksissaan, eikä spurttaillut noppamaiseen tapaan intoa puhkuen. Rannalla kutsuin Nopan luokse ja silitin sitä kuonosta, jolloin se vinkaisi. Kuonossa ei näkynyt vielä mitään, mutta siihen ei voinut koskea kivun vuoksi, joten oli ihan selvää, että kyy oli sittenkin ehtinyt Noppaa purra. Kannoin Nopan mökille, vaikka tässä vaiheessa se olisi ollut vielä ihan kävelykunnossa. Matkaa ei ollut kuin sata metriä ja lähdimme samantien autolla kohti keskustaa. Autosta soitin päivystävälle eläinlääkärille, että täältä tullaan.

Matkalla eläinlääkäriin (kännykkäkuvia)

Kuono alkoi turvota vasta automatkalla, joten oltiin tosi hyvissä ajoin liikkeellä. Onneksi liikennettä ei ollut paljoa lauantai-iltapäivällä, ja matka sujui ennätysvauhtia. Noppa oli koko matkan hereillä ja istuikin välillä.

Eläinlääkärissä päästiin tiputukseen, missä aikaa vierähtikin reilut kolme tuntia. Vahvat kipulääkkeet Noppa sai piikillä kankkuun.

Tiputuksessa

Pirteämpänä jo

Noppa oli reipas eläinlääkärissä ja sai hoitajalta kehuja. Se oli myös koko ajan valppaana, vaikka välillä lepäili pitkän nesteytyksen aikana ja sitten piristyi puoli tuntia ennen nesteytyksen loppumista niin, että olisi selvästi ollut jo kotiin lähdössä. Välillä käytin Nopan asioillaan pihalla, ja pissaaminen onnistui normaalisti, mikä on hyvä merkki.

Kotiin päästiin alkuillasta. Noppa söi iltaruuan hyvällä ruokahalulla, joi vettä ja kävi asioillaan pihalla. Turvotus alkoi hieman laskea jo eilen. Aamulla Noppa jo vähän paimensi Jadea ja haukkukin pääsi suusta. Pihalla se kanniskeli toiveikkaana jalkapalloa, mutta seuraavat pari päivää menee levossa. Vaikuttaa siltä, että Noppa on toipumassa kyynpuremastaan hyvin, mutta tottakai tässä tarkkaillaan sen vointia suurennuslasin kanssa. Veriarvot käydään tarkistamassa viikon päästä.

Tämä tarina siis muistutuksena kaikille: kyyt ovat edelleen sen verran tokkuraisia, että voivat eksyä ihan vilinää ja vilskettä täynnä olevalle pihallekin...

Kesä yllätti tokoilijan

Kesä tuli ihan yllättäen, vaikka kaipa se on toukokuun lopulla tupannut tulemaan ennenkin :D Yhtäkkiä lämpötila humpsahti reilusta viidestä asteesta ja yöpakkasista kahteenkymmeneen asti.

Jaden mielestä kesä on ihan ajallaan, koska uimakausikin on jo avattu pari viikkoa sitten. Tänään Jade pääsi Iivon (Taiga Doo's Into The Wild) kanssa soramontuille uimaan. Arvelin, ettei Iivo saa Jadesta leikkikaveria, mutta rinnakkaisleikki varmasti sujuu :D Jadehan on niin kova läträämään vedessä, ettei sitä juuri mikään muu kiinnosta, keppejä lukuunottamatta.

Muutaman kerran sain yllytettyä Jaden ajamaan Iivoa takaa. Yllätys olikin, että Jade sai Iivon kiinni joka kerta :D Iivo on varmasti nopeampi juoksemaan, mutta Jadea ei huijata harhautuksilla :D Siinä sai Iivon housuvillat kyytiä...

Eilen oltiin Nopan tokotreeneissä ja meillä oli mukavat, motivoivat harkat. Näyttelystä ostettu narupallo pääsi testiin ja mieluinen oli. Ylimääräistä ääntelyä ei yhden haukahduksen lisäksi ollut, ei vaikka narupallolla leikkiminen nosti kierroksia kiitettävästi. Nopan tekeminen oli näppärää. Tehtiin ALO-luokan liikkeet ja jääviä erilaisten leikkien kautta. Palkkaus nameilla ja jäävistä pallolla.

Treenien päätteeksi kuvattiin harkkakamun kanssa koiria kentällä. Tässä muutama räpsy.

Tälleenhään tää kapula helpoiten kulkeutuu

Kehäkettuilua

Erittäin hyvä ellei täydellinen, niinhän se vanha viisu meni...? Noppa debytoi junnuluokassa Saaran esittämänä eilen. Belgikehä oli melkein samaan aikaan (alkoi vartin myöhemmin), joten vähän meillä tuli taas kehien välissä juoksentelua, mutta kaikki koirat saatiin kuitenkin ajallaan kehään.

Noppa esiintyi mukavasti. Häntä nousi taas, siitä saatiinkin tuomarilta moitteita :P Muuten arvostelu on kiva ja melkolailla paikkaansapitäväkin, joten tulokseen olen ihan tyytyväinen.

Tuomarina siis Monica Blaha Itävallasta.

"Kaunis narttu. Hyvä pää ja korvat. Tarpeeksi pitkä kaula.
Hyvä lantio ja rintakehä. Hyvin kulmautunut. Hyvä luusto.
Turkki vaihtumassa. Liikkeessä löysä edestä ja kantaa
häntää liian korkealla." JUN-EH

Belgikehän tuomaroi Marjo Järventölä, joka oli melko tiukka tuomari, eikä minulle jäänyt ihan selkeää mielikuvaa mitä hän arvostelussa painotti. Iivo (Into The Wild) ja Halla (Instant Karma) käyttäytyivät näyttelypaikalla rennosti turhia stressaamatta ja olivat vieraita ihmisiä kohtaan ystävällisiä ja avoimia. Tällaista toivoimmekin Neran ja Judon pennuilta luonteiden osalta. Tuomari saneli Iivon arvosteluun mm. "esiintyy ja esitetään erinomaisesti". Tuomari olisi kuitenkin toivonut 11kk ikäiselle Iivolle enemmän massaa, eikä Iivo ollut parhaimmassa karvassakaan, joten tuloksena EH. Hienosti ensimmäisestä näyttelystä, ja Iivo varmasti "paranee" vanhetessaan, ts. kasvaessaan ja kehittyessään.

Halla oli hyvin niukassa karvassa. Sekin sai kivan arvostelun, johon voi olla tyytyväinen, ja  myös Halla esiintyi reippaasti. "Terhakas esiintyminen" taisi olla tuomarin arvio. Hallalle H tällä kertaa.

Minulla oli kamera matkassa, mutta siinä tosiaan oli sitä kehien välissä juoksemista itsellänikin (vaikka en kehään asti kenenkään kanssa joutunut), niin en ehtinyt kuvaamaan Hallaa ja Iivoa.

Noppa aloitti karvanlähdön eilen, joten pitää nyt miettiä sen mukaan näyttelysuunnitelmia. Tarkoituksena olisi tälle vuodelle nuortenluokassa jossain vaiheessa päästä pyörähtämään.

Two out of three aint bad

Viime tiistain tokotreeneistä minulle jäi vähän ärsyyntynyt fiilis päälimmäiseksi: Noppa haukahteli liikkeiden välissä ja vikisi paikallaolossa. Muutenkaan sen tekeminen ei ollut ihan parhainta mahdollista, virettä oli joko liikaa tai liian vähän. Syitä siihen en oikein osaa sanoa, mutta onhan niitä vaihtoehtoja: oltiin agilitykentällä esteiden vieressä, treeneissä oli paljon vieraita koiria, oma fiiliskään ei ollut ihan kohdillaan.

Minun pitäisi oppia paremmin reagoimaan huonoon vireeseen, niin omaan kuin koirankin, eikä pakolla jurruttaa liikkeitä ja tehdä hommasta ilotonta pakkopullaa. Varmaan lähestyvät kokeet vaikuttavat omaan tekemiseeni ja olemiseeni. Pitäisi vain ottaa treenit treeninä ja edetä tilanteen mukaan.

1v5kk

Myöhemmin treenejä miettiessäni huomasin hirveän paljon hyvääkin illan tokoissa: tehtiin hyvää hallintatreeniä, kun treenikaverit ottivat mm. luoksetuloa ihan vieressä. Vaikka Noppa vingahteli pariin kertaan paikkiksessa, niin se pysyi paikallaan sen kolme minuuttia mustan belgin vieressä (ja minulla oli tarkoitus ottaa vain minuutin lyhyt motivoiva paikkis). Jäävät ja luoksetulo olivat tosi hyvät, samoin hyppy.

Ensi viikon treeneihin otan mukaan aimo annoksen reipasta ja iloista fiilistä, lelupalkan ja palkkaan koiraa vain silloin, kun se tekee kaiken täysillä ja keskittyneenä. Jos vireessä/keskittymisessä on ongelmaa, niin sitten tehdään jotain muuta kuin mitä treeniohjelmassa lukee.

Eilen käytiin harjoittelemassa sunnuntain näyttelyä varten mätsärissä. Saara esitti Nopan ja mielestäni parivaljakon esiintyminen sujui ihan kivasti. Häntä ei noussut niin korkealle kuin mitä minun kanssani. Noppa sai sinisen nauhan, koska oli "liian iloinen". Hymynaama-arvostelussa saimme parhaat pisteet kaikissa kategorioissa: käyttäytyminen, esiintyminen, yleiskunto, turkki ym. Sinisten aikuisten kehässä Noppa sijoittui neljänneksi, joten saimme kotiin tuomisiakin, mm. pantaan laitettavan vilkkuvalon ja nameja.

Saara esittää Nopan sunnuntainakin, mikäli vain belgikehä ja shelttikehä ei mene pahasti päällekäin. Tulosta en lähde arvuuttelemaan, se voi tuon hännän kanssa olla mitä vain, mutta toivotaan, että esiintyminen sujuisi yhtä hyvin kuin harjoituksissakin :)

Doboilua

Tätä olikin jo odotettu. Marika tuli Kuusamon Koira- ja kissakoulusta meidän seuralle pitämään DOBO:n tutustumiskurssin. Marikan kautta olin tilannut etukäteen meille limenvihreän dobopallon, jolla kaikki koirat pääsevät treenaamaan, omistajaa unohtamatta :)

Aloiteltiin verryttelyllä ja Noppa laitettiin pujottelemaan jalkojen lomasta ja venyttelemään. Sen jälkeen omistaja pääsi tekemään alkuverryttelyt tasapainotyynyllä ja tutustumaan dobopalloon ja muutamaan helppoon liikkeeseen.

Koiratkin aloittivat ensi tasapainotyynyllä: etujalat tyynylle ja kun se onnistui, tehtiin tyynyn päällä pieniä niiauksia, ts. leikkiinkutsuasentoa. Pallon kanssa oli tarkoitus ensin treenata vain palloa vasten seisomista, mutta Noppa hyppäsi melkein välittömästi pallon päälle tasapainottelemaan. Se pystyi vaivatta myös tekemään asennonvaihdot pallon päällä, eli vaihtelimme seisomisesta istumiseen ja maahanmenoon.

Näiden jälkeen aloitettiin hauskat liikkeet. Istuin pallon päällä ja Noppa kiersi palloa ympäri, joko hypäten jalkani yli tai pujahtamalla jalan alitse. Suunnanvaihto ja sama uusiksi. Todella hauska liike minusta oli se, kun menin itse maahan makaamaan, laitoin jalat pallolle ja nostin takapuolen maasta: koiran piti kiertää pallo ja pujahtaa jalkojen alta ja sitten hypähtää minun ylitseni. Noppaakin tämä liike miellytti erityisesti, se sai välillä hirveät hepulit ylihyppäämisestäni ja puski kylkimyyryä maata pitkin vieressäni pörräten :D Ei siinä voinut olla nauramatta...!

Dobo oli tosi mielenkiintoista ja hauskaa, sekä sen hyödyn tunsi itsekin heti treenin päätteeksi (pallollahan voi itse treenata paljolti samoja juttuja kuin mitä tavallisellakin jumppapallolla). Uskon, että koirallekin tästä on hurjasti hyötyä, sekä tasapainon kehittämisessä, että lihashuollossa. Neran kuntoutuksessakin pallosta on apua :) Tuo tasapainotyyny pitäisi vielä tilata. Se oli paljon mukavampi kuin tasapainolauta, joka meiltä löytyy.

Agi-Nopan ohjaimissa

Ja ihan ohjatuissa treeneissä. Mukava huomata, että ohjaaja ei ole edistynyt ollenkaan pitkän tauon aikana :P Vaikka harvemminhan sitä edistymistä treenaamatta tapahtuu...

Nopan kanssa ollaan treenattu agijuttuja viimeksi varmaan pari kuukautta sitten. En edes muista milloin ja mitä, vaikka täältä blogistahan siitä löytyy todistusaineistoa. Neran sairasloma ja sitä mukaa peruuntuneet kisasuunnitelmat hyydyttivät agi-intoni pitkäksi aikaa, eikä Nopan kanssa ole tullut treenattua tavoitteellisesti, eikä säännöllisesti. Ollaan harjoiteltu erikseen kontakteja (mutta niihin minulla ei ole vielä mitään järkevää suunnitelmaa, vaikka 2o2o-taktiikkaa ollaan harjoiteltu), irtoamista, muutamia "helppoja" ohjauskuvioita, kuten valssia, takaakiertoja, välistävetoja. Humputeltu menemään helppoja, lyhyitä ratoja.

Koska minulle agility on todella hankalaa, ja ohjauskuvioita saa aina pähkäillä pitkään ja hartaasti, on Neran tyyppinen agikoira ollut minulle äärimmäisen helppo. Rauhallinen koira, joka irtoaa hyvin ja ohjautuu sinne-päin-ohjauksillakin oikein. Noppa taas kuumuu, pyörii paimenkoiramaisesti jaloissa, kiroilee, turhaantuu, mutta kun saan ohjattua oikein, etenee hurjalla vauhdilla ja nauttii. Nyt onkin opettelemista tämän koiran ohjaamisessa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tällä hetkellä agility on kakkoslajimme. Tavoitteena on oppia ohjaamaan, hioa yhteistyötämme sujuvammaksi ja pitää hauskaa.

Tällaista radan pätkää harjoiteltiin tänään osissa. 2-esteen jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö kolmoselle, mutta persjättöä väänsin Nerankin kanssa viikkotolkulla ennen kuin sain sen sujumaan. Eli ei ihan sujahtanut näin ensimmäisellä kerralla meiltä persjättö. Mutta treeneistä inspiroituneena aion vakaasti käydä tätä treenaamassa itseksemme.

Putkeen Noppa irtosi kivasti ja vauhdilla. Samoin rengas sujui hyvin, kun harjoiteltiin sitä erikseen.

Noppa kuumui persjättötreeneissä, koska siinä se ei tajunnut, mitä siltä halusin (ohjaus oli niin epäselvää). Se myös piippaili itsekseen odotellessaan kytkettynä, kun rakensimme ja tutustuimme rataan, mutta minun kanssa odottelu sujui kivasti. Tehtiin pieniä temppuja odottelessamme omaa vuoroa. Kaiken kaikkiaan Nopan vire ja mielentila oli treeneihin hyvä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan. Hyvä juttu. Olen hyväksynyt sen, että rataa tehdessä Noppa haukahtelee kuumuessaan, mutta turhan räksyttämistä odotellessa/suorittaessa rataa en aio katsella ja kuunnella. Tokossa ääntelyyn meillä on melkolailla nollatoleranssi.

Tästä se lähtee. Kesän aksat. Katsotaan millä mallilla ollaan syksyllä :)

Toukokuun ensimmäiset tokot

Eilinen päivä oli sellaista haipakkaa, että meinasi jäädä illan tokot väliin, mutta puolisen tuntia ennen treenejä katselin energiaa pursuavaa junnua ja päätin lähteä tokoilemaan.

Liekö epävakaisella säällä syynsä, mutta alkuun oltiin ainoita tokoilijoita kesäkentällä. Hallillakaan ei ollut ketään, joten suunnattiin sinne harjoittelemaan hyppyä namialustalla. Kolme toistoa, kaikki meni hyvin. Takaisin pihalle, jonne tulikin sitten Pamu ja Pääsky seuraksemme. En ollut ehtinyt miettiä treeniohjelmaa valmiiksi; ajatuksena oli treenata sitä hyppyä ja häiriössä seuraamista ja jääviä. Onneksi Pamu ja Pääsky siis saapuivat häiritsemään meidän tokoiluja :D

Alkuun näytti, että häiriö onkin aika paha. Olihan kyseessä kuitenkin meitä viime syksystä asti koutsannut Pamu, ja hänelläkin vielä musta, vauhdikas belgi treenattavana. Noppa vähän kuikuili, että mitäs treenikamut oikeastaan puuhaavat. Sain sen kuitenkin pian kuulolle ja kun päästiin hommiin, niin sen jälkeen satunnaista vilkaisua enempää ei treenikaverit kiinnostaneet. Noppa harjoitteli mm. paikkista Pääskyn harjoitellessa ruutua ja luoksetulon stoppeja. Mukavasti kakara keskittyi. 

Tehtiin seuraamista, missä rytmittelin itse vasemmalle käännöstä sujuvammaksi. Noppahan kääntyy kuin unelma, kunhan pysyn itse rytmissä ja annan vinkin tulevasta käännöksestä (katse kääntyy ennen kroppaa).

Sitten jäävät, maahanmeno kokonaisena liikkeenä ja seisominen namialustalla. Sen jälkeen otettiin jääviä vielä niin, että Noppa sai pyörähtää, jonka jälkeen tuli jompi kumpi jäävistä.

Luoksetulo oli oikein näpsäkkä. Käskyksi on vakiintunut "Noppa, sivu", tietenkin yhteenpötköön :P

Paikallaolot olivat myös hyviä ja häiriötä tosiaan piisasi, kun Pääsky harjoitteli  vauhdikkaita liikkeitä.

Ensi viikolle pitää tehdä treenisuunnitelma valmiiksi tai ei oikeastaan haittaa, vaikka tekisin sen koko toukokuun treeneihin. Tuleepa taas treenattua monipuolisesti.

Treenit jatkuvat torstaina aksailun parissa ja lauantaina päästään doboilemaan, mukavaa :)