27. tammikuuta 2015

Aktiivinen paikallaolo?

Eilen sain tsempattua itseni raahustamaan lumipyryssä tokon vapaavuorolle Nopan kanssa. Lunta satoi vaakatasossa, eikä aura-auto ollut käynyt pyöräteitä putsaamassa, joten parin kilometrin matka hallille kävi ihan kuntoilusta. Hyvä silti, että lähdettiin, saatiin kivat häiriötreenit alle.

Tein meille tarkan treenisuunnitelman, jota onnistuinkin noudattamaan hyvin. Jos fiilis ei ole ihan kohdillaan, on aivan turha mennä hallille ihmettelemään mitä sitä tekis. Parempi tehdä tarkat suunnitelmat valmiiksi. Pitäisikin nyt tehdä taas päivittäinen treeniohjelma, että saadaan ennen koetta kaikki liikkeet hiottua mallilleen.

Aloitettiin kontaktilla ja seuraamisen liikkeelle lähdöillä kosketuskepin avulla. Hallissa treenaili myös nuori uroskoira, joka haukkui aina hallille tulijat, joten saatiin hyvää häiriötreeniä.

Noppa oli ihan kivassa vireessä, hieman se ihmetteli muita treenikavereita pitkän tauon jälkeen, mutta pysyi hyvin kuulolla ja teki mukavasti hommia. Mitään ihmeellistä meillä ei ohjelmassa ollutkaan, halusin tehdä lähinnä kontaktia vahvistavaa treeniä, joten leikittiin jääviä istu-seiso-maahan vaihdoilla pyörähdyksen kautta ja loppuun otettiin parin minuutin paikkis.

Paikkiksessa Nopan pää pyöri ja se tarkkaili koko ajan mitä hallilla tapahtuu. Minuun se ei juurikaan vilkaissut. Ei se nouse, mutta en tykkää sen levottomasta olemuksesta. Haluaisin paikkiksessa, että koiran mielenkiinto pysyy minussa ja tulevassa mahtavassa palkassa, ts. haluaisin paikkiksen olevan aktiivinen liike. Tätä pitää nyt lähteä rakentelemaan eri tavalla. Positiivista on se, että Noppa tosiaan pysyy paikallaan häiriöistä huolimatta, mutta se tunnetila... Pitääpä lukaista netistä ja tokokirjoista vinkkejä. Oma mutuni on, että paikkista pitää lyhentää, etäisyyttä pitää lyhentää ja liikkeestä pitäisi saada jotenkin ennalta-arvaamaton koiralle (odottamaton palkkaus tms.).Muillekin vinkkinä, että hyviä tokoaiheisia artikkeleita löytyy esim. täältä.

Myös ensiviikolla on tarkoitus käydä tokon vapiksella ja sitten meillä alkaakin ohjatut treenit. Ai niin ja niitä rallytokojuttujakin pitäisi harjoitella, kun olen kerran kokeeseenkin ilmottautunut :P



24. tammikuuta 2015

Ei sittenkään

Pentusuunnitelmat peruuntuivat, kun sain viestin, että Neran lähisukulainen on saanut epileptisen kohtauksen tällä viikolla. Näin ollen meille ei ole tulossa pentuja nyt, eikä ihan lähiaikona, kun Nera jää jalostuksesta pois.

Epilepsia on siitä hankala sairaus, että ei tiedetä miten se tarkalleen periytyy. Toivotaan, että ihanat I-pennut saavat olla terveinä, ja ehkä sieltä löytyy joskus tulevaisuudessa jatkoa jalostukseenkin.

Onni onnettomuudessa, että tämä tapahtui nyt, eikä ensi viikolla, jolloin oltaisiin oltu jo astutuspuuhissa. Ikävää, että pennut jäävät nyt toteuttamatta, mutta kaikista ikävintä tämä on sairastuneen koiran omistajalle.


22. tammikuuta 2015

SoMe-Nopan kevätmenot

Kevätkausi treeneissä alkaa meillä Nopan kanssa poikkeuksellisesti helmikuun puolella, mikä sattui juoksujen kannalta paremmin kuin hyvin. Nopan juoksu on loppusuoralla ja kevään treeneihin ei ainakaan juoksun takia taukoa tule.

Ilmoitin Nopan AVO-VOI-tokoryhmään ja saatiin peruutuspaikka rallytokon ALO-AVO-ryhmään. Kahdesti viikossa olisi siis tarkoitus treenailla ja meidän lämpimälle hallille on matkaa rapiat neljä kilometriä suuntaansa. Jospa tässä pääsee kuntokin kasvamaan, siinä sivussa... 


Jos meidän pentuproggis toteutuu, niin treenitaukoa pukkaa Nopallekin loppukeväästä, mutta sen näkee sitten. Jos Neran juoksu etenee samaan malliin kuin viimeksi astutettaessa, niin ensi viikolla treffataan Kojon kanssa.


20. tammikuuta 2015

Tammikuu on pakkasherran?

Kummallinen talvi tänäkin vuonna, kun lämpötilat sahaa muutaman päivän välein -20 asteesta plussan puolelle. Jäille ei oikein uskalla, kun ei ole ollut pitempiä pakkasjaksoja. Se on harmi, koska vesistöjä on kuitenkin lähellä niin kotona kuin mökilläkin ja mikäs sen parempi paikka juoksuttaa koiria. Rantaviivaa pitkin ollaan jonkin verran käppäilty jäälläkin.


Viime vuonna kunnon hangista ei ollut tietoakaan, joten kummallisuudestaan huolimatta tämä talvi on meille mieluisampi. Nyt ei ole lumesta puutetta. Alla olevista kuvista voi yrittää bongata meidän aidan...









17. tammikuuta 2015

Rallytokon syvin olemus

Sitä pohdittiin tänään Nopan kanssa iltapäiväkurssilla. Tai Noppa jätti pohtimiset minulle ja keskittyi enemmän siihen tekemiseen.

Rallytokon liikkeet ovat periaatteessa helppoja ja niissä saa käyttää aika paljon käsi- ja vartaloapuja (ainakin alemmissa luokissa). Pitkään tokoa harrastaneena minun on hirveän vaikea ymmärtää noiden kylttien merkitystä tai lähinnä sitä miksi sillä on mitään väliä miten päin minkäkin kyltin kiertää ja kuinka kaukaa.



Tehtiin kaksi rataa, molemmat kisaratoja. Nopalle hankaluuksia tuottaa edessä oleminen (koska en ole koskaan opettanut sille sitä) ja se hakeutuu voimakkaasti sivulle. Samoin ns. saksalainen käännös on sille ihan hepreaa, koska se vasemmallekin käännöksessä pysyy tiukasti sivulla, eikä kierrä takaa.

Belgit tietysti osaavat sekä eteentulemisen kuin tuon saksalaisenkin, mutta tuntuu kuin siitä olisi vuosikausia aikaa, kun ne on opeteltu. Muutaman kokeilun kautta kuitenkin hoksasin kohtuullisen selkeän tavan opettaa eteen kiepsahtamisen ja saksalaisenkin. Noppa oppii niin nopeasti, että seuraavalla radalla nuo onnistuivat jo ihan kivasti. Hihna kyllä haittaa minua näissä, mutta pitää vain opetella olemaan sotkeutumatta siihen :D

Noppa kuumui juosten pujottelussa (ylläri), ja juoksupöksyt alkuun olivat niin ikävät, että se jätti istumiset vajaaksi, mutta muuten sen tekeminen oli reipasta ja täsmällistä. Radat sujuivat ihan mukavasti ja kyltitkin tulivat tutummaksi.

Ensimmäisen koeilmon pistin jo menemään. Rallyssahan on tunnetusti matala kynnys lähteä kisaamaan, joten muutaman kerran treenit riittävät mainiosti meille :D Eikun ihan oikeesti pitänee opetella niitä kylttejä ja vahvistaa noita em. uusia liikkeitä.



Niin ja Neran juoksu alkoi. Miehelään lähdetään todennäköisesti kuun vaihteessa.



10. tammikuuta 2015

True Trick'sin omat sivut

Kotisivut löytyvät tämän linkin takaa, sieltä voi kurkkia ne pentusuunnitelmatkin. Päivittelen suunnitelmat bloginkin puolelle mahdollisimman pian.

Ehkä jossain vaiheessa laitan (siis laitatan jollakulla osaavalla) hienommat sivut, mutta peruasiat tuolta löytynee helposti. Jos joku osaava henkilö tämän sattuu lukemaan ja ehtii tehdä meille vaikka bannerin kotisivuille pientä korvausta vastaan, niin ilmianna itsesi kommentteihin :)




8. tammikuuta 2015

Silmäpeilaukset, check...!

Neran silmät peilattiin tänään ja terveet ne olivat edelleen. Samoin uros kävi eilen silmäpeilauksessa, terveeksi todettiin senkin silmät. Näiltä osin suunnitelmat siis edelleen voimassa. Nyt vaan odotellaan, että milloin Neran juoksu alkaa.


Noppa aloitti juoksun eilen ja Nerakin kovasti tekee juoksua. Toivottavasti sekin aloittaisi nyt tammikuun aikana juoksunsa.






2. tammikuuta 2015

Vuosi paketissa

Meidän vuosi kuvin ja saatesanoin :)


Tammikuu oli alkuvuoden ainoa pakkaskuu. Muutaman kerran pääsimme läheisen järven jäälle koiria juoksuttamaan. Nera oli liukastuessaan loukannut jalkansa ja se operoitiin tammikuun alussa.


Kevät alkoi jo helmikuusta nuoskalumien merkeissä. Kunnon talvea ei oikeastaan tullut missään vaiheessa, mikä oli talvifanin mielestä ankeaa. Koiria se ei tuntunut haittaavaan.


Maaliskuussa kevät oli jo pitkällä ja kelit näyttivät lähinnä jo toukokuisilta. Nera pääsi ulkoilemaan vapaana leikkauksen jälkeen. Minä kävin kasvattajan peruskurssin hyväksytysti läpi ja Noppa tokoili möllitokossa ykköstuloksen.


Huhtikuussa Jade liittyi virallisesti seniorikerhoon ja täytti kahdeksan vuotta. Vuoden 2014 Jade sai pääosin olla täysin terveenä, ilman kohtauksia. Selkeästi sillä on kankeutta makuulta noustessaan, eikä muutenkaan ihan vetreimmässä kunnossa ole enää. Silti leikki ja juokseminen maistuu entiseen malliin, ja porukkaa se pitää ruodussa reiluin, mutta varmoin ottein.

Noppa käväisi läpivalaistuksessa ja tulokset olivat melkolailla priimaa. 0/0 kyynärät, A/A lonkat, silmissä ylimääräiset ripset. Ehdin jo kovasti suunnitella Nopalle pentuja, koska sen luonne on niin erinomainen, mutta kuten tiedetään, aina ei mene niinkuin suunnitellaan.

Nera täytti 5-vuotta. Huhtikuussa en enää juurikaan sen menemistä rajoittanut ja se sai jo leikkiä kovastikin kavereiden kanssa.


Toukokuussa tehtiin vuoden ainoat viralliset näyttelyesiintymiset: Noppa sai Oulun KV-näyttelyssä EH:n, ja Neran lapsukaiset Iivo EH:n ja karvaton Halla H:n. Olin niin tyytyväinen ja ylpeä Neran pentujen käyttäytymisestä, ne olivat vieraassa seurassa ja tungoksessa kuin kotonaan.

Neran pennuissa Jojo oli ainoa, joka kävi belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä näytillä ja sai sieltä EH:n mukavalla arvostelulla.

Toukokuussa oli jo kahdenkymmenen asteen helteitä ja taisinpa käydä talviturkin heittämässä toukokuun puolella. Noppa kohtasi kyyn kanssa liian läheisesti, ja vietettiin sen kanssa yksi päivä tiputuksessa. Onneksi hoitoon päästiin vauhdilla, kiitos vauhdikkaan kuskin ja Noppa toipui parissa päivässä.


Kesäkuussa kesä oli kuumimmillaan. Kesällä vietettiin paljon aikaa kummipoikani kanssa. Kaikkien koirien suhtautuminen pieneen tulokkaaseen on ollut varsin mallikelpoista. Varsinkin Nera on ollut hyvin kiinnostunut pienestä ja sitä ei hetkauta sekään, jos pikkuinen tarttuu vähän liian tiukasti turkkiin kiinni.

Juhannuksen aikaan Noppa alkoi yhtäkkiä ontua. Olin jotain lukenut shelttien kinnerviasta aikaisemmin ja pahin pelkoni toteutui, kun juuri kyseinen vaiva todettiin Nopalla ja diagnoosi sulki Nopan jalostuksesta. Onneksi leikkaus oli yksinkertainen toimenpide ja Noppa toipui leikkauksesta varsin nopeasti entiselleen. Edelleen käymme fysioterapiassa ja hierottavana Nopan kanssa. Aina on vaarana, että myös vasemman jalan kinner paukahtaa, mutta sitä ei auta murehtia etukäteen. Uskomattoman paljon huonoa tuuria tuntui riittävän meillä.


Heinäkuu oli helteinen. Emme tainneet juuri muuta tehdä kuin uitiin ja uitiin ja Jade luonnollisesti oli onnensa kukkuloilla. Neran kuntoa kohotettiin uimisella ja se alkoikin olla jo hyvässä lihaskunnossa loppukesästä, ihan eri koira kuin alkuvuodesta, tuumasi fysioterapeuttikin.


Elokuussa pääsi Noppakin nauttimaan taas vapaudesta ja kavereiden seurasta leikkien merkeissä. Toipuminen oli minusta jopa yllättävän nopeaa, kun olin varautunut siihen, että koko syksy menee saikulla, eikä edes ryhmäpaikkaa haeta.

Noppakin pääsi uimaan, mutta se ei todellakaan nauttinut kyseisestä puuhasta. Se oli kuin kiroileva siili räpiköidessään rantaa kohti... :D Millähän keinoin tuosta saisi vesipedon tehtyä?


Syyskuussa palattiin treenikentille. Neran kanssa käytiin tokoilemassa vapaavuoroilla ja omin toimin. Intoa on pitkän saikun jälkeen riittänyt. Nopan kanssa aloitettiin AVO-EVL-ryhmässä, josta tarttui paljon mukaan syksyn aikana.

Syksy oli pitkä, lämmin ja kaunis. Uintikausikin jatkui, ainakin Jadella.


Lokakuussa oli syksyn ensimmäiset pakkaset. Jaden kanssa opeteltiin koko vuosi erilaisia temppuja ja niistä sen suosikiksi nousi "kuoleminen", eli kyljelleen heittäytyminen, jota se alkoi tarjota joka välissä, mm. noutokapula suussaan :D

Nopan kanssa täräytimme ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen. Liian aikaisin sairasloman jälkeen, mutta koska meillä oli realistiset mahdollisuudet ykköstulokseen, niin lähdettiin kokeilemaan. Harmittavasti paikallaoloon meidän lähelle tuli ääntelevä kaveri, joka sai Nopankin yltymään kammottavaan ulinaan. Jotain mitä se ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Kokeessa voi tosiaan sattua mitä vain. Paikallaolon jälkeen revittelin patukalla pikkusähikäisen kanssa ja ennen yksilöliikkeitä Noppa kävikin aika kuumana. Silti naputeltiin mukavia pisteitä ja tekniseen tekemiseen olin melko tyytyväinen. Liikkeestä maahanmenon nollaaminen vei ykköstuloksen ja näin ollen jatkamme ALO-luokassa keväällä, mikäli vaan terveinä pysytään.


Marraskuussa nautittiin kirpeistä pakkaspäivistä synkän loska- ja vesisadekausien välissä. Nopan kanssa treenattiin ja erityisesti vireeseen liittyvät asiat olivat tutkailun alla. Itse sairastelin sitkeää flunssaa, ja useammat ohjatut treenit jäivät väliin.

Kennelnimi True Trick's myönnettiin kuun lopussa. Alkuun minulla ei ollut mitään suunnitelmia, mutta ajatus alkoi itää ensimmäisestä omasta pentueesta ja sopivan uroksen etsintä Neralle alkoi. Neran jalka on kestänyt tavallisessa arjessa hyvin, joten pennuttamisellekaan ei ole esteitä. Itse toivon saavani Nerasta jatkoa. Ei se täydellinen ole, mutta harvoin, jos koskaan olen tavannut yhtä rauhallista, avointa ja helppoa belgianpaimenkoiraa. Urosvalinnalla pyrin sitten tuomaan pentuihin enemmän tulta ja tappuraa.

Harmittavasti alkuperäinen urosvalintani meni uusiksi, kun suunnittelemallani uroksella todettiin kaihi. Kyseessä olisi ollut erittäin mielenkiintoisesta suvusta oleva uros. KoiraNettiä tutkiessani näytti melkein mahdottomalta löytää uros, jolla olisi kiinnostava sukutaulu JA hyvä luonnetestitulos ja jotain tuloksiakin harrastuksista.

Luonnetestistä voidaan olla montaa mieltä, mutta minusta se kertoo ainakin sen miten koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, miten se paineistuu/toimii oudoissa ja uhkaavissakin tilanteissa, ja miten se kaiken tämän jälkeen suhtautuu laukauksiin.


Joulukuussa hössötettiin joulun tuloa. Tai koirat eivät hössöttäneet, hoidin sen puolen ihan itse. Nopan kanssa treenattiin ahkerasti ja muidenkin kanssa tokoiltiin.

Neran pennuista Vitsi kävi silmäpeilauksessa ja terveet silmät todettiin.

Noppa-hurjimus täytti kokonaiset kaksi vuotta 5. joulukuuta. En voi uskoa, että se on ollut meidän laumassa vasta niin vähän aikaa, kun tuntuu, että se on kuulunut kalustoon aina. Jokaisessa koirakodissa pitäisi olla yksi Nopan kaltainen miniraketti takaamassa yllätyksellisen arjen :D

Uusi Vuosi meni rauhallisissa merkeissä. Yhdeksän aikaan käytiin pihalla kuulostelemassa paukkuja, mutta Nera ei niitä huomioinnut mitenkään, kuten tavallista ja puolen yön jälkeisessä räiskeessä se nukkui sikeästi. Myös Neran pennuilla oli mennyt vuoden vaihde rauhallisissa merkeissä.

Noppa kävi viime vuoden tapaan ikkunassa kurkkimassa pauketta, mutta ei osoittanut pelkoa vaan pelkästään uteliaisuutta. Sekin kävi sitten nukkumaan todettuaan paukahtelun tylsäksi.

Jadelle aatto oli levottomampi. Luulen, että epilepsialääkityksellä on ollut vaikutusta tähän, kuten muutenkin esim. tasapainon kanssa. Ennenhän se ei ole raketteihin reagoinut, eikä se nytkään ulkona pamahduksia juuri noteerannut. Ensi vuonna kokeillaan varmaan Thunder Shirtiä olisiko siitä apua.

Joulukuussa pohdin perusteellisesti Neran pennuttamista ja nyt odotellaan juoksun alkua ja silmäpeilaustuloksia. Josko meillä olisi keväällä pentuja, siinäpä jännitettävää alkuvuoteen...



1. tammikuuta 2015

Valkoinen Joulu

Tuikku valaisee pimenevässä illassa

Koiramaisia joululahjoja
Näkymä pihalta niitylle
Aina valpas pihavahti
Nera johtaa sakkia
Lintulaudan kyttääjät
Lentävä shetlantilainen hyökkää
Nera
Nera pihavahtina