30. lokakuuta 2015

Torstain tokoilut

Viime viikonloppuna olin talkoilemassa seuran tokokokeessa ja samalla seuraamassa ensimmäistä kertaa koetta uusilla säännöillä. Olihan se mielenkiintoista. Koetta katsellessani tuli mieleen, että vaadin itseltäni ja koiraltani paljon – kun vähän sinnepäinkin-suorituksilla ropisi pisteitä. Varsinkin seuraamisen peruutuksista näki kaikenlaisia versioita, mm. että koira käveli poikittain vierellä. Mitä peruuttamista se sellainen on...?


Ei me silti koevalmiita AVO-luokkaan olla. Eilen käytiin treeneissä ja liikkeet menivät ihan mukavasti. Paikallaolossa paineistui sen verran, että kävi makaamaan. Paikkista pitää siis alkaa treenailla taas lenkilläkin, erilaisissa paikoissa ja häiriöissä, eikä pelkästään kotona ruokakupin äärellä.

Koutsin valvovan silmän alla tehtiin tunnaria ja kaukoja. Tunnarissa Noppa on vähän liikaa noutomoodissa, ja haistelu on toisarvoinen juttu. Noppa kyllä tietää tunnarin idean ja haistelee kapulat, mutta koska tunnarikin on Nopan mielestä vauhtiliike, se nappaa sitten välillä jonkin randomkapulan ja tuo sen. Tällä kertaa Noppa toi kerran väärän ja kahdesti oman. Kokeiltiin sitten laittaa ritilä vieraiden tunnareiden päälle, mutta sitä Noppa ei tajunnut ollenkaan, vaan yritti sinnikkäästi rapsuttaa väärää kapulaa ritilän läpi :D

Kaket oli ihan hirmuhyvät. Takapalkkaa pitäisi alkaa häivyttämään, mutta niin, että Noppa kuvittelee takapalkan olevan siellä JOKA KERTA. Salmen kurssilla sain tähän ihan hyvän vinkin, jota yritän nyt ottaa rutiineihin mukaan.

Itsekseen humppailtiin seuraamista (korjailin keulimista ja kuumumista, harjoiteltiin peruuttamista), jääviä ja luoksaria. Yhdessä vaiheessa tehtiin jääviä niin, että meidän molemmin puolin harkattiin merkinkiertoa muutaman metrin päässä. Siinä sai kyllä keskittyä ihan täysillä omaan tekemiseen :D Häiriöharkka helvetistä, mutta hienosti pikkuötökkö keskittyi meidän omaan juttuun.

Eilen tuli muutenkin reippailtua pakkasillassa 10km lenkki, kun jätin lompakon kotiin, eikä ollut bussirahaa kotimatkaa varten... Mutta hyvin kotimatkankin jaksoi kävellä, joten säiden salliessa taidetaan kävellä kotiin toistekin :)

Ai niin joo, ja tämmöisiä oon käynyt katsomassa ja kuvailemassa pariin otteeseen :)






26. lokakuuta 2015

Haaste vastaanotettu

Violan ja Namun blogista saimme Liebster Award-haasteen:

Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille


Tapani mukaan laitan haasteen yleiseen jakoon. Kaikki seuraamani blogit ovat maininnan arvoisia ja osa niistä löytyy tuolta sivupalkista --> Haasteeseen tarttukoon ken uskaltaa ;)

Täytekuvina minulla on kuvia, jotka otettiin viikko ennen Jaden kuolemaa. Halusin kuvata koko lauman yhdessä ja näin jälkeenpäin olen iloinen, että sain vielä yhteiskuvia, missä koko jengi on koossa.



1. Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat?

Tykkään koirasta, joka on palvelualtis ja miellyttämisenhaluinen, luotettava, innokas lenkki- ja harrastuskaveri, iloinen ja energinen, mutta joka osaa myös rauhoittua aloilleen, kun on levon aika.

2. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?


Nopan kanssa tokoillaan ja rally-tokoillaan. Neran kanssa satunnaisesti milloin mitäkin, pk-lajeista tokoiluun ja temppujen opetteluun.

3. Mitä lajeja haluaisit kokeilla? 

Viesti olisi laji, jota haluaisin kokeilla uudestaan. Olen Neran kanssa pari kertaa käynyt viestiharkoissa, mutta en ole sen syvemmin lajiin perehtynyt. Tuon kokemuksen perusteella laji on hauska.



4. Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta?

En oikein keksi tokosta mitään pahaa sanottavaa. Uusissa säännöissä on muutama erikoisempi kohta, mutta ei mitään varsinaisesti huutavaa vääryyttä. Rally-tokossa minua tympii pisteytys, jossa pisteitä menettää ohjaajan pikkuvirheistä ja iloisesti, innokkaasti ja tarkasti radan suorittava koira voi hävitä koiralle, joka on "ihan kuutamolla" ohjaajan virheistä johtuen, näin kärjistetysti :D

Agia en harrasta juuri tällä hetkellä, mutta mietityttää ne estekorkeudet. Onko niiden rimojen pakko olla ihan tapissa?

5. Mitkä kolme rotua sinua kiinnostaa eniten ja miksi?

Belgianpaimenkoira. N. 10 vuotta belgistettyä elämää takanapäin. Jotenkin "tuttu ja turvallinen" rotu, vaikka rodusta löytyy koiria ääripäästä toiseen.

Sheltti. Pieni, sinnikäs ja monipuolinen paimen. Sopii moneen menoon.

Bordercollie. Ehkä joskus voisin kokeilla bortsuakin. Saattaa olla turhan herkkä ja neuroottinen meikäläisen makuun. Toinen taas on australiankarjakoira, mutta se taas voi olla turhan kova ja "alkukantainen" näihin käsiin.


6. Mitä rotua et ikinä voisi kuvitella ottavasi ja miksi?

Molosseja tai jotain harjakoira-tyyppisiä. Huskya. Ylipäätään mitään, mikä poikkeaa liikaa paimenten sielunmaisemasta ja käyttötarkoituksesta.

7. Mitä harrastat koirien lisäksi?

Valokuvausta. No, ok... Kuvaan lähinnä koiria :D 

8. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi?

Minulla ei ole varsinaisia idoleita, mutta tykkään käydä kuuntelemassa/osallistumassa erilaisten kouluttajien kursseilla. Aina oppii jotain, oli sitten samaa mieltä kouluttajan kanssa eli ei. Lentsun tyylistä tykkään kovasti.


9. Mitä olet oppinut koiraltasi?

Valtavasti. Jokainen koirani on ollut ihan erilainen ja jokainen on opettanut minulle paljon. Sitä aina luulee olevansa hirveän viisas ja kokenut koiranomistaja, mutta jokaisen koiran kanssa on saanut ihmetellä jotain uutta asiaa.

10. Mikä on koirasi lempiherkku?

Juusto on sellainen, mistä meidän koirat menee ihan pähkinöiksi. 

11. Minkä neuvon antaisit tuoreelle koiranomistajalle?

Hakeudu koiraseurojen kursseille: opi, kuuntele, mieti ja kokeile.




16. lokakuuta 2015

Pitäis vissiin treenatakin...

Torstain tokoissa harkattiin EVL:n merkinkiertohyppynoutohässäkkää. Tehtiin sitä osissa ja muuten se sujuikin ihan kivasti, mutta kapulan palautuksessa Noppa ei tullut sivulle ilman lisäkäskyä. Oli jokseenkin tahmeaa. Kapulanpitoa ja luovutusta sivulla pitää nyt harkkailla erikseen. Aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt parissa viime treeneissä kapula tippui ennen aikojaan sivulletullessa. Luulen, että ongelma korjaantuu vauhtinoudoilla, joita ei ollakaan sitten kesäkauden harkattu.

Treenattiin myös entistä idaria ja siinä Noppaa häiritsi ylimääräiset tötsät. Teki kohtuullisen ok:t pysähdykset, mutta koomaili kaartioita ja se näkyi parhaimman täpäkkyyden ja tarkkuuden puutteena. Lisää harkkaa merkkitötsien keskellä siis, ja nimenomaan näitä jääviä liikkeitä lyhyillä seuraamispätkillä.


Muuten Noppa oli ihan vireessä ja teki aivan huippuja merkinkiertoja ja hyvät kaukokäskyt. Paikallaistumisessa oli aika kova häiriö ja Noppa paineistui sen verran, että meni maahan juuri ennen ajan päättymistä, mutta senkin laitan pitkän treenitauon piikkiin. Lisää harkkaa vaan, ja olisi plussaa, jos jaksaisi jotain kotonakin treenata :D




8. lokakuuta 2015

Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.


Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P




4. lokakuuta 2015

Life goes on

Syksy on virallisesti täällä, eletään jo lokakuuta ja on pimeää, tuulista ja märkää. Tälle viikolle näille korkeuksille on jo luvattu loskasateita, nam!

Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Arki kahden koiran kanssa on lähtenyt liikkeelle ilman sen kummempia ihmettelyjä. Koirat sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, eivätkä vaikuta mitenkään ikävöivän Jadea. Mökillä Nerppu etsi Jadea pari päivää, mutta kotikotona ei. Ehkä koirat sen tiesivätkin ennen minua, että Jaden aika on pian.

Viimeisellä metsälenkillä

Nera on nyt laumanjohtaja ja aika näyttää miten se tonttinsa hoitaa. Tällä hetkellä ne näyttäisivät Nopan kanssa olevan aikalailla samalla viivalla kaikessa, mutta Nerppu on perinyt Jaden etuoikeudet, kuten vanukas- ja jogurttipurkkien puhtaaksi nuolemisen, ja muita tärkeitä pikkujuttuja. Itsestäänselvyytenä se ei oikeuksiaan vielä ota, kuten Jade :D Nyt kun lauman Fun Police on poissa, täällä leikitään paljon enemmän ja paljon hurjemmin. Se nyt ainakin on yksi konkreettinen muutos arjessa. Olenkin itse joutunut hupipoliisin saappaisiin ja joutunut vähän rajoittamaan tuota päättömältä tuntuvaa riekkumista. Jokin roti sentään pitää olla...!


Minullahan tässä suurin totutteleminen on elämään ilman Jadea. Ikävä tulee pienissä hetkissä, kuten silloin, kun jonkun pitäisi kantaa lapaseni postilaatikolta kotiovelle, tai viedä sukat lattialta lojumasta parempaan talteen. Mutta olen iloinen siitä, että meillä oli Jaden kanssa hieno kesä. Uitiin paljon, vietettiin laatuaikaa pitkillä lenkeillä ja metsäreissuilla ihan kahdestaan. Meillä oli hienot 9,5 vuotta ja jokaisesta vuodesta olen kiitollinen: iloineen, suruineen ja haasteineen.


Harrastusrintamalla on ollut hiljaista. Nopan kanssa ollaan jotain pientä tokoiltu, mutta ei mitenkään suunnitelmallisesti. AVO-luokan korkkaus taitaakin jäädä keväälle. Rally-tokoilu ei jaksa nyt kiinnostaa, mutta ehkä treenimotivaatio palailee molempiin lajeihin syksyn edetessä. Ohjatut tokot meillä alkaa ensi viikolla.