21. heinäkuuta 2015

Rankat huvit

Viime viikko oltiin _ihan_ lomalla, ja koirista lomailu on rankkaa :D Vietettiin ensin alkuun viisi päivää mökillä. Koirat saivat kulkea pihalla vapaasti ja oman mielen mukaan, säätkin suosivat ja taisi olla ennätykselliset viisi päivää putkeen, kun ei satanut vettä...! Minä heitin talviturkin, heinäkuun puolivälissä ja voin kertoa, että kylmää kyytiä oli. Koiratkin uivat. Jopa Noppa! Noppa lähti kepin perään uimaan ja ensin alkuun vähän avitin sitä matkaan, mutta loppuajan se ui ihan vapaaehtoisesti. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, on se sellaista pärskimistä vielä.


Viiden päivän jälkeen koirat lähinnä makoilivat pihalla. Loppuviikosta meillä oli kesän ensimmäiset melkein-helteet, ja sekin toki näkyi heti koirista. Hirveästi ei ollut energiaa touhuilla, mutta pihalla silti viihdyttiin. Mökiltä kävimme mutkan kotona kaupungissa, mistä seuraavana päivänä suunnattiin Muhokselle siskoni luokse. Noppa jäi mummulaan hoitoon, koska sillä oli juoksu loppumaisillaan ja siskoni Rölli-estrela olisi todennäköisesti mennyt ihan sekaisin juoksutuoksuista. Sen verran hajuja oli kai meihin tarttunut, että Rölli katsoi parhaaksi merkata meidän tyttöjen ruokakupit pihalla... Kirjaimellisesti nyt kustiin aamumuroihin :D

Muhoksella, varjossa lepäilemässä

Sunnuntai otettiin levon kannalta ja toivuttiin rankasta lomailusta, mutta eilen päästiin sitten tokotreenien pariin. Noppa oli oikein hyvässä vireessä ja teki hommia innolla ja täsmällisesti. Istuen paikkiksessa se oli hieman levoton, mutta siinä olikin kova häiriö, koska takana parin metrin päässä seisoi paikkamaakuu-ryhmän ohjaajat. Silti Noppa pysyi istumassa, vaikka välillä pää pyöri melkein sen 360 astetta.

Tehtiin liikkeestä maahanmeno uusilla AVO-säännöillä, mikä oli oikein hyvä. Sitten AVO-luoksari ja ruutu peräkkäin. Luoksetulossa Noppa koomaili ruutua, jonka viereen sen jätin makaamaan, ja tuli vasta toisella kutsulla luokse. Tällaista kuunteluharkkaa meidän pitäisikin tehdä enemmän. Ruutu oli hyvä. Noppa ei jostain syystä löytänyt kosketusalustaa, vaan ajautui aika takaviistoon, lähelle ruutumerkkiä, mihin se pysähtyi kyllä hyvin ja ja meni maaten hyvin JA oli ruudun sisäpuolella, joten tuohon suoritukseen pitää olla tyytyväinen.


Lisäksi tehtiin kaukoja takapalkalla ja seuraamista. Erityisesti seuraamiseen olen tosi tyytyväinen, koska sain siihen juuri sopivasti potkua niin, että kuppi ei kuitenkaan mennyt nurin :D





12. heinäkuuta 2015

Lapset edustamassa

Neran pennuista kaksi saatiin tänään näytille Oulu KV-näyttelyyn kroatialaisen Igor Selimovicin arvosteltavaksi. Näyttelypäivä olikin meille arvioitua pitempi, kun tultiin ehkä turhankin hyvissä ajoin paikanpäälle aikataulusekoilun vuoksi, mutta hyvässä seurassa aika kului äkkiä.

Iivo pokkasi avoimessa luokassa erinomaisen mukavalla arvostelulla. Sen verran kesäturkissaan Iivo oli muihin AVO-luokan uroksiin verrattuna, että jäi ilman sijoitusta, mutta kyllä ehdottomasti Iivo erinomaisensa ansaitsi :)






Vitsi oli ihan täysin karvaton ja pienikin se on; sille toivottiin Erittäin Hyvää ja se saatiin. Vitsi vielä sijoittui viiden koiran luokassa neljänneksi.



Noppaa en sitten jahkailtuani ilmoittanut ollenkaan näyttelyyn, mutta nyt tässä on vielä hyvin aikaa jahkailla ilmoittaisinko sen sivuerkkariin elokuulle :P





7. heinäkuuta 2015

Näppärä!

Noppa oli varsin näppärä eilisissä treeneissä. Huolimatta siitä, että sillä alkoi juoksut ja treeneihin joutui laittamaan ikävät pöksyt, joita kotioloissa ei ole tarvinnut. Aikaisemminkaan Nopan vireeseen ja treenihaluihin ei ole juoksut vaikuttaneet, mutta kyllä se on normioloissa ehkä aavistuksen omissa maailmoissaan ja varsinkin lenkillä ihan hajujen vietävissä. Merkkailu on jotain ihan mahdotonta, hyvä että lenkillä päästään etenemään kolmea metriä pidemmälle, kun löytyy jo jokin haju mihin tiristää...

Treeneissä keskittyminen oli Itse Duunissa. Oli toivetreenikerta ja olin ilmeisesti ainoa, joka oli toiveita sähköpostilla etukäteen laitellut, joten tehtiin sitten koko porukka minun valitsemiani liikkeitä. Mulla oli ajatuksena tehdä merkin kiertämistä JA ruutua. Niitä on hankala treenata samalla kertaa, mutta pakkohan sellaistakin on kokeilla. Tuleehan molemmat liikkeet kokeessakin melkein peräjälkeen.

Minä nimenomaan halusin treenata merkin ja ruudun erottelua. Noppa on vähän pöhkönä merkkitötsiin ja kaartioihin muutenkin, joten erottelutreeni on enemmän kuin tarpeen.

Treenit aloitettiin kuitenkin paikkisharjoituksilla. Meidän alkukesän treenien teemana on ollut paikallaolot vesisateessa, ja nyt melkein paistoi aurinko treenien alkuun, siispä paikkikset päätettiin otettiin heti alkuun. Hyvää vaihtelua näin.

Ensin istuenpaikallaolo. Kaksi minuuttia kahdessa erässä. En jättänyt Nopalle palkkaa eteen, mutta kävin pariin kertaan välipalkkaamassa. Noppa oli rauhallinen ja keskittynyt. Viereiset kaverit olivat vähän levottomampia, mutta tällä kertaa levottomuus ei tarttunut. Hieno Noppa! Maatenpaikkikseen jätin pallon palkaksi ihan etutassujen eteen. Noppa oli rauhallinen siihen asti, että koutsi-Pamu tuli sen lähelle seisomaan, minkä jälkeen Nopan huomio oli sataprosenttisesti koutsissa, eikä se tainnut enää vilkaistakaan meikäläisen suuntaan :P Hyvää harjoitusta tällainenkin, Pamu kuitenkin useimmiten on meitä kokeessakin liikkuroinut ja liikkuroi varmaan jatkossakin. Muutama pieni vingahdus Nopalta karkasi, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä. Varsinkin, kun oli vielä ne ikävät juoksupöksytkin jalassa.

Paikkisten jälkeen merkin kiertämistä. Tämä alkaa olla oikein hyvä. Välillä Noppa empii ja kokeilee pitikö merkin taakse jäädä sittenkin seisomaan. Vaikka perinteistä merkkiä ei olla harjoiteltu varmaan puoleen vuoteen ja käsky merkin kiertämiseen on aivan erilainen, niin _silti_. Pentuaikojen hittijuttu oli merkillä pönöttäminen, hyvin on vanhat opit muistissa. Vähän liiankin hyvin :D Kokeessa liikkeestä ei kai vähennetä kuin kaksi pistettä, jos koiran joutuu käskemään merkiltä lisäkäskyllä sivulle.

Merkin jälkeen harjoiteltiin VOI-ruudun loppuosaa, eli koira kutsutaan ruudusta seuraamaan. Lähetin Nopan kosketusalustalle ja se kääntyi hienosti, seisoi hetken ja painui oma-aloitteisesti maahan. Olen opettanut seisomaan ruudussa ja vasta käskystä maahan, mutta Nopalla ei ollut aikaa odotella käskyä. Miksi turhaan, kun niin tietää mitä seuraavaksi tehdään :D Sivulle ja seuraamaan tulo oli näppärä.

Odotellessamme ruutuvuoroa harjoiteltiin häiriökäskytystä parin kanssa. Koira sivulla ja toinen käskyttää maahanmenoa. Ruutuun me pääsimme porukan viimeisenä ja halusin tehdä ruudun kokonaisena liikkeenä ja käskytettynä. AVO-luokan ruutuhan tehdään 15 metrin päästä, koira lähetetään ruutuun, pysäytetään joko seisomaan ja maahan tai suoraan maahan, ja ohjaaja menee ruutuun koiran viereen ja ottaa sen perusasentoon. Laitettiin kosketusalusta, jota koutsi kävi kopauttamassa. Noppa katsoi ruutua hyvin ennen käskyä, meni vauhdilla alustalle ja käskystä maahan (käskyn kyllä annoin melkein välittömästi sen seisahduttua, siinä kai pitäisi odottaa hetki). Loppuosa ruudusta oli myös hieno. Olin ihan hirveän tyytyväinen Noppaan :) Tarvitaan lisää ruudun hahmottelutreeniä ja kosketusalustan häivyttämistä, mutta muuten liike alkaa olla valmis.


Ruudun jälkeen otettiin vielä paikkis pitkällä etäisyydellä. Halusin kokeilla paikallaistumista kunnon etäisyydellä (n. 15-20m), muut ottivat paikkamakuun. Noppa oli hirmuhyvä tässäkin. Keskimmäinen koira ampaisi kuin tykin suusta noin minuutin jälkeen ohjaajansa luokse, mutta Nopalla ei ilmekään värähtänyt. Saatiin vähän extrahäiriötä liikkeeseen.

Loppuun vielä kaukojen eka vaihto takapalkalla (super) ja käskytetty seuraaminen ruudun läpi (meille tosi hyvä harkkaa taas) ja seuraaminenkin oli hienoa. Oli kyllä sellaiset treenit, joiden jälkeen tuntui, että tämän koiran kanssa on vaan huippua treenata ja AVO1 tulos on erittäin saavutettavissa syksyllä. Toki tekemistäkin vielä piisaa, mutta kun se tekeminen on hauskaa, niin ei voi valittaa...!


1. heinäkuuta 2015

Missä missä se ukko on?

Eilisilta vietettiin metsässä sääskien syötävänä ja sateen kasteltavana, mutta mukavaa oli edellämainituista häiriötekijöistä huolimatta. Oltiin nimittäin hakutreeneissä Neran kanssa.

Hakua ollaan joskus muinoin kokeiltu Jaden kanssa ja Nopankin kanssa ollaan käyty lajiin tutustumassa. Neran kanssa ei olla saatu aikaiseksi, ennen kuin nyt. Arvelin etukäteen, että Nera varmasti tykkää juoksennella metsässä ja bongailla sieltä "ukkoja" herkkujen kera, ja niinhän se tykkäsikin. Sitä en arvannut, että Nerpussa ihan oikeasti voisi olla kovastikin potentiaalia hakukoiraksi.

Alkuun juteltiin hakuporukan kanssa niin, että toin Neran siihen ihmisten keskelle, mistä se pomppi sylistä toiseen. Todettiin muidenkin toimesta, että kyseessä on varsin avoin koira, joten vieraan ihmisen on helppo palkata sitä. Haussa palkkahan tulee maalimieheltä, ei ohjaajalta. Toki ohjaaja kehuu ja kiittää koiraa sen tehdessä hommia hyvin, mutta se Se Huippu Palkka on maalimiehellä.

Päätettiin tehdä Neralle kuusi pistoa. Ensimmäiseksi maalimieheksi meni Pamu, joka on varmasti Neran suosikki-ihmisiä maailmassa. Mietittiin onko se hyvä vai huono idea, että maalimies on niin tuttu, mutta päätettiin, että sillä ei ole mitään väliä. "Ukko" lähti piiloon ja huuteli Neraa mennessään ja kävi mättäälle pötkölleen. Minä otin koiran lähtökuoppiin ja hetsasin vähän "missä ukko"-kyselyillä ja Nerahan ampaisi maalimiehelle kuin tykin suusta. Niin lujaa, että se ensimmäisenä paineli Pamun ohitse ja ilo oli sitten varsin valtava, kun ukko löytyi ja vielä palkkaakin sai. Näytti alkuun vähän siltä, että Nerpulla on paljon enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta nopeasti se ajatuskin löytyi sieltä ja Neralla oli hurja into lähteä maalimiehille. Loput maalimiehet olivat "haamuja", eli valmiiksi piilossa, mistä näyttäytyivät ennen kuin lähetin koiran etsimään.


Hyvin ukot löytyi metsästä, ja Nera oli innoissaan myös niiden vieraiden ukkojen löytymisestä. Viimeisellä pistolla Nera oli jo hiukan väsynyt, koska se ei ole vielä parhaimmassa kunnossa talven jäljiltä ja se painatteli kuitenkin täysillä menemään ukkojen perään. Hirmuhyvät treenit jokatapauksessa.

Kivaa oli myös se, että harkoissa oli Neran Iivo-poikakin hakuilemassa. He ovat jo ehtineet muutaman kerran treenata ja oli kyllä hienoa katsella Iivon työskentelyä. Se oli todella keskittynyt ja vauhdikas ja ukot löytyivät nopeasti metsiköstä. Hieno Iivo!