22. helmikuuta 2013

Oh what a beautiful morning...

Ihana aamu. Aurinkoa, pakkasta 11 astetta. Koirat lenkitetty ja suunnattiin Nerpun kanssa hallille, matkalla päätettiin "oikaista" Kuivasjärven poikki, koira vapaana, itse tallustelin hitaasti perässä. Tällaisiin aamuihin voisi hyvinkin tottua... :) Tuo aurinko on vain se muuttuva tekijä, johon ei ikävä kyllä itse pysty vaikuttamaan, mutta kevättä ja valoa kohti mennään. Siitä varmaan tämä yltiöpositiivinen fiiliskin kumpuaa.



Neran kanssa oli tarkoitus ottaa tietty rata, jonka piirsin valmiiksi edellisenä iltana. Päädyin kuitenkin vähän sinne-päin-toteutukseen, mutta pääpiirteittäin saatiin juuri sellaiset treenit aikaiseksi kuin pitikin. Ohjelmassa oli puomi-putki-rysää, takaakiertoja, valsseja, keppejä erikseen. Neralla oli vauhtia ja itsekin olin kohtuuhyvin kartalla, ainakin ajoittain ;) Hauskaa oli ja hyvin Nera suoriutui radasta, ainoastaan tuota puomin alla olevaa putkea (tarkoitus siis mennä puomille) sai hinkata useampaan otteeseen – putkella on vain maaginen imu Nerppuun, vaikka yritinkin parhaani mukaan ohjata puomille.

Tokojutuista otettiin AVO-luokan hyppyä, joka oli tosi hyvä. Tokoa pitäisi treenata nyt useammin ja tavoitteellisesti/suunnitelmallisesti, kun tarkoituksena on kokeisiinkin meno jossain vaiheessa ja se AVO-luokan korkkaus. Yhdelle tokokurssille olen Neran kanssa menossa, mutta edelleen nuo juoksu-asiat antavat odottaa itseään...



Nopan kanssa ollaan naksuteltu maahanmenoa, istumista, seisomista, sivulletuloa + perusasentoa ja paikallaoloa. Namipalkan kanssa Noppa on ehkä hieman malttamaton, mutta lelupalkan kanssa jaksaa keskittyä pitempään. Treenituokiot ovat max 10 min kerrallaan ja pari tokoilusessiota per päivä.

Jaden lääkitys aloitettiin ja toistaiseksi ollaan selvitty ilman sen kummempia sivuoireita. Toki takana on vasta pari päivää lääkkeitä, joten mahdolliset sivuvaikutukset saattavat ilmaantua myöhemmin. Tänään lääkäri soittaa Jaden virtsanäytteestä ja sitten meillä on kontrollikäynti noin kuukauden päästä.



19. helmikuuta 2013

Tiistain kootut kuulumiset

Tänään käytiin treenihallilla iltapäivästä ja mukana menossa olivat Nera & Noppa. Illan ohjatut treenit jäivät väliin, niin oli ihan pakko käydä tekemässä vähän laiskanläksyjä ;) Otettiin takaakiertoa ja puomi/putki-ansaa (putken suu kontaktin vieressä). Nerppu sai päästellä täysillä ja olin tosi ylpeä pikkumustasta, kun se suoritti radalla virheettömästi niin keinun kuin renkaankin...!

Nerppu lentää!

Neran kanssa käydään hallilla uudelleen loppuviikosta ja treenataan kepeille irtoamista ja kontakteja.

Pennuli oli myös treeni-moodissa ;) Sillä oli hirveä kiire hallille ja omalla vuorollaan se sai mennä suoraa putkea, kiertää siivekkeitä ja vähän tokoilla (perusasento, luoksetulo). Noppa on aivan ihana treenikamu: erittäin kiinnostunut minusta/nameista/lelusta ja nopea hoksaamaan mitä siltä haluan. Saa nähdä mitä kaikkea sen kanssa vielä keksitään, ainakin tällä hetkellä se vaikuttaa erittäin lupaavalta harrastuskoiran alulta. Keinun rämähdystäkään se ei noteerannut mitenkään Neran ollessa radalla. 

Noppakin pääsee hallille vielä toistamiseen tälle viikkoa, kunhan saan suunniteltua meille mukavat pikkutreenit. 


Jadella oli tänään eläinlääkärille aika. Kävimme neurologin vastaanotolla keskustelemassa lääkityksen aloittamisesta ja huomisesta lähtien Jade saa Barbivettiä 90mg päivässä epilepsiakohtausten estoon. Toivon mukaan lääkkeestä on apua. 


Jade on siis sairastanut epilepsiaa 3-vuotiaasta asti, mutta kohtausväli oli ennen 1-2 kohtausta per vuosi, niin lääkitystä ei tarvittu. Nyt kohtauksia on ollut useammin ja on aika kokeilla olisiko lääkityksestä apua. Joillakin koirilla kohtaukset ovat loppuneet lääkityksellä kokonaan, joten ihan toiveikkain mielin tässä ollaan. 

Jadelta otettiin myös verikokeet ja niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Virtsanäytteen vien torstai-aamulla klinikalle ja toivon mukaan sekin on puhdas.

Niin, ja pakko nyt mainita vielä, että eläinlääkäri toisteli moneen kertaan, että Jade on kaunis ja kiltti koira. Sehän se päällimäisenä omistajalle mieleen jää tuollaiselta reissulta ;)


Kuvitus tekstiin on aamulenkiltä. Näissä näkee mielestäni mainiosti tuota koirien keskeistä kommunikointia – vaikka Nera näennäisesti pomottaakin Jadea leikin lomassa, Jade (yllä oleva kuva) on ihan oikeasti lauman pomo ja se, joka sanoo viimeisen sanan. Jadelle ei ryppyillä! :D Vaikka melkoinen sisupussi tuo meidän pikkurääpälekin on ;)







18. helmikuuta 2013

Belgit kuvissa

Loppumattoman pentukuvasaasteen väliin vähän näitä mustiakin. Jade on vihdoin kasvattanut itselleen turkin, niin sitäkin kehtaa kuvata ;)

Jade loikkaa
Elegantti Nerppuli vauhdissa
"Minne ne isot meni...?"
Matkaevästä - Jade tahtoo kepin...!

Huomenna meiltä jää ohjatut agit väliin, kun Jaden ell-aika osuu samalle illalle. Tarkoitus on kuitenkin tällä viikolla käydä hallilla pariin otteeseen treenailemassa ohjauskuvioita ja pitämässä vähän agihauskaa.




Strategiset mitat

Belginpentujen kanssa ei ole ollut tapana seurata hirveän tarkkaan niiden kasvamista – onpa vain tullut todettua, että kasvaahan ne ja rokotuksien yhteydessä punnittu. Belgeissä tuo koko ei vaihtele niin hurjasti kuin mitä shelteissä.

Tänään punnitsin ja mittasin Nopan ja hyvin epälaadukkaan kasvukuvankin sain otettua :D Tulokset on erittäin epäviralliset ja mitataan/punnitaan tarkemmin sitten, kun 3kk tulee täyteen.

Painoksi sain pennulle 2,9kg. Se istui tavallisella digitaalivaa'alla punnituksen ajan. Korkeutta mittasin noin 26cm, mutta todennäköisesti siinä on heittoa suuntaan tai toiseen. Ikää sillä on tänään 10 viikkoa ja 5 päivää.


Kunhan Saaran kanssa mittailemme Nopan, saan vähän tarkemmat mitat sitten tietoon :) Ja ehkä paremman kuvankin...!


17. helmikuuta 2013

Omien polkujen kulkija

Tällaista pentua mulla ei ole ennen ollutkaan. Nuo belgit ovat pentuina pysyneet vapaana ollessaan lähellä, eivätkä pikkupyrähdyksiä lukuunottamatta ole laumasta erkaantuneet omille teilleen. No, okei... Nera saattoi pihalla ollessaan ryömiä aidan alitse päästäkseen tervehtimään naapureita. Mutta lenkillä sillä ei olisi varmaan tullut mieleenkään lähteä omille tutkimusmatkoilleen.




Noppa on vähän erilainen nuori. Se on kyllä kovin ahne ja kiinnostunut minusta ja aikuisista koiristani, eli nameilla houkuteltuna pysyy lähellä ja jos lähtee kauemmaksi, palaa hurjaa vauhtia takaisin kutsuttaessa. Välillä se tekee oikein mukavaa kontaktikävelyäkin pitkät pätkät namin toivossa. Mutta jos sitä sattuu kiinnostamaan kovasti Jokin Muu Asia, niin sehän lähtee asiaa tutkimaan. Tai jää porukasta jälkeen tutkiessaan lumikasoja tai haistellessaan hyviä hajuja. Eikä sillä näytä olevan pienintäkään hätää juosta perään, päinvastoin.

Noppa 10-viikkoa

Nopassa on selkeästi itsenäisen tuumailijan luonnetta. Hirmukivasti se tekee pikkutemppuja ja palkkautuu niin namilla kuin leikilläkin, mutta maailma on suuri ja siellä on paljon mielenkiintoisia asioita tutkailtavana. Siksi Noppa onkin saanut riesakseen tuollaisen narun kaulaan ;) Pidän Noppaa nyt liinassa sen ulkoillessa "vapaana". Meillä on ihan uusi Berran hohtavan pinkki jälkiliina, joka ei tartu mihinkään, eikä pentu sitä edes huomaa leikkiessään ja touhutessaan. Mutta jos se saa päähänsä lähteä tutkimusmatkalle jonnekin kauas ja vielä Noppamaiseen tapaan nuo päähänpistot toteutetaan varsin nopeasti, vikkelät pikkukintut sutien, sen karkumatka tyssää alkuunsa.

Kun tehdään jotain yhdessä, tokoillaan tai leikitään, liinaa ei tarvita. Toki häiriökin on noissa tilanteissa vielä täysin olematon. Mutta muuten liinaa pidetään muistuttamassa Noppaa siitä, että omaa jengiä ei jätetä...! :D

Pinkkiä sen pitää olla...!




14. helmikuuta 2013

Ihmisen paras ystävä

Ystävänpäivän kunniaksi käytiin Mustin & Mirrin teemapäivillä ja treffattiin vielä ystäviäkin samalla reissulla. Pennulla oli pitkä päivä, mutta eipä se kovin väsyneeltä illalla vaikuttanut – lelunalle joutui hurjan riepottelun kohteeksi heti, kun kotiin päästiin ja muutenkin virtaa riitti :D



Mustissa ja Mirrissä oli paljon väkeä ja Noppa oli oikein reippaana siellä. Kävi kaikkien rapsuteltavana ja yhden bichonin kanssa vähän tutusteli. Noppaa kehuttiin rohkeaksi pennuksi ja sitähän se onkin.

Ei sieltä tietenkään päässyt tyhjin käsin lähtemään... Ostin Nopalle oman kongin ja liinan, jossa voin pitää sitä kiinni, kun ollaan jäällä tai metsässä. Noppa on sen verran itsenäinen tapaus, eikä luoksetulo ole vielä lähellekään satavarma, niin varmuuden vuoksi saa sitten ulkoilla liinassa. Kaikille koirille ostettiin vähän herkkuja ja Maukkaan raakoja pakastelihoja, sekä Jadelle kokeiluun Royal Caninin ruokaa. Kaikkea muutakin kivaa olisi voinut ostaa, mutta budjetti tuli vastaan :P


Shoppailu/sosiaalistamistuokion päätteeksi ajeltiin siskoni luokse kyläilemään. Siskon laumaan kuuluu kissojen lisäksi 4kk ikäinen estrelapoika Rölli ja 5-vuotias belginarttu Tilli.

Noppa ja Rölli ovat jo treffanneet aikaisemmin, mutta nyt kokoeroa oli jo melko paljon viime kertaan verrattuna. Rölli kasvaa hurjaa vauhtia – toki tuo ipanakin kasvaa, mutta pikkutirppahan se on kaikkien muiden rinnalla. Silti kaksikon leikit sujuivat hyvin ja Noppahan kyllä sanoo, jos leikki ei sitä miellytä ;) Ei ole mikään hiljainen hissukka nimittäin...



Nerakin pääsi leikkimään Nopan ja Röllin kanssa, ja Tillin kanssa vetivät rundia pitkin pihamaata. Jaden piti tällä kertaa ottaa iisimmin; sillä oli aamulla epikohtaus ja tassuakin vielä parannellaan. Tillin kanssa niillä on sen verran rajut leikit, että sai jäädä leikkimiset toiseen kertaan.



Jaden kanssa ollaan menossa tiistaina neurologille ja aloitetaan epilepsialääkitys. Reilut kolme vuotta Jade on sairastanut, mutta vaikka kohtaukset ovatkin lieventyneet, niitä on nyt ollut useammin. Nyt on hyvä aika kokeilla lääkitystä ja toivottavasti se tuo avun tilanteeseen.


13. helmikuuta 2013

Meidät on haastettu!

Vielä, kun tässä hereillä pyörin, niin vastaanpa samalla meille heitettyyn haasteeseen :) En haasta ketään erikseen, koska vastaava haaste osui kohdalle jo marraskuussa. Tässä vielä linkki tuohon edelliseen haasteeseen. Halukkaat saavat toki osallistua :)

1. Mistä haaveilet?

Haaveilen suuresta tontista ja pienestä punaisesta tuvasta metsän keskellä :) Toisinsanoen lottovoitosta...!

2. Lempimusiikkisi?

Tällä hetkellä tykkäilen kovastikin tästä.



Muuten tulee kuunneltua enimmäkseen amerikkalaista kantria ja poppia.

3. Jos olisit auto, mikä auto olisit?

70-luvun Mustang tai sellainen, millä Starsky ja Hutch ajoivat.

4. Miten päädyit koiriin?

Perheemme cockerspanielin kautta heräsi ajatus ihan omasta koirasta ja nyt noita onkin tuossa kolme. Vanhin täyttää keväällä jo seitsemän vuotta :)

5. Kerro jokin ainutlaatuinen kokemus koirien kanssa?

Hmm, ne on niitä pikkuhetkiä, joissa ei välttämättä ole mitään sen erikoisempaa, kuin se oivallus, että juuri nyt, tässä hetkessä, kaikki on täydellistä.

6. Mistä nautit tällä hetkellä elämässäsi?

No pissapapereiden siivoilusta tietenkin :D

7. Aiotko ottaa talouteen uuden koiran/rodun?

En kyllä ihan heti... Seuraava koira on belgi, Nerpun pentu. Tai ehkä sheltti. Tai tai...

8. Kerro kolme asiaa, jotka kuvaavat sinua?

Pitkä, blondi (henkisesti ja fyysisesti), kiero huumorintaju.

9. Haluaisitko palata elämässä taaksepäin?

En todellakaan. Tai ehkä vain pikavisiitille itseäni tapaamaan ja kertomaan, että ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti ja relax.

10. Mitä tapahtuu 3 vuoden päästä?

No Nerasta ja Nopasta tulee tietenkin AVA ja TVA ja minusta ylimaallisen taitava koiranohjaaja.

11. Suurin tavoitteesi koirien kanssa?

Suurin tavoitteeni koirieni kanssa on oppia ymmärtämään ja ohjaamaan niitä, niin että saisin niistä ja itsestäni sen parhaimman osaamisen tason esiin. Että se yhteistyö pelittäis saumattomasti. Silloinhan vaan taivas on rajana :D





12. helmikuuta 2013

Tapahtuipa tänään treeneissä...

Tänään ohjatut agilitytreenit Nerpun kanssa. Nera meni oikein hyvin ja itse kohtuuhyvin onnistuin radalla ohjauksieni kanssa (välillä hieman myöhässä, as usual), mutta ryhmään oli tullut uusi koirakko ja tämä uusi koira pääsi sitten kesken meidän suorituksen karauttamaan radalle ja suoraan Neran niskaan kiinni :( Ei kiva. Tappeluksihan se meni ja kesti muutama hetki, että saatiin koirat erotettua toisistaan. Tämän jälkeen jatkettiin rata loppuun.


Nera ei näyttänyt mitenkään traumatisoituneelta tapauksen johdosta ja sattuuhan noita koiraharrastuksissa (omalle kohdalleni ei ole kyllä ennen sattunut), vaikka ei tarvitsisi sattua. Onneksi ei käynyt pahasti, pikkunaarmuilla selvittiin. Sain koottua itseni aika hyvin yhteenoton jälkeen, vaikka kyllähän siinä adrenaliinit hyrräsivät jonkin aikaa. Pääasia, että saatiin suorittaa rata loppuun ja Nera tuntui tapauksen tosiaan unohtavan samantien.

Kotiläksynä meillä on treenata keppejä "väärältä" puolelta ja puomia, jonka vieressä on putkiansa. Rata meni hyvin siihen asti, että Nera juoksi puomin sijasta siihen putkirysään. Hyvä, että sain siitä välittömästi palautetta koutsilta ja tiedän nyt mitä tein väärin. Kyllähän minä nimittäin sinne putkeen koiran ohjasin, enkä puomille. Koira, joka muutenkin irtoaa varsin hyvin putkiin, ei tarvitse pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan :D

Alta pois, pelkit tulloo...!

Käydään maanantaina hallilla treenaamassa, jos juoksu ei vain ala vielä. Nyt mulla on nimittäin ihan vakaa usko siihen, että Neran juoksu alkaa ensi viikolla ;) Näinhän olen kyllä sanonut jo joulukuusta asti... Toivon mukaan ehditään vielä ohjattuihinkin, koska haluan Nerpulle vähän normaalimmat ja ei-niin-tapahtumarikkaat treenit alle ennen taukoa.





7. helmikuuta 2013

Mutkat suoriksi

Tänään käytiin aamuvirkkuina kasin pintaan hallilla agiliitämässä. Neralle tein radan, jossa se sai juosta täysillä ja irrota kauas ja rymistellä putkia eri kulmista. Otettiin myös keinua, joka alkaa olla ihan kisavalmis ja voidaan jatkossa ottaa sitä enemmän myös rataharjoituksissa. Hyvin Nera ottaa keinun kontaktit, vaikka kouluttajan mielestä meille tulee vielä vaikeuksia juoksukontaktien kanssa - mikä on erittäin todennäköisesti totta ;) Olen kuitenkin sen verran jääräpää, että tahkoan tällä tyylillä menemään siihen asti, että on PAKKO opettaa 2on2off-kontaktit.

Kouluttajalla oli meille viime treeneissä hyvä vinkki puomin juoksukontakteille, missä Neralla välillä jää ylösmenokontakti ottamatta. Keppien ohjureista tehdään länget, jotka laitetaan putken painoilla kiinni puomin kontakteilla - näin koira opetetaan menemään kontaktit matalana. Tätä aion testata Nerpun kanssa. Nopan kanssa en ole vielä ihan varma haluaisinko kokeilla sillekin opettaa juoksukontakteja vai mennäänkö 2on2off-tyyliin heti alusta asti. Itse olen ilmeisesti mutkat suoriksi-tyyppinen ohjaaja :P Mitä vähemmän teknistä piiperrystä sen parempi.

Noppa oli mukana hallilla tutustelemassa ja varsin reippaana se siellä touhusikin. Otimme luoksetuloa (hurrrja vauhti), perusasentoa, istumista ja seisomista. Leikin lomassa Noppa sai syödä nameja putkessa. Siitä meidän n. 10min treenit koostuivatkin ja pennulla oli hauskaa, mikä nyt on se päätavoite kaikessa yhdessä puuhastelussa. "Hallilla on huippuhauskaa" olkoon meidän mottomme :D

Jade ei ikävä kyllä päässyt mukaan, koska sen tassu ei ole vielä kunnolla parantunut, eikä hallin hakepohja ole tassuvammaiselle mikään ideaali treenipaikka ollenkaan. Kunhan tassu paranee pääsee Jadekin hallille irrottelemaan; sille ei tarvitse erikseen muistutella, että hallilla pidetään hauskaa ;)

5. helmikuuta 2013

Uusia tuttavuuksia

Tänään Noppa sai tutustua "laajennettuun laumaamme", kun lähdettiin metsälenkille Saaran ja koirien kanssa. Belgejä oli kahden sijasta neljä ja shelttimääräkin tuplaantui – siinä oli Nopalla ihmettelemistä :) Ihan reippaana pentu tutustui uusiin kamuihin, mutta ei se millään pysynyt toisten perässä, joten jäi sitten talsimaan joukon hännille meidän vähän hitaampien kanssa.



Hikka-sheltin kanssa Noppa pääsi leikkimään lenkin lopuksi. Onhan sen hyvä tavata noita saman rodun edustajia joskus, niin ei kokonaan muutu belgiksi ;)

Eilen Noppa sai harjoitella yksinoloa, kun lähdin illaksi koiraseuramme kokoukseen, jossa johtokunta valittiin uusiksi (itsekin lähdin mukaan varajäseneksi). Belgit toki olivat henkisenä tukena koiraportin toisella puolella, joten ypöyksin ei tarvinnut olla. Ihan hyvin oli ilta sujunut, eikä pahempia koiruuksiakaan ollut pentu ajankulukseen askarrellut. Tänään Noppa sai olla kotona yksinoloon totuttelemassa, kun meillä oli agitreenit Neran kanssa. Treeneistä palattuamme meitä vastaan köpötteli haukotteleva, venyttelevä pentu, joten tuskin sillä ainakaan hirveä hätä on ollut :)



Neran kanssa treenit sujuivat hyvin. Tehtiin kakkosluokan rataa kolmeen osaan pätkittynä ja siinä oli erikoisia putkikulmia ym. pähkäiltävää ohjauskuvioissa. Erittäin opettavaista jälleen kerran. Pitäisi vaan nyt alkaa kohottaa omaa kuntoa, että pysyy koiran perässä vauhdin kasvaessa. Neran juoksu ei siis vieläkään ole alkanut, eli treenit jatkuvat toistaiseksi...

Kuvat nyt tahtovat olla vähän Noppa-painotteisia, kun pennun kasvua on kiva seurata kuvien kautta, mutta pitää ottaa loppuviikosta muutama uusi kuva belgikaksikostakin :)