30. kesäkuuta 2015

Tottahan toko

Maanantai-tokot. Aloitettiin seuraamiseen lähdöillä, tempon vaihdoilla ja nopeassa/hitaassa tahdissa myös käännökset ja perusasennot. Noppa teki ihan hyvää seuraamista, mutta omaan makuuni sen paikka olisi saanut olla aavistuksen parempi. Seurasi hivenen liian edessä. Juoksussa se ei istahtanut perusasentoon, vaan ehti kiepsahtaa eteen, mutta näitä ei ollakaan juuri harjoiteltu. Kosketuskeppi peliin siis ja harjoitukset jatkuu.

Sitten liikkeestä istumista, joka on oikein hyvällä mallilla. Annan melko voimakkaan vartaloavun (paino jättävälle jalalle), mutta vauhtia ei tarvitse enää hidastaa ja kunhan muistan, että en vilkaise alas (silloin menee välittömästi maihin), niin Noppa tekee oikein näpäkän istumisen.

Hyppy, missä harjoiteltiin lähinnä häiriökäskytystä, oli tosi hyvä.

Paikkisharjoituksissa harjoiteltiin häiriökäskytystä, kun kerrankin sattui melkein poutasää treenin ajaksi (itikoita sitten piisasi senkin edestä). Tällainen harkka on meille enemmän kuin tarpeeseen. Sitten paikallamakuu, jossa Noppa oli ihan tarkkaavainen ja rauhallinen, vaikka vieruskaveri vähän piippailikin.

Loppuun otettiin kaukot. Näiden kanssa me ollaan viimeaikoina lähinnä opeteltu takapalkan käyttöä ja sitä rauhallista, takapuoli-maassa, istumaan nousemista. Häiriössä Noppa teki ihan kivat kaukot. Matkaa ei ollut kuin korkeintaan pari metriä ja alkuun Noppa ennakoi takapalkalle lähtöä ja taisi kertaalleen vapauttaakin itsensä oma-aloitteisesti palkalle, mutta saatiin tehtyä myös hyviä vaihtoja. Tämä ja ruutu ovatkin sellaisia liikkeitä, missä pitää tehdä vielä kovasti hommia, että saadaan ne koevalmiiksi. Ruutuun lähinnä lisää etäisyyttä ja välillä kosketusalusta pois sieltä, kaukoissa etäisyyttä ja varmuutta vaihtoihin.

Ihan heti elokuun alkuun ei onneksi olla rykäisemässä kisoihin, vaan treeniaikaa on muutama kuukausi. Ennen koetta ehditään myös Salme Mujusen toko- ja saalisviettikurssille, ja ehkä myös Korrien vastaavalle kurssille lisäoppia ammentamaan :) Tokontäyteinen syksy siis edessä, mikäs sen mukavampaa.


27. kesäkuuta 2015

Nipsu treenaa

Neran kanssa ollaan käyty alkukesän aikana treenailemassa tokoa ja rally-liikkeitä yhden belgipoppoon treenivuorolla. Nerppu on ollut varsin innokas lähtemään treeneihin ja on ollut mukava saada tehdä sen kanssa jotain, viime vuosi kun meni kuntouttaessa rikkinäistä jalkaa. Mitään sen kummempia tavoitteita minulla ei ole Neran suhteen tällä hetkellä. Noppa on se koira, jonka treeneihin ajallisesti satsaan eniten ja jota treenaan suunnitelmallisesti (tai ainakin yritän). Nerpun kanssa fiilistellään ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja jos sattuu joku koe sopivasti hollille, niin ehkä jossain vaiheessa sen kanssa palataan kisakentille.

Tokossa Nerpun kanssa ollaan katseltu lähinnä uusia AVO-luokan liikkeitä. Ruutua lukuunottamatta ne sujuvat kaikki Neralta kivasti. Vauhtia, täsmällisyyttä ja häiriöiden sietoa tarvitaan vielä, mutta se nyt ymmärtää huomioon ottaen Nerpun pitkän tauon ryhmätreeneistä.

Ruudussa Neralla on ihan liikaa vauhtia, eikä varmaan pienintäkään aavistusta mitä sen oikeasti pitäisi tehdä :D Sen takia viime treeneissä harjoiteltiinkin suosiolla vain kosketusalustalle lähtemistä ja siellä pysymistä.

Merkin kierto on Neran bravuureita, mutta vanhana aksakoirana liike onkin sille helppo ja mieluisa. Kaukot sujuvat hyvin, hitaathan ne on, mutta en tiedä jaksanko alkaa puuttumaan siihen, kun vaihdot kuitenkin onnistuvat. Noutokin on hitaanlainen, mutta perusnätti ja varma.



On mielenkiintoista treenata kahta melko erilaista koiraa yhtäaikaa. Nera on paljon matalaviettisempi kuin Noppa ja molemmille tarvitsee erilaiset opetustavat ja palkat. Erilaisista koirista oppii itsekin ohjaajana hirveästi.

Ensiviikolla Nera pääsee hakutreeneihin. Sielläkin oletan sen lähinnä olevan iloinen siitä, kun metsästä löytyy "ukkoja" herkkupurkkien kera.


24. kesäkuuta 2015

#juhannus #toko

Juhannuksena rentoiltiin ja treenailtiin, uimakausikin korkattiin. Koirat siis korkkasivat, minähän en veteen vielä mene ennen kuin ollaan saatu edes pari hellepäivää vesiä lämmittämään. Joo, Noppakin ui. Ei vapaaehtoisesti vieläkään, jouduin kantamaan sen vähän syvemmälle, mistä se pulikoi vauhdilla rantaan. Varmaan hirmu miellyttävä kokemus :D Nopasta edelleen uintireissujen kohokohta ja koko tarkoitus on haukkua rannalla, kun belgit ui ja hakee keppejä vedestä. Kepin perään se haluaisi itsekin lähteä, mutta kun ei vaan voi, ei pysty, ei kykene... Heittelinkin sille keppiä sitten rantaviivaa pitkin, että se sai edes kahlailla kepin perässä. Olisiko kesän ykköstavoite, että Nopasta tehdään innokas vesipeto...? Se kyllä saattaa olla meidän viimekesäisiäkin tavoitteita.


Juhannuspäivänä käytiin Jaden kanssa reilu 7km lenkki Kierikkiin. Jade oli suurimman osan reissusta vapaana, koska se on jo _melkein_ kuin ihmisen ajatus. Sitäpaitsi koko lenkillä ei tullut vastaan yhtään mitään tai ketään. Joku juniori ajeli mönkkärillä ja autotiellä ohi huristeli muutama auto, mutta muuten oli ihan kuollutta. Hiljaista ja kaunista. Tykkään viettää Jaden kanssa laatuaikaa, koska sen kanssa ei enää käydä missään treeneissä. Ja mistäpä sitä koskaan tietää kuinka paljon aikaa meillä vielä on yhdessä. Jade on ihan hyväkuntoinen ja hyvävointinen, mutta kyllähän sen tekemisiä tulee seurattua ihan eri tavalla kuin ennen. Jos se on huonovointinen ja oksentaa, niin suurinpiirtein ensimmäinen ajatus on, että nyt sillä on vatsasyöpä ja se kuolee. Tällaisia vanhenevan koiran omistamisen iloja. Toisaalta minusta on ihanaa, että laumassa on vanhempi koira, joka ei enää (yleensä) turhasta hötkyile ja jonka kanssa reilussa yhdeksässä vuodessa on syntynyt aivan erityinen suhde.

Juhannuskuvia tuli lähinnä napsittua kännykällä ja latasin kuvat samantien instagramiin. Instagramista meidät löytää nimimerkillä eli_na_k, jos joku haluaa seurata (lähinnä) koiramaista arkeamme sitä kautta. Saa myös vinkata omista instagram-nikeistä, mielellään seurataan blogituttuja sielläkin :)

Maanantaina palattiin sorvin ääreen ja tokotreeneihin. Ohjelmassa oli ruutua ja tunnaria.


Tunnaria treenattiin niin, että laitettiin kasa vieraita kapuloita ja oma niiden taakse, ja tunnarikapuloiden eteen makupala-alusta. Noppa ei ole tainnut koskaan nostaa vierasta kapulaa, mutta nyt se kaahotti kasalle ja nosti ensimmäisen kapulan. En tiedä vaikuttiko se, että oltiin aika lähellä kapuloita (normaalisti lähetän kauempaa) ja teinkö muutenkin jotain eritavalla. Uusintayritys. Noppa pysähtyi sekunninsadasosaksi makupala-alustalle, mutta ei ottanut lihapullaa, vaan lähti haistelemaan kapuloita. Tällä kertaa oma löytyi ihan näppärästi.

En tiedä onko makuupala-alusta tunnarissa meille hyvä vai huono. Pitänee kokeilla häiriössä tunnaria uudelleen ilman alustaa ja sitten alustan kanssa ennen kuin päätän toimiiko se meillä vai ei.

Ruutuun lähetettiin kentän toisesta päästä. Noppa lähti hyvin ruutuun, mutta himmaili hetken ruudun etuosassa ennen kuin löysi kosketusalustan. Ruudussa meidän pitää nyt alkaa tekemään lähetyksiä kaukaa, ruudun hahmottamista ja kokeilla ruutua myös ilman kosketusalustaa.

Näiden lisäksi otettiin seuraamistreeniä, missä Noppa pyrki vähän edistämään. Neuvoksi sain palkata taaksepäin, mitä olenkin nyt tehnyt. Muutenkin seuraamisesta on kadonnut sen terävyys, koska en ole kiihtymisen/haukkumisen "pelossa" tehnyt kosketuskeppitreeniä tai muutenkaan innostanut seuraamiseen. Treenikaveri kyllä kehui Nopan seuraamista hienoksi, mutta omasta mielestäni se kaipaa tällä hetkellä vähän potkua. Siispä paljon käännöksiä, täyskäännöksiä ja vasempaan käännöksiä, palkkaa paljon taakse, yllättäen, tempon vaihtoa, innostusta, iloa ja kosketuskeppitreeniä. Puututaan taas kuumumiseen sitten, kun sitä tapahtuu.

Paikallaolon aikana satoi taas vettä reilusti ja sääsketkin kiusasivat. Noppa pysyi silti hyvin ja hiljaa paikoillaan. Treeneistä jäi kokonaisuutena hyvä fiilis, koska veimme treenit läpi hyvällä sykkeellä ja iloisella mielellä. 



19. kesäkuuta 2015

16. kesäkuuta 2015

Paluu arkiseen aherrukseen

Maanantaina podin agilitykrapulaa ja taisin myös vähän vilustua agikisoja katsellessani, mutta illan tokotreenejä ei voinut kuitenkaan jättää vesisateesta huolimatta väliin. Tuntui että oli ihan pakko päästä tekemään Nopan kanssa jotain järkevää, vaikka oma fiilis olikin ihan koomailun puolella.

Noppa oli näppärä vesisateesta huolimatta. Perusasennoissa se jotain himmaili ja sääti paikkaa paremmaksi turhan hitaasti ja huolellisesti, muuten sen tekemisessä ei ollut valittamista. Tuota perusasentojumittelua voi ehkä selittää märällä maalla, tai sitten en ole vain pitkään aikaan palkannut kunnolla nopeista perusasentoon tulemisista. Juoksukin tekee tuloaan. Jokatapauksessa perusasentojumppaa tiedossa.


Aloitettiin seuraamispätkällä hyppyesteen ympäri. Ei parasta Noppaa, ei huonointakaan missään nimessä. Sitten sivuaskelia ja peruutusta, missä tuo perusasentohimmailu tuli tuskallisen selväksi. Askeleet tarvitsevat lisää työtä ja minun pitäisi oikeasti harjoitella sivuaskelia itsekseni, jotta saan ne sujuvaksi. Kaksi vasenta jalkaa jne :D Kosketuskepin kanssa sivuaskeleet ja peruutus sujuivat kivasti. Samoin ne perusasennot tulivat nopeasti kepin kanssa.

Seuraavaksi ohjelmassa oli hyppynouto. En muista ollaanko koskaan Nopan kanssa hyppynoutoa tehty. Ehkä kerran tai kaksi. Jokatapauksessa hyppynouto oli todella hieno. Sain kuin sainkin heitettyä kapulaa suoraan (yllättävän vaikeaa) ja Noppa teki nopeat ja virheettömät (ja äänettömät) noudot. Käskynä pelkkä "hae" tällä erää. Mietin vaihtaako sitä "hyppy-hae"-käskyyn jossain vaiheessa, nyt se toimi noinkin. Eri asia ehkä sitten jos heittäisin kapulan pahasti vinoon, jolloin suorin linja kapulalle olisi kiertää hyppyeste.

Pörrökorvat kaipaisivat saksia

Loppuun paikkikset, jotka tehtiin taas hallissa, koska pahin kaatosade alkoi juuri treenien loppuun. Hallissakin meteli oli niin kova, että hyvä kun oman äänensä kuuli, saati sitten liikkuria. Tehtiin istuen paikkista ensin. Aika yhteensä ehkä sen kaksi minuuttia, kävin kolmesti palkkaamassa välillä. Jättökäskyksi on valikoitunut "rauha". Se on tarpeeksi jämäkkä ja eroaa kuitenkin "paikka" ja "odota" käskyistä. Palkaksi laitoin Nopalle nameilla täytetyn pallon sen eteen. En ole yleensä jättänyt sille mitään palkkaa eteen istuenpaikkiksessa, mutta nyt en edes ajatellut asiaa. Noppa kesti kuitenkin hyvin etupalkan, eikä kumarrellut haistelemaan palkkaa. Muutenkin paikkis oli hyvä.

Paikallamakuu pari minuuttia ja sama palkka. Kävin piilossa ja palasin palkkaamaan. Noppa oli mielestäni tosi rauhallinen ja tarkkaavainen. Koutsi kommentoi Nopan tökänneen palloa kerran kuonolla, mutta muuten se oli ollut rauhallinen. Varmaan tunnin tokoilut vesisateessa edesauttoivat luomaan rauhallisen zen-fiiliksen paikkiksiin :D

Loppuun omasta mielestäni hauska kuvasarja viikonlopulta, kun kuvattiin perhepotrettia.

Ensimmäisenä rivistä häipyi Maya ja Weega (taustalla)

Myös Nolan päätti vapauttaa itsensä

Jäljellä jäi tönöttämään meidän Noppa, joka kuuliaisesti odotti vapautuskäskyä, vaikka kamut olivat jo karanneet vierestä :D Noiden kuvien säädöt ovat päin prinkkalaa, mutta kuvia ottaessa oli niin kiire, etten ehtinyt astuksia säätämään ja aurinko paistoi suoraan kameran näytölle niin, että en edes nähnyt millaisia kuvia sain otettua. Toivottavasti Sirpan kuvat kolmikosta onnistuivat, laitan niitäkin sitten näytille.








14. kesäkuuta 2015

Turistit

Agilityn SM-kisat järjestettiin tänä vuonna tuossa kahden kilometrin päässä olevalla tekonurmikentällä. Vaikka itse en agilityhulluksi tunnustaudukaan, niin pakkohan se oli käydä kisoja seuraamassa. Kameraakin ulkoilutin reippaasti perjantaista sunnuntaihin. Kaikki kuvat löytyvät linkin takaa.


Paljon näin tuttujen koirakoiden suorituksia livenä. Sain jännätä myös Nopan veljen ja äidin kisoja aitiopaikalta, mikäs sen parempaa. Muutamien sellaisten koirakoiden radat, jotka alunperin olin suunnitellut katsovani, jäi harmittavasti näkemättä, koska välillä piti käydä omatkin koirat ulkoiluttamassa.

Noppa pyörähti kisapaikalla kahteen otteeseen. Se on ihmis- ja koirapaljoudessa ihan oma itsensä ja sai osakseen paljon rapsutteluja ja kehuja avoimesta luonteestaan. Noppa pääsi myös äiti-Mayan ja velipoika-Nolanin tapaamaan. Mayan kanssa ei oikein yhteistä säveltä löytynyt, kun Mayan mielestä Noppaa olisi pitänyt vain komentaa ja näyttää sille vähän kaapin paikkaa. Nolanin kanssa olisi voinut jopa leikkiä, mutta tällä kertaa siihen ei ollut aikaa.

Nolan, Maya ja Noppa
Kaikki koirat saivat kisoista tuliaisia, mm. Kongin winkuvat tennispallot, narulelut ja Natural Menu-treeniherkkuja. Jadesta silti kaikkein parasta oli saada kotiin palanneen emännän sukka vahdittavaksi :D


Hienot kisat huipentuivat omalta osaltani medien finaaliin (jossa sopivasti kolmoisvoiton veivät huippunopeat shetlanninlammaskoirat taitavine ohjaajineen), jonka jälkeen hiippailin kotiin toipumaan. Maxit ja minit jäivät näkemättä, mutta oli tuossakin ihan riittävästi minulle. Ilmassa oli tosiaan suuren urheilujuhlan tuntua... Hienot kekkerit kertakaikkiaan.

Maya radalla
Nolan radalla

Aksan valokuvaaminen on ihan oma taitolajinsa. Perjantai meni tuntuman ja säätöjen hakemiseen, lauantaina onnistuin kivasti ja sunnuntai oli ihan liian aurinkoinen päivä minun makuuni. Kameran tarkennus on auttamatta liian hidas eikä putkessakaan riitä valovoima sellaisiin kuviin, mitä haluaisin ottaa, mutta näillä vehkeillä sain ihan kelvollisiakin otoksia aikaiseksi. Toivottavasti kuvista on iloa kuvissa esiintyville koirakoille ja niille, jotka eivät tällä kertaa paikan päälle päässeet :) Kuvia saa käyttää, kun mainitsee kuvaajan.





9. kesäkuuta 2015

Huoltopäivä

Eilen koiria hemmoteltiin ja hoidettiin, kun Fysiotuksen Saara kävi meillä kotikäynnillä. Noppa ja Nera pääsivät hierottavaksi, ja Jadea hoidettiin laserilla.

Nopalla oli lavat kovasti jumissa ja samoin oikea reisi. Minusta se onkin liikkunut välillä vähän jäykästi, joten hieronta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Itsekin hieron ja jumppaan ja lämppään koirat säännöllisesti, mutta eipä sitä voi edes verrata ammattilaisen käsittelyyn. Nopalle hieronta teki hyvää. Se heitti heti iltalenkillä helpommin raville, ja peitsaili selvästi vähemmän.


Illan treenit jouduttiin jättämään väliin, koska Noppa tarvitsi lepoillan. Pitää käydä itseksemme treenaamassa huomenna.

Nerallakin oli jumeja, mutta ei se niin juntturassa ollut kuin Noppa. Jadelle kokeiltiin laserhoitoa. En vielä osaa sanoa vaikuttiko se mitenkään mihinkään. Yöllä Jade oli levoton ja ilmeisesti hoito pisti ainakin kuona-aineet liikkeelle, koska Jaden piti päästä monta kertaa illan aikana pissalle. Laserhoito aloitettiin varovasti, koska ei ole täyttä varmuutta siitä miten laser sopii epileptikon hoitoon.


Kyllä sitä voi joskus olla kateellinen omille koirilleen :D En edes muista milloin olisin itse päässyt viimeksi hierojalle.



4. kesäkuuta 2015

Kaksi vuotta sitten...

...syntyi Neran ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt pentue, Taiga Doo's I-pennut. 



Paljon Onnea Iivo, Vitsi, Jojo, Halla, Zero, Susi, Isla ja Muska! 






3. kesäkuuta 2015

Sataa sataa ropisee

Maanantain tokoihin suunnattiin vesisateessa. Koska tokoilijat on hämärää sakkia, olin mielissäni siitä, että päästiin tokoilemaan märälle ulkokentälle. Eipä sitä koskaan tiedä millainen sää sattuu kokeeseen, joten treenata pitää säästä huolimatta. Kyllä minä silti toivon seuraaviin treeneihin auringonpaistetta ;)

Noppa oli hyvässä vireessä ja teki hommia innokkaasti ja hiljaa. Aloitettiin tekemään merkin kiertoa ja siitä nopeita maahanmenoja ja seisahtumisia. Huomasin vasta jälkeenpäin, että Noppa ei tainnut haukahtaa kertaakaan tässä, vaikka merkin kierto yleensä saa sen tunteet kuumenemaan. Johtunee siitä, että merkin kiertäminen alkaa olla ideana selvä ja Noppa suurinpiirtein tietää mitä siltä haluan, kun käsken sen merkille "takaa"-käskylle. Välillä se jää arpomaan pitääkö merkillä seistä vai ei, mutta hienosti ollaan edistytty tässä.


Muutenkin Noppa teki hommia hiljaa. Selvät sävelet ja ajoittainen vesisadekin varmaan viilensivät tunteita. Olen muutenkin tajunnut mistä komennushaukkuminen useimmiten kumpuaa: epäselvistä ohjeista, koiran turhautumisesta ja epävarmuudesta (mitä oikein pitää tehdä). Sen verran mustavalkoinen pitää olla, että käskyt ja liikkeen valmistelut (kunhan muistais ne vihjesanatkin) täytyy tehdä koiralle reilulla tavalla ja pitää linjansa.

Harkattiin seuraamista, missä häiriönä piti kiertää Pamu-koutsi. Kiersimme ihan Pamun läheltä ja vaikka Noppa muutaman kerran vilkaisi Pamua, niin se seurasi hyvin ja teki perusasennot näppärästi. Itseksemme seuraamista otettiin lelupalkalla. Jännä, että lelupalkka taas ei kuumenna Noppa yhtään, vaikka se lelusta innostuukin ja palkkautuu hyvin.

Sitten nopeita maahanmenoja pyörähtämisen ja peruuttamisen kautta. Näitähän me tehdään Nopan kanssa paljon, ja sillä onkin tosi nopeat jäävät. Nyt se kuitenkin tarjosi mieluummin istumista maahanmenon sijaan ja epäilin syyksi märkää (inhottavaa) kenttää. Kotona sama meininki jatkui ja tajusin, että ollaan jankattu hirveästi kaukokäskyjä ja maasta istumaan nousemista. Noppa siis sekoitti nämä ja tarjosi istumista, koska siitä on palkkaa viimeaikoina ropissut ruhtinaallisesti. Korjausliike ja palkkaa myös niistä _varmoista_ maahanmenoista, myös kaukokäskyissä.

Vesisade yltyi ja mentiin sisälle halliin tekemään paikkikset ja ruutu. Aloitettiin ruudulla, missä Noppa oli hakeutumassa merkin taakse seisomaan, mutta ilman lisäkäskyä korjasi itse ja meni ruutuun. Mahti-Noppa. Ruutukin suoritettiin ilman äänitehosteita.

Paikkiksista tehtiin ensimmäisenä istuminen. Noppa istui kyllä, mutta oli jotenkin onnettoman näköinen. Jättökäsky minun pitää miettiä tähän, koska käskyn pitäisi olla eri kuin luoksetulossa (odota) ja paikkamakuussa (paikka). Istu-käskyn toistamisella Noppa menee välittömästi maahan. Istuen paikkiksia pitääkin nyt tehdä paljon ja lyhyitä, miettiä jättökäsky ja keksiä sopiva palkkaus.

En tiedä johtuiko Nopan surkea olemus siitä, että se oli litimärkä ja sade hakkasi maneesiin kattoa niin, että hallissa ei juuri kuullutkaan mitään. Maatenpaikkiksessa se oli skarppina ja palkka (pallo etujalkojen edessä) toimi hyvin.


Lopuksi tehtiin vielä ruutu ulkona. Ruudun vieressä oli hyppy ja takana pari ihmistä. Ilmeisesti se pisti vähän pasmoja sekaisin pikkukoiralla, koska ensimmäisestä ruutuun-käskystä piti päästää ilmoille komennushaukut. Mielestäni Noppa näki ruudun hyvin, mutta ehkä hyppyeste ihan ruudun vieressä oli liian kova häiriö. Uusintayritys, koira ruutuun, onnistunut suoritus, palkkaus ja kotiin.

Mitä opimme tästä? Kannattaa lopettaa niihin onnistumisiin :D