26. joulukuuta 2015

Joulu tuli ihan varkain

Blogin päivitys voi toistaiseksi olla vähän haasteellista... Muiden kiireiden lisäksi Pentu oli syönyt tietokoneen johtoja, joten pöytätietokoneelle en pääse kuin mökillä ja puhelimella blogin päivitys taitaa olla turhan hankalaa.


Noppa sai joululahjansa etuajassa, kun käytiin Lentsun tokokurssilla 19.12. Saatiin hyviä neuvoja pariin liikkeeseen ja ruudun ja merkin kierron erotteluun/hahmotteluun, mutta mihinkään tokonirvanaan tällä kertaa en kurssilla päässyt. Saattoi olla sekin, että kurssillakaan en ihan täysillä pystynyt keskittymään siihen läsnäolemiseen ja hetkessä elämiseen, tulipa lähinnä Nopan aktivoimiseksi ja mielen virkistykseksi käytyä.

Mukavaa oli jokatapauksessa ja läksyksi saatiin tunnaritreeniä kevään ajaksi. Jospa saisi aikaiseksi kotiläksyt tehdä :)


Joulua ollaan vietetty mökillä, vietetty laatuaikaa koirien kanssa ja nautittu vapaapäivistä ja rennosta oleskelusta. Onneksi myös Uuden Vuoden vaihteessa on miniloma ja pako arjesta luvassa :)



13. joulukuuta 2015

Pentuarkea kiireen keskellä

Blogi on nyt jäänyt paitsiolle uuden työn alettua, mutta tässäpä meidän porukan kuulumisia parilta viime viikolta tiivistettynä ja muutamalla kuvalla höystettynä.

Pentu on sopeutunut laumaan mukavasti. Se on mielestäni aavistuksen rauhallisempi kuin Noppa ja hieman harkitsevaisempi luonne. Se tykkää istua ja ihmetellä asioita, mutta reippaasti lähtee tutustumaan ja tutkailemaan uusiakin juttuja. Pentu osaa jo istua hetken paikoillaan, muuta en ole sille ehtinyt opettaa. Pentukurssi olisi tarkoitus käydä keväällä, jos vain johonkin ryhmään mahdutaan :)


Noppaa en ilmoittanut ohjattuihin tokoihin keväälle. Näiden parin viikon aikana olen hyväksynyt sen, että mulla ei vain nyt ole aikaa ja jaksamista. Tokoillaan itseksemme, sen mitä ehditään ja tavoitteena olisi sitten tokokokeisiin taas loppukeväästä. Työvuorot on silleen hassut, että iltavuoroviikolla ei ehdi mitään aamusta eikä illasta, joten aika turha haaveillakaan ohjatuista treeneistä. Nytkin joulukuun treenit ovat jääneet väliin ja kohta onkin jo joulutauko...


Elämä nyt vain on tällaista tällä hetkellä. Pentuarki rullaa omalla painollaan ja vanhemmillekin koirille yritän järkätä omaa laatuaikaa. Nerpulla on kestänyt jonkin aikaa pentuun sopeutumisessa, mutta nyt se yrittää jo kovasti leikkiäkin Metkan kanssa – ihan vielä ei yhteistä säveltä ole löytynyt :D Metkasta kun Neran leikkiinkutsut ovat aika arvelluttavia...


Noppa täytti jo 3-vuotta joulukuun alussa. Sekin meni mulla iloisesti ohitse. Pikkukoirahan on jo aikuisen iässä :) Metkan kanssa ne on ihan erottamaton parivaljakko. Vähän niinkuin Jade ja Nerakin olivat, rotutovereilla vaan synkkaa paremmin yhteen. Onneksi Nerakin tykkää vauhdikkaista pikkukamuistaan, niin ei jää porukan ulkopuolelle.


Mukavaa joulunodotusta kaikille blogin lukijoille :) Viimeistään joululomalla palaillaan blogin ääreen.





26. marraskuuta 2015

Metka juttu

Tämmöinen sitten kotiutui tänään... Pari tuntia tässä pentua katseltuani olen sitä mieltä, että tässä on varsin vauhdikas ja reipas sheltinalku. Saa nähdä mille tämän kanssa aletaan.




20. marraskuuta 2015

Kehonhuoltoa

Eilisistä tokotreeneistä en sen kummempaa tällä kertaa raportoi, kuin että "jee, onnistunut tunnaritreeni" :) Sen sijaan voisin muutaman sanan verran kertoa tuosta jo edellisessä tokopostauksessa mainitsemastani kehonhuollosta.


Noppa jumittaa helposti, sen takia sen lihashuoltoon on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Emme harrasta sinällään mitään fyysisesti koiralle rankkaa lajia, mutta kyllähän tokossakin vauhdikas koira saa itsensä jumiin. Seuraaminen on koiralle melko kuluttava liike ja meillä tosiaan yhdistelmä pitkä ohjaaja–pieni koira–katsekontakti ohjaajaan on pikkukoiralle työläs.


Viikottaiseen koiranhuoltoon meillä kuuluu jumppa ja venyttelyt, hieronta ja kireiden lihasten hoito lämpötyynyllä. Säännöllisesti meillä käy myös koirahieroja, joka hieronnan lisäksi hoitaa koirat laserilla.


Tänään koiria taas hemmoteltiin, kun Fysiotuksen Saara piipahti meillä :) Saara on myös fysioterapeutti ja ollut meille avuksi molempien koirien leikkauksista kuntouttamisessa. Häneltä saamiamme jumppa- ja venyttelyohjeita ollaan yritetty tunnollisesti noudattaa.

Tokokoirakin kaipaa lepopäiviä

 Eron koirien olemuksessa hieronnan jälkeen huomaa kyllä melkein välittömästi ja viimeistään seuraavana päivänä. Askel on kevyempi ja mieli virkeämpi – kun viitsisikin itseäänkin joskus hemmotella hieronnalla :D





13. marraskuuta 2015

Uskomaton Noppa

Eilisen treeneissä keskityttiin lähinnä seuraamiseen ja hyvä niin, koska Nopan pakka on alkanut vähän levitä. Tempojen vaihdoissa se painaa niin voimakkaasti jalkaani, että se näyttää heiluvan jalkani mukana. Seuraamispaikkakin tuntuu näissä lipeävän hieman liian eteen.

Eilen seuraamisia kuvattiin ja videot analysoitiin. Nopan seuraaminen näytti juuri siltä kuin kuvittelinkin. Katkeamaton kontakti joo, innokas seuraaminen joo, mutta pätkittäin keulii ja puskee jalkaan liikaa. Videolla yritin pitää katseen tiukasti edessä, mutta pitänee vielä testailla riippuuko tuo keuliminen mitenkään katseensuunnasta tai mahdollisesti vauhdista (pitäisikö mennä lujempaa vai hitaammin).

Kouluttaja kommentoi, että Nopan seuraaminen on uskomatonta. Kysyin onko se uskomatonta hyvällä vai huonolla tavalla, ja koutsi-Katja sanoi, että ihan vaan uskomatonta. Nopan asento on niin luonnottoman näköinen, koska se könöttää niskat kenossa pitääkseen kontaktin (kyllä, meillä lihashuolto kuuluu päivittäiseen ohjelmaan). Seuraaminen on ollut parempaa ennen, joten jotain pientä tässä pitää säätää. Palkan olen nyt heittänyt oikealta taakse, mutta voi olla, että jokin vielä parempi palkkaustapa pitää ottaa käyttöön. Niin ja pikkupätkiä hahmotella kosketuskepin kanssa :)

Seuraamisen lisäksi ei oikeastaan ehditty muuta ohjatusti. Paikkikset olivat ok, pysyi istumassa, pysyi maassa. Kesti häiriöt. Ei mitään ihmeellistä.

Itseksemme teimme kaket (Noppaa ei huijattu muka-takapalkalla, vaan silloin se tuli varmaan muutaman sentin eteenpäin jokavaihdolla), merkinkiertoa, noutoa, lisää seuraamista, jääviä.

Ensilumikin tuli ja meni, huomaa Neran ilme :D

Meidän tokoilu loppuvuodesta ja ensi keväästä kärsii vähän, sillä aloitan uudessa työssä loppukuusta ja teen vuoroviikoin aamua ja iltaa. Iltaviikolta jäävät sitten ohjatut treenit väliin ja mietinkin haenko Nopalle ollenkaan ryhmäpaikkaa kevääksi. Mutta sitäpä ehtii vielä pohtia ennen kevään ryhmäpaikkahakua.






9. marraskuuta 2015

You can't put your arms around a memory

Nyt on kohta jo kaksi kuukautta elämä jatkunut ilman Jadea. Ajatuksissa Jade on edelleen joka päivä ja mielellään muistelen sen tempauksia: tuntuu hyvältä muistaa toista hymyillen ja nauraen. On myös hetkiä, jolloin ikävä ja suru puristavat rintaa niin, että henki tuntuu salpautuvan.


Jokainen suree omalla tavallaan ja oman aikansa. Jade oli Persoona, jota tulen ikävöimään varmasti lopun ikääni, enkä tiedä tulenko koskaan saamaan samanlaista belgiä. Harmittaa, että Jade ei saanut elää (kovin) vanhaksi. Toisaalta se sai lähteä saappaat jalassa, vielä edellisenä päivänä leikittäen Neraa villisti omalla pihallaan. Harmittaa, että tulevalla pennulla ei ole niin järkähtämätöntä lauman alfaa mallina elämässä. Toisaalta Jade ehti koulia kaksi pentua tavoille tähän huusholliin, ehkä siinä oli ihan tarpeeksi :)


On paljon asioita, joita kukaan ei osaa juuri niinkuin Jade. Nera on perinyt isot saappaat ja vaikka se on todella kiva koira ja minulle rakas, se on hyvin erilainen kuin mitä Jade oli. Nera on hieman hukassa ilman Jadea. Se on kuitenkin koko elämänsä elänyt vahvan nartun varjossa ja varsin tyytyväisenä osaansa. Nyt se on lauman vanhin ja vaikka yritän sille suoda lauman vanhimman etuuksia ja vahvistaa sen asemaa, se ei ole vielä hahmottanut rooliaan. Muutos on sillekin suuri, joten aikansa se varmasti ottaa.


Ripottelimme Jaden tuhkia muutamaan meille merkitykselliseen paikkaan. Vaikka sielu ja olemus eivät liity mitenkään fyysisiin "jäänteisiin", tuntui tärkeältä muistaa rakasta ystävää ja viedä tuhkat oikeisiin paikkoihin. Tuntuu myös hyvältä nähdä, että Jade oli tärkeä ja rakas muillekin kuin minulle. Se ehti paljon 9,5 vuodessa, ilmeisesti kaiken tarvittavan.


Ikävä tulee varmasti ensilumen sataessa. Kukaan ei ollut niin innoissaan ensilumesta kuin pöhkö mummokoira.




5. marraskuuta 2015

Tokoflow

Erinomaiset treenit takana tälle iltaa. Tehtiin ruutua, merkinkiertoa, noutoa, luoksaria, kaukojumppaa. Ei kaikki ihan täydellisesti mennyt, mutta melkein, niin silloinhan saa hehkuttaa. Se, että näkee edistymisen, kun pohjat on tehty hyvin, on todella palkitsevaa.

Aloitettiin ruutuharkoilla. Ruudun hahmottamistreeniä ja vihjesanaa pitää tehdä vielä ja se vihjesana muistaa joka kerta. Ruutuharkat sujuivat vallan mainiosti. Kolmesti lähetin sen alustalle ja kerran ilman alustaa, kaikki loistosuorituksia: nopeita, tarkkoja ja äänettömiä. Ruutuharkkaan pitää muistaa ottaa myös eri matkoilta lähetyksiä ja kuunteluharkkaa. Nyt tein väliin kaukot ja siitä suoraan ruutuun.

Ruudun jälkeen noutoa. Matkaa olisi saanut olla enemmän, mutta halli on pieni ja siellä treenaa yhtäaikaa kuusi koirakkoa. Nytkin meidän selän takana treenattiin ruutua niin, että oltiin suurinpiirtein selät vastakkain toisen koirakon kanssa. Ensimmäisellä noudolla Noppa teki sen mitä on nyt tehnyt viime aikoina, nouti vauhdilla ja innokkaasti, mutta sylkäisi kapulan jalkoihini ennen kuin siirtyi sivulle. Toisella kerralla teki hyvin ja otettiin vielä erikseen sivulla kapulanpitoa ja luovutusta. Olen miettinyt josko muuttaisin noudon niin, että Noppa tuo sen minulle eteen, mutta jotenkin pelkkä ajatuskin tuntuu työläältä. Kokeilen nyt vielä vahvistaa kapulan luovutusta sivulle ja muutenkin tehdään kapulan kanssa erilaisia hauskoja ja luovia noutoharkkoja. Think outside the box jne.

Sitten luoksari, mikä oli taattua Noppakamaa: sähäkkä :D Kouluttaja kehuikin, että Noppa on siitä makea tokokoira, että se tekee kaiken täysillä. Totta. Mutta se on myös se haastavin puoli tuossa elukassa. Onneksi malttiakin on alkanut löytyä iän myötä.

Treenattiin myös luoksarin stoppeja pallopalkalla.

Loppuun merkinkiertoa ja häiriöharkkana merkin edessä oli talouspaperirulla ja teippirulla. Noppahan haksahti ekana tarkastamaan molemmat häiriöt, mutta teki myös tosi näppärät merkinkierrot sen jälkeen eikä jäänyt kiinni häiriöihin. Tehtiin varmaan viisi kertaa, mikä oli vähän liikaa toistoja kiihdyttävässä liikkeessä, koska toiseksi viimeisellä kerralla oli pakko haukkua vähän. Loppuun saatiin kuitenkin taas tosi nopea ja äänetön merkinkierto :)

Paikkiksissa Noppa jäi istumaan jotenkin huonosti takajalat levällään. Siitä olisi ollut tosi helppo käydä maahan, mutta kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa malttoi istua. Paikkamakuu sujui hienosti ja menin puolittain piiloon renkaan ja parin siivekkeen taakse :D Ei ehkä paras piilo, mutta Noppa katseli kiinnostuneena puuhiani :P Kiinnostuneena ja varmaan kummissaan. On tuo toko välillä vaan niin ihmepuuhaa...





30. lokakuuta 2015

Torstain tokoilut

Viime viikonloppuna olin talkoilemassa seuran tokokokeessa ja samalla seuraamassa ensimmäistä kertaa koetta uusilla säännöillä. Olihan se mielenkiintoista. Koetta katsellessani tuli mieleen, että vaadin itseltäni ja koiraltani paljon – kun vähän sinnepäinkin-suorituksilla ropisi pisteitä. Varsinkin seuraamisen peruutuksista näki kaikenlaisia versioita, mm. että koira käveli poikittain vierellä. Mitä peruuttamista se sellainen on...?


Ei me silti koevalmiita AVO-luokkaan olla. Eilen käytiin treeneissä ja liikkeet menivät ihan mukavasti. Paikallaolossa paineistui sen verran, että kävi makaamaan. Paikkista pitää siis alkaa treenailla taas lenkilläkin, erilaisissa paikoissa ja häiriöissä, eikä pelkästään kotona ruokakupin äärellä.

Koutsin valvovan silmän alla tehtiin tunnaria ja kaukoja. Tunnarissa Noppa on vähän liikaa noutomoodissa, ja haistelu on toisarvoinen juttu. Noppa kyllä tietää tunnarin idean ja haistelee kapulat, mutta koska tunnarikin on Nopan mielestä vauhtiliike, se nappaa sitten välillä jonkin randomkapulan ja tuo sen. Tällä kertaa Noppa toi kerran väärän ja kahdesti oman. Kokeiltiin sitten laittaa ritilä vieraiden tunnareiden päälle, mutta sitä Noppa ei tajunnut ollenkaan, vaan yritti sinnikkäästi rapsuttaa väärää kapulaa ritilän läpi :D

Kaket oli ihan hirmuhyvät. Takapalkkaa pitäisi alkaa häivyttämään, mutta niin, että Noppa kuvittelee takapalkan olevan siellä JOKA KERTA. Salmen kurssilla sain tähän ihan hyvän vinkin, jota yritän nyt ottaa rutiineihin mukaan.

Itsekseen humppailtiin seuraamista (korjailin keulimista ja kuumumista, harjoiteltiin peruuttamista), jääviä ja luoksaria. Yhdessä vaiheessa tehtiin jääviä niin, että meidän molemmin puolin harkattiin merkinkiertoa muutaman metrin päässä. Siinä sai kyllä keskittyä ihan täysillä omaan tekemiseen :D Häiriöharkka helvetistä, mutta hienosti pikkuötökkö keskittyi meidän omaan juttuun.

Eilen tuli muutenkin reippailtua pakkasillassa 10km lenkki, kun jätin lompakon kotiin, eikä ollut bussirahaa kotimatkaa varten... Mutta hyvin kotimatkankin jaksoi kävellä, joten säiden salliessa taidetaan kävellä kotiin toistekin :)

Ai niin joo, ja tämmöisiä oon käynyt katsomassa ja kuvailemassa pariin otteeseen :)






26. lokakuuta 2015

Haaste vastaanotettu

Violan ja Namun blogista saimme Liebster Award-haasteen:

Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille


Tapani mukaan laitan haasteen yleiseen jakoon. Kaikki seuraamani blogit ovat maininnan arvoisia ja osa niistä löytyy tuolta sivupalkista --> Haasteeseen tarttukoon ken uskaltaa ;)

Täytekuvina minulla on kuvia, jotka otettiin viikko ennen Jaden kuolemaa. Halusin kuvata koko lauman yhdessä ja näin jälkeenpäin olen iloinen, että sain vielä yhteiskuvia, missä koko jengi on koossa.



1. Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat?

Tykkään koirasta, joka on palvelualtis ja miellyttämisenhaluinen, luotettava, innokas lenkki- ja harrastuskaveri, iloinen ja energinen, mutta joka osaa myös rauhoittua aloilleen, kun on levon aika.

2. Mitä lajeja harrastat koirasi kanssa?


Nopan kanssa tokoillaan ja rally-tokoillaan. Neran kanssa satunnaisesti milloin mitäkin, pk-lajeista tokoiluun ja temppujen opetteluun.

3. Mitä lajeja haluaisit kokeilla? 

Viesti olisi laji, jota haluaisin kokeilla uudestaan. Olen Neran kanssa pari kertaa käynyt viestiharkoissa, mutta en ole sen syvemmin lajiin perehtynyt. Tuon kokemuksen perusteella laji on hauska.



4. Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta?

En oikein keksi tokosta mitään pahaa sanottavaa. Uusissa säännöissä on muutama erikoisempi kohta, mutta ei mitään varsinaisesti huutavaa vääryyttä. Rally-tokossa minua tympii pisteytys, jossa pisteitä menettää ohjaajan pikkuvirheistä ja iloisesti, innokkaasti ja tarkasti radan suorittava koira voi hävitä koiralle, joka on "ihan kuutamolla" ohjaajan virheistä johtuen, näin kärjistetysti :D

Agia en harrasta juuri tällä hetkellä, mutta mietityttää ne estekorkeudet. Onko niiden rimojen pakko olla ihan tapissa?

5. Mitkä kolme rotua sinua kiinnostaa eniten ja miksi?

Belgianpaimenkoira. N. 10 vuotta belgistettyä elämää takanapäin. Jotenkin "tuttu ja turvallinen" rotu, vaikka rodusta löytyy koiria ääripäästä toiseen.

Sheltti. Pieni, sinnikäs ja monipuolinen paimen. Sopii moneen menoon.

Bordercollie. Ehkä joskus voisin kokeilla bortsuakin. Saattaa olla turhan herkkä ja neuroottinen meikäläisen makuun. Toinen taas on australiankarjakoira, mutta se taas voi olla turhan kova ja "alkukantainen" näihin käsiin.


6. Mitä rotua et ikinä voisi kuvitella ottavasi ja miksi?

Molosseja tai jotain harjakoira-tyyppisiä. Huskya. Ylipäätään mitään, mikä poikkeaa liikaa paimenten sielunmaisemasta ja käyttötarkoituksesta.

7. Mitä harrastat koirien lisäksi?

Valokuvausta. No, ok... Kuvaan lähinnä koiria :D 

8. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi?

Minulla ei ole varsinaisia idoleita, mutta tykkään käydä kuuntelemassa/osallistumassa erilaisten kouluttajien kursseilla. Aina oppii jotain, oli sitten samaa mieltä kouluttajan kanssa eli ei. Lentsun tyylistä tykkään kovasti.


9. Mitä olet oppinut koiraltasi?

Valtavasti. Jokainen koirani on ollut ihan erilainen ja jokainen on opettanut minulle paljon. Sitä aina luulee olevansa hirveän viisas ja kokenut koiranomistaja, mutta jokaisen koiran kanssa on saanut ihmetellä jotain uutta asiaa.

10. Mikä on koirasi lempiherkku?

Juusto on sellainen, mistä meidän koirat menee ihan pähkinöiksi. 

11. Minkä neuvon antaisit tuoreelle koiranomistajalle?

Hakeudu koiraseurojen kursseille: opi, kuuntele, mieti ja kokeile.




16. lokakuuta 2015

Pitäis vissiin treenatakin...

Torstain tokoissa harkattiin EVL:n merkinkiertohyppynoutohässäkkää. Tehtiin sitä osissa ja muuten se sujuikin ihan kivasti, mutta kapulan palautuksessa Noppa ei tullut sivulle ilman lisäkäskyä. Oli jokseenkin tahmeaa. Kapulanpitoa ja luovutusta sivulla pitää nyt harkkailla erikseen. Aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt parissa viime treeneissä kapula tippui ennen aikojaan sivulletullessa. Luulen, että ongelma korjaantuu vauhtinoudoilla, joita ei ollakaan sitten kesäkauden harkattu.

Treenattiin myös entistä idaria ja siinä Noppaa häiritsi ylimääräiset tötsät. Teki kohtuullisen ok:t pysähdykset, mutta koomaili kaartioita ja se näkyi parhaimman täpäkkyyden ja tarkkuuden puutteena. Lisää harkkaa merkkitötsien keskellä siis, ja nimenomaan näitä jääviä liikkeitä lyhyillä seuraamispätkillä.


Muuten Noppa oli ihan vireessä ja teki aivan huippuja merkinkiertoja ja hyvät kaukokäskyt. Paikallaistumisessa oli aika kova häiriö ja Noppa paineistui sen verran, että meni maahan juuri ennen ajan päättymistä, mutta senkin laitan pitkän treenitauon piikkiin. Lisää harkkaa vaan, ja olisi plussaa, jos jaksaisi jotain kotonakin treenata :D




8. lokakuuta 2015

Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.


Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P




4. lokakuuta 2015

Life goes on

Syksy on virallisesti täällä, eletään jo lokakuuta ja on pimeää, tuulista ja märkää. Tälle viikolle näille korkeuksille on jo luvattu loskasateita, nam!

Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Arki kahden koiran kanssa on lähtenyt liikkeelle ilman sen kummempia ihmettelyjä. Koirat sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, eivätkä vaikuta mitenkään ikävöivän Jadea. Mökillä Nerppu etsi Jadea pari päivää, mutta kotikotona ei. Ehkä koirat sen tiesivätkin ennen minua, että Jaden aika on pian.

Viimeisellä metsälenkillä

Nera on nyt laumanjohtaja ja aika näyttää miten se tonttinsa hoitaa. Tällä hetkellä ne näyttäisivät Nopan kanssa olevan aikalailla samalla viivalla kaikessa, mutta Nerppu on perinyt Jaden etuoikeudet, kuten vanukas- ja jogurttipurkkien puhtaaksi nuolemisen, ja muita tärkeitä pikkujuttuja. Itsestäänselvyytenä se ei oikeuksiaan vielä ota, kuten Jade :D Nyt kun lauman Fun Police on poissa, täällä leikitään paljon enemmän ja paljon hurjemmin. Se nyt ainakin on yksi konkreettinen muutos arjessa. Olenkin itse joutunut hupipoliisin saappaisiin ja joutunut vähän rajoittamaan tuota päättömältä tuntuvaa riekkumista. Jokin roti sentään pitää olla...!


Minullahan tässä suurin totutteleminen on elämään ilman Jadea. Ikävä tulee pienissä hetkissä, kuten silloin, kun jonkun pitäisi kantaa lapaseni postilaatikolta kotiovelle, tai viedä sukat lattialta lojumasta parempaan talteen. Mutta olen iloinen siitä, että meillä oli Jaden kanssa hieno kesä. Uitiin paljon, vietettiin laatuaikaa pitkillä lenkeillä ja metsäreissuilla ihan kahdestaan. Meillä oli hienot 9,5 vuotta ja jokaisesta vuodesta olen kiitollinen: iloineen, suruineen ja haasteineen.


Harrastusrintamalla on ollut hiljaista. Nopan kanssa ollaan jotain pientä tokoiltu, mutta ei mitenkään suunnitelmallisesti. AVO-luokan korkkaus taitaakin jäädä keväälle. Rally-tokoilu ei jaksa nyt kiinnostaa, mutta ehkä treenimotivaatio palailee molempiin lajeihin syksyn edetessä. Ohjatut tokot meillä alkaa ensi viikolla.



28. syyskuuta 2015

I-pentujen kuulumisia

Neran pennut täyttivät kesäkuussa kaksi vuotta ja ovat siis nyt virallisestikin sopivassa kuvausiässä: spondyloosilausuntoa ei saa alle 2–vuotiaana virallisesti. Belgianpaimenkoirat kuuluvat PEVISA:an lonkkien, kyynärien ja silmien osalta. Selkäkuvat  SBPKY suosittelee ottamaan, ja ainakin jossain vaiheessa selkäkuviakin yritettiin saada pakollisiksi jalostuskoirille (mikä ei olisi ollenkaan huonompi juttu).

Neran pennuista luustokuviin ovat ennättäneet Susi, Iivo ja Isla.

Iivo (Into The Wild), silmät terveet, lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Susi (Illusion of a Wolf), lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.
Isla (In Your Dreams), lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä: VA0, SP0, LTV0.

Muska (I Told You So) käväisi omistajansa kanssa tokokokeessa tuloksin ALO1, 179 pistettä ja 1.sija. Onnea Auli ja Muska :) Tervemenoa avoimeen luokkaan!

Iivo vauvana




23. syyskuuta 2015

Kuvien kertomaa

Viime päivät on tullut katseltua paljon valokuvia, Jade-kuvia. Ajattelin tyhjentää kännykänkin kätköistä muutaman huonolaatuisen otoksen tänne, ihan vain muistoksi. Kännykkäkuvissa on kuitenkin sitä tavallista arkea, jota ei tule järkkärillä niinkään ikuistettua. Kuvat ovat kuluneelta kesältä ja viime viikoilta.

Hyvin mahtui koko lauma keinun alle
Jaden kanssa retkellä Kierikissä
Vierailulla Saaralla
Jade kerjää kirsikoita
Mökillä
Herkutteluhetki
Varjopaikka
Kamut
Muhoksella
Jaden kanssa rannalla
Jade Pateniemessä
Lepohetki
Tuonne piti vielä emännänkin mahtua; vierailulla Muhoksella
Veeti ja Jade viinimarjojen kimpussa
Nokoset
Sukkavaras


Löysin vain yhden videon Jadesta, minulla kun oli aina vakaa aikomus kuvata Jaden temppuja videolle, mutta jätin sen aina huomiseen. Silti ilahduin hirvittävästi tuosta yhdestä videosta ja olen katsellut sen tänään useasti. Ehkä sen jonain päivänä jaan tännekin, jotta se pysyy tallessa aina.