28. lokakuuta 2014

Tokotukkaria

Viikonloppu vierähti pitkälti tokotunnelmissa, oltiin sekä lauantaina että sunnuntaina Nopan kanssa Oili Huotarin kurssilla. Lauantaina menin vielä kuunteluoppilaaksi loppupäiväksi vietyäni oman koiran kotiin (ja käytettyäni belgiosaston ulkona). Tuli paljon uutta asiaa, oivalluksia, kehuja ja moitteita. En ole varmasti vielä edes sisäistänyt kaikkea kurssilla kuulemaani ja näkemääni.

Olimme lauantain eka koirakko. Treenasimme noin 25 min pätkän. Ajatuksena minulla oli ottaa seuraamista ja noutoa. Seuraamisissa ongelma on se, että Noppa kuumuu ja alkaa saalistaa kättäni muristen: kun sen fokus on saalistamisessa, seuraaminen itse on aika toisarvoinen asia sille. Saalistamiseen kuuluu myös pomput kättä kohti liikkeellelähdöissä. Kun Oili näki ongelman, niin meidän vuoro (plus vähän ylimääräistä) kului seuraamisharjoitteluun.


Ongelman juuret ovat kosketuskepissä. Noppa on aina saalistanut keppiä ja sillä sille on opetettu seuraaminen. Kun keppi on häivytetty, tilalle on tullut käden saalistaminen. Toinen ongelma on, että ohjaaja ei ole kieltänyt pompuista tarpeeksi johdonmukaisesti.

Jotenkin se "ilon kautta"-treenaaminen on minulle tullut sellaiseksi, että en oikeastaan kiellä koiraa väärästä tekemisestä, vaan ennemmin odotan sen tarjoavan oikeaa asiaa, jotta pääsen palkkaamaan sitä. Noppa kuitenkin on käyttänyt tämän hyväkseen ja alkanut sikailla tietyissä liikkeissä. Kyllä se osaa ja haluaa tehdä, sille pitää vain selkeästi kertoa mitä SAA tehdä ja mitä ei. Ilon kautta treenataan jatkossakin, mutta Oilin kurssilla näin, että Noppa ei  lamaannu palautteesta, vaan tarjoaa innokkaasti uutta. Sitä voi herätellä vähän pannasta nappaamalla ja koira ei ole moksiskaan, vaan lähtee uuteen yritykseen samalla innolla.

Eli päivän opetus: kyllä shelttiäkin saa komentaa :D

Oili tykkäsi kovasti Nopan luonteesta ja sanoi, että tälläisen sheltin ottaisi itselleenkin mielellään. Nopalla on kyllä asenne enemmän kuin kohdallaan ja se jaksoi painaa melko painostavan ja junnaavan harkan täysillä, hiiltymättä palkattomuuteen ja jatkuvaan toistoon.


Koira kotiin ja läksin vielä kuunteluoppilaaksi. Sain hyviä ideoita ruututreeniin ja tunnariin. Itse ruututreeniä päästiinkin kokeilemaan sunnuntaina, mihin olin kaavaillut ruudun lisäksi noutoharkat.

Sunnuntain treenit aloitettiin noudolla. Kuvailin ongelmaksi sen, että Noppa ei tykkää kapulasta, mutta on edennyt hirveästi sheippaamalla. Mehän ollaan treenattu noutoa osissa: ensin kapulan nostoa (naksutus ja palkka), sen ohella vauhtinoutoa (koira saa juosta lentävän kapulan perään ja saa tiputtaa sen juostessaan ohjaajaa kohti), nyt viimeaikoina lisätty kapulan nostoon pito ja pitoon häiriöitä (kapulan koskettelua) ja ihan pari päivää sitten otettiin kapulan pitoa perusasennossa. Kunhan kaikki osaset alkaa olla kohdillaan, tehdään niistä kokonainen liike. Ja tällä hetkellä ollaan jo hyvin lähellä sitä koko liikettä.

Oili ei nähnyt noudossa ongelmaa. Noppa noutaa vauhdilla, nostaa kapulan ongelmitta, tuo sen käteen asti pyydettäessä. Ainoa, mihin pitää puuttua, on kapulan pyörittely suussa. Tehtiin harjoitusta, missä peruutan koiran edellä, koiralla on kapula suussa, se ei saa purra kapulaa tai tiputtaa sitä ilman lupaa (jos se tekee jomman kumman niin pitää huomauttaa), sitten hyvästä otteesta vapautus eli kapula saa tippua vapautussanasta. Noudosta tulee kuulemma tosi hyvä, kunhan saan kapulanpidon rauhalliseksi.

Noudon jälkeen tsekkailtiin ruutua, missä kokeiltiin kosketusalustan häivyttämistä. Lähetettiin pari kertaa alustalle ja sitten kokeiltiin ilman alustaa pallopalkalla niin, että koira juoksi ruutun ja sen ollessa oikealla kohdalla, huudetaan jes ja pallo lentää palkaksi. Tästähän Noppa tykkäsi kovasti, mutta ruututreeni itsessään on sille kuumentava ja siihen vielä pallopalkka, niin meinasi mennä palikat sekaisin. Merkkiä harjoitellessa Noppa piti sellaisen agilitytreenimäisen räksytystuokion, mutta lopetti sen komentamalla ja teki sen jälkeen _hiljaa_ pari ihan kelpo merkille lähetystä.


Lisäksi harjoiteltiin luoksetuloa ja sivulletuloa niin, että käteni ovat selän takana.

Oili antoi palautetta, että olen vienyt hyvin Noppaa eteenpäin ja koirasta näkee itseluottamuksen. Olemme hyvä tiimi. Mutta kaikkeen pikkusikailuun ja ääntelyyn pitää puuttua tiukasti, jos halutaan edetä ylempiin luokkiin asti.

Sain kurssista paljon irti, varsinkin asennepuolelle. Tokon täytyy olla hauskaa, sekä minulle, että koiralle, mutta rajat pitää asettaa ihan kuin arjessakin.



22. lokakuuta 2014

Missä missä se ruutu on?

Eilisen ohjatuissa harjoiteltiin ruutua ja kaukokäskyjä.

Noppa oli taas niin innoissaan treeneihin lähtemisestä, että se olisi halunnut juosta koko matkan hallille – valitettavasti omistajansa ei ole yhtä timmissä kunnossa :D

Oltiin ekoina suoritusvuorossa ja tehtiin ruutua kosketusalustalla. Eka lähetin ruutuun noin viiden metrin päästä, hienosti löytyi. Sitten kymmenen metrin ja loppuun täydeltä matkalta (n. 25m). Nopalta pääsi se lähtöhaukahdus, mutta muuten ruutu oli hieno suoritus ja kouluttajalta saatiinkin kommenttia, että ruutu on hyvällä mallilla ja nyt pitäisi alkaa treenailla myös liikkeen muita osia. Kannattaisi myös treenata sitä, että jos kokeessa koira ajautuu ohi ruudusta, niin sen saisi yhdellä käskyllä oikeaan paikkaan; ts. jätetään koira seisomaan ruudun viereen tai taakse, ja sieltä käsketään ruutuun.

Pakkasta on jo, missä lumi viipyy?

Kaukokäskyissä Noppa liikahtaa hieman eteenpäin noustessaan istumaan, joten aloitettiin liikkeen hinkkaaminen alusta käsiavulla. Tässä Nopan tunteet meinasivat kuumeta, kun palkkaa ei tullut, eikä se heti tajunnut mitä oikein siltä halusin. Omasta mielestään kun Nopalla on tämä liike hanskassa, ei siihen mitään käsiapuja tartte.

Loppuun otettiin paikallaolo, 2 minuuttia, missä kävin useasti palkkaamassa ja Noppa oli hiljaa. Kun pidensin välimatkaa, se bongasi jonkin todella kiinnostavan hajun maasta ja alkoi nuuskutella, mistä kielsin. Vapautus loppupalkalle (pikkupurkki kissanruokaa).

Viikonloppuna meillä onkin kahdenpäivän tokokurssi Oili Huotarin johdolla. Mukavaan saumaan tulee kurssi ja kiva kuulla taas erilaisia vinkkejä ja näkökulmia meidän puuhiin :)





19. lokakuuta 2014

Belgit ja sheltit

Minua pyydettiin kirjoittamaan näiden rotujen eroista ja vertailua hyvistä ja huonoista puolista. Tästä saisi halutessaan melkoisen romaaninkin aikaan, mutta tässä omia näkemyksiäni reilun kahdeksan vuoden belgikokemuksella ja hiukan vähemmällä shelttikokemuksella.


Eroja toki löytyy, mutta paljon samankaltaisuuttakin. Ovathan molemmat kuitenkin alunperin paimenkoiria. Niillä on samanlainen halu tehdä ja olla yhdessä ohjaajansa/omistajansa kanssa. Omat koirani eivät ole mitään paimenmaisia "perskärpäsiä"; kyllä ne mieluiten ovat siellä missä minäkin, mutta eivät kuitenkaan seuraa ja hyöri jaloissa koko aikaa.  Kaikki ovat nopeita oppimaan ja tyypillisten paimenten tapaan valppaita, vilkkaita ja älykkäitä. Kaikilla on jonkin verran vahtiviettiä ja terävyyttä (belgeillä kuitenkin paljon enemmän kuin mitä sheltillä).

Pikku-Noppa paimentaa

Selkeimmin paimenkoiran elkeitä on meidän Nopalla. Olisi ihan mielenkiintoista käyttää sitä lampailla ja nähdä mitä se niistä tuumaisi. Belgit eivät varmasti lampaiden päälle ymmärtäisi. Noppa paimentaa, niin ihmisiä kuin muitakin koiria. Ja käyttää ääntään paimentaessaan. Se on ehdottomasti omista koiristani äänekkäin, vaikka toisaalta sheltiksi ei mitenkään erityisen herkkähaukkuinen. Haukkumistaipumuksen on kuitenkin joutunut ottamaan huomioon heti pennun kotiuduttua ja esim. tokokoulutuksessa. Noppa haukkuu lähinnä leikkiessään ja joskus satunnaisilla haukahduksilla kommentoi jotain näkemäänsä. Belgit haukkuvat vahtiessaan.

Jade leikkii ja Nera häiritsee
Noppa rakastaa ihmisiä ja on ollut oikein sosiaalinen pennusta asti. Molemmat belgini ovat avoimia vieraita ihmisiä kohtaan. Jade on vähän tuulella käyvä: toisinaan se on välinpitämätön, koska sille omat ihmiset ovat tärkeimpiä. Nera taas on aina ollut innokas tutustumaan vieraisiinkin ihmisiin ja on heti kömpimässä syliin rapsuteltavaksi. Jade on omista koiristani sellainen Yhden Ihmisen Koira. Takuulla lojaali ja se, joka puolustaisi tarpeen tullen tositilanteessakin.

Jade ja Noppa ovat melko vietikkäitä. Nopalla on kaikista eniten saalisviettiä. Se olisi mielellään pentuna jahdannut kaikkea niin ohikulkevista autoista tuulenkuljettamiin puidenlehtiin. Belgejä ei moinen ole koskaan kiinnostanut.



Jadella on riistaviettiä. Se lähtee ajamaan porojen jälkiä ja on muutenkin kiinnostunut riistasta. Nopalla taas on eniten laumaviettiä, se ei erkane omasta laumastaan mielellään kauas. Kuten jo aikaisemmin totesin, belgeillä on rutkasti vahtiviettiä: ne vahtivat kodin ja mökkipihan tarkkaan. Jos koirat ovat keskenään pihalla, niin eivät ne sinne ketään vierasta päästä. Noppakin vahtii, mutta lähinnä taustajoukoissa.

Suurin ero belgissä ja sheltissä (oman kokemukseni mukaan) on terävyys. Tiedän, että on paljon teräviä shelttejäkin, mutta itse en koe, että sheltin tarvitsee olla terävä. Monesti shelteillä terävyys, haukkuherkkyys ja huono hermorakenne tuntuu löytyvän samasta paketista. Jade on omista koiristani terävin, Nera ei ole belgiksi kovinkaan terävä, vaikka kyllä siltäkin terävyyttä löytyy.


Mielestäni belgianpaimenkoira on parhaimmillaan aktiivinen harrastuskaveri ja valpas talonvahti. Sheltti on monipuolinen ja kompaktin kokoinen kaveri, joka sopii erinomaisesti belgilaumaan niin temperamenttinsä kuin asenteensa puolestakin. Noppa onkin ihan minibelgi, joten ehkä ei tyypillisin sheltti. On niitä muitakin hyviä tietysti :D Mutta ilmeisesti belgilaumassa kasvaminen auttaa itsetunnon ja egon kehittymisessä ;)


Itse tykkään molemmista roduista. "Katu-uskottavuuden" ja pk-harrastuksen takia pitää yksi belgi olla jatkossakin, mutta sheltit ovat omalla tavallaan aika helppoja ja mutkattomia otuksia. En silti olisi suosittelemassa shelttiä täysin varauksetta jokamiehen ensikoiraksi, mutta varmasti todennäköisempää on saada helppoluonteinen sheltti kuin belgi. Molempia rotuja harkitessa tutustuisin sukutauluihin tarkasti ja belgianpaimenkoiralta toivoisin löytyvän luonnetestitulokset+mahdollisesti harrastustuloksia. Samoin sheltin mielellään ottaisin joko tutusta koirasta, jonka olen nähnyt miten se toimii arjessa tai harrastustaustaisesta pentueesta. Eihän suvun tulokset mitään takaa pennun luonteesta, mutta se on hyvä alku.



18. lokakuuta 2014

Ei ihan ykkösiä

Korkkasimme virallisen tokouramme kakkostuloksella pistein 147/200 ja sijoitus 7/12. Kuten loppusaldosta voi jo päätellä, ei kaikki mennyt ihan nappiin, mutta opettavainen kokemus jokatapauksessa ja fiiliksen onnistuin pitämään iloisena ja positiivisena koko kokeen ajan.

Noppa oli koepaikalle tultaessa vähän levoton. Luoksepäästävyyden aikana melkein vieressämme oleva spanieli aloitti kovaäänisen piippaamisen, joka kestikin sitten paikallaolon loppuun asti. Tämä lietsoi Nopankin piippaamaan ja se piti melkoista ääntä koko paikkiksen ajan :/ Oli ihan painajaismainen paikallaolo. Lisäksi paikallaolosta lähti heti alkuun yksi kaveri toisesta päädystä ja sitten tämä yksi parka, joka joutui olemaan näiden kahden piippaajan välissä, nousi kahdesti seisomaan ja ohjaaja palasi sen viereen ennen 2min päättymistä. Paikallaolossa oli siis rutkasti häiriötä, josta ison osan aiheutti kyllä Noppa itse.

Koskaan ennen se ei ole tuollaista mekkalaa pitänyt paikallaolossa, enkä olisi kyllä kokeeseenkaan lähtenyt, jos jotain tuollaista ääntelyä olisi ollut ennen koetta. Huono tuuri, että samaan paikallaoloon osui toinen äänekäs kaveri. En usko, että Noppa olisi yksinään tuollaisen konsertin pitänyt.

Pisteet siis luoksepäästävyydestä 9 (nousi tervehtimään tuomaria) ja paikallaolosta 6.

Näin tällä kertaa. Palkkasin koiran kuitenkin iloisesti paikallaolon jälkeen, koska se oli pysynyt maassa kovasta häiriöstä huolimatta. Sille yksinkertaisesti häiriötä oli liikaa, emmekä muutenkaan olleet ehtineet treenata paikallaoloa tarpeeksi ja erilaisissa häiriöissä  saikun jälkeen. Ei siis Nopan syytä ollenkaan.

Lähdetään treenaamaan paikkista uusiksi etupalkan kanssa ja kokeeseen mennään sitten, kun mielentila paikallaolossa on rauhallinen.

Ennen yksilöliikkeitä virittelin Noppaa ehkä vähän liikaa. Arvelin sen olevan liian matalassa vietissä, koska se ei keskittynyt paikallaolossa, mutta saattoi olla, että se olikin turhan korkeassa vireessä. Patukkarevittelyt ei siis ollut paras mahdollinen idea ennen meidän vuoroa :D

Seuraamiset Noppa teki muuten ihan hyvin, mutta se kävi kierroksilla ja pomppi välillä hihaani kiinni ja murisi koko seuraamisen ajan. Seuraaminen kytkettynä 8, seuraaminen vapaana 8. Tuomari mainitsi syyksi pistevähennykseen ääntelyn.

Yllätyksekseni Noppa nollasi varmimman liikkeensä eli liikkeestä maahanmenon. Se lähti liikkeelle vähän liian kierroksilla ja käskyn kuullessaan sattui katsomaan itseään sivulla olevasta peilistä samaan aikaan, mikä sekoitti sen pasmat niin, että se jäi kolmannestakin käskystä vain seisomaan ja vilkuilemaan itseään peilistä :P

Siihen kaatui meidän ykköstulos. Tosin tuolla paikallaololla emme olisi ykköstulosta ansainneetkaan, kertaus tulee meille ihan tarpeeseen.

Luoksetulo oli minusta ihan huippuhieno. Siitä 9 pistettä, en kuullut miksi tuomari vähensi yhden pisteen. Noppa teki liikkeen varmasti, täysillä ja ääntelemättä.

Liikkeestä seisominen 9. Kävi kuumana seuraamisessa, joten varmistin seisahtumisen pienellä käsimerkillä. Jäi hienosti ja perusasento oli hieno.

Hypyssä kävi itselläni pieni ajatuskatkos ja annoin seiso-käskyn vasta siinä vaiheessa, kun liikkuri käski koiran viereen. Siitä 9 pistettä.

Kokonaisvaikutus 9. Tuomari kommentoi, että koira osaa kaiken teknisesti, mutta ääntely pitää saada pois.

147/200, 2-tulos, sijoitus 7/12.


Paikallaoloa lukuunottamatta kokeesta jäi ihan hyvät fiilikset. Tehtiin iloisella asenteella (Noppa ehkä vähän turhankin iloisella) ja opin seuraavaa koetta varten paljon. Todennäköisesti lähdettiin kokeeseen liian pian sairasloman jälkeen, mutta ykköstulos oli kuitenkin ihan realistinen tavoite. Tällä kertaa kompastuttiin paikkiksen levottomuuteen, joka harjoitellaan kuntoon ennen seuraavaa koetta. Seuraavaan kokeeseen tähdätään varmaan keväällä :)




17. lokakuuta 2014

Lauman vanhin

Vaihteeksi porukan "mummolle" kokonaan omistettu postaus.


Jade on Animagin seniorilaskurin mukaan vanha koira, 8,5-vuoden iässä. Itse en osaa 8-vuotiasta vanhana vielä pitää, mutta toki tuon ikäisellä koiralla alkaa jo kaikennäköistä iän tuomaa kremppaa olemaan. Innokkuudesta ja vauhdikkuudesta huolimatta huomaan, että nuorten perässä ei jakseta enää juosta niinkuin ennen (porojahtiin sentään jaksaa, kolotti paikkoja tai ei) ja leikkimistä hauskempaa on mutustella keppiä pihalla tai istua kuistilla vahtimassa tiluksia. Toki virtapiikkejä löytyy ja meno on vähintäänkin energistä :D Eläinlääkärin odotushuoneessakin ihmettelin ääneen, että onko tuo koira muka 8,5-vuotias. Sen verran vauhdikkaalla tuulella rouva oli vaihteeksi.

Eilen kävimme siis vuosittaisella kontrollikeikalla eläinlääkärissä. Tarkastettiin veriarvot (moitteettomat) epilepsialääkityksen takia ja muutenkin tutkittiin yleiskuntoa. Jade painoi 17kg, mikä on ihan ok paino tuon kokoiselle kirpulle. Massaahan siltä on kadonnut, mutta ei se mikään rimpula kuitenkaan ole. Takajaloissa oli ihan kivasti lihasta, vaikka kyseinen lääkitys heikentää takapäätä usein. Painokin epileptikoilla tuppaa nousemaan, koska lääkkeen sivuvaikutuksiin kuuluu jatkuva nälkä. Jadesta onkin tullut mestarivaras, joka on vetänyt naamaansa mm. käytettyjä vauvanvaippoja ja vasta uunista tulleen pizzan. Minkäs teet, kun ruokaa ei muka muuten anneta :P

Jaden lempitemppu, kyljelleen heittäytyminen
Lääkityksen sivuvaikutuksia on myös tolkuton jano ja Jadella kun on tuota virtsankarkailua ollut sterkkauksesta lähtien, niin tämähän ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Päätettiin kuitenkin jatkaa Barbivetillä, eikä vaihtaa uuteen lääkkeeseen, jolla ei ole yhtä hyvää hoitovastetta. Jadellahan ei ole ollut yhtään varsinaista kohtausta lääkkeen aloittamisen jälkeen.

Eläinlääkäri tutki pyynnöstäni myös Jaden selän. Lannerangan käsittelyä Jade aristi ja halusi siinä vaiheessa alas pöydältä. Jade on mielestäni kipuillut selkää jonkin aikaa ja nykyään kulkee hihnalenkit lähes poikkeuksetta peitsaten (mikä on siis erikoista, kun kyseiselle koiralle ravi on ollut aina luonnollisin liikkumismuoto). Lannerangan kipuun Jade sai kahden viikon kipulääkekuurin, jonka jälkeen mietitään jatkoa. Selkä ja lonkat pitäisi kuvata jossain välissä. Jos jotain kuvissa löytyykin, niin kipulääkkeitä, nivelravinteita ja fysioterapiaa kummempaa asialle tuskin on tehtävissä. Pitää vain ottaa huomioon Jaden vointi ja kunto liikunnassa ja ruokinnassa.


Eläinlääkärin mielestä Jade oli myös maailman kiltein ja helpoin potilas. Tottakai se on, maailman paras Jade.






15. lokakuuta 2014

Muuta ei voi tehdä kuin parhaansa

Yritän tiivistää Nopan kahden viikon tokoilut mahdollisimman järkevästi yhteen postaukseen, mutta tuskin tästä näin kokeen alla kovin tolkullista tarinaa tulee...

Viime viikolla meillä oli kauden ekat ohjatut treenit, kouluttajana Katja Sulkala. Treenattiin hyppyä ja tunnaria. Hypylle laitoin namialustan ja se sujui varsin vauhdikkaasti – Noppa kuumuu lähtökuopissa, mutta muuten hyppy oli oikein näppärä. Tuossa kuumumisessa vaarana on se, että Noppa karkaa hypylle ennen aikojaan.

Tunnaria otettiin ensin yhdellä kapulalla, eli piiloteltiin omaa. Noppa oli alkuun vähän kuutamolla ja sitä inhottaa nostaa maapohjaisessa hallissa hiekkaista kapulaa. Kun tunnarin idea oli palauteltu mieleen, kokeiltiin seuraavaa: kasa vieraita kapuloita ja niiden viereen oma kapula. Noppa syöksyi täysillä tutkimaan kapulakasaa, mutta yllätyksekseni malttoi haistella niitä koskematta niihin ja syöksyi sitten yhtä vauhdikkaasti omalle kapulalle, jonka toi minulle. Vau, kakarallahan on syttynyt lamppu pään päällä :D

Nopan lempiharrastus: belgipaimennus
Tunnarissahan on ollut yleensä se ongelma, että Nopalla on enemmän vauhtia kuin ajatusta, mutta näkipä nyt senkin, että tarvittaessa pikkupiru osaa ihan keskittyä ja ajatella...!

Paikallaolossa Noppa oli levoton, päästi pari piippausta. Mutta pysyi.

Eilen ohjatuissa treeneissä oli tarkoitus harjoitella EVL-liikkeistä zetaa ja loppuun ottaa paikkista. Koe lähestyy uhkaavasti, joten päätettiin ottaa liikkuroituna jäävät ja luoksetulo, ja jättää zeta sikseen tällä kertaa.

Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, joka oli koutsin mielestä super. Itse vain jäin liian taakse koiran viereen palatessa, niin perusasentoon nousemisen paikka ei ollut koiralle helpoin. Tuollaiset pikkujutut jää monesti itseltä hoksaamatta, mutta heti, kun niistä huomautetaan, tulee juurikin sellainen "niin tietenkin"-oivallus.

Luoksetuloon saatiin sopivasti häiriötä, kun Nopan lemppari-ihminen Pamu tuli mustan belginsä kanssa halliin juuri, kun piti antaa luoksetulokäsky. Noppa katseli tiiviisti hallin oven suuntaan, mutta en jäänyt odottelemaan sen ottavan kontaktia minuun ja kutsuin koiran sivulle. Parin sekunnin tuumaustauko siinä oli, mutta sitten Noppa lähti vauhdikkaasti tulemaan ja hypähti sivulle tosi tarkasti. Sekin oli kouluttajasta tosi hyvä liike. Ainoastaan hypähtämiseen pitää puuttua kokeen jälkeen.


Liikkeestä seisomiseen annoin pienen käsiavun ja Noppa liikkui muutaman askeleen palatessani sen luokse. Tätä se on nyt tehnyt parissa viime treeneissä, joten viime hetken paniikkitreeneissä tullaan keskittymään aika tiukasti siihen.

Kokeiltiin uudelleen ilman käsiapua ja etupalkan kanssa. Pysähtyi hienosti ja pysyi paikallaan palatessani sen viereen. Etupalkan kanssa tätä on junnattukin, mutta luulen, että etupalkan puuttuessa Noppa ennakoi palkan tulevan kädestä ja liikkuu. Pitänee kehitellä joku kikka, millä huijataan pikkukoiraa kokeessa.

Katja neuvoi myös minua hiljentämään hieman vauhtia koiraa lähestyttäessä. Sekin pitää vielä muistaa.

Seuraamisessa Noppa on niin tiiviisti alkuun, että sen pää heiluu jalkani mukana :D Toisin sanoen se painaa jalkaan, ja kun jalka heiluu, heiluu koiran pää. Liikkeen edetessä se lopettaa painamisen, mutta on se vissiin aika hauskan näköistä :D Ja voi olla, ettei kaikki tuomarit sitä arvosta.

Paikallaolossa kävin palkkaamassa pariin kertaan ja Noppa oli rauhallinen. Loppuun otettiin hyppy ilman namialustaa. Ensimmäisellä hypyllä irtosi ihan liian kauas, mutta pysähtyi kyllä aloilleen. Kaksi seuraavaa toistoa onnistui hyvin.



Viime kertaan verrattuna kaikki perusasennot olivat huippuhyviä, mutta nyt pitää harjoitella vielä seisomista (niin esteen takana kuin jäävässäkin) ja paikallaoloa. Katjan mielestä voimme suunnata kohti koetta luottavaisin mielin, mutta jännittäähän se silti, vaikka koira osaakin. Kokeessa kun on kuitenkin aina eri fiilis. Päätavoitteeni on kuitenkin, että meni miten meni, niin se fiilis olisi positiivinen, kannustava ja iloinen :)


PS. Ei tästä kovin lyhyt tiivistelmä tainnut tullakaan :P

5. lokakuuta 2014

Kokeenomaista treeniä

Koe lähestyy ja eilen meillä oli kokeenomaiset harkat hallilla, missä koekin pidetään. Eilen oikeastaan tajusin, että kunnon treenirutiiniahan emme ehdi saada pyörimään ennen koetta ja häiriötreeniä tarvitaan vielä. Tämä oli kuitenkin vasta toinen häiriötreenikerta Nopalle ja ensimmäinen täysmittainen paikallaolo rivissä muiden koirien kanssa saikun jälkeen. Siihen nähden me oltiin oikein päteviä :D

Paikallaolossa muiden koirien kanssa on hieman epävarmuutta, mikä ilmenee nuuskutteluna. En ennen koetta ala nyt puuttumaan nuuskutteluun, että Noppa ei paineistuisi paikkiksesta (en tiedä kävisikö niin, mutta en viitsi alkaa testaamaan ennen koetta). Pitää vain yrittää tehdä paljon erilaisia paikkiksia erilaisissa häiriöissä. Noppa kuitenkin pysyi maassa, eikä sillä ole mikään hätä minun luokseni; se vain alkaa nuuskutella ja maapohjaisessa hallissa riittää hyvällä tuurilla paljonkin nuuskuteltavaa. Haistelun lomassahan on helppo pyörähtää lonkalle tai vaikka nousta istumaankin. Niin ei onneksi käynyt eilen, mutta tiedostan kyllä ongelman tuskallisen hyvin ja olipa pitkät kaksi minuuttia.

Paikkiksessa meni maahan vasta toisella käskyllä, kun annoin käskyn selkeästi muita myöhemmin ja omituisella äänenpainolla. Pitää testata toimisiko paremmin niin, että yritän ehtiä antamaan käskyn ennen muita. Muut koirat rivissä olivat aika rauhallisia paikallamakaajia, niin mitään extreme-häiriötä ei syntynyt. Huomasin, että aussie ja bortsu rivin toisella laidalla tuijottelivat toisiaan ja siinä sai hetken jännätä alkavatko koirat leikkiä, mutta onneksi nekin pysyivät paikallaan. Paikkamakuu jännittää minua kokeessa eniten, siinä on niin paljon liikkuvia osia, ja paljon sellaista, mihin ei itse voi vaikuttaa mitenkään.


Paikkiksen jälkeen alkoi pitkä odotus ennen omaa vuoroa tehdä yksilöliikkeet. Mietin pitäisikö minun viritellä jotenkin Noppaa ennen meidän vuoroa. Kävin pari kertaa lenkillä ja sitten vähän leikittiin ja tehtiin temppuja hallin pihalla.

Nostattamisesta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Seuraamiseen lähdettäessä Noppa koomaili luoksarin kartioita (oltiin edellisenä iltana harkattu merkkiä) ja oli hetken vähän pihalla, skarppasi kuitenkin ja suoritus oli mielestäni ihan ok. Ei parasta Noppaa. Hirveän hyvä treeni kuitenkin, koska ruututötsä-häiriötä onkin tarpeen treenata ennen koetta ja ilman tätä kokemusta se olisi varmasti unohtunut listalta.

Muut liikkeet sujuivat mainiosti. Pikkuisen Nopalla oli liikaa virtaa. En tiedä johtuiko se nostattamisesta vai nostiko Noppa kierroksia ihan itse "kokeen" edetessä. Palkattomuus ei tuntunut häiritsevän, eikä se yksilöliikkeiden aikana ottanut häiriötä yleisöstä (ainoastaan ne ruututötsät häiritsivät). Jäävät teki näppärästi. Hieman keuli seuraamisessa ja painoi, mistä johtui sitten liikkeestä seisomaan jäädessä ylimääräinen haukahdus. Itse jäävät oli tosi sypäkät. Luoksarissa oli ainakin vauhtia ja sivulletulo oli tarkka, siinäkin se pakollinen murahdus/haukahdus kyllä :P

Hypyn otin alustan kanssa, koska halusin varmistaa, että Noppa hyppää ensimmäisellä käskyllä. Hyppy on otettu saikun jälkeen kerran ennen tätä, joten mielestäni pieni varmistelu on ihan paikallaan. Namialusta kuitenkin kuumotteli Noppaa ja se painui maahan, kun vastasin liikkurille olevani valmis. Muuten oikein hyvä ja todella vauhdikas suoritus. Tämä pikkukettu on ainakin aika vietikäs, siitä ei varmaan kukaan voi olla eri mieltä :DD


Pääasiassa tästä treenistä jäi mieleen seuraavat: paikkikseen varmuutta erilaisilla treeneillä, liikkeiden loppuosat (PA nouseminen jäävien jälkeen) kuntoon, häiriöharjoittelua ruutumerkkien kera, luottamus koiraan – se osaa, se ei välitä katsojista (ohjaajankaan ei tarvitse välittää), intoa piisaa. Liikkeiden väliset siirtymiset pitää vielä miettiä, että niissä ei ole itselläni ylimääräistä sähläystä. Noppa saattaa innostua tervehtimään tuomaria tai liikkuria, joten se pitää pitää käskyn alla koko ajan.

Ennen koetta meillä pitäisi olla vielä kahdet ohjatut treenit ja mahdollisesti episkoe. Ja paljon itsenäistä treeniä, unohtamatta hauskanpitoa :)