Meidän lauma

Viimeviikon treeneissä tuli puheeksi yhden treenikaverin kanssa, että mitä koiria minulla on (onko edelleen belgejäkin) ja tulevatko kaikki toimeen keskenään, kun ovat kaikki narttuja.

Meillä on kolmen nartun lauma, jossa ei ole koskaan tapeltu. En tiedä johtuuko se koirien välisestä kemiasta vai onko minulle sattunut vain "hyviä laumakoiria". Itse olen aina puuttunut kaikenlaiseen jäykistelyyn. Asiasta saa sanoa, mutta turhasta ei tarvii narista. Vanhin koira on pomo, ja sen asemaa olen vahvistanut: se saa ruuat ensimmäisenä ja se saa nuolla tyhjät jogurttipurkit ym. herkut. Nuorimmat koirat tietävätkin, että Jadella on erityisoikeuksia. Se on yksinkertaista ja niin on aina ollut. Mitään kismaa tai kyräilyä meillä ei ole, sen takia oli helppo tuoda tähän laumaan pienemmänkin rodun edustaja.

Luulen, että laumaharmonia johtuu pitkälti siitä, että Jade on vain Tamin sanoin synnynnäinen liideri. Nera on ollut tyytyväinen asemaansa lauman kakkosena, eikä ole koskaan lähtenyt Jadea haastamaan. Belgityttöjen suhde onkin aika hassu mielestäni. Jade edelleen leikittää Neraa, ihan samalla tavalla kuin Neran ollessa pentu. Se juoksee korostetun hitaasti, että Nera varmasti saa sen kiinni (vaikka nykyään Nerppu on varmasti kaksikosta nopeampi muutenkin) ja heittäytyy selälleen oikein tömähtäen, niinkuin Nera olisi saanut selätettyä sen.

Jade on aina ollut hyvä meidän pentujen kanssa. Se olisi varmaan ollut hyvä emokin, jos olisi terve ollut ja saanut omia pentuja. No, onhan se koulinut tavoille kaksi adobtoitua riiviötä – ehkä se on ihan riittävä panos sillä saralla...

Noppa on Jadelle aikalailla ilmaa. Jadea ei yhtään kiinnosta Nopan tekemiset, eikä se ole oikeastaan koskaan leikkinytkään Nopan kanssa. Noppa taas hyvin mielellään paimentaa Jadea ja roikkuu karvoissa kiinni. Sen suhteen Jade on ollut jopa turhankin pitkämielinen, joudun useimmiten itse komentamaan Noppaa lopettamaan.

Team Nera & Noppa ovat sitten selkeästi meidän nuoriso-osasto. Ne leikkivät hurjia takaa-ajoleikkejä ja makoilevat lattialla hammastellen toisiaan. Luulen, että ainakin osittain Nopan valtavan egon takana onkin, että se on aina saanut paimentaa omia mustia lampaitaan ;)

Olen katsellut meille pentua laumanjatkoksi ja toivon mukaan hyvä yhdistelmä löytyisi. Seuraava belgi tulee taloon vasta sitten, kun Jadesta aika jättää, mutta shelttityttö meille mahtuisi.

Vaikka haaveissa onkin joskus kasvattaa koiria, ei minun ajatusmaailmaani mahdu se, että jalostukseen sopimattomat pistetään eteenpäin... Kaikilta koiriltani olen oppinut hurjasti ja kaikki ovat omalla tavallaan Elämäni Koiria. Tällainen meidän lauma on ja toivottavasti saamme taas pennuntuoksua taloon jossain vaiheessa. Siihen asti näin on hyvä.