Noppa oli hyvässä vireessä ja teki hommia innokkaasti ja hiljaa. Aloitettiin tekemään merkin kiertoa ja siitä nopeita maahanmenoja ja seisahtumisia. Huomasin vasta jälkeenpäin, että Noppa ei tainnut haukahtaa kertaakaan tässä, vaikka merkin kierto yleensä saa sen tunteet kuumenemaan. Johtunee siitä, että merkin kiertäminen alkaa olla ideana selvä ja Noppa suurinpiirtein tietää mitä siltä haluan, kun käsken sen merkille "takaa"-käskylle. Välillä se jää arpomaan pitääkö merkillä seistä vai ei, mutta hienosti ollaan edistytty tässä.
Muutenkin Noppa teki hommia hiljaa. Selvät sävelet ja ajoittainen vesisadekin varmaan viilensivät tunteita. Olen muutenkin tajunnut mistä komennushaukkuminen useimmiten kumpuaa: epäselvistä ohjeista, koiran turhautumisesta ja epävarmuudesta (mitä oikein pitää tehdä). Sen verran mustavalkoinen pitää olla, että käskyt ja liikkeen valmistelut (kunhan muistais ne vihjesanatkin) täytyy tehdä koiralle reilulla tavalla ja pitää linjansa.
Harkattiin seuraamista, missä häiriönä piti kiertää Pamu-koutsi. Kiersimme ihan Pamun läheltä ja vaikka Noppa muutaman kerran vilkaisi Pamua, niin se seurasi hyvin ja teki perusasennot näppärästi. Itseksemme seuraamista otettiin lelupalkalla. Jännä, että lelupalkka taas ei kuumenna Noppa yhtään, vaikka se lelusta innostuukin ja palkkautuu hyvin.
Sitten nopeita maahanmenoja pyörähtämisen ja peruuttamisen kautta. Näitähän me tehdään Nopan kanssa paljon, ja sillä onkin tosi nopeat jäävät. Nyt se kuitenkin tarjosi mieluummin istumista maahanmenon sijaan ja epäilin syyksi märkää (inhottavaa) kenttää. Kotona sama meininki jatkui ja tajusin, että ollaan jankattu hirveästi kaukokäskyjä ja maasta istumaan nousemista. Noppa siis sekoitti nämä ja tarjosi istumista, koska siitä on palkkaa viimeaikoina ropissut ruhtinaallisesti. Korjausliike ja palkkaa myös niistä _varmoista_ maahanmenoista, myös kaukokäskyissä.
Vesisade yltyi ja mentiin sisälle halliin tekemään paikkikset ja ruutu. Aloitettiin ruudulla, missä Noppa oli hakeutumassa merkin taakse seisomaan, mutta ilman lisäkäskyä korjasi itse ja meni ruutuun. Mahti-Noppa. Ruutukin suoritettiin ilman äänitehosteita.
Paikkiksista tehtiin ensimmäisenä istuminen. Noppa istui kyllä, mutta oli jotenkin onnettoman näköinen. Jättökäsky minun pitää miettiä tähän, koska käskyn pitäisi olla eri kuin luoksetulossa (odota) ja paikkamakuussa (paikka). Istu-käskyn toistamisella Noppa menee välittömästi maahan. Istuen paikkiksia pitääkin nyt tehdä paljon ja lyhyitä, miettiä jättökäsky ja keksiä sopiva palkkaus.
En tiedä johtuiko Nopan surkea olemus siitä, että se oli litimärkä ja sade hakkasi maneesiin kattoa niin, että hallissa ei juuri kuullutkaan mitään. Maatenpaikkiksessa se oli skarppina ja palkka (pallo etujalkojen edessä) toimi hyvin.
Lopuksi tehtiin vielä ruutu ulkona. Ruudun vieressä oli hyppy ja takana pari ihmistä. Ilmeisesti se pisti vähän pasmoja sekaisin pikkukoiralla, koska ensimmäisestä ruutuun-käskystä piti päästää ilmoille komennushaukut. Mielestäni Noppa näki ruudun hyvin, mutta ehkä hyppyeste ihan ruudun vieressä oli liian kova häiriö. Uusintayritys, koira ruutuun, onnistunut suoritus, palkkaus ja kotiin.
Mitä opimme tästä? Kannattaa lopettaa niihin onnistumisiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti