19. toukokuuta 2015

Kapulakooma ja miten lähteä purkamaan ongelmaa?

Onhan se hirveän kiva, että Noppa rakastaa noutamista. Muistan hyvin miten kapulan pitoa naksuteltiin pentuna ja siitä on päästy pitkälle. Niin pitkälle, että Noppa vajoaa transsiin heti kapulan nähdessään ja sen päässä liikkuu vain yksi ajatus: kapulan saalistaminen.

Koska kesän treeniteema on "Pois Mukavuusalueelta", tänään treenailtiin myös kapulahäiriöitä. Ajatus lähti siitä, että teimme uutta ohjattua noutoa, missä koira kävelytetään merkin taakse ja jätetään se liikkeestä seisomaan merkille, mistä se lähetetään kapulalle. Ensin harjoiteltiin vain tuota alkuosaa, merkille jäämistä ja kun siinä ei ollut ongelmaa, lisättiin yhtälöön kapula merkistä muutama metri oikealle. Nyt olikin huomattavasti haastavampaa saada Noppa keskittymään itse seuraamiseen, kun se oli jo lähtökuopissa noutoa varten. Tällaista kuuntelutreeniä me tarvitsemme myös: heitetään kapula, mutta lähdetäänkin seuraamaan tms. Yllätyksellisyyttä peliin ja koira joutuu oikeasti keskittymään siihen, mitä sille sanotaan.

Ohjattu nouto oli kaikkineensa näppärä, mutta kapulakoomaa lieventääkseni seurauttelin sitten Noppaa merkin ja kapulan ympäri. Seurautin Noppaa myös kapulaa pitävän ja heiluttelevan koutsi-Pamun ympäri, mikä sekin oli aluksi hankala harjoitus, mutta onnistuttuaan Noppa sai suuret kehut :) Koiralta pitää myös vaatia asioita, jotka se osaa ja muistaa vahvistaa toivottua käytöstä, epätoivotusta käytöksestä jää ilman palkkaa.

Harjoittelimme liikkeestä istumista, mikä on meillä suht alkutekijöissään. Pysähdyn itse, annan vartaloavun ja käskyn pitää myös olla tarpeeksi napakka. Noppa teki hyviä istumisia ja pikkuhiljaa sitten vaikeutetaan liikettä ja jätetään apuja vähemmälle.

Loppuun hyppyä, jossa otettiin häiriökäskytystä ja paikallaolot, missä edelleen yritän edetä niin, että palkkana olisi nami Nopan etutassujen välissä. Tämä toimiikin hyvin, ellei Noppa ehdi syömään namia heti paikkiksen alkuun. Se kyllä tietää, että namia ei saa ottaa, mutta periaatteessa tuosta ei voi lähteä kovasti kieltämäänkään, koska en halua koiran paineistuvan tai ymmärtävän torumisia väärin. Eilisissä treeneissä Noppa söi namin lähes heti jätettyäni sen, mutta itse paikallaolo oli ihan hyvä. Kaiken mahdollisenhan Noppa ehtii huomata (ylilentävät linnut, viereisellä tallilla kulkevat ihmiset ja hevoset, aksahallilta kuuluvat pamaukset ja kolahdukset), mutta ainakin se oli hiljaa ja pysyy paikoillaan. Treeniä treeniä vaan. Kokeen jälkeen olen treenannut tosi laiskasti kotona, mutta jospa sen nyt saisi muutettua ja tehtyä meille taas viikottaisen treenisuunnitelman, joka päivälle jotain pientä joko kotona, lenkillä tai lähikentillä.

Treenisuunnitelmat pitää tehdä myös ohjattuja treenejä varten, jotta muistan pitää taukoa, tehdä rauhoittavat alku- ja loppurutiinit, sekä harjoitella rauhoittumista liikkeiden välillä.


Viime lauantaina kävimme shelttikamujen kanssa lenkillä Auranmajan metsissä. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, koska sää näytti hiukan epävakaalta ja kamera jäi kotiin. Yllätyksekseni aurinko paistoikin koko lenkin ajan ja varmaan kivoja kuviakin olisi saanut, sen verran mielenkiintoisissa lenkkimaastoissa seikkailtiin. Pääasia tietysti, että koirilla oli hauskaa ja Nopalla kerrankin shelttimäistä seuraa :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti