27. helmikuuta 2015

Eteen, sivulle, istu...

Rallytreenit eilen sujuivat mainiosti. Tehtiin rata, joka meni kouluttajan mukaan lähes täydellisesti. Yhden kyltin kanssa minulla oli ongelmia, se on sama kyltti, joka hämää minua joka kerta:



Tuossa tuo punainen istu-merkki. Näen sen ensimmäisenä kyltille tullessani ja istutan koiran perusasentoon, vaikka se pitäisi ottaa suoraan eteen liikkeestä ja perusasentoon lopuksi. Tiedän sen, mutta unohdan aina kyltille tullessani :P Pitää yrittää saada se painettua jonnekin syvälle alitajuntaan, jotta kokeessa en tekisi samaa mokaa.

Tehtiin rata kokeenomaisesti, kuten aina harkoissa. Palkkaan vasta radan jälkeen.

Loppuun kouluttaja kertoi avoimen luokan kylteistä ja säännöistä ylipäätään. Hiihtoloman jälkeen päästään kokeilemaan AVO-luokan kylttejäkin. Houkusta odotan ihan mielenkiiinnolla.






25. helmikuuta 2015

Maltti on valttia

Treeniyhteenvetoa viime viikolta ja eiliseltä.

Viime viikolla aloitettiin rallytokon ALO-AVO-kurssi. Tehtiin pari kertaa alokasluokan rataa, Nopalla ne totutut vinkeet, eli takaakiertämiset tuppasivat vähän kuumentamaan tunteita (olisko pelkkä kierrä-sana = agilityn pujottelu, joka kuumentaa), mutta muuten teki radan kivasti.

Rallytoko on todellakin erilaista kuin mitä toko. Isoin ero on koirien koulutustasossa. Rallytokon alokasluokka on helppo tarkoituksella, jotta ihmisillä ei olisi niin isoa kynnystä lähteä kisaamaan. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että niin ryhmissä kuin kokeissa on koirakoita, jotka eivät pärjäisi tokossa edes möllitasolla. Poikkeuksiakin on toki, mutta itse pitkään tokoa harrastaneena tuollainen hurlumhei-meininki pistää silmään. Hienoa tietysti, että rallya uskaltautuu harrastamaan kokemattomatkin koiraihmiset, mutta minusta lajissa kuin lajissa hallinta on aika oleellinen asia. Yhden kokeen ja kurssikerran perusteella rallytokossa tyyli on vähän toinen. Mietinkin kuinka moni jatkaa rallya ALO-luokkaa pitemmälle, kun hihnasta luovutaan. Vai onko AVO-luokan koe täynnä karkailevia koiria...?

Neran ja Nopan leikkituokio

Eilen treenattiin sitten omalla mukavuusalueellani, eli tuttua ja turvallista tokoa. Tajusin eilisissä treeneissä miten hirveän paljon Noppa on kehittynyt, nimenomaan keskittymisessä ja kuumumisessa. Noppa on kuitenkin shetlantilainen, joka monen muun shetlantilaisen tavoin tykkää omasta äänestään. Haukkumiseen olen puuttunut pennusta asti. Noppa tietää hyvin, että treeneissä haukkumiseen loppuu kaikki kiva. Siksi olinkin äärimmäisen tyytyväinen eilen koiran keskittymiseen ja malttiin, kun pienessä hallissa kuusi koiraa harjoitteli yhtäaikaa kartion kiertämistä ja meteliä riitti ihan kiitettävästi. Sen lisäksi vieressä harjoitteleva koirakko käytti palkkana vinkulelua ja lelua vielä heitettiin meidän suuntaan. Nopan keskittymistä moinen ei haitannut.

Noppa ei ihan ymmärrä belgien sielunmaailmaa

Tehtiin siis tuota merkin kiertämistä, joka oli meille todella vaikeaa. Nopalla on erittäin vahva merkille meno (ja sen takana seisominen), joten tämä uusi liike tuottaa meille harmaita hiuksia. En kylläkään aio kyseistä liikettä nyt harjoitella sen enempää ennen kuin ALO1 on saatu. Ehtiipä tuota pähkäillä myöhemminkin.

Sen lisäksi tehtiin liikkeestä seisominen, joka oli kouluttajan mielestä täys kymppi, sekä hyppyä. Itsekseen treenattiin seuraamista, naksuteltiin kapulan pitämistä, tehtiin erilaisia temppuja, pidettiin taukoa ja käytiin pikkumutka hallin ulkopuolella kävelemässä. Paikallaolon otin etupalkan kanssa ja Noppa oli varsin rauhallinen ja skarppi, vaikka yksi koirakoista piippasikin.



Tällä viikolla meillä on vielä rallytreenit, mutta ensiviikolla on hiihtoloma, eikä ohjattuja treenejä ole. Pitää käydä itsekseen hallilla treenailemassa.


14. helmikuuta 2015

Rallykokeessa kokeilemassa

Tänään oli sitten meidän eka virallisen rallykokeen vuoro. Minulla ei ollut mitään tulostavoitteita, koska rallyn säännöt tuntuvat näin vuosikausia tokoilleen mielestä vähän kummallisilta osittain. Perjantaina lukaisin säännöt läpi ja tänään aamulla ennen koetta katselin parit juutuuppivideot ALO-kokeesta, koska minulle oli edelleen osa kylttien suoritustavoista hämärän peitossa :D Eli valmistautumisen osalta tämähän oli täys kymppi.

Noppa oli näppärässä vireessä. Hieman sillä meinasi keittää takaakiertämiset, koska niitä ei olla paljoa harjoiteltu. Radalta toki löytyikin sitten saksalainen ja toinenkin takaakierto-kyltti. Ne sujuivat kuitenkin itse kokeessa ilman sen kummempaa murinaa. Lisäksi radalla oli sekä pujottelu (onneksi sentään vain yhteen suuntaan) ja spiraali. Noppa kuumuu noissa loputtomissa pyörittelyissä ja itse pelkäsin mokaavani spiraalissa, koska jatkuva pyöriminen sekoittaa oman nuppinikin.



Muutama moka tuli tehtyä kylteillä, mutta Noppa toimi kuin unelma ja teki kaiken niinkuin käskettiin. Ei kuumunut liikaa, ei äännellyt, malttoi kuunnella, ei välittänyt häiriöistä, eikä ohjaajan koomailuista. Treenikaveri kehän laidalta tiesi kertoa, että olin tehnyt yhden kyltin väärin (otin koiran sivulle perusasentoon, kun olisi pitänyt jatkaa liikettä suoraan, siitä -10 pistettä), mutta koira suoritti koko radan kivasti. 

Tulokseksi saatiin ALOHYV 89/100 ja tuomarinpalkinto. Itse en jäänyt odottelemaan kisakirjaa, koska polveni oli oikutellut koko päivän, mutta onneksi seurakaveri otti kirjan ja pokaalin meille talteen :) Alokasluokassa osallistujia oli 39, joten tuo tuomarinpalkinto lämmittää mieltä.

Jatketaan rallya ainakin parin kokeen verran, tavoitteena se ALO-luokan koulari, mutta mitään hirveää paloa lajia kohtaan en edelleenkään tunne. Nopan päälaji on toko, joten rallailu on tällaista mukavaa humputtelua väliin. Neran juttu rallytoko voisi hyvinkin olla, se kun osaa liikkeet ja on muutenkin niin rauhallinen tapaus. Ajattelinkin, että jos Neran koipi vaan pysyy nykyisellään ja saan sen vielä parempaan lihaskuntoon kevään/kesän aikana, niin sen kanssa voisi aloitella rallyn treenaamisen ohjatussa ryhmässä syksyllä. ALO-luokan se osaa jo, joten ekat kokeetkin voisi syksylle ajatella. Katsellaan tilannetta myöhemmin.



Ai niin, ja hyvää ystävänpäivää kaikille :) Onni on kolme karvaista, uskollista ystävää ja tietty ne vähemmänkin karvaiset ;)




11. helmikuuta 2015

Kevään ekat ohjatut

Useimmat tokopostaukset on viime aikoina alkanut säiden päivittelyllä ja sillä, että olen taputellut itseäni selkään, kun olen tsempannut ja jaksanut mennä treenaamaan olosuhteista huolimatta. Noh, eilen kunnon myräkkä vasta olikin ja pyörätiet osittain peilijäällä, ja _silti_ me reippailtiin 3,93km suuntaansa treenejä varten.

Kannatti mennä. Noppa oli hirmukivassa vireessä ja meillä oli tosihauskat treenit. Ensimmäinen kerta kevään ohjatuissa. Kouluttajana meillä on syksyn tapaan Katja. Ryhmässä on kuusi koirakkoa, meille kaikki enemmän tai vähemmän uusia treenikavereita. Ja jes, porukassa on ääntelijöitä :D Voi tuntua omituiselta ilonaiheelta, mutta Noppaan tarttuu helposti muiden vinkuminen ja levottomuus, joten kiva päästä treenaamaan vähän äänekkäämmässä porukassa ja päästä korjaamaan omaa koiraa epätoivotusta käytöksestä.

Eilen meillä ei ollut ääntelyongelmaa, vaikka ääntä muilla riittikin. Tarkastelun alla oli seuraaminen ja sivuaskeleet, täyskäännökset (ympäri pyöriminen molempiin suuntiin), sekä peruuttaminen. Omalla ajalla tehtiin jääviä ympäripyörähdyksen kautta, näpäköitä sivulletuloja kosketuskepin kanssa, lyhyitä paikkiksia, kosketusalustalle hakeutumista, peruuttelua ym. Käytiin myös ulkona tauolla ja välillä huilattiin hallin reunalla.

Itse seuraamistreenit sujuivat hyvin. Katja liikkuroi meille aluksi ja kommentoi, että Noppa peruutti perusasentoihin ja kummalla jalalla yleensä pysäytän liikkeen. Enpä ole asiaa hirveästi pohtinut: joka kerta se tehdään kuitenkin samalla tavalla ja annan pienen vinkin koiralle, että nyt tulee pysähdys. Meitä ei oltu pitkään aikaan liikkuroitu, joten pysähdyin kuin seinään "liike seis"-käskystä, jolloin Noppa ei ollut ihan ideaalipaikassa ja itse korjasi paikan. Tätä pohdittiin ja otankin tarkastelun alle perusasentoon pysähtymisen ja sen pikkuvinkin, jonka koiralle annan. Kokeessakaan ei kuitenkaan tarvitse pysähtyä sillä samalla sekunnilla, kun käsky käy. Treenitauko näkyi tässä.

Muuten Nopan seuraamisessa ei ollut moitittavaa ja vasemmallekäännös oli kuulemma todella hieno. Noppa on kuin liimattu jalkaani (sen takia saksalaiset ym. onkin meille haastavia).

Myös sivuaskeleet, ympäripyörimiset paikallaan ja peruutus onnistuivat mukavasti. Apuna käytin kosketuskeppiä välillä ja välillä mentiin ilman.


Tänään meillä oli hoidossa kummipoika, ikää on nyt 10kk ja vauhtia sekä ääntä riittää kaverilla. Onni on niin hyväpäiset koirat, että ne ovat vauvasta vain ihastuksissaan, osaavat väistää ja hakeutuvat lapsen läheisyyteen halutessaan. Nera varsinkin olisi varmaan lapsiperheen unelmakoira, niin rauhallisesti ja kärsivällisesti se suhtautuu kummipoikaan. Noppa on  vauvasta täpinöissään ja halusi ehdottomasti nukkua makkarissa vauvan kanssa, kun me muut hengailtiin olkkarin puolella.

Instagram-kuva lenkiltä



8. helmikuuta 2015

Bloggaamista bloggaamisesta

Olen muutaman päivän pyöritellyt tätä aihetta mielessäni, bloggaamista. Hiljattain on perustettu tällainen koirablogilistaus, josta voi löytää uutta luettavaa. Omaa blogiani en ole sinne vielä ilmiantanut, enkä edes tiedä laitanko blogiani "yleiseen jakoon". Minulla on parisen kymmentä lukijaa virallisesti ja epävirallisesti enemmän, mutta silti olen pitänyt aina blogia lähinnä itselleni. Google on ystävä, jos joku meitä netin syövereistä etsii :) Lukijat ovat toki tervetulleita ja on aina mukava saada kommentteja...!

Olen pitänyt blogia kohta kahdeksan vuoden ajan. Ensimmäinen blogini oli Jaden oma blogi, joka löytyi Vuodatuksesta. Sitä pidin parin vuoden ajan ja blogissa keskityttiin lähinnä kuvapostauksiin ja arkisiin höpinöihin. Tavoitteellisesta treenaamisestahan en tuolloin tiennyt yhtään mitään, ja kyseisen blogin satunnaiset treenilöpinät tuntuvatkin näin jälkikäteen aika huvittavilta. Silti tuossa vanhimmassa blogissa on jotain todella hellyyttävää, jos näin voi edes omasta tekeleestään sanoa :D

Vuodatusta


Bloggauksen alkuaikoina pyöritimme kaverini kanssa Koirakuvahaastetta melkein parin vuoden ajan. Haasteen kautta "tutustui" helposti uusiin mielenkiintoisiin koirablogeihin/bloggaajiin ja oli aina hauska nähdä erilaisia tulkintatapoja haasteen aiheista. Parhaimmillaan osallistujia oli viikottain toistakymmentä, mutta loppua kohti osallistujia oli aina vähemmän ja Koirakuvahaaste kuivui kokoon. Vastaavanlaisia blogeja olen nähnyt silloin tällöin, mutta ne eivät ole eläneet paria haasteviikkoa kauempaa. Harmi, sillä mielelläni tällaiseen voisin osallistuakin. Tiedän, että facessa pyörii vastaavanlainen (tosin sekin vaikuttaa aika jämähtäneeltä ja kankealta), mutta jotenkin tuollainen sopii mielestäni paremmin blogimaailmaan.



Blogi siirtyi Neran myötä bloggeriin 2009 kesällä. Neran tullessa kuvioihin blogi alkoi painottua enimmäkseen treenihöpinöihin, mutta myös valokuvaus alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja tuosta blogista löytyykin jo ihan laadukkaita valokuvia.



Jälleen lauman kasvettua blogiosoitekin vaihtui ja alkuvuodesta 2013 olemme vaikuttaneet tässä nykyisessä osoitteessa. Nimi "Kehäketut" on kyllä täysin tuulesta tempaistu, kai siinä on olevinaan jonkinlaista ironiaa :D Toinen vaihtoehtoni oli mielikuvituksekas Kolme Koiraa, mutta se oli (onneksi) jo varattu...

Tämä nykyinen blogini toimii niin treenipäiväkirjana kuin arkistenkin kuulumisten kirjauspaikkana. Blogia tosiaan kirjoitan ikäänkuin itselleni. On mukava palata katsomaan kuinka paljon lunta oli tammikuussa 2014 tai milloin Se Jokin Tietty Juttu tapahtuikaan. Nykyään minulla on blogin lisäksi (alkeelliset) kotisivut kennelnimeäni varten, joten karsin jokin aika sitten blogin sivumäärää vähemmäksi. Jatkossa pentusuunnitelmat ja uutiset löytyvät kotareilta.



Millaisia blogeja sitten itse luen? Enimmäkseen lukulistaltani löytyy belgi- ja shelttiaiheisia blogeja, mutta jos blogi on ulkoasultaan laadukas, sitä päivitetään kohtuullisen usein ja aihealueet ovat kiinnostavia, en ole totaalisen roturasisti blogien suhteen. Pidän blogeista joissa on paljon kuvia, videoitakin (pliis, editoikaa videot, itse en ainakaan jaksa katsoa sensuroimattomia 10min treenipläjäyksiä), treeni- ja kisakertomuksia, mutta myös tavallista koirallisen ihmisen arkea iloineen ja suruineen.

Meidän blogiin on eksytty mm. hakusanoilla kinnersheltti. Hyvä, jos joku löytää vertaistukea/apua/tietoa kinnerviasta meidän blogin kautta. Muita hakusanoja ovat olleet mm. "noppa oulu", "zetan harjoittelu", "pentuja vrk 60" (suurin osa googlen kautta tänne eksyneet ovat löytäneet blogiini juuri kyseisen sanahaun kautta), "onnellinen koira" ja "agility irtoamisharjoitus" (pahoitteluni heille, jotka ovat agilityaiheisen postauksen toivossa tänne harhautuneet :D).

Päätän jaaritteluni aiheesta tähän ja lupaan palata blogin ääreen seuraavan kerran tiukan treeniraportin kera...! Jos tosiaan kaipaa lisää koira-aiheista luettavaa, niin tuolta ekasta linkistä luulisi löytyvän kaikille jotain.



6. helmikuuta 2015

Keväinen valo

Ihana auringonpilkahdus lumisateisten päivien väliin...!

Kaunis Jade
Karvaton Nera

Suloinen Noppa




3. helmikuuta 2015

Pätkä-tokoa

Lunta on tullut tänä talvena paljon. Sen sain taas huomata matkalla Kuivasjärven hallille, kun päätin oikaista lyhyen matkaa metsän läpi. Osan tästä reitistä sai kontata upottavassa hangessa :D Siinä oli Nopalla ja ehkä läheisen ladun hiihtäjilläkin ihmettelemistä. Ajallisesti tuossa "oikaisussa" ei kyllä tällä kertaa voittanut, mutta tulipa vaihtelua kävelylle...

Käytiin ottamassa hallilla pikkutokot. Työn alle pääsivät hyppy ja paikkis, sekä kokonaisina liikkeinä otin jäävät ja luoksetulon.

Hyppyähän me ollaan treenattu namialustalla. Toimii ihan hyvin, mutta joskus (kuten tänään) Nopalle tuottaa vaikeuksia lähteä hyppyyn ensimmäisellä käskyllä. Tähän lääkkeeksi olenkin tehnyt sitä, että vien alustan valmiiksi niin, että koira ei sitä näe tai avustaja laittaa alustan valmiiksi. Lähti siis toisella käskyllä hyppäämään ja muuten liike onkin hyvällä mallilla. Nopalle todennäköisesti olisi helpompi tuo uusien sääntöjen mukainen hyppy minua kohti, mutta mennään nyt vanhojen sääntöjen mukaan, kun tavoitteena on kuitenkin ennen syksyä vielä ALO:ssa käydä.

Sitten paikallaolo, jossa jätin koiran ja palasin palkkaamaan sen samantien. Tällaisia aion ottaa nyt mahdollisimman paljon ja tietysti välillä erimittaisia paikallaoloja. Jospa sillä saisi tuota otusta vähän skarpimmaksi kyseisessä liikkeessä. Lueskelin Korrien Tavoitteena Huippukoira-kirjaa, enkä kokenut mitään ihmeellistä oivallusta paikkistreeniin. Tässä ei taida olla mitään oikotietä onneen, ikävä kyllä. Kärsivällisyys kun ei ole meidän kummankaan vahvuus, niin tässä sitä nyt koetellaan.

Kokonaiset liikkeet sujuivat hyvin. Niissä ei ollut mitään korjattavaa.

Loppuun hieman vähälumisempi tokoilutunnelmapala. Vaikka talvesta tykkäänkin, niin helmikuussa on kai jo lupa odottaa kevättä...?