Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...

Mistä sitä aloittaisi... Vaikkapa siitä, että ilmoitin Nopan sen ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn (Kajaani KV tammikuussa). Iik.

Mitään odotuksia minulla ei ole näyttelyn suhteen. Noppa on nartuksi kookas, sen häntä on lähes poikkeuksetta pystyssä ja juoksemisessa se kuumuu niin, että vähintäänkin murisee minulle koko ajan juostessamme :P Tuota juoksemista voidaan treenata ja tullaan treenaamaankin, mutta en usko, että meitä tullaan kovin monessa näyttelyssä näkemään. Kalenteriin olen merkannut monta näyttelyä, mutta karsin niitä sieltä pikkuhiljaa pois sitämukaa, kun tuomaritietoja alkaa ilmestyä. Ehkä Nera tai Jadekin käyvät jonkun näyttelyn tälle vuodelle, katsellaan turkkitilanteita ym.

Koska ilmoitin Nopan näyttelyyn, ajattelin, että voisi olla aiheellista käydä mätsärissä pyörähtämässä harjoittelun vuoksi. Oulun Seudun KAS järjesti mätsärin, jonka etukäteisvalmisteluissa olin mukana, ja sinne sitten päätin raahata Nopankin mukaan.

Aamu alkoi vesi- ja loskasateessa, kun marssittiin bussipysäkille. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja Noppa osaa matkata linja-auton kyydissä nätisti. Hallille päästyämme aloin laitella kanttiinia ja ilmoittautumista pystyyn ja sen jälkeen piti vielä lajitella palkinnot sijoittuville. Noppa "auttoi" ja kiipeili palkintokassien päällä ja yritti tonkia mielenkiintoisimmat palkinnot esille :P

Kun olin saanut kaikki valmistelut omalta osaltani kuntoon, alkoi odottelu ja valmistautuminen omaan vuoroomme. Odottelua riittikin kolmisen tuntia, minkä ajan Noppa viihdytti talkooporukkaa ja harjoiteltiin vähän sitä juoksemista. Noppa kiroili ja yritti roikkua lahkeessa ja näyttelyhihnassa – kuriton kakara...! Huomasi kyllä, että ei olla harjoiteltu. Noppa vain kuumuu liikaa ja alkaa paimentaa. Harjoittelua harjoittelua.

Kehässä se seisoi hirmuhienosti ja hievahtamatta. Tervehti tuomaria hillityn innokkaasti ja antoi koplata itsensä ilman ongelmia, pöydällä seisominen sujui mallikkaasti. Näitäkään ei olla harjoiteltu juuri lainkaan sitten heinäkuun näyttelyn jälkeen.

Juoksemisessa ensimmäiset kiekat sujuivat kohtuullisesti: Noppa murmutti koko ajan hiljaa, mutta ei yrittänyt lahkeeseen. Hieman keuli välillä. Meille ansaitusti sininen nauha.

Puuhkahäntä

Sinisten kehässä juostiin enemmän ja siellä Nopalta pääsi haukahdus. Tässä pitää löytää se sopiva vauhti: kävellen Noppa peitsaa helposti ja jos mennään liian lujaa, se kuumuu. Onneksi on aikaa harjoitella :P

Noppa kuitenkin seistä pönötti niin komeasti, että sijoittui lopulta sinisten pentujen kolmanneksi ja saatiin palkinnoksi palloa, nameja, ruokakuppia ym. Olin hurjan tyytyväinen Nopan esiintymiseen kaikilta muilta osin kuin tuon juoksemisen suhteen.

Kotimatka vasta olikin melkoinen koettelemus. Edelleen satoi vettä ja loskaa, kengät olivat litimärät ja odoteltiin keskustan melskeessä bussia melkein 40 minuuttia. Nopasta tulisi mainio citykoira, mutta olihan sekin väsynyt, kun vihdoin päästiin auton kyytiin. Bussi tuli ääriään myöten täyteen ja Noppa nukkui sylissäni, kun ei se olisi lattiallekaan mahtunut. Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä. Ainakin ollaan ihan virallisesti nyt harjoiteltu näyttelyä varten :D Vielä on edessä epävirallisempaa treeniä...

"Paimentaminen on työni ja intohimoni"