Once more with feeling

Noppa oli tänään tokotreeneissä vähän hulivilituulella. Joo, se teki melkein kaiken niinkuin pitääkin ja jotkut jutut ihan erinomaisesti, mutta ajatus välillä karkasi liikkeiden välissä.

Hihna oli ihan yök. Ensimmäisellä kerralla, kun olin ottamassa Noppaa hihnaan taukoilemaan, se vähän pakitteli pois, mutta tuli kuitenkin hihnaan. Tajusin heti, että hihnaan tulemisesta pitää alkaa palkata extraherkuilla, ja että se ei saa AINA tarkoittaa jotain ikävää, kuten itsekseen odottelua hallin nurkalla tms.

Mietteliäänä

Toisella kertaa meidän takana musta belgi otti noutoa, kun päätin laittaa Nopan hetkeksi hihnaan. Silloin penikka otti ihan pari laukka-askelta poispäin minusta ja menosuunta oli mustan belgin luokse. Onneksi se sen verran tajuaa totella, että kiellosta pysähtyi ja tuli luokse.

Eli mitä meidän pitää harjoitella treeneissä? Hihna on kiva. Kun käsketään hihnaan, se tarkoittaa hyviä nameja ja leikkiä. Hihnassa voi käväistä ja pääsee heti takaisin vapaaksi.

"Mitä noi muut tekee...?"

Sitten itse tokoon :P Ehdittiin treenata melkolailla kaikkea mahdollista. Seuraamisessa kosketuskepin kanssa muistuttelin oikeaa paikkaa ja Noppa tekikin sitten pari hirmuhyvää pätkää. Kosketusalusta oli superhyvä. Paikkikset istuen ja maaten olivat hyviä.

"Onko mulla jotain naamassa?"

Liikkeestä seisomiseen kyselin vinkkiä kouluttajalta, koska Noppa on alkanut tarjota maahanmenoa tässäkin. Selkeällä käsiavulla seisahtuu, mutta ilman sitä menee maahan. Käskyt liikkeissä on vähän samantyyliset "maa" ja "seis", lyhyet ja samalla tavalla painotetut. Mietittiin vaihdanko koko käskyn seisomiseen vai äänensävyn. Toinen selkeä juttu tässä oli, että en saa katsoa Noppaa seis-käskyn antaessani. Sen se yhdistää maahanmenoon voimakkaasti. Ihan luoksetulon stopeissakin teki samaa. kun katsoin suoraan eteenpäin, Nopasta ohi, se seisoi. Kun katsoin Noppaan, se meni maahan. Käskystä viis :D On tämä toko mielenkiintoista puuhaa!