Pitäis vissiin treenatakin...

Torstain tokoissa harkattiin EVL:n merkinkiertohyppynoutohässäkkää. Tehtiin sitä osissa ja muuten se sujuikin ihan kivasti, mutta kapulan palautuksessa Noppa ei tullut sivulle ilman lisäkäskyä. Oli jokseenkin tahmeaa. Kapulanpitoa ja luovutusta sivulla pitää nyt harkkailla erikseen. Aikaisemmin siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt parissa viime treeneissä kapula tippui ennen aikojaan sivulletullessa. Luulen, että ongelma korjaantuu vauhtinoudoilla, joita ei ollakaan sitten kesäkauden harkattu.

Treenattiin myös entistä idaria ja siinä Noppaa häiritsi ylimääräiset tötsät. Teki kohtuullisen ok:t pysähdykset, mutta koomaili kaartioita ja se näkyi parhaimman täpäkkyyden ja tarkkuuden puutteena. Lisää harkkaa merkkitötsien keskellä siis, ja nimenomaan näitä jääviä liikkeitä lyhyillä seuraamispätkillä.

Muuten Noppa oli ihan vireessä ja teki aivan huippuja merkinkiertoja ja hyvät kaukokäskyt. Paikallaistumisessa oli aika kova häiriö ja Noppa paineistui sen verran, että meni maahan juuri ennen ajan päättymistä, mutta senkin laitan pitkän treenitauon piikkiin. Lisää harkkaa vaan, ja olisi plussaa, jos jaksaisi jotain kotonakin treenata :D

Kevään ekat ohjatut

Useimmat tokopostaukset on viime aikoina alkanut säiden päivittelyllä ja sillä, että olen taputellut itseäni selkään, kun olen tsempannut ja jaksanut mennä treenaamaan olosuhteista huolimatta. Noh, eilen kunnon myräkkä vasta olikin ja pyörätiet osittain peilijäällä, ja _silti_ me reippailtiin 3,93km suuntaansa treenejä varten.

Kannatti mennä. Noppa oli hirmukivassa vireessä ja meillä oli tosihauskat treenit. Ensimmäinen kerta kevään ohjatuissa. Kouluttajana meillä on syksyn tapaan Katja. Ryhmässä on kuusi koirakkoa, meille kaikki enemmän tai vähemmän uusia treenikavereita. Ja jes, porukassa on ääntelijöitä :D Voi tuntua omituiselta ilonaiheelta, mutta Noppaan tarttuu helposti muiden vinkuminen ja levottomuus, joten kiva päästä treenaamaan vähän äänekkäämmässä porukassa ja päästä korjaamaan omaa koiraa epätoivotusta käytöksestä.

Eilen meillä ei ollut ääntelyongelmaa, vaikka ääntä muilla riittikin. Tarkastelun alla oli seuraaminen ja sivuaskeleet, täyskäännökset (ympäri pyöriminen molempiin suuntiin), sekä peruuttaminen. Omalla ajalla tehtiin jääviä ympäripyörähdyksen kautta, näpäköitä sivulletuloja kosketuskepin kanssa, lyhyitä paikkiksia, kosketusalustalle hakeutumista, peruuttelua ym. Käytiin myös ulkona tauolla ja välillä huilattiin hallin reunalla.

Itse seuraamistreenit sujuivat hyvin. Katja liikkuroi meille aluksi ja kommentoi, että Noppa peruutti perusasentoihin ja kummalla jalalla yleensä pysäytän liikkeen. Enpä ole asiaa hirveästi pohtinut: joka kerta se tehdään kuitenkin samalla tavalla ja annan pienen vinkin koiralle, että nyt tulee pysähdys. Meitä ei oltu pitkään aikaan liikkuroitu, joten pysähdyin kuin seinään "liike seis"-käskystä, jolloin Noppa ei ollut ihan ideaalipaikassa ja itse korjasi paikan. Tätä pohdittiin ja otankin tarkastelun alle perusasentoon pysähtymisen ja sen pikkuvinkin, jonka koiralle annan. Kokeessakaan ei kuitenkaan tarvitse pysähtyä sillä samalla sekunnilla, kun käsky käy. Treenitauko näkyi tässä.

Muuten Nopan seuraamisessa ei ollut moitittavaa ja vasemmallekäännös oli kuulemma todella hieno. Noppa on kuin liimattu jalkaani (sen takia saksalaiset ym. onkin meille haastavia).

Myös sivuaskeleet, ympäripyörimiset paikallaan ja peruutus onnistuivat mukavasti. Apuna käytin kosketuskeppiä välillä ja välillä mentiin ilman.

Tänään meillä oli hoidossa kummipoika, ikää on nyt 10kk ja vauhtia sekä ääntä riittää kaverilla. Onni on niin hyväpäiset koirat, että ne ovat vauvasta vain ihastuksissaan, osaavat väistää ja hakeutuvat lapsen läheisyyteen halutessaan. Nera varsinkin olisi varmaan lapsiperheen unelmakoira, niin rauhallisesti ja kärsivällisesti se suhtautuu kummipoikaan. Noppa on  vauvasta täpinöissään ja halusi ehdottomasti nukkua makkarissa vauvan kanssa, kun me muut hengailtiin olkkarin puolella.

Instagram-kuva lenkiltä

Kaikesta huolimatta kesä

Vaikka tässä pääasiassa keskitytään Nopan kuntouttamiseen, niin ollaan me myös muistettu nauttia kesästä ja pysähdytty haistelemaan kukkasia, kuuntelemaan linnunlaulua, istumaan puutarhakiikussa ja uitu, uitu ja uitu vähän lisää.

Nera on alkanut kasvattelemaan turkkiaan takaisin, niin sitäkin kehtaa kuvailla :D Jadella taas turkinlähtö on pahimmillaan ja sen sterkkiturkin pohjavilla on niin tiivistä ja tiukasti kiinni, että todennäköisesti karvanlähtöä joutuu vähän avittelemaan saksien kanssa.

Meillä on uusi sukulainen, hän on Jaden "synttäriserkku", eli kummipoikani, jolla on sama syntymäpäivä kuin Jattusella. Vauvaa on ehditty tapaamaan muutamaan kertaan ja se on otettu innolla vastaan. Noppa on meillä kaikkein innokkain vauvan hoitaja, mutta Nera tulee hyvänä kakkosena perässä...

Jadea vauva ei hirveästi kiinnosta. Ohimennessään Jade nuolaisee vauvaa, mutta muuten ei synttäriserkku kauheasti saa mitään reaktioita aikaan. Jade alkaa vissiin olla niin vanha, ettei jaksa turhia hössöttää :D