#juhannus #toko

Juhannuksena rentoiltiin ja treenailtiin, uimakausikin korkattiin. Koirat siis korkkasivat, minähän en veteen vielä mene ennen kuin ollaan saatu edes pari hellepäivää vesiä lämmittämään. Joo, Noppakin ui. Ei vapaaehtoisesti vieläkään, jouduin kantamaan sen vähän syvemmälle, mistä se pulikoi vauhdilla rantaan. Varmaan hirmu miellyttävä kokemus :D Nopasta edelleen uintireissujen kohokohta ja koko tarkoitus on haukkua rannalla, kun belgit ui ja hakee keppejä vedestä. Kepin perään se haluaisi itsekin lähteä, mutta kun ei vaan voi, ei pysty, ei kykene... Heittelinkin sille keppiä sitten rantaviivaa pitkin, että se sai edes kahlailla kepin perässä. Olisiko kesän ykköstavoite, että Nopasta tehdään innokas vesipeto...? Se kyllä saattaa olla meidän viimekesäisiäkin tavoitteita.

Juhannuspäivänä käytiin Jaden kanssa reilu 7km lenkki Kierikkiin. Jade oli suurimman osan reissusta vapaana, koska se on jo _melkein_ kuin ihmisen ajatus. Sitäpaitsi koko lenkillä ei tullut vastaan yhtään mitään tai ketään. Joku juniori ajeli mönkkärillä ja autotiellä ohi huristeli muutama auto, mutta muuten oli ihan kuollutta. Hiljaista ja kaunista. Tykkään viettää Jaden kanssa laatuaikaa, koska sen kanssa ei enää käydä missään treeneissä. Ja mistäpä sitä koskaan tietää kuinka paljon aikaa meillä vielä on yhdessä. Jade on ihan hyväkuntoinen ja hyvävointinen, mutta kyllähän sen tekemisiä tulee seurattua ihan eri tavalla kuin ennen. Jos se on huonovointinen ja oksentaa, niin suurinpiirtein ensimmäinen ajatus on, että nyt sillä on vatsasyöpä ja se kuolee. Tällaisia vanhenevan koiran omistamisen iloja. Toisaalta minusta on ihanaa, että laumassa on vanhempi koira, joka ei enää (yleensä) turhasta hötkyile ja jonka kanssa reilussa yhdeksässä vuodessa on syntynyt aivan erityinen suhde.

Juhannuskuvia tuli lähinnä napsittua kännykällä ja latasin kuvat samantien instagramiin. Instagramista meidät löytää nimimerkillä eli_na_k, jos joku haluaa seurata (lähinnä) koiramaista arkeamme sitä kautta. Saa myös vinkata omista instagram-nikeistä, mielellään seurataan blogituttuja sielläkin :)

Maanantaina palattiin sorvin ääreen ja tokotreeneihin. Ohjelmassa oli ruutua ja tunnaria.

Tunnaria treenattiin niin, että laitettiin kasa vieraita kapuloita ja oma niiden taakse, ja tunnarikapuloiden eteen makupala-alusta. Noppa ei ole tainnut koskaan nostaa vierasta kapulaa, mutta nyt se kaahotti kasalle ja nosti ensimmäisen kapulan. En tiedä vaikuttiko se, että oltiin aika lähellä kapuloita (normaalisti lähetän kauempaa) ja teinkö muutenkin jotain eritavalla. Uusintayritys. Noppa pysähtyi sekunninsadasosaksi makupala-alustalle, mutta ei ottanut lihapullaa, vaan lähti haistelemaan kapuloita. Tällä kertaa oma löytyi ihan näppärästi.

En tiedä onko makuupala-alusta tunnarissa meille hyvä vai huono. Pitänee kokeilla häiriössä tunnaria uudelleen ilman alustaa ja sitten alustan kanssa ennen kuin päätän toimiiko se meillä vai ei.

Ruutuun lähetettiin kentän toisesta päästä. Noppa lähti hyvin ruutuun, mutta himmaili hetken ruudun etuosassa ennen kuin löysi kosketusalustan. Ruudussa meidän pitää nyt alkaa tekemään lähetyksiä kaukaa, ruudun hahmottamista ja kokeilla ruutua myös ilman kosketusalustaa.

Näiden lisäksi otettiin seuraamistreeniä, missä Noppa pyrki vähän edistämään. Neuvoksi sain palkata taaksepäin, mitä olenkin nyt tehnyt. Muutenkin seuraamisesta on kadonnut sen terävyys, koska en ole kiihtymisen/haukkumisen "pelossa" tehnyt kosketuskeppitreeniä tai muutenkaan innostanut seuraamiseen. Treenikaveri kyllä kehui Nopan seuraamista hienoksi, mutta omasta mielestäni se kaipaa tällä hetkellä vähän potkua. Siispä paljon käännöksiä, täyskäännöksiä ja vasempaan käännöksiä, palkkaa paljon taakse, yllättäen, tempon vaihtoa, innostusta, iloa ja kosketuskeppitreeniä. Puututaan taas kuumumiseen sitten, kun sitä tapahtuu.

Paikallaolon aikana satoi taas vettä reilusti ja sääsketkin kiusasivat. Noppa pysyi silti hyvin ja hiljaa paikoillaan. Treeneistä jäi kokonaisuutena hyvä fiilis, koska veimme treenit läpi hyvällä sykkeellä ja iloisella mielellä.