Tokoa tottakai

Tiistain tokoissa oli tarkoitus ottaa kisamainen treeni. Osa porukasta tähtää lähiaikoina kokeeseen ja he tahtoivat treenata liikkuroituna. Meillä ei AVO-luokan liikkeistä valmiina ole kuin jäävät (maahanmeno ja seisominen), luoksetulo, hyppy ja nouto, ja noista liikkeistä treenattavaksi valikoitui seuraaminen, liikkeestä seisominen ja nouto. Itsekseen treenattiin kaukoja, hyppyä ja luoksetuloa.

Noppa vähän otti häiriötä viereisen tallin tauotta haukkuvasta koirasta, mutta teki ihan täsmällisesti hommia. Ensimmäinen nouto oli hassu, koska Noppa sylkäisi palauttaessaan kapulan "liikkurille", eli kouluttaja-Pamulle. Mikälie aivopieru. Seuraava nouto oli näppärä.

Kaukokäskyjen levottoman takapuolen ongelmaa olen koittanut ratkoa erilaisilla palkkaustyyleillä. Noppa tekee kaukoja kivasti, mutta en ole vielä hoksannut millainen äänensävy tai käsimerkki saa sen hypähtämään istualleen niin, että koko koira liikkuu sivusuunnassa tai taaksepäin. Harjoitukset jatkuvat tällä saralla. Olen ihan varma, että on jokin pieni ele tms. joka tämän pompun aiheuttaa, koska Noppa on varsin taitava päättelemään ja yhdistämään asioita.

Torstaina treeneihin pääsikin Nera. Nerpun kanssa minulla ei ole mitään sen kummempia tavoitteita, haluan vain nähdä millainen tekemisen meininki sillä on, miten se toimii häiriössä pitkän tauon jälkeen ja millä mallilla sillä on liikkeet ajatellen AVO-luokkaa uusilla säännöillä.

Neran lisäksi treenamassa ei ollutkaan kuin Pamu & Pääsky, mikä oli ihan riittävästi häiriötä näin ekalle harkkakerralle. Pamuhan on meidän kaikkien koirien suosikki-ihmisiä, varsinkin Nerppu tuntuu tykkäävän Paulasta ihan ylitsevuotavan paljon. Nera sai moikkailla Pamu-kamun rauhassa ja teki sen jälkeen yllättävän keskittyneesti hommia. Kivaa seuraamista, kivat kaukot, kivan noudon, hyviä merkin kiertoja.

Ajatuksena minulla oli tehdä lyhyet motivoivat harkat, mutta yllätys yllätys, koko tuntihan siellä taaperrettiin. Nerpun mielenkiinto ja vire pysyi kuitenkin samanlaisena koko ajan, joten treenien venyminen ei ollut niin iso juttu. Tokihan Neran kaltaisen, matalaviettisemmän ja rauhallisen koiran kanssa, ideaali olisi paukuttaa lyhyet treenit läpi hyvällä sykkeellä, mutta ideaalitreenejä tulee harvemmin tehtyä... :P

Huhtikuinen kuva Nerasta, joka nykyään on taas Musta Malinois

Paikkiksia tehtiin useampi, joista toisiksi viimeisimmän aikana viereiseen talliin (etäisyys koirasta varmaan 4 metriä) tuli hevonen, joka kolisutteli tallin seiniä ja puhisi äänekkäästi. Tämä oli Nerasta vähän epäilyttävä juttu ja Nerppu pöhähteli ja haukahteli, kuitenkaan nousematta paikaltaan. Otin loppuun vielä lyhyen paikallaolon samassa paikassa ja Nera oli hevosen hörinöistä huolimatta hiljaa.

Kun Noppa mätsäriin joutui...

Tai pääsi. Nopallahan oli hurjan hauskaa. Rapsuttelijoita, ihastelijoita ja herkkujensyöttäjiä riitti, varsinkin kaikenikäisiä lapsia, joiden mielestä Noppa oli aivan ihana ("miten se voi olla noin pieni, onpa sillä pehmeä turkki, hyppiikö se, se näyttää ihan Nopalta") ja yksi lapsiporukka nimesi Nopan uudelleen Mini-Skidi-Lenniksi, koska mätsärissä oli kuulemma jo Lenni ja mini-Lenni, jotka olivat Nopan näköisiä, mutta (arvatenkin) vähän isompia...

Lähdettiin Marian ja Iivon seuraksi mätsäriin, niin pitihän se Noppakin pyöräyttää kehässä. Noppa oli varsin maltillisella tuulella ja esiintyi kivasti. Pöydällä se ei ole seisonut varmaan puoleentoista vuoteen, mutta hyvin se sujui vanhasta muistista. Juostessa ei tainnut ottaa yhtään ainoaa raviaskelta ja suoritti oikein näppärää seuraamista, joten meille sininen nauha, eikä sijoitusta sinisten kehässä. Tuomari kysyi meiltä treenataanko me tokoa ja sen kuulemma näkee :D

Tuossa mätsärissä muuten kaikki saivat ilmottautumisen yhteydessä ilmaisen noutokapulan, joten ei se ihan hukkaan heitetty viisi euroa ollut...!

Tokokoira pätevänä

Nerpun poika Iivo esiintyi varsin mallikkaasti Marian handlaamana, saaden punaisen nauhan ja sijoittuen lopulta punaisten kehässä isojen aikuisten neljänneksi. Iivosta on kasvamassa komea mies. Harmittavasti sekin on heittämässä turkkiaan näin näyttelyä ennen, mutta jospa se ehtisi karvaa vielä kasvattaakin ennen heinäkuuta.

Nopan kanssa pyörähdän varmaan vielä jonkun mätsärin ja kokeilen saanko sen itse ravaamaan, vai alanko etsiä sille handleria näyttelyyn. Meillä on suunnitelmissa osallistua heinäkuussa Oulu KV:seen lauantaina ja belgipoppoolla sunnuntaina. 

Ollaan vaan ja hengaillaan

Vietettiin muutama kevätpäivä mökillä, nollattiin aivot ja puuhailtiin puutarhassa ilman mitään aikatauluja ja suunnitelmia. Koirat leikkivät keskenään aamusta iltaan, välillä kävivät sisällä torkahtamassa ja Noppa varsinkin oli koko ajan menossa ja touhuamassa. Siitä kyllä näkee, että se on porukan nuorin. Parin tunnin riekkumisen jälkeen muut koirat vetelivät sikeitä ja Noppa raahasi keskelle pirtin lattiaa pehmolelujen armeijan "mille nyt alettais"-asenteella.

Nera oli suurena apuna puutarhahommissa, kuten aina, ja kaivoi pottupeltoa ja mansikkamaata tarmokkaana vierelläni. Jade vahti pihaa ja toi kaikki löytämänsä pallot riviin haravanheiluttajien eteen, aina yhtä toiveikkaana (ja toki sille palloa paiskottiinkiin aina välillä). Noppa juoksenteli Jaden perässä, kaivoi kuoppia Neran kanssa ja etsi palloja, jotka olisivat mahdollisesti Jadelta jääneet huomaamatta (nekin tietysti päätyivät Jadelle). Äitini vanha Dina-cockeri ei juuri muuta ulkona tehnyt kuin nukkui milloin missäkin, mistä sillä oli parhaat näkymät pihalle ja lyhyin matka takaisin sisälle :D

Chillailun lomassa tokoiltiin. Nopalle merkin kiertämistä ja ruudun hahmottamistreeniä (vihreillä merkkitötsillä pitkässä nurmessa, hyvin ruutu kuitenkin löytyi), yhteisiä paikkistreenejä kaikille ja kaukojumppaa. Meillä on mökillä ihan oma tokokenttäkin, kun mökin pihasta vain osa on aidattu ja toiselle puolelle jää suuri nurmikenttä, jolla ei toistaikseksi ole muutakaan virkaa kuin meidän treenikenttänä toimiminen.

Nyt on palattu kaupunkiin ja ensiviikolla taas on paritkin treenit tiedossa. Neran kanssa lähdin mukaan torstain tokovuorolle ja katsellaan mitä sen kanssa saadaan aikaiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että Neralla on paljon enemmän intoa kuin järkeä tokoilussa, mutta jos näyttää siltä, että tokot takkuilee, niin ainahan voidaan treenata rallya :D Neran ilmoitin myös hakukurssille kesäksi, pääseepä tytsy hakemaan maalimiehiltä herkkupurkkeja mielenvirkistykseksi. Samalle hakukurssille on tulossa myös Neran poika Iivo. Kiva nähdä mitä Iivo hakuharkoista tykkää ja miten se hakuhommiin syttyy :)
 

Kevät on jo meidänkin korkeudella pitkällä, kesään on enää aavistus aikaa. Lauantaina saatiin juosta uuden kasvihuoneen perässä pitkin pihaa, kun Lyyli-myrsky kiskaisi sen mukaansa. Noppaa ei myrskykään hetkauttanut, se juoksi pallo suussa meidän jaloissa ja oli hirveän tyytyväinen saadessa olla mukana menossa.
 

Tutustutaan kasvihuoneeseen

Kamut

  
Yksi takuuvarma kesänmerkki on se, että meillä on kahdella koiralla karvanlähtö parhaimmillaan tai pahimmillaan. Noppa juuri aloittelee karvantiputtamista ja Nera on loppusuoralla. Jadella karvaa lähtee nykyään tasaisesti ympäri vuoden, eikä se koskaan ole karvattomana niinkuin nämä nuoremmat. Voi olla, että Nerankin turkki muuttuu samanlaiseksi nyt steriloinnin jälkeen.

Tauon paikka

Tokoshelttien shelttitokot

Tänään treffattiin Heidin ja Jirin (FI TVA Amarantes Ambra Real) kera tokon merkeissä. He olivat poikkeamassa Oulussa ja Heidi ehdotti tokoiluja samalle reissulle, ja tokihan siihen ehdotukseen oli tartuttava. Kiva päästä treenaamaan shelttiseurassa ja vielä näin pätevän parivaljakon kanssa.

Treenattiin ruutua, noutoa, oman tunnarikapulan etsimistä, kaukokäskyjä ja seuraamista. Pääpaino kaikissa liikkeissä oli hyvä vire ja äänettömyys. Heidiltä sain hyviä vinkkejä miten rauhoittaa liikkeiden alkuvalmistelut ja puhuttiin myös siitä, että kannattaisi käyttää vihjesanoja. Jostain syystä en ole hirveästi vihjesanoja käyttänyt, mutta onhan se toki koirallekin helpompi, kun se tietää mikä liike on tulossa seuraavaksi.

Ruudussa harjoiteltiin häiriöitä niin, että laitettiin yksi ylimääräinen merkkitötsä matkan varrelle; ideana hahmotella koiralle ruutua. Tämän tiesinkin, että ruutua pitää kovasti vielä hahmotella, koska Noppa saattaa hyvinkin tarjota ruudun sijasta merkkiä. Harjoiteltiin myös äänettömyyttä, eli ruutuun sai lähteä vain ilman lähtöhaukahduksia. Heidi huomautti, että sivu-käskyä ei kannattaisi käyttää ennen ruutuun lähettämistä, koska Noppa pitää niin tiiviisti kontaktia, että se ei katso ruutuun ollenkaan. Ja haukahdus tulee, kun koira on epävarma siitä mitä sen pitäisi oikeastaan tehdä. Eli vihjesanat käyttöön, ruudun hahmottelua häiriöiden kera, rauhoittaminen/rauhoittuminen ja palkka äänettömästä suorituksesta.

Noudossa sama meininki. Rauhoittaminen ennen kapulan hakemista, istu-käskyn toistamista ja palkkausta rauhallisesta mielentilasta. Noudot Noppa teki ihan näppärästi, eikä pahemmin edes koomaillut kapuloita, kun käskytin vähän tiukemmin.

Kaukokäskyissä voisi kokeilla lelupalkkaa niin, että se on koiran etujaloissa tai namipalkkaa samalla systeemillä. Tein kaukoja niin, että pidin Nopan pannasta kiinni, eikä se ehtinyt napata namia parempiin suihin. Tätä pitää treenailla kotona.

Kiitos treenivinkeistä Heidille. Oli hienoa nähdä innokas, vietikäs ja vauhdikas sheltti tokoilemassa (ilman ylimääräisiä ääniefektejä)...! Tämä taitavan tokotiimin blogi löytyy linkin takaa, käykääpä kurkkaamassa :)

Kapulakooma ja miten lähteä purkamaan ongelmaa?

Onhan se hirveän kiva, että Noppa rakastaa noutamista. Muistan hyvin miten kapulan pitoa naksuteltiin pentuna ja siitä on päästy pitkälle. Niin pitkälle, että Noppa vajoaa transsiin heti kapulan nähdessään ja sen päässä liikkuu vain yksi ajatus: kapulan saalistaminen.

Koska kesän treeniteema on "Pois Mukavuusalueelta", tänään treenailtiin myös kapulahäiriöitä. Ajatus lähti siitä, että teimme uutta ohjattua noutoa, missä koira kävelytetään merkin taakse ja jätetään se liikkeestä seisomaan merkille, mistä se lähetetään kapulalle. Ensin harjoiteltiin vain tuota alkuosaa, merkille jäämistä ja kun siinä ei ollut ongelmaa, lisättiin yhtälöön kapula merkistä muutama metri oikealle. Nyt olikin huomattavasti haastavampaa saada Noppa keskittymään itse seuraamiseen, kun se oli jo lähtökuopissa noutoa varten. Tällaista kuuntelutreeniä me tarvitsemme myös: heitetään kapula, mutta lähdetäänkin seuraamaan tms. Yllätyksellisyyttä peliin ja koira joutuu oikeasti keskittymään siihen, mitä sille sanotaan.

Ohjattu nouto oli kaikkineensa näppärä, mutta kapulakoomaa lieventääkseni seurauttelin sitten Noppaa merkin ja kapulan ympäri. Seurautin Noppaa myös kapulaa pitävän ja heiluttelevan koutsi-Pamun ympäri, mikä sekin oli aluksi hankala harjoitus, mutta onnistuttuaan Noppa sai suuret kehut :) Koiralta pitää myös vaatia asioita, jotka se osaa ja muistaa vahvistaa toivottua käytöstä, epätoivotusta käytöksestä jää ilman palkkaa.

Harjoittelimme liikkeestä istumista, mikä on meillä suht alkutekijöissään. Pysähdyn itse, annan vartaloavun ja käskyn pitää myös olla tarpeeksi napakka. Noppa teki hyviä istumisia ja pikkuhiljaa sitten vaikeutetaan liikettä ja jätetään apuja vähemmälle.

Loppuun hyppyä, jossa otettiin häiriökäskytystä ja paikallaolot, missä edelleen yritän edetä niin, että palkkana olisi nami Nopan etutassujen välissä. Tämä toimiikin hyvin, ellei Noppa ehdi syömään namia heti paikkiksen alkuun. Se kyllä tietää, että namia ei saa ottaa, mutta periaatteessa tuosta ei voi lähteä kovasti kieltämäänkään, koska en halua koiran paineistuvan tai ymmärtävän torumisia väärin. Eilisissä treeneissä Noppa söi namin lähes heti jätettyäni sen, mutta itse paikallaolo oli ihan hyvä. Kaiken mahdollisenhan Noppa ehtii huomata (ylilentävät linnut, viereisellä tallilla kulkevat ihmiset ja hevoset, aksahallilta kuuluvat pamaukset ja kolahdukset), mutta ainakin se oli hiljaa ja pysyy paikoillaan. Treeniä treeniä vaan. Kokeen jälkeen olen treenannut tosi laiskasti kotona, mutta jospa sen nyt saisi muutettua ja tehtyä meille taas viikottaisen treenisuunnitelman, joka päivälle jotain pientä joko kotona, lenkillä tai lähikentillä.

Treenisuunnitelmat pitää tehdä myös ohjattuja treenejä varten, jotta muistan pitää taukoa, tehdä rauhoittavat alku- ja loppurutiinit, sekä harjoitella rauhoittumista liikkeiden välillä.

Viime lauantaina kävimme shelttikamujen kanssa lenkillä Auranmajan metsissä. Reissusta ei valitettavasti ole kuvia, koska sää näytti hiukan epävakaalta ja kamera jäi kotiin. Yllätyksekseni aurinko paistoikin koko lenkin ajan ja varmaan kivoja kuviakin olisi saanut, sen verran mielenkiintoisissa lenkkimaastoissa seikkailtiin. Pääasia tietysti, että koirilla oli hauskaa ja Nopalla kerrankin shelttimäistä seuraa :)

Meidän lauma

Viimeviikon treeneissä tuli puheeksi yhden treenikaverin kanssa, että mitä koiria minulla on (onko edelleen belgejäkin) ja tulevatko kaikki toimeen keskenään, kun ovat kaikki narttuja.

Meillä on kolmen nartun lauma, jossa ei ole koskaan tapeltu. En tiedä johtuuko se koirien välisestä kemiasta vai onko minulle sattunut vain "hyviä laumakoiria". Itse olen aina puuttunut kaikenlaiseen jäykistelyyn. Asiasta saa sanoa, mutta turhasta ei tarvii narista. Vanhin koira on pomo, ja sen asemaa olen vahvistanut: se saa ruuat ensimmäisenä ja se saa nuolla tyhjät jogurttipurkit ym. herkut. Nuorimmat koirat tietävätkin, että Jadella on erityisoikeuksia. Se on yksinkertaista ja niin on aina ollut. Mitään kismaa tai kyräilyä meillä ei ole, sen takia oli helppo tuoda tähän laumaan pienemmänkin rodun edustaja.

Luulen, että laumaharmonia johtuu pitkälti siitä, että Jade on vain Tamin sanoin synnynnäinen liideri. Nera on ollut tyytyväinen asemaansa lauman kakkosena, eikä ole koskaan lähtenyt Jadea haastamaan. Belgityttöjen suhde onkin aika hassu mielestäni. Jade edelleen leikittää Neraa, ihan samalla tavalla kuin Neran ollessa pentu. Se juoksee korostetun hitaasti, että Nera varmasti saa sen kiinni (vaikka nykyään Nerppu on varmasti kaksikosta nopeampi muutenkin) ja heittäytyy selälleen oikein tömähtäen, niinkuin Nera olisi saanut selätettyä sen.

Jade on aina ollut hyvä meidän pentujen kanssa. Se olisi varmaan ollut hyvä emokin, jos olisi terve ollut ja saanut omia pentuja. No, onhan se koulinut tavoille kaksi adobtoitua riiviötä – ehkä se on ihan riittävä panos sillä saralla...

Noppa on Jadelle aikalailla ilmaa. Jadea ei yhtään kiinnosta Nopan tekemiset, eikä se ole oikeastaan koskaan leikkinytkään Nopan kanssa. Noppa taas hyvin mielellään paimentaa Jadea ja roikkuu karvoissa kiinni. Sen suhteen Jade on ollut jopa turhankin pitkämielinen, joudun useimmiten itse komentamaan Noppaa lopettamaan.

Team Nera & Noppa ovat sitten selkeästi meidän nuoriso-osasto. Ne leikkivät hurjia takaa-ajoleikkejä ja makoilevat lattialla hammastellen toisiaan. Luulen, että ainakin osittain Nopan valtavan egon takana onkin, että se on aina saanut paimentaa omia mustia lampaitaan ;)

Olen katsellut meille pentua laumanjatkoksi ja toivon mukaan hyvä yhdistelmä löytyisi. Seuraava belgi tulee taloon vasta sitten, kun Jadesta aika jättää, mutta shelttityttö meille mahtuisi.

Vaikka haaveissa onkin joskus kasvattaa koiria, ei minun ajatusmaailmaani mahdu se, että jalostukseen sopimattomat pistetään eteenpäin... Kaikilta koiriltani olen oppinut hurjasti ja kaikki ovat omalla tavallaan Elämäni Koiria. Tällainen meidän lauma on ja toivottavasti saamme taas pennuntuoksua taloon jossain vaiheessa. Siihen asti näin on hyvä.

Kesäkausi korkattu

Kesäkauden tokot aloitettiin eilen koleassa ja pilvisessä säässä, mutta melkein mieluummin tällainen keli kuin heinäkuun helteet näin puhtaasti tokomielessä. Ryhmästä oli kolme koirakkoa paikalla, joten ehdittiin treenata koutsin opastukselle hyvin ja paneutua ongelmakohtiin.

Alkuun tehtiin AVO-luokan hyppyä uusilla säännöillä. Helppo nakki. Koira jätetään esteen taakse istumaan ja kutsutaan luokse (tässä tapauksessa suoraan sivulle). Meidän pitää tämän liikkeen kanssa harjoitella lähinnä häiriökäskytystä, jotta Noppa ei vaan karkaa hypylle heti liikkurin käskystä. Hypyn vetovoima on sen verran suuri, että hyppyluvan odottamisen painottaminen on tärkeää.

Seuraavaksi merkin kiertämistä. Kuinka ollakaan, pikkukoira osasi! Vielä viime viikolla pähkäilin järkevintä tapaa opettaa merkin kiertäminen koiralle, jolla on hyvin vahva merkille hakeutuminen – ja siellä seisominen ;) Emme olleet kotiläksynäkään tätä treenanneet, mutta niin vain parin toiston jälkeen palaset loksahtelivat kohdalleen ja Noppa kiersi merkkiä vauhdikkaasti ja hiljaa!

Kaukokäskyihin kaipasin koutsilta vinkkejä. Noppa tekee vaihdot hyvin läheltä, mutta kun siirryn kauemmas, se tekee vaihdot niin lennokkaasti, että liikkuu paikoillaan. Olen tarkoituksella opettanut sille istumiseen nousemisen vauhdikkaaksi hypähdykseksi, mutta kaukokäskyissä sitä vauhtia on vähän liikaa. Takapalkka ei meille oikein käy, koska Noppis koomailee palkkaa ja tekee vaihdot vinosti.

Tultiin siihen tulokseen, että Nopan tapauksessa olisi ehkä parempi, että se nousee hitaammin istumaan, ns. kiipeämällä. Ei se yhtä näyttävää ole, mutta mitä iloa on näyttävyydestä ja vauhdikkuudesta, jos koira liikkuu paikoillaan ja liike nollautuu... Tätä harjoitellaan kaukojumpalla, eli ohjaan kädellä maahan-istu-vaihtoja ihan koiran vieressä.

Loppuun lyhyt paikkis, missä Nopalla oli nami etutassujen välissä. Kokeillaan nyt tällaista palkkausta varsinaisen etupalkan sijaan. Noppa kyllä oli skarppina, mutta minun itseni pitäisi rentoutua. Tiedän, mutta se on hankalaa :D Paikkis on vaan sellainen liike, jota kokeessa jännitän eniten ja treeneissäkin jäykistelen.

Ennen kotiinlähtöä piiloteltiin vielä omaa tunnarikapulaa läheiseen ryteikköön. Nopalla ei ollut mitään ongelmaa oman löytämisessä, mutta sille treeni olikin aika helppo. Pääasia, että treenien loppuunkin saatiin vielä hyvä fiilis ja onnistumisen ilo.

 Omatoimisesti treeneissä harjoiteltiin seuraamisen kiekkojen laskemista. Tein aika hankalan treenin, missä palkkasin vinkulelulla (lelu kainalossa seuraamisen ajan) ja pujottelin kahdeksikkoa kahden mutkaputken ympäri. Noppa seurasi hienosti ja maltilla ja sai repiä vinkulelua palkaksi. Muutenkin Nopan vire oli koko treenien ajan oikein hyvä.

Ruutuun!

Eilisen ohjatuissa harkoissa treenattiin AVO-luokan merkin kiertämistä ja ruutua. Molemmat sellaisia liikkeitä, jotka saavat pikkukaverin nostamaan vähän kierroksia. Varsinkin tuo merkin kiertäminen, koska sen idea ei ole ihan vielä avautunut Nopalle, jolla on hyvin vahva merkille seisominen.

Ajattelin opettaa Nopalle merkin kiertämisen niin, että merkkitötsän takana on namialusta. Kouluttaja-Pamun kanssa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että se ei ehkä ole paras idea ja voi aiheuttaa turhaa haistelua merkin takana myöhemmin. Käsiohjauksella en mielellään merkkiä tee, koska Noppa menee heti aksamoodiin ja sitä räyhähenkeä en haluaisi tokotreeneissä nähdä :D Saatiin me kuitenkin onnistuneita suorituksia tässä, ihan vain niin, että lähetin koiran merkille käskyllä "takaa" ja ohjasin sen takaisin luokseni apuaskelilla ja palkkasin vasemmalle.

Merkkitreeniä hankaloitettiin vielä niin, että merkkitötsän molemmin puolin laitettiin noutokapulat. Noppa vajosi totaaliseen kapulakoomaan heti nähdessään Pamulla kapulan. Se ei nähnyt mitään muuta kuin puisen noutokapulan. Toisella puolella oli metallikapula ja sen Noppa jätti täysin huomioimatta ;) Ideana oli siis tehdä merkin kiertäminen noutokapuloista välittämättä. Olihan se hirveän haastavaa pikkukoiralle, joka karkasi puukapulalle varmaan neljästi ennen kuin saatiin onnistunut merkin kierto. Mutta hei, me tehtiin se...!

Noppa & rakas kapula

Merkkitreeni kuumensi Nopan tunteita hieman, mutta se oli täysin odotettavissa. Seuraavaksi otettiin ruutua, jossa Nopalla on joskus tapana ottaa lähtöhaukahdus. Ruudussakin harjoiteltiin kierrosten laskemista niin, että koiran eteen laitettiin namipala maahan, jolle se vapautettiin ennen ruutuun lähettämistä.

Ruutuun lähetettiin kaukaa, ja ensimmäisellä kerralla Noppa hakeutui vasemman ruututötsän taakse seisomaan, mutta tajusi korjata itse ja meni kosketusalustalle, josta käskytin seisomaan ja sitten maahan. Tämä loppuosa oli oikein hieno ja alkuosan merkkisekoilu täysin odotettavissa, koska merkin kiertämistä harjoiteltiin juuri ennen ruutua. Onkin hyvä treenata välillä näitä molempia liikkeitä samalla harkkakerralla, tulee vähän erottelua liikkeiden välillä.

Toinen ruutu oli vallan hieno. Nopea ja suoraan kosketusalustalle. Pallopalkka tuli kouluttajalta alustalle pysähtymisestä.

Loppuun otettiin paikkista, jossa Noppa oli vähän levoton ja haisteli. Kävin piilossa pari kertaa ja kävin palkkaamassa, kun Noppa ei piipannut. Jatkossa kokeillaan erilaisia palkkaustapoja paikkikseen, jotta saataisiin siitäkin Noppaa kiinnostava liike :)

Ensiviikolla startataan kesäkausi ja harkataan ulkona kesäkentällä AVO-VOI-tasoisessa ryhmässä. Kesän tavoitteena on saada AVO-liikkeet valmiiksi syksyn kokeita varten ja erityisesti kiinnittää huomiota vireeseen ja paikkiksen mielekkyyteen.