16. syyskuuta 2013

Pitkä lämmin syksy

Tänä syksynä meitä on hemmoteltu varsin mukavilla keleillä. Lämmintä on piisannut ja lukemat on huidelleet lähes 20°C asteessa, emme valita...! Toivotaan, että lämmin kaunis syksy jatkuisi vielä muutaman viikon ajan ennen kuin se oikea, märkä ja pimeä syksy saapuu :P

Kolme Muskettikoiraa

Viikonloppu otettiin rennosti. Pientä sydämentykytystä aiheutti pyöräreissut Neran kanssa... Harjoiteltiin siis polkupyörän vierellä ravaamista. Maalaismaisemissa ei hirveästi häiriöitä tullut vastaan, mutta silti onnistuin ajamaan kertaalleen ojaan. Nera pysähtyi yllättäen asioille ja sitten mentiin mukkelismakkelis. Aikaisemmin oltiin jo harjoiteltu sitä, että kun ravataan pyörän vieressä, niin silloin pysähdytään, kun pyörä pysähtyy, mutta ilmeisesti ei oltu harjoiteltu tarpeeksi. No oppia ikä kaikki. Neraa ei emännän sekoilut hirveästi kiinnostaneet, vaan matka jatkui entiseen malliin. Pari kertaa pyrki eteen ja vetämään, muutaman kerran meni laukalle, mutta muistuttelin sitten siitä oikeasta paikasta ja vauhdista, ja yritin itsekin edetä koiralle sopivaa tahtia. Kyllä se siitä. Vielä ei kuitenkaan testata tätä kaupunkiolosuhteissa, tarvitaan lisää harjoittelua...!


Kaikkien koirien kanssa tokoiltiin jotain pientä ja tuli mieleen, että pitäisi ottaa varsinkin Nopan tokoilua videolle tai kuviin. Se teki kaikki ALO-liikkeet oikein pätevästi. Liikkeestä seisomista treenasin takapalkalla ja parin askeleen seuraamisen jälkeen, koska Noppa on ruvennut vähän arpomaan mennäkkö maahan vaiko seisoa. Lääkkeeksi ongelmaan otetaan käyttöön pienet ennakoivat vihjeet. Treenattiin myös noutoa ja tunnaria (kahdella kapulalla) ja aloiteltiin vähän kapulan pitämisen harjoittelua myös. Noppahan hakee innolla ja tuo erittäin vauhdikkaasti, mutta sylkäiseen kapulan suustaan metri ennen luovutusta. Tähän mennessä olen palkannut vauhdista ja innokkuudesta, mutta pikkuhiljaa alan vaatia oikean luovutuksen ja sitä pitää harjoitella erikseen.


Noppa oli niin innoissaan treeneistä, että palkatessani lelulla se iski kiinni vahingossa käteeni ja rei'itti sormeni. Innokas pikkukaveri. Pitääkin Nopan kanssa treenatessa kiinnittää erityisesti huomiota sen mielentilaan. Liikkeitä tehdessä se ei hauku, mutta esim. sivulletulossa se murisee (=käy kuumana). En halua pilata lupaavaa tokokoiraa antamalla sen riekkua ylivireessä, joten note to self.

Neran kanssa otin noutoa ja seuraamista. Tällä viikolla olisi epistokokoe, jota harkitsen. En ehkä viitsi piilopaikallaoloa ottaa vielä täysin koemaisesti, mutta muuten olisi kiva tsekata kisakunto.








2 kommenttia:

  1. Pyöräily koiran kanssa on, miten sen sanoisi, mielenkiintoista. Itsekin kokeilin loppukesästä ensimmäisen kerran pyöräilyä niin, että Tuisku ravaa vierellä. Sillä tavalla voi pyöräillä tässä kodin lähellä pyörätiellä (toki illalla, ettei ole paljoa muita kulkijoita), vetolenkit tehdään sitten rauhallisemmilla väylillä. Jänniä tilanteita on ollut täälläkin, kun Tuisku on pysähtynyt tai meinannut pysähtyä yhtäkkiä - onneksi siitä näkee, jos vain on tarpeeksi tarkkana, kun sillä alkaa olla hätä, niin voi pysähtyä hallitusti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tuo totuttelua vaatii vielä niin koiralta kuin itseltänikin. Hyvä, että saadaan mökkimaisemissa sitä treenailla, niin ei aiheuteta kauhua muissa kuin itsessämme :DD

      Poista