Riemullakin on rajansa

Otsikko oli illan motto NäTo-treeneissä. Onhan se erinomaisen mukavaa, että on rohkea, avoin ja erittäin ihmisystävällinen koira (ja vielä SHELTTI), mutta kun Nopan mielestä maailman paras juttu on Ihmiset. Tokossa se malttaa keskittyä vain minuun ja yhdessä tekemiseen, mutta näyttelyjutuissa tuomarin vetovoima on vaan jotain liian ihanaa Nopasta. Näyttelytreeniä pitäisikin ottaa useammin ja nyt ennen Oulun KV-näyttelyä aion aktivoitua sillä saralla...!

Noppa ravaa pentunäyttelyssä

Saatiin jälleen hyviä vinkkejä kehään. Noppa peitsaa helposti, ellei vauhti ole juuri oikea. Ohjeeksi saatiin, että meidän pitää ottaa lentävä lähtö juoksemisessa: ihan sama meneekö alku hyppelyksi tai laukaksi, mutta nopeasta vauhdista on helpompi hidastaa raviin kuin kävelyvauhdista etsiä oikea tahti ja askellus. Käytännössäkin sain todeta vinkin toimivaksi, Noppahan ravasi. Ravatessa Nopalla on kauniit ja pitkät liikkeet, mutta ravin eteen pitää nähdä vähän vaivaa... Tämä on ensimmäinen peitsaava koirani, belgeille ravi on luonnollisin liikkumistapa.

Sheltille kuulemma paras juoksutustapa olisi niin, että koira seuraa pitkän remmin päässä hihna löysänä esittäjän takana. Noppa puskee jalassa kiinni ja yrittää vielä pitää katsekontaktia. Siinä on meille ravaamisen lisäksi treenattavaa.

Yleisesti pöydällä seisominen ja varsinkin jalkojen asettelu kaipaa vielä harjoittelua. Laiska minä... Nyt pitää vain päivittäin treenata noita. Ja katsoa vielä jokin mätsärikin, mihin mennä kokeilemaan uusia vinkkejä käytännössä.

Nopalla oli ainakin tosi hauskaa, sehän se pääasia on :D

PS. Kävin tänään pentuja katsomassa ja pääsin syöttämään jauhelihaa kahdeksikolle. Kaikille maistuu kiinteä ruoka hyvin. Äänekkäitäkin pikkupirulaisista on tullut, varsinkin isommat pojat (vihreä ja ruskea), sekä Iso-Iita (punainen tyttö) ilmaisivat mielipiteensä kuuluvasti :DD

Hyvää Juhannusta kaikille...!