17. helmikuuta 2014

Rakas treenipäiväkirja...

Keskiviikkona käytiin hallilla ottamassa pikkutreenit aksaa samalla kaavalla kuin viimeksikin: valssia, välistävetoa ja irtoamista. Noppa malttaa kuunnella ja seurata ohjausta jo hyvin, mutta siitä on selvästi hankalampi olla oikealla puolellani (tokossa "väärä" puoli) ja oikealta se ei irronnut yhtä hyvin kuin vasemmalta. Pitää muistaa se harjoituksia suunnitellessa.

Tälläista pätkää otettiin erilaisin muunnoksin.



Putki oli vähän kauempana kuin mitä piirroksessa, eli sille sai tosiaan irrota itsenäisesti.

Lauantaina käytiin Taskilan hallilla tokon korvaustreeneissä. Nopalla juoksu jatkuu, mutta koska treeneihin oli tulossa vain yksi uros, jonka omistajaa ei juoksunarttu häirinnyt, niin päästiin pöksyt jalassa tokoilemaan :)

Noppaan ei juoksu hirveästi ole vaikuttanut. Se on ehkä hieman herkkistuulella, mutta tokoillessa ei ollut mitään eroa normi-Noppaan. Se oli erittäin erittäin innoissaan hallille tultuamme, vähän piippaili siinä, kun piti juoksupöksyt vetää jalkaan (eikä muuten ole helppoa tuon puuhkahännän kanssa), kun oli niin kiire touhuamaan ja ihana Pamu-koutsikin oli näkösällä. Kun alettiin hommiin, Nopalta pääsi yksi haukahdus, mutta muutamaa yksittäistä haukahdusta lukuunottamatta se oli tosi hyvässä vireessä, eikä kuppi mennyt nurin kertaakaan :D



Aloitettiin peruuttamisella. Jostain syystä yritin "työntää" Noppaa taaksepäin namikädellä, mikä ei sujunut ollenkaan. Noppahan osaa peruutella vallan taitavasti, se ei vain ole kuulunut meidän temppurepertuaariin, vaan Noppa pakittelee ja peruuttelee esim. ruokakuppia odotellessaan, joskus kahdella jalallakin. Eli Noppa osaa, ohjaaja ei ollut vain sisäistänyt asiaa. Kun sain vinkiksi laittaa kädet selän taakse, Noppa peruutteli metrikaupalla :P Joskus se on pienestä kiinni...

Sitten seuraamista kaartioista tehdyn radan avulla. Noppaa kaartiot kiinnostivat. Se katseli niitä, mutta malttoi antaa tötsien olla rauhassa ja keskittyi seuraamiseen. Seuraaminen oli muuten tosi hyvä, mutta ihan pari ensimmäistä askelta Noppa "keulii" eli edistää vähän, kuitenkin itse korjaten paikan pian. Noppa myös ottaa pieniä hypähdyksiä namikättä kohti.

Jatkossa yritän kävellä nopeammin ja palkata välillä oikeasta kädestä selän taakse. Seuraamistreeneissä meillä on edelleen apuna myös kosketuskeppi toisinaan. Sen avulla vahvistetaan oikeaa paikkaa.

Jaden ja Dinan ystävänpäivän tervehdys

Seuraamisharkkojen välillä Noppa suoritti täydellisen merkin :D Sen verran ne kaartiot kuitenkin kiinnosti sitä ja siis PAKKOHAN niillä oli olla jokin tarkoitus: ei ne vaan voinut turhan takia siinä keskellä kenttää pönöttää :P Juuri tuollaisissa jutuissa Noppa on jännä tyyppi, vähän sellainen minkälaiseksi kuvittelen bortsut: se vain lukitsee jonkin kohteen ja sitten tilaisuuden tullen käy suorittamassa sen tehtävän.  Merkkiä ollaan treenattu viimeksi joskus syksyllä.

Liikkeestä maahanmenoon on tullut jotain epävarmuutta. Sitä pitää alkaa selvittelemään. Noppa ei mene maahan ensimmäisestä käskystä, vaan vasta toisesta ja nopean maahanmenon se kyllä osaa. Olen varmaan palkannut liikaa pelkästä maahanmenosta. Epävarmuus syntyy siinä, kun en olekaan itse pysähtymässä palkkaamaan vaan jatkan matkaa. Jos syy on siinä, pitää liikettä treenata vielä osissa. Liikkeestä seisominen olikin sitten yllättävän jees, mutta sitä ollaankin harjoiteltu paljon osissa viime aikoina.

Loppuun otettiin hyppyä, koska tokohyppyä ei olla tehty myöskään moneen kuukauteen. Noppa jatkoi oma-aloitteisella linjalla ja teki varsin nopean ja näyttävän loikan nami-alustalle ja takaisin :P Hyppy on kuitenkin melkolailla pientä viilausta vaille valmis.

En tiedä milloin Nopalla on tärppipäivät, mutta jos ne olisivat nyt alkuviikosta (juoksun alkamisesta n. 12 päivää), niin pääsisimme jo tällä viikolla mukaan ohjattuihin treeneihin. Nyt kun olen noudattanut treenisuunnitelmaa, niin olemme tokoilleet jokapäivä noin vartin verran ja keskittyneet liikkeiden eteenpäin viemiseen. Muuten tokoilusta tulee ainakin minulla samojen liikkeiden jankkausta ja aletaan junnaamaan paikoillaan. Nyt kun suunnitelmaa ollaan noudatettu parin viikon ajan, kaikissa liikkeissä ollaan edistytty ja palkkaamiseenkin tulee variaatioita. Tavoitteena minulla on tokokoe loppukevääseen tai alkukesään. Paljon on vielä työtäkin, mutta katsotaan päästäänkö kisakuntoon tämän "aikataulun" puitteissa vai ei. Mitään paineita en suostu asiasta ottamaan, ja muutenkin Nopan tokoiluissa on tavoitteena rento fiilis ja hauskanpito.

Ei se niin vakavaa oo...

Sitten Nera-kuulumisia: BoT-kinnertuki saatiin viime torstaina ja olen kokenut sen todella hyväksi Neralla. Nera kun mielellään laittaisi kaiken painon sille terveelle puolelle ja säästelee operoitua jalkaa edelleen, mikä luonnollisesti aiheuttaa sitten jumeja. Jumeja ollaan availtu hieronnan ja lämpöhoitojen avulla. Kinnertuen kanssa paino jakaantuu tasapuolisemmin.

Tänään Nera pääsi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pihalle vapaana. Se nuuski hartaudella joka ainoan nurkan pihasta ja piehtoroi lumihangessa tyytyväisenä. Pienistä asioista nauttimista todellakin :)




2 kommenttia:

  1. Se ei tosiaankaan oo niin vakavaa. :---D Silmänisku takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, yritetään pitää toksuttelut mukavan hauskoina hassutteluina, vaikka joskus jotain pilkkua viilataankin :D

      Poista