Business as usual

Tälle viikolle ei luonnollisestikaan ole treeniraportteja naputeltavaksi, kun Noppa on saanut toipua kyynpuremastaan. Yllättävän nopeaa toipuminen on ollut. Kyy puri Noppaa lauantaina ja jo maanantaina Noppa oli omasta mielestään täydessä iskussa. Turvotus alkoi laskea jo lauanta-illalla ja tiistaihin mennessä se oli jo melkein kokonaan poissa.

Ilmeisesti kyy ei ollut saanut koko myrkkysatsiaan Noppaan tyhjennettyä, tai sitten sen myrkky oli sen verran laimeaa, että selvittiin loppujen lopuksi aika vähällä.

Leikki maistuu taas

 

Pihalla olen tehnyt useamman kerran päivässä "kyykierroksia" tömistellen tontin rajoja pitkin. Aidatun tontin lisäksi meillä on yhtä iso ruohokenttä aidan toisella puolella ja huristelin tänään siellä ruohonleikkurilla ruohon matalaksi. Meteliä on siis pidetty ja lisäksi ripottelin merisuolaa tontin metsäisimpiin rajoihin, kun luin netistä, että kyyt kiertävät suolatun alueen. Tiedä sitten onko siinä mitään perää, mutta ainakin on kokeiltu. 

Kesä, kärpäset ja kyyt

Niin vain kävi ikävästi, että ihanan kesäisen ja mukavan viikonlopun pilasi mökkipihalle eksynyt kyykäärme. Noppa paljasti haukahduksellaan kyyn olemassaolon. Luulimme, että Noppaan ei ollut osunut, koska siinä ei näkynyt jälkiä ja se oli kohtaamisen jälkeenkin reippaana lähdössä rantalenkille mukaan. Kyyn taival päättyi lapion terään ja lähdettiin kävelylle, helpottuneina siitä, että oltiin selvitty kyykohtaamisesta säikähdyksellä.

Ei ehditty rantaan asti, kun katsoin, että Noppa vaikuttaa vähän oudolta. Se käveli kuin omissa ajatuksissaan, eikä spurttaillut noppamaiseen tapaan intoa puhkuen. Rannalla kutsuin Nopan luokse ja silitin sitä kuonosta, jolloin se vinkaisi. Kuonossa ei näkynyt vielä mitään, mutta siihen ei voinut koskea kivun vuoksi, joten oli ihan selvää, että kyy oli sittenkin ehtinyt Noppaa purra. Kannoin Nopan mökille, vaikka tässä vaiheessa se olisi ollut vielä ihan kävelykunnossa. Matkaa ei ollut kuin sata metriä ja lähdimme samantien autolla kohti keskustaa. Autosta soitin päivystävälle eläinlääkärille, että täältä tullaan.

Matkalla eläinlääkäriin (kännykkäkuvia)

Kuono alkoi turvota vasta automatkalla, joten oltiin tosi hyvissä ajoin liikkeellä. Onneksi liikennettä ei ollut paljoa lauantai-iltapäivällä, ja matka sujui ennätysvauhtia. Noppa oli koko matkan hereillä ja istuikin välillä.

Eläinlääkärissä päästiin tiputukseen, missä aikaa vierähtikin reilut kolme tuntia. Vahvat kipulääkkeet Noppa sai piikillä kankkuun.

Tiputuksessa

Pirteämpänä jo

Noppa oli reipas eläinlääkärissä ja sai hoitajalta kehuja. Se oli myös koko ajan valppaana, vaikka välillä lepäili pitkän nesteytyksen aikana ja sitten piristyi puoli tuntia ennen nesteytyksen loppumista niin, että olisi selvästi ollut jo kotiin lähdössä. Välillä käytin Nopan asioillaan pihalla, ja pissaaminen onnistui normaalisti, mikä on hyvä merkki.

Kotiin päästiin alkuillasta. Noppa söi iltaruuan hyvällä ruokahalulla, joi vettä ja kävi asioillaan pihalla. Turvotus alkoi hieman laskea jo eilen. Aamulla Noppa jo vähän paimensi Jadea ja haukkukin pääsi suusta. Pihalla se kanniskeli toiveikkaana jalkapalloa, mutta seuraavat pari päivää menee levossa. Vaikuttaa siltä, että Noppa on toipumassa kyynpuremastaan hyvin, mutta tottakai tässä tarkkaillaan sen vointia suurennuslasin kanssa. Veriarvot käydään tarkistamassa viikon päästä.

Tämä tarina siis muistutuksena kaikille: kyyt ovat edelleen sen verran tokkuraisia, että voivat eksyä ihan vilinää ja vilskettä täynnä olevalle pihallekin...