Myöhäisillan tokoilua

Syksyn ohjatut startattiin tänään. Hallille tuli matkaa Sports Trackerin mukaan 4,3 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka, mutta sen verran kylmää ja pimeää oli, että köröteltiin mukavasti bussilla kotiin päin. Kävellessä itselläkin olisi saanut olla heijastinliivi, eikä otsalamppukaan olisi ollut pahitteeksi. Noppa sentään oli asianmukaisesti valaistu. Harmi vain, että sille ostamani vilkkuvalo (Little & Bigger Firefly) on onneton kapistus, joka simahtelee itsekseen pienimmästäkin kosketuksesta ja parhaimmillaan vähän vauhdikkaammasta heilahduksesta. Pitänee satsata kalliimpaan ja parempaan.

Kouluttajana meillä on tuttu Katja koirakoulu Kismasta. Ryhmässä on viisi koirakkoa, kaksi VOI-luokan koiraa, kaksi AVO-luokan koiraa ja yksi mölli. Treeneissä tullaan keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, takapään käyttöön ja peruuttamisen opetteluun.

Aloitimme seuraamisharjoituksilla, jossa tehtiin liikkuroituna pitempi pätkä askeleineen ja peruutuksen kanssa. Meillä peruutusaskeleet on ihan alkutekijöissä. Noppa kyllä peruuttaa, mutta lähtee liian nopeaan tahtiin pakittamaan ja pakka leviää. Tätä ollaan kotona hinkattu kosketuskepin kanssa.

Muuten itse seuraaminen oli jees. Pikkuisen Noppa kävi lämpimänä, murisi tiukoissa käännöksissä, mutta paketti pysyi kasassa. Parasta oli, että pujottelimme tötsien ja merkkien välistä, eikä kontakti katkennut kertaakaan :) Nuo ruutumerkit ja kartiothan ovat Nopalle aika vaikea häiriö, ja uudessa AVO:ssa kokeessa on kaikenlaisia merkkejä ja tötsiä kentällä koko suorituksen ajan.

Muuta ei ehditty tänään kouluttajan kanssa katsoa. Harkat alkoivat myöhässä ja jouduin vielä lähtemään ajoissa, että ehdin linja-autoon. Emme ehtineet yhteispaikkista tehdä tällä kertaa ollenkaan. Sen sijaan itseksemme ehdittiin vaikka mitä.

Tehtiin merkinkiertoa (oikein hyviä), kaukoja (takapalkalla hienot, ilman palkkaa liikkui hieman), istuen paikkis, seuraamista, jääviä. Vähän kaikkea, koska en ollut tehnyt treenisuunnitelmaa itselleni (note to self: tärkeää...). Vaikka kaikki sujui mainiosti, olin erittäin tyytyväinen päätökseen olla ilmoittamatta Noppaa vielä AVO-kokeeseen. Haluan kaikkien liikkeiden olevan mallillaan ennen koetta, ja tehdä vielä paljon ruudun ja merkin erottelu/hahmottamistreeniä.

Toivottavasti ensikerralla ehditään enemmän. Pitänee harkita kotiinpaluuta myöhäisemmällä linja-autolla, mutta sitten menee jo melkein yötöiksi tämän syksyn tokoilut :P

Life goes on

Syksy on virallisesti täällä, eletään jo lokakuuta ja on pimeää, tuulista ja märkää. Tälle viikolle näille korkeuksille on jo luvattu loskasateita, nam!

Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Arki kahden koiran kanssa on lähtenyt liikkeelle ilman sen kummempia ihmettelyjä. Koirat sopeutuivat tilanteeseen nopeasti, eivätkä vaikuta mitenkään ikävöivän Jadea. Mökillä Nerppu etsi Jadea pari päivää, mutta kotikotona ei. Ehkä koirat sen tiesivätkin ennen minua, että Jaden aika on pian.

Viimeisellä metsälenkillä

Nera on nyt laumanjohtaja ja aika näyttää miten se tonttinsa hoitaa. Tällä hetkellä ne näyttäisivät Nopan kanssa olevan aikalailla samalla viivalla kaikessa, mutta Nerppu on perinyt Jaden etuoikeudet, kuten vanukas- ja jogurttipurkkien puhtaaksi nuolemisen, ja muita tärkeitä pikkujuttuja. Itsestäänselvyytenä se ei oikeuksiaan vielä ota, kuten Jade :D Nyt kun lauman Fun Police on poissa, täällä leikitään paljon enemmän ja paljon hurjemmin. Se nyt ainakin on yksi konkreettinen muutos arjessa. Olenkin itse joutunut hupipoliisin saappaisiin ja joutunut vähän rajoittamaan tuota päättömältä tuntuvaa riekkumista. Jokin roti sentään pitää olla...!

Minullahan tässä suurin totutteleminen on elämään ilman Jadea. Ikävä tulee pienissä hetkissä, kuten silloin, kun jonkun pitäisi kantaa lapaseni postilaatikolta kotiovelle, tai viedä sukat lattialta lojumasta parempaan talteen. Mutta olen iloinen siitä, että meillä oli Jaden kanssa hieno kesä. Uitiin paljon, vietettiin laatuaikaa pitkillä lenkeillä ja metsäreissuilla ihan kahdestaan. Meillä oli hienot 9,5 vuotta ja jokaisesta vuodesta olen kiitollinen: iloineen, suruineen ja haasteineen.

Harrastusrintamalla on ollut hiljaista. Nopan kanssa ollaan jotain pientä tokoiltu, mutta ei mitenkään suunnitelmallisesti. AVO-luokan korkkaus taitaakin jäädä keväälle. Rally-tokoilu ei jaksa nyt kiinnostaa, mutta ehkä treenimotivaatio palailee molempiin lajeihin syksyn edetessä. Ohjatut tokot meillä alkaa ensi viikolla.