Minusta hyvässä valokuvassa kaikki on kohdallaan: ajoitus, ajatus, tekniikka. Useimmiten omissa kuvissani jokin osatekijöistä jää uupumaan, mutta aina silloin tällöin kaikki loksahtaa kohdalle.
Jade on koiristani mieluisin mallini. Seitsemän vuoden kokemuksella se osaa poseerata ja suostuu kiipeilemään vaikka minkälaisille alustoille, ja mikä tärkeintä, pysyy paikoillaan juuri niin kauan kuin minulla kestää etsiä oikeat säädöt kamerasta. Alla lempikuviani Jadesta. Klikkaa isommaksi.
Voikukkakuva on ehkä suosikkikuvani. Se on teknisesti onnistunut ja kuvaussession aikana Jade pisteli poskeensa kuvauksia häirinneen kärpäsen. Ilman tuota vierailevaa tähteä kuvasarjasta olisi tullut tavanomaisen tylsä poseerauskuvien ketju, mutta nyt kuvissa on huumoria, kiitos ilmeikkään mallin :)
Tykkään myös kovasti alhaalla vasemmalla olevasta kuvasta, jossa heinät ja lehdet tuovat vähän erilaisempaa tunnelmaa poseeraukseen, ja voiko koiralla olla viisaampi ja sielukkaampi katse kuin Jadella tuossa kuvassa...?
Tässä ylhäällä olevassa kuvassa taas tausta on satumainen ja ajoitus täydellinen. Kuva on vanha, joten tekniikkapuoli on ollut täysin hakusessa, mutta muutama onnenkantamoinen on sarjaan osunut ja tässä niistä paras. Nyt rajaisin kuvaa ehkä enemmän, mutta menee se tuollaisenaankin; tavallaan tykkään myös tuosta loputtomasta tilan tunteesta.
Nerasta muutama suosikkini:
Alimman Nerppu-kuvan värit ovat mieleeni, pilvinen taivas luo mukavaa kontrastia ja koira on valpas ja ryhdikäs. Ylemmissä kuvissa on vauhtia ja naamakuvassa huumoriakin: näyttää siltä, että koirakin nauraa :)
Leikkikuvia Jadesta ja Nerasta on hauska ottaa, koska ne ikäänkuin tanssivat keskenään. Hienot koreografiat leikeissä ainakin on, ja monesti kuvia jälkeenpäin katsellessa saa nauraa koirien älyvapaille ilmeille. Mustat koirat valkoisella hangella on haastava yhdistelmä valotukselle, mutta ylemmässä kuvassa säädöt ovat olleet melkolailla kohdillaan :)
Noppa on lauman tuorein tulokas, joten siitä ei kuviakaan vielä hirveästi ole (toki kuitenkin sata kertaa enemmän kuin ihan tavis-koiraharrastajalla).
Ensimmäinen kuva on suosikkini Noppa-kuvista: se on hieman ylivalottunut, joten teknisesti ei täydellinen, mutta nauravainen, iloinen pentu pelastaa kuvan. Nopasta ja kaveristaan Röllistä on paljon hauskoja tilannekuvia, mutta tuossa näkyy hyvin Nopan asenne ja Röllin ilme on hauskan hämmästynyt.
Loppuun sekalainen satsi lempikuviani muiden koirista/kissasta:
Blogger ei tänään anna minun järjestellä kuvia mitenkään järkevästi, joten tähän on tyytyminen. Näissä kuvissa on mielestäni "sitä jotain": huumoria, oivallista ajoitusta, ajatuksen tynkää, kauniita värejä. Tuossa kuvassa, jossa katsellaan maisemia, olisi ollut joutsenia horisontissa – näillä säädöillä ne ovat vain valkoisia möykkyjä :P
Täydellisen kuvan metsästys jatkuu; se juuri tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoisen :)
Hienoja kuvia, jälleen kerran.
VastaaPoistaItsehän vain otan kuvia miettimättä niitä sen kummemmin. En myöskään osaa katsoa toisten kuvia sillä silmällä, olisiko niissä jotain kehitettävää. Toki aina välillä tulee vastaan kuvia, joista jopa tällainen amatööri miettii, että miksi ko. otos on pitänyt julkaista, kun kuvassa on jokin asia totaalisesti pielessä. Sinun blogissasi ei kyllä ole sellaisia kuvia näkynyt, se on varmastikin osoitus siitä, että kuvaaminen kiinnostaa eikä niitä kuvia vain räpsitä tuurilla. :)
Kiitos :)
PoistaKyllä minä useinkin julkaisen kuvia, joissa ei ole mitään sinällään erikoista ja/tai säädötkin on olleet hieman hakusessa, ihan vain sen takia, että saan laittaa uusia kuvia teksteihin. En ole tainnut koskaan julkaista blogikirjoitusta ilman kuvia :D
Toki jo kuvia koneelle ladatessani poistan noin puolet otoksista ja seulonta jäljelle jääneistä kuvista jatkuu aina photoshoppailuun asti. Yleensä 200 kuvasta noin 10 kuvaa ovat jotakuinkin julkaisukelpoisia :DD Opeteltavaa siis riittää vielä.