Nera ei näyttänyt mitenkään traumatisoituneelta tapauksen johdosta ja sattuuhan noita koiraharrastuksissa (omalle kohdalleni ei ole kyllä ennen sattunut), vaikka ei tarvitsisi sattua. Onneksi ei käynyt pahasti, pikkunaarmuilla selvittiin. Sain koottua itseni aika hyvin yhteenoton jälkeen, vaikka kyllähän siinä adrenaliinit hyrräsivät jonkin aikaa. Pääasia, että saatiin suorittaa rata loppuun ja Nera tuntui tapauksen tosiaan unohtavan samantien.
Kotiläksynä meillä on treenata keppejä "väärältä" puolelta ja puomia, jonka vieressä on putkiansa. Rata meni hyvin siihen asti, että Nera juoksi puomin sijasta siihen putkirysään. Hyvä, että sain siitä välittömästi palautetta koutsilta ja tiedän nyt mitä tein väärin. Kyllähän minä nimittäin sinne putkeen koiran ohjasin, enkä puomille. Koira, joka muutenkin irtoaa varsin hyvin putkiin, ei tarvitse pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan :D
Alta pois, pelkit tulloo...! |
Käydään maanantaina hallilla treenaamassa, jos juoksu ei vain ala vielä. Nyt mulla on nimittäin ihan vakaa usko siihen, että Neran juoksu alkaa ensi viikolla ;) Näinhän olen kyllä sanonut jo joulukuusta asti... Toivon mukaan ehditään vielä ohjattuihinkin, koska haluan Nerpulle vähän normaalimmat ja ei-niin-tapahtumarikkaat treenit alle ennen taukoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti