Mistä on pienet pennut tehty?

Taitaa olla niin, että aika tosiaan kultaa muistot, ainakin mitä tulee koiranpentuihin :D En muista, että Nera ja Jade olisivat olleet tällaisia riiviöitä, mitä tämä meidän Noppa-neiti on...! En muista, että ne olisivat koskaan roikkuneet lahkeessa naskalihampaillaan tai maistelleet kaikkea seinänpielistä sohvankulmiin... Mutta todennäköisesti ne tekivät niin ;)

Tuosta voineekin päätellä, että Noppa on kotiutunut hyvin :D Ja että duracell-pupun tavoin sillä ei energia lopu ihan hetkessä. Nopalla vaikuttaisi olevan kaksi vaihetta: on ja off. Välimuotoa en ole vielä havainnut. Kaikki mitä tehdään, tehdään täysillä ja sitten simahdetaan hetkeksi.

Tänään aloitetaan naksuttelu ja naksutellaan kontaktia ja harjoitellaan luoksetuloa. Ehkä pieni aivojumppa väsyttää koiranpennun tehokkaammin kuin pelkkä riekkuminen. Ensiviikolla lähdetään myös tutustumaan agilityyn, leikin varjolla tietysti ja ajatuksella, että fiilistellään hallia ja harjoitellaan putkeen menoa.

"Moromoro, molen Noppa"

Nera ja Jade ovat jo vähän lämmenneet pennulle. Nera kovasti leikkisikin pennun kanssa ulkona – sisällä Noppa on kaikkea muuta kuin haluttua seuraa ;) Muutamat takaa-ajoleikit Nera ja Noppa ovat leikkineet, mutta Noppaa tahtoo vähän hirvittää Neran vauhti. Silti se on jatkuvasti haastamassa isosiskoa leikkiin.

Jade ja Noppa tutkivat hyvää hajua

Nera ja Noppa leikkii

Jade huomioi pennun tänään ulkona ensimmäisen kerran ja teki pienen leikkiinkutsun Nopalle, mistä toinen tietysti veti hirmuiset pentuhepulit. Muuten Jade suhtautuu aika lehmähermoisesti pennun riekkumiseen, se ei itse komenna pentua juuri ollenkaan, joten minun pitää komentaa Noppaa, jos se käy liian röyhkeäksi leikkiinkutsuissaan. Nera kyllä ilmoittaa omat rajansa ja pentu kunnioittaa niitä – aina hetken...

Pennut on ihania... Silloin kun ne nukkuu ;)